Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Teininä saatu huono maine kuin elinkautinen?
15.01.2019 |
Tuli mieleen tämä aihe siitä, kun vähän aikaa sitten oli uutinen jossa rehtori haukkui tyttöjen pukeutuvan halpamaisesti ja aiheuttavan itse kiusaamisensa. Miten ulalla päästään voi olla jopa kasvatustehtävissä toimiva aikuinen? Pitäisi opettaa ettei ikinä ole hyväksyttävää kiusata toisia, ei siis ikinä. Kiusaaminen on AINA tekona väärin. Tulisi keskittyä torumaan kiusaajaa, etsiä hälle myös apua, eikä keskittyä etsimään vikoja kiusatusta että miten saatoit aiheuttaa kiusaamisesi provosoimalla muita.
Jos esiteini ja peruskoulu ikäinen teini seurustelee usean kanssa ja on ihastunut varattuun, miksi asiaa ei osata nähdä oikein eli tyttö etsii miesmakuaan ja muu typerä käytös johtuu aivojen kehittymättömyydestä koska ihmisen aivot on vasta 25v valmiit ja vasta silloin on kunnolla aikuinen. Joten voidaan verrata miten kaukana 11-15vuotiaan aivot on tuosta pisteestä ja eikö silloin ole luonnollista että nuori tekee typeriä virheitä?
Hirveän raskas ja yksitoikkoinen ajattelutapa on, että jos oot joskus tehny virheitä sun tulee kärsiä siitä aina. Varmasti meistä jokainen on esimerkiksi puhunut pahaa toisesta niin onko kohtuullista että sulle 30-vuotiaana muistutetaan että sinä puhuit minusta pahaa 14-vuotiaana ja olen edelleen erittäin katkera! Naurettavaa. Eikö ois hyvä oppia menemään eteenpäin elämässä? ja mitä sitten vaikka mokaisi nuorempana useamman kerran, jokaisella meillä on erilainen polku kasvaa lapsesta aikuiseksi ja pääasia on että löytyy älliä ottaa virheistä opikseen ja elää aikuisena eritavalla. Totta on sekin ettei kaikki muutu koskaan, mutta useimmiten ihminen on aikuisena hyvin erilainen verrattuna lapsuuteen ja teini-ikään siksi on oikeus painaa aikuisena lapsuudessa tehtyjen mokien suhteen nollausnäppäintä.
Tottakai tälläset seläntakana pahan puhumiset saa helpommin anteeksi kuin holtittoman seksuaalikäyttäytymisen, miksi holtiton seksuaalikäyttäytyminen teininä on edelleen aikuisena ihmisille tosi iso ongelma mutta pahan puhumisen voi antaa helpommin anteeksi? Tässäkään ei ole kyse mistään kuolemanvakavasta, vaan nuoren ajattelemattomuudesta. Ymmärrän jos pitää ikuista häpeää kantaa henkirikoksesta, raiskaamisesta, lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä mutta miksi teini-iässä tehdyt poikasotkut täytyy olla elinkautinen ja kantaa siitä ikuista häpeää?
Eikä huonon maineen saamiseen tarvita välttämättä edes seksiä, riittää pelkät useat seurustelusuhteet ja varattuun ihastuminen. Seksisuhteita teineillä saa mielestäni olla samalla tavalla kuin aikuisillakin kunhan tietää ehkäisyyn liittyvät asiat, seksi on tehty nautinnoksi, eikä siinä ole mitään likaista ja väärää. On väärin kasvattaa siihen, että jos naisena harrastat paljon seksiä sinua aletaan haukkumaan l- ja h-alkuisilla sanoilla, kun taas mies saa pukkina ylpeillä jalustalla. Suomen tulisi olla tasa-arvoinen maa.
Nuoret etsii myös tyyliään, viiltää syvälle sisimpään jos sanot että näytät halpamaiselta. Se on todella ikävä loukkaus. Jokaisella on oikeus pukeutua niin kuin haluaa!
Oletteko tulleet ajatelleeksi että jos joku aloittaa 11-vuotiaana seurustelun niin hänellä voi olla mielenterveydellisiä ongelmia ja kotona myös ongelmia? Onko kiusaaminen hyvä keino palauttaa maanpinnalle ihmisiä, kiusaaminen on vuosia kestävää henkistä ja fyysistä väkivaltaa joka jättää trauman kaiken ikäsiin, eikö todella ole parempia keinoja?
