Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
”Hikari” ei välttämättä pärjääkään tässä elämässä
14.01.2019 |
Lapsena olin aina se kympin tyttö. Minulla ei ollut koskaan mitään vaikeuksia saada kokeista täysiä pisteitä. Huomasin varhain, etten tarvitse opetusta, vaan riittää, että lukaisen koekirjan kannesta kanteen omassa rauhassani. Minusta tuli taitava lintsari, ja sain jatkuvat poissaolot yläasteellakin anteeksi sillä, että pärjäsin kokeissa niin hyvin. Yliopistoon pääsin näkemättäkään pääsykoekirjoja (joskin helpolle humanistiselle alalle), koska lintsasin pääsykokeisiin lukemisestakin.
Nyt olen aikuinen. Olisi voinut koulumenestyksen perusteella luulla, että pärjään elämässä - minusta povattiin kaikenlaista - mutta todellisuus iskikin yliopisto-opintojen alkuvaiheessa päin pläsiä. Heti alussa kävi selväksi, etten selviä monien kurssien läsnäolopakosta ja isoista tenttitilaisuuksista.
Paineet johtivat masennukseen ja itsemurhayrityksern, jotka edelleen johtivat vuosia jatkuneeseen kuntoutustukeen.
Nyt voin jo paremmin, ja kuntoutustuki päättyi. Ensi syksynä on aivan pakko palata yliopistolle, mutten tiedä miten pärjään; mikä olisi näinä joutenolon vuosina muuttunut? Henkinen kasvu? En huomaa sellaista itsessäni. Ja vaikka saisinkin rämmittyä opinnot kasaan, miten ihmeessä pärjään työelämässä? En mitenkään!
Ajatuksia? Neuvoja? Vastaavaa kokeneita?
Miten päästä eroon koko elämän jatkuneesta lintsaamisesta?
Kommentit (62)
Minulla on samantapainen tausta. Koulussa kaikki oli tosi helppoa, ja minäkin totuin olemaan paljon poissa, luvalla tai ilman. Myöhemmin sitten kohtasin karun todellisuuden - näillä asetuksilla ja olemattomilla opiskelutaidolla ei kaikki enää sujukaan ihan vasurilla. Sinun ja minun kaltaisia "erilaisia oppijia" ei kukaan hoksaa tukea.
En kuitenkaan sairastunut masennukseen (sitä on lähipiirissä, joten tunnistan sen kyllä). Masennukseen voi sairastua kuka vain, ja potilaissa taitavat pikemminkin ylitunnolliset suorittajat olla yliedustettuina. Tarkoitan tällä sitä, että en ajattelisi taustasi "hikarilintsarina" itsessään aiheuttaneen sairastumistasi, vaikka se on voinut olla kuormittava tekijä.
En tiedä osaanko auttaa sinua juuri nykyisessä tilanteessasi. Tärkeintähän on, että kykenet jatkamaan opiskeluja. Ehkä sinun kannattaa ottaa sellainen asenne, että aloitat ihan alusta ja opettelet uudet tavat opiskella. Itse olen ollut työelämässä jo kauan, ja pärjään varsin hyvin, vaikka tapa sabotoida itseäni ja jättää kaikki viime tippaan ovatkin vielä riesanani. Olen oppinut olemaan lempeä itselleni ja ajattelemaan että tällainen minä vain olen, teen parhaani sillä mitä minulle on annettu. Olen hyvä työssäni kaikesta huolimatta.
Kaikkea hyvää sinulle, hoida ensin itsesi kuntoon ennen kuin palaat yliopistoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon aina ollu fiksu ja saanut hyviä numeroita. Peruskoulun ja lukion päättötodistunsen ka yli 9, kirjotuksista tuli arvosanona välillä M-L. Yliopistoon pääsin vasta toisella yrittämällä, mutta pärjäsin sielläkin hyvin. Voisi siis sano, että olen ollut ns. kympin tyttö.
Olen kuitenkin myös tehnyt kaiken maailman "paskaduuneja" opiskeluiden ohella esim. siivousta ja baarityötä. Tää ainakin opettaa, että opiskeluihin kannattaa panostaa ja luoda kontakteja, että pääsee mielenkiintoisiin ja motivoiviin työtehtäviin.
Lisäks oon panostanu organisointiin ja suunnitteluun. En oo odottanut mitään lukuinspiraatiota tenttiin, vaan oon tehny lukusuunnitelman ja pysyny siinä. Kirjotan luennot, deadlinet yms. kalenteriin ja työsuunnitelmat projekteille.
Ysin tyttö ain't no kympin tyttö. Just saying.