Aikuiset jotka näkee toisen aikuisen edelleen halpamaisena lapsuudessa tehtyjen virheiden takia ja haukkuvat häntä, juoruilevat hänestä, eivät voi olla mitään muuta kuin kiusaajia vailla huonoa omaatuntoa tai vajaita jos eivät käsitä miten lapsen tasolla 11-15vuotias vielä oikeasti on ja tekee sen takia virheitä.
Kommentit (39)
Ap kuulostaa kiusaajalta, muistelee jotakin vanhoja juttuja vielä tajuamatta, että ne kiusaajatkin on saattaneet aikuistua ja muuttua. Kaikki oltiin hölmöjä teinejä, eikä se ketään leimaa, kun vaan tajuaa muuttaa muualle sieltä tuppukylästä, jossa aina tulee olemaan "juopon lapsi" tai "avioton lapsi", tai mutta sellaista.
Minä törmäsin yhteen sellaiseen tyyppiin joka oli ollut lukiossa vielä tosi ilkeä kiusaaja (ja etuoikeutettu). Tyyppi ihan oma-aloitteisesti pyysi anteeksi ja sanoi, että oli ollut ihan kamala.
Ihmiset muuttuvat, mitä jos tajuaisi edes sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa kiusaajalta, muistelee jotakin vanhoja juttuja vielä tajuamatta, että ne kiusaajatkin on saattaneet aikuistua ja muuttua. Kaikki oltiin hölmöjä teinejä, eikä se ketään leimaa, kun vaan tajuaa muuttaa muualle sieltä tuppukylästä, jossa aina tulee olemaan "juopon lapsi" tai "avioton lapsi", tai mutta sellaista.
Minä törmäsin yhteen sellaiseen tyyppiin joka oli ollut lukiossa vielä tosi ilkeä kiusaaja (ja etuoikeutettu). Tyyppi ihan oma-aloitteisesti pyysi anteeksi ja sanoi, että oli ollut ihan kamala.
Ihmiset muuttuvat, mitä jos tajuaisi edes sen.
En koskaan ole kiusannut näitä ihmisiä jotka kiusasi mua, he olivat jopa väkivaltaisia mua kohtaan. Kiusaaminen on tosi helppoa ja se ei kuluta voimia, mutta kiusattuna olo kuluttaa ja seuraukset ovat keskivaikea masennus, ahdistuneisuushäiriö, pakko-oireinen häiriö, epävakaa persoonallisuushäiriö ja traumoja. Kiusaajat pystyy jatkamaan normaalisti elämää, mutta kiusatusta tulee avohoitopotilas, näin se useimmiten menee!
Olen antanut kiusaamisen anteeksi, koska viha syö sisältäpäin ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa kiusaajalta, muistelee jotakin vanhoja juttuja vielä tajuamatta, että ne kiusaajatkin on saattaneet aikuistua ja muuttua. Kaikki oltiin hölmöjä teinejä, eikä se ketään leimaa, kun vaan tajuaa muuttaa muualle sieltä tuppukylästä, jossa aina tulee olemaan "juopon lapsi" tai "avioton lapsi", tai mutta sellaista.
Minä törmäsin yhteen sellaiseen tyyppiin joka oli ollut lukiossa vielä tosi ilkeä kiusaaja (ja etuoikeutettu). Tyyppi ihan oma-aloitteisesti pyysi anteeksi ja sanoi, että oli ollut ihan kamala.
Ihmiset muuttuvat, mitä jos tajuaisi edes sen.
Varmasti suurin osa muuttuu kasvaessaan parempaan suuntaan, mutta ei kaikki. Osa aikuisistakin on lapsellisia, ilkeitä ja persoonaltaan epänormaaleja. Sellainen ihminen luulee aikuisenakin, ettei ole tehnyt mitään väärää. Eikä pyydä kyllä anteeksi, ellei hyödy siitä jotenkin.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin pahasti koulukiusattu, ja vieläkin kun käyn kotipaikkakunnalla minua katsotaan kuin halpaa makkaraa. Yht'äkkiä en olekaan tavallinen töissäkäyvä kolmikymppinen äiti, ja vaimo, vaan säälittävä ja naurettava teini. Itseäni nuoremmat ja vanhemmat eivät minua tunnista, eivätkä käyttäydy noin.
Onkohan tämä joku pikkupaikkakunta juttu?