Terv, kympin tyttö (jonka elämä ei myöskään ole ollut mitään menestystarinaa)
Ei maailmaa ole luotu hikareille. Menestyjät ovat lähes poikkeuksetta rimaa hipoen läpi menevia tyyppejä. Osaavat olla luontevasti ihmisten seurassa, luontaista karismaa löytyy ja ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Jos et tajua, esitä tajuavasi. Kaikkea ei todellakaan edes kannata opiskella tai oppia. Kunhan näytät ulospäin että hallitset homman.
Kiltitkään ei pärjää.
Koska tässä pimeässä maailmassa ei siedetä viisautta ja hyvyyttä. Keskeneräiset kadehtii, sen sijaan että keskittyisivät omaan elämäänsä. Ai niin mutta eihän kaikilla edes ole sisintä, vain ulkokuori.
Koittakaa kiusaajat tajuta, että hyvyyttä ei voi varastaa. Eikä teidän huonoutenne vähene kiusanteossa vaan lisääntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla kympin tyttö olematta älykäs. Aloitus hyvä esimerkki siitä. Muuten ymmärtäisit, etteivät ongelmasi johdu syystä että olet ”kympin tyttö”.
Kutosen tai kasin tyttönä sinulla nimittäin menisi vieläkin huonommin!
Vierailija kirjoitti:
Voi olla kympin tyttö olematta älykäs. Aloitus hyvä esimerkki siitä. Muuten ymmärtäisit, etteivät ongelmasi johdu syystä että olet ”kympin tyttö”.
Kutosen tai kasin tyttönä sinulla nimittäin menisi vieläkin huonommin!
Ei, vaan ongelmani johtuvat lintsaamisesta, jota mielestäni tarpeeksi korostin. Siitä, että luulin että elämä on läpihuutojuttu. Ei se olekaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon aina ollu fiksu ja saanut hyviä numeroita. Peruskoulun ja lukion päättötodistunsen ka yli 9, kirjotuksista tuli arvosanona välillä M-L. Yliopistoon pääsin vasta toisella yrittämällä, mutta pärjäsin sielläkin hyvin. Voisi siis sano, että olen ollut ns. kympin tyttö.
Olen kuitenkin myös tehnyt kaiken maailman "paskaduuneja" opiskeluiden ohella esim. siivousta ja baarityötä. Tää ainakin opettaa, että opiskeluihin kannattaa panostaa ja luoda kontakteja, että pääsee mielenkiintoisiin ja motivoiviin työtehtäviin.
Lisäks oon panostanu organisointiin ja suunnitteluun. En oo odottanut mitään lukuinspiraatiota tenttiin, vaan oon tehny lukusuunnitelman ja pysyny siinä. Kirjotan luennot, deadlinet yms. kalenteriin ja työsuunnitelmat projekteille.
Ysin tyttö ain't no kympin tyttö. Just saying.
Terv, kympin tyttö (jonka elämä ei myöskään ole ollut mitään menestystarinaa)
No en silti usko, että sun ongelmas johtuvat liian hyvästä keskiarvosta... Ennemminkin opiskelu-, organisointi- tai ihmissuhdetaitojen puutteesta, huonosta itsetunnosta tai päämääräämättömyydestä. Ei hyvä koulumenestys kenenkään elämästä kurjaa tee päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla kympin tyttö olematta älykäs. Aloitus hyvä esimerkki siitä. Muuten ymmärtäisit, etteivät ongelmasi johdu syystä että olet ”kympin tyttö”.
Kutosen tai kasin tyttönä sinulla nimittäin menisi vieläkin huonommin!Ei, vaan ongelmani johtuvat lintsaamisesta, jota mielestäni tarpeeksi korostin. Siitä, että luulin että elämä on läpihuutojuttu. Ei se olekaan.
Ap
No mikset korjaa asiaa, jos ajattelet sen tuosta johtuvan? Lintsaatko siis vieläkin vai onko vaikeaa tehdä asennemuutos? Minusta tuntuu, että ”hikarius” ja lintsaaminen eivät ole kuitekaan ne oikeat ongelmasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiltitkään ei pärjää.
Koska tässä pimeässä maailmassa ei siedetä viisautta ja hyvyyttä. Keskeneräiset kadehtii, sen sijaan että keskittyisivät omaan elämäänsä. Ai niin mutta eihän kaikilla edes ole sisintä, vain ulkokuori.
Koittakaa kiusaajat tajuta, että hyvyyttä ei voi varastaa. Eikä teidän huonoutenne vähene kiusanteossa vaan lisääntyy.
Toisaalta kuinka moni aidosti hyvin pärjäävä kiusaa? Tuollaiset tyypit purkaa omaa turhautumistaan.
luoda kontakteja, että pääsee mielenkiintoisiin ja motivoiviin työtehtäviin.
MITEN niitä kontakteja oikein luodaan? Ja mistä tietää kehen niitä on luotava?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla kympin tyttö olematta älykäs. Aloitus hyvä esimerkki siitä. Muuten ymmärtäisit, etteivät ongelmasi johdu syystä että olet ”kympin tyttö”.
Kutosen tai kasin tyttönä sinulla nimittäin menisi vieläkin huonommin!Ei, vaan ongelmani johtuvat lintsaamisesta, jota mielestäni tarpeeksi korostin. Siitä, että luulin että elämä on läpihuutojuttu. Ei se olekaan.
Ap
No mikset korjaa asiaa, jos ajattelet sen tuosta johtuvan? Lintsaatko siis vieläkin vai onko vaikeaa tehdä asennemuutos? Minusta tuntuu, että ”hikarius” ja lintsaaminen eivät ole kuitekaan ne oikeat ongelmasi.
Asennemuutoksesta lienee kyse. En yksinkertaisesti saa itseäni luennolle, pelkään tenttitilaisuuksia, pelkään ihmisiäkin, koska ihmissuhdetaidot jäivät kehittymättä.
Mikähän on oikea ongelmani, jonka voisi vieläpä korjata?
Ap
Mene terapiaan, että saat ymmärrettyä toimintaasi paremmin.
Toisekseen hanki hyvä paperikalenteri. Siihen merkkaat kaikki pakolliset opiskelujutut, ja kun on kalenterissa menet. Joka päivä kannat sitä mukana ku tärkeintä aarrettasi, päivität saman tien kaikki muutokset mitä väkisin tulee päivittäin. Iltaisin tarkistat mihin aikaan seuraavana päivänä pitää olla missä. Et ota mitään ylimääräistä kalenteriin vaan minimit jolla opiskelut etenee. Käytät luennoilla tmv läsnäolotunneilla joissa ei aktiivista tekemistä näiden minimiopintojen lukemiseen omassa tahdissa, jos et kuuntelemalla vastaavasti opi.
Kolmanneksi, priorisoit lukemisen siten että luet ainoastaan osan. Kun käy siellä tunneilla, oppii kuulemaan mitkä osat on tärkeitä ja mitkä ei. Kukaan ei ainakaan omissa yliopisto-opinnoissa olisi pysynyt lukemaan kaikkea. Luet otsikot, kuvatekstit, teet vaikka ajatuskarttaa tmv että saat kokonaisuuksia haltuun ilman että tarvii lukea koko kirjoja.
Työelämässä tuo hyvä kalenterin hallinta on ehdottomasti etu. Auttaa saamaan ysin/kympin tytölle usein tärkeän hallinnan tunteen ja näkee myös millon kalenterissa on liikaa (mitä pitää opetella tietoisesti välttämään). Sitä kannattaa opetella jo opiskeluaikana.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole hikari. Hikarihan on se suomalaisen koulukuvaston halveksittu hahmo joka pänttää saadakseen hyviä numeroita ja jota kaikki voivat sääliä selän takana, kun ei sillä ole mitään elämää eikä muutenkaan ole "oikeasti" älykäs. Sinä olet älykäs jolle hyvät tulokset ovat tulleet sen vuoksi vaivaa näkemättä. Tietysti menestykseen ei äly itsessään riitä, tarvitaan kiinnostuksen kohde ja intohimoa jotta sen eteen jaksetaan oikeasti tehdä töitä. Karismaattinen persoonallisuus auttaa kuten joku sanoikin ja verkostot ovat ehdottomia. Sinun pitäisi miettiä mikä sinua ihan vilpittömästi kiinnostaa ja innostaa ja panostaa siihen, niin tulostakin syntyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla kympin tyttö olematta älykäs. Aloitus hyvä esimerkki siitä. Muuten ymmärtäisit, etteivät ongelmasi johdu syystä että olet ”kympin tyttö”.
Kutosen tai kasin tyttönä sinulla nimittäin menisi vieläkin huonommin!Ei, vaan ongelmani johtuvat lintsaamisesta, jota mielestäni tarpeeksi korostin. Siitä, että luulin että elämä on läpihuutojuttu. Ei se olekaan.
Ap
Vanhempiesi olisi pitänyt puuttua lintsaamiseen ja opettaa tavat, joilla pärjää elämässä (aktiivisuus, sosiaalisuus, ahkeruus). Ei koululle voi sälyttää vastuuta tällaisistä "erilaisista oppijoista", jotka pärjäävät akateemisesti vaikka lintsaavat. Altista itseäsi nyt sosiaalisille kontakteille, kehitys tapahtuu epämukavuusalueella. Muutoin pyörit tuossa lintsaamisen ja väistelyn kierteessä tulevaisuudessakin.