Ei ole. Tapasin tässä yli 30-vuotiaana naisen, joka 15 vuotta sitten levitteli musta(kin) törkyjuttuja. Asuu samassa paikassa edelleen. Se vähä mitä juteltiin niin vanhoista tutuista (joita en enää edes muista) jauhoi pskaa ja levitteli suu vaahdossa keksimiään juoruja. Muakin oli taas kutsunut selän takana huoraksl. Järkky tapaus, eikä valitettavasti ainoa lajissaan. Tällaisiä lähiöt on pullollaaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa kiusaajalta, muistelee jotakin vanhoja juttuja vielä tajuamatta, että ne kiusaajatkin on saattaneet aikuistua ja muuttua. Kaikki oltiin hölmöjä teinejä, eikä se ketään leimaa, kun vaan tajuaa muuttaa muualle sieltä tuppukylästä, jossa aina tulee olemaan "juopon lapsi" tai "avioton lapsi", tai mutta sellaista.
Minä törmäsin yhteen sellaiseen tyyppiin joka oli ollut lukiossa vielä tosi ilkeä kiusaaja (ja etuoikeutettu). Tyyppi ihan oma-aloitteisesti pyysi anteeksi ja sanoi, että oli ollut ihan kamala.
Ihmiset muuttuvat, mitä jos tajuaisi edes sen.
Varmasti suurin osa muuttuu kasvaessaan parempaan suuntaan, mutta ei kaikki. Osa aikuisistakin on lapsellisia, ilkeitä ja persoonaltaan epänormaaleja. Sellainen ihminen luulee aikuisenakin, ettei ole tehnyt mitään väärää. Eikä pyydä kyllä anteeksi, ellei hyödy siitä jotenkin.
Ilkeimmät ihmiset löytyy hoito-alalta. Pahimmat kiusaajani opiskelivat lähihoitajiksi ja sairaanhoitajiksi. Vaikka luulis että hoito-alalla työskentelee empaattisimmat ihmiset koska haluavat hoitaa muita, mutta ei, ovat lähinnä siellä koska saavat tyydytystä kun sairas on altavastaajan asemassa heihin nähden. Maailma on kiero!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, voin vanhempana kuin sinä ,ap., kertoa, että harva esim. 20 vuoden kuluttua muistaa jostain koulun luokkakuvasta kaikista luokkakavereista edes nimeä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se elinkautinen ole, jos muuttaa uuteen kaupunkiin kauempana, tai jopa muuttaa uuteen maahan ja vaikka vaihtaa nimen vielä perään. Samassa yhteisössä jos elää koko elämänsä niin ihmiset tottakai tietävät mitä ja milloin on tullut tehtyä, erityisesti jos tuli mokattua niin pahasti että tarina menee sukupolvelta toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän se elinkautinen ole, jos muuttaa uuteen kaupunkiin kauempana, tai jopa muuttaa uuteen maahan ja vaikka vaihtaa nimen vielä perään. Samassa yhteisössä jos elää koko elämänsä niin ihmiset tottakai tietävät mitä ja milloin on tullut tehtyä, erityisesti jos tuli mokattua niin pahasti että tarina menee sukupolvelta toiselle.
Mulla on varmasti entisiä koulukavereita
täällä, ehkä heistä jotkut tunnistavat minut.
Miettineet: ahah, hän, luokan primus,
oli/on Asperger..
Siksi ei koskaan osallistunut
bileisiin tai tullut röökipaikalle.'
Silloin nauroivat, ehkä ei enää niinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä ihmeen tuppukylässä porukat tietää mitä kukakin oli lapsena?
Ei tarvitse olla mikään tuppukylä vaan kokemukseni mukaan ihan helsinginkin kokoisen kaupungin ongelma. Itse sain yläasteikäisenä ties miksi melko ikävän (eli hoon) maineen ja kyllä tuo sellainen ikuinen leima on, ettei siitä eroon pääse. Tietenkään sitä ei kaikki helsinkiläiset tiedä, mutta ilmeisesti ihan jokainen kouluajan tuttu sen muistaa minusta ensimmäisenä kun kohdakkain osutaan. Ei sitä muistamistaan jokainen tuo julki, mutta kahdesti on käynyt niin että asiasta on muistutettu ja ihan yhtä hirveältä se tuntuu nyt keski-iässä kuin teininäkin. Viimeksi näin kävi juhannusaattona.