Millä tavalla lintsaaja on kiltti? Hänhän rikkoo koulun sääntöjä ja suhtautuu niihin välinpitämättömästi.
Täällä myös kympin tyttö mutta ilman lintsaustaustaa. Tunneilla haaveilin, luin lehtiä, kirjoitin päiväkirjaa, runoja ja tarinoita ja tietysti luin kasakaupalla romaaneja. Lukion päättötodistuksen keskiarvo tasan 10. Kirjoitin viisi L:ää.
Tein myös kokeisiin luvun kotona, tosin tunnilla olin hiljaa enkä häirinnyt opetusta. Yliopistossa iski jonkinlainen kriisi tai murrosikä, kun siellä luennoilla oli pakko tehdä muistiinpanoja, jos koe oli pelkästään niistä. Pärjäsin mutta en saanut enää täysiä. Tein paljon mokia. Opin ehkä liiankin hyvin, etten ollut riittävän hyvä ja jatkoin itseni vähättelyä nyt vielä paljon tarmokkaammin. Ja kas kummaa, ihmiset ympärilläni tekivät niin myös mielihyvin kannustamisen sijaan. Selvisin lopulta, gradu tosin oli vain eximia.
Suosittelen miettimään, miksi olet yliopistossa ja lukemassa juuri tuota ainetta. Saatko siitä mitään mielihyvää? Luennoilla voi olla aktiivinen, keskustella ja kyseenalaistaa En itse tehnyt tätä koskaan ja jälkeenpäin harmittaa, miksi olin niin näkymätön ja nössö. Opiskelin nimittäin oikeasti alaa, josta pidän edelleen!
Ehkä minuakin auttoi se, että tein kesätöitä ja viikonlopputöitä laidasta laitaan aina siitä asti, kun täytin 15v. Olin siivoamassa laivojen vessoja, puutarhatöissä, kaupan kassana jne. Tiesin, mitä en ainakaan halua ja toisaalta samalla olin konkreettisesti kiinni arjessa, tekemässä jotain, joka ei tullut minulle luontaisena taitona. Ei ollut mahdollisuutta jäädä kotiin makoilemaan, kun piti pärjätä ja näyttää kaikille niille, jotka jatkuvasti vähättelivät minua.
Kannattaa ehdottomasti miettiä uravalintaa uudestaan. Mitä jos oikeasti saatkin tyydytystä jostain konkreettisemmasta hommasta? Ei älykkään tarvitse olla aina yliopisto-opiskelija. Luokkakaveristani, myös kympin tyttö, tuli sairaanhoitaja. Oli kuulemma haaveammatti.
Vierailija kirjoitti:
luoda kontakteja, että pääsee mielenkiintoisiin ja motivoiviin työtehtäviin.
MITEN niitä kontakteja oikein luodaan? Ja mistä tietää kehen niitä on luotava?
Juttelee työpaikalla ihmisille ja esim. kertoo omista tavoitteista uralla. Joku on voinu vaikka kuulla sulle sopivasta aukeevasta työpaikasta ja ehit siihe välii jo ennen muita. Käy lisäkoulutuksissa ja alan seminaareissa, keskustele, jää ihmisille mieleen.
Ei tarvii olla mikään social butterfly, vaan ammattimainen. Sosiaaliset taidot on täysin opeteltavissa oleva asia myös. Ekstroverttius ei esimerkiks tarkota hyviä sosiaalisia taitoja tai introverttius huonoja.
Alue: Aihe vapaa
Oon aina ollu fiksu ja saanut hyviä numeroita. Peruskoulun ja lukion päättötodistunsen ka yli 9, kirjotuksista tuli arvosanona välillä M-L. Yliopistoon pääsin vasta toisella yrittämällä, mutta pärjäsin sielläkin hyvin. Voisi siis sano, että olen ollut ns. kympin tyttö.
Olen kuitenkin myös tehnyt kaiken maailman "paskaduuneja" opiskeluiden ohella esim. siivousta ja baarityötä. Tää ainakin opettaa, että opiskeluihin kannattaa panostaa ja luoda kontakteja, että pääsee mielenkiintoisiin ja motivoiviin työtehtäviin.
Lisäks oon panostanu organisointiin ja suunnitteluun. En oo odottanut mitään lukuinspiraatiota tenttiin, vaan oon tehny lukusuunnitelman ja pysyny siinä. Kirjotan luennot, deadlinet yms. kalenteriin ja työsuunnitelmat projekteille.