Suhtaudun varauksella sh/lähihoitajat.
Mun kokemukseni mukaan pahimpia
kiusaajia ja juorukelloja. Katselevat luvatta
terveystietoja useammin kuin uskoisi.
Etenkin tupakoivat; jstn syystä tämä
pitää kutinsa. Anteeksi, jos tämä hlökoht.
kokemukseni loukkaa. Tämä on minun
subjektiivinen kokemukseni eikä muuksi
muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä ihmeen tuppukylässä porukat tietää mitä kukakin oli lapsena?
Ei tarvitse olla mikään tuppukylä vaan kokemukseni mukaan ihan helsinginkin kokoisen kaupungin ongelma. Itse sain yläasteikäisenä ties miksi melko ikävän (eli hoon) maineen ja kyllä tuo sellainen ikuinen leima on, ettei siitä eroon pääse. Tietenkään sitä ei kaikki helsinkiläiset tiedä, mutta ilmeisesti ihan jokainen kouluajan tuttu sen muistaa minusta ensimmäisenä kun kohdakkain osutaan. Ei sitä muistamistaan jokainen tuo julki, mutta kahdesti on käynyt niin että asiasta on muistutettu ja ihan yhtä hirveältä se tuntuu nyt keski-iässä kuin teininäkin. Viimeksi näin kävi juhannusaattona.
Helsinki? Lolz. Olisiko trållukan teksti, kun heti ilmestyi maagisesti perääni? (Tämä on yksi kiusaamisen muoto täällä psykop@@ttien kilipäitten palstalla). Minulla oli kova kuri ja kotikasvatus, ei minua päästetty hillumaan yöjuoksuille tai poikien kanssa vehtaamaan noin vain. Ennemmin neitsyen maine kuin hoon..
Äitini oli tarkka ekan poikakaverini perhetaustoista ja maineesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä ihmeen tuppukylässä porukat tietää mitä kukakin oli lapsena?
Ei tarvitse olla mikään tuppukylä vaan kokemukseni mukaan ihan helsinginkin kokoisen kaupungin ongelma. Itse sain yläasteikäisenä ties miksi melko ikävän (eli hoon) maineen ja kyllä tuo sellainen ikuinen leima on, ettei siitä eroon pääse. Tietenkään sitä ei kaikki helsinkiläiset tiedä, mutta ilmeisesti ihan jokainen kouluajan tuttu sen muistaa minusta ensimmäisenä kun kohdakkain osutaan. Ei sitä muistamistaan jokainen tuo julki, mutta kahdesti on käynyt niin että asiasta on muistutettu ja ihan yhtä hirveältä se tuntuu nyt keski-iässä kuin teininäkin. Viimeksi näin kävi juhannusaattona.
Kuka tuollaisesta sanoo aikuiselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä ihmeen tuppukylässä porukat tietää mitä kukakin oli lapsena?
Ei tarvitse olla mikään tuppukylä vaan kokemukseni mukaan ihan helsinginkin kokoisen kaupungin ongelma. Itse sain yläasteikäisenä ties miksi melko ikävän (eli hoon) maineen ja kyllä tuo sellainen ikuinen leima on, ettei siitä eroon pääse. Tietenkään sitä ei kaikki helsinkiläiset tiedä, mutta ilmeisesti ihan jokainen kouluajan tuttu sen muistaa minusta ensimmäisenä kun kohdakkain osutaan. Ei sitä muistamistaan jokainen tuo julki, mutta kahdesti on käynyt niin että asiasta on muistutettu ja ihan yhtä hirveältä se tuntuu nyt keski-iässä kuin teininäkin. Viimeksi näin kävi juhannusaattona.
Kuka tuollaisesta sanoo aikuiselle?
No ainakin nuo kaksi on asiasta minulle sanoneet ja toivon totisesti ettei kolmatta muistuttelijaa kohdalle osu. Tosin en edes haluaisi törmätä yhteenkään entiseen koulukaveriin missään yhteydessä yhtään missään vaikka pitäisivätkin suunsa kiinni.
Vierailija kirjoitti:
No, voin vanhempana kuin sinä ,ap., kertoa, että harva esim. 20 vuoden kuluttua muistaa jostain koulun luokkakuvasta kaikista luokkakavereista edes nimeä...
Ei ehkä muista nimeä, mutta sen kyllä että tuohan oli se "jakorasia"..
Alue: Aihe vapaa
-