Miten ujo voi verkostoitua ja saada kavereita yliopistossa?

Menet opiskelijajärjestön toimintaan mukaan. Niissä saa tosi helposti jotain tehtäviä, jolloin on vaivatonta olla sosiaalinen vain osallistumalla kokouksiin ja tapahtumien järjestämiseen. Kokouksen jälkeen voit sitten ehdottaa esim. kahville tai kaljalle menoa, jos olet valmis vapaamuotoisempaan kanssakäymiseen. Tai jos olet liian ujo ehdottamaan, niin älä ainakaan kieltäydy, jos muut ehdottavat. Siitä se lähtee, rohkeutta!

Vierailija kirjoitti:

Menet opiskelijajärjestön toimintaan mukaan. Niissä saa tosi helposti jotain tehtäviä, jolloin on vaivatonta olla sosiaalinen vain osallistumalla kokouksiin ja tapahtumien järjestämiseen. Kokouksen jälkeen voit sitten ehdottaa esim. kahville tai kaljalle menoa, jos olet valmis vapaamuotoisempaan kanssakäymiseen. Tai jos olet liian ujo ehdottamaan, niin älä ainakaan kieltäydy, jos muut ehdottavat. Siitä se lähtee, rohkeutta!

Mulla taas on kokemus, että opiskelijajärjestöjen nakit ovat ihan super haluttuja ja niihin on kova tunku. Joutuu siis vuosikokouksessa hakemaan tehtävää ja joutuu pitämään esittelypuheenvuoron ja perustelemaan miksi haluaa juuri tähän tehtävään ja sitten porukka äänestää. EI todellakaan mikään helppo nakki hiljaiselle. Eikä tappio tunnu kivalta.

Joskus voi tietysti käydä tuuri eikä tule tarpeeksi hakijoita, jolloin voi päästä ilman äänestystä, etenkin joissain pienemmissä tai vähemmän aktiivisemmissa yhdistyksissä. Mutta varsinkin monialaisten tutkinto-ohjelmien ainejärjestöt ovat täynnä just niitä superverkostoitujia. Esim. yksi sosiaalinen ja puhelias tuttava ei päässyt, kun on aavistuksen sellainen rauhallisempi eikä mikään megaextroverttityrkky.

Itse oon kokenut oman paikan löytämisen hiljaisena opiskelijana todella, todella vaikeaksi.

Ajattelin juuri tuollaista järjestöä, mutta ikävä kuulla että pitää olla tyrkky sinne päästäkseen.

Jos meinaa löytää töitä alalta joka mua kiinnostaa, pitää verkostoitua. Ja sekin onnistunee vain niiltä jotka on äänessä koko ajan.

Minä olen ujona tutustunut opiskelukavereihini, kun he ovat tulleet viereeni istumaan ja kysymään moneltako seuraava luento alkaa, olenko jo käynyt hakemassa opiskelijakortin, tms.

Monilla yliopistoilla on kaikenlaisia yhdistyksiä joihin liittyä.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin juuri tuollaista järjestöä, mutta ikävä kuulla että pitää olla tyrkky sinne päästäkseen.

Jos meinaa löytää töitä alalta joka mua kiinnostaa, pitää verkostoitua. Ja sekin onnistunee vain niiltä jotka on äänessä koko ajan.

Riippuu ainejärjestöstä. - Jopa yksittäisestä valintakerrasta. Joskus ollaan kyllästytty niin paljon kaikkiin päälle päsmäreihin ja tyrkkyihin, että ainakin jokuselle hiljaisemmalla ja rauhallisemmalla on oikein hyvät mahdollisuudet tulla valituksi. Oelnnaista on aktiivisuus. Harvaa kuitenkaan tullaan kotoa maanittelemaan ja pyytämään, että josko tulisit mukaamme... 

Ei mitenkään, jos suoraan sanotaan. Ei kuitenkaan kannata luovuttaa yliopiston suhteen, koska on olemassa vielä ujolle 100x pahempi paikka:

ammattikorkeakoulu!

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään, jos suoraan sanotaan. Ei kuitenkaan kannata luovuttaa yliopiston suhteen, koska on olemassa vielä ujolle 100x pahempi paikka:

ammattikorkeakoulu!

Tämä näin. Yliopistossa pääsee yleensä mukaan johonkin järjestöön jos tarpeeksi yrittää.

Kannattaa kysyä neuvoa myös opintopsykologilta. Tuntevat monia opiskelijoita samassa tilanteessa ja ovat aktiivisesti yhteyksissä mm. ainejärjestöihin ja auttavat suunnittelemaan toimintaa, joka sopisi myös ujommille. Nykyään koitetaan huomioida myös se, etteivät kaikki todellakaan halua ryypätä. Yliopistoissa on muuten yleensä aivan tolkuton määrä erilaisia harrastuskerhoja ja kiltoja ja ties mitä. Sieltä löytyy aivan varmasti jokaiselle sopiva porukka.

Heh meidän alalla oli vaikea saada ainejärjestön hallitus kasaan. Kaikki siis pääsivät, jotka halusivat. Eli riippuu siis ihan alasta (onko iso vai pieni ala). Mutta yliopistolla on tosiaan ainejärjestöjen lisäksi muitakin yhdistyksiä ja kerhoja, joiden kautta voi olla helpompi tutustua ilman alkoholia. Muutenhan ihmiset aika lailla siellä bileissä tutustuu, valitettavasti...

Olen huomannut, että ainakin Hgin yliopistossa on myös erilaisia harrastuspiirejä. Sinne.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään, jos suoraan sanotaan. Ei kuitenkaan kannata luovuttaa yliopiston suhteen, koska on olemassa vielä ujolle 100x pahempi paikka:

ammattikorkeakoulu!

Hah, joo amk ei todellakaan ole paikkani. Lukiossa minulla kyllä oli kavereita, mutta nekin oli toisten kavereiden kautta saatuja. Nyt pitäisi aloittaa "puhtaalta pöydältä." En pelkää ihmisiä enkä ole sellainen ujoujo, mutta juurikin tuo aktiivisuus on minulle hyvin vaikeeta ja syö voimia. Mielellään lähen jos jonnekin pyydetään, mutta itse ehdottaminen on niin vaikeaa. Kai pelkään torjutuksi tulemista, kun peruskoulu meni vähän sellaisena syrjittynä. Lukiossa oli asiat vähän paremmin, kiitos "suosittujen" kavereiden. (Jolloin itsekin olin vähän coolimpi, hehe)

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että ainakin Hgin yliopistossa on myös erilaisia harrastuspiirejä. Sinne.

Mahtavaa, kuulostaisi juuri mun jutulta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kysyä neuvoa myös opintopsykologilta. Tuntevat monia opiskelijoita samassa tilanteessa ja ovat aktiivisesti yhteyksissä mm. ainejärjestöihin ja auttavat suunnittelemaan toimintaa, joka sopisi myös ujommille. Nykyään koitetaan huomioida myös se, etteivät kaikki todellakaan halua ryypätä. Yliopistoissa on muuten yleensä aivan tolkuton määrä erilaisia harrastuskerhoja ja kiltoja ja ties mitä. Sieltä löytyy aivan varmasti jokaiselle sopiva porukka.

Opiskelijoita olemme "me". Tarkoitan, että varmasti opintopsykologikin voi ja hänen pitääkin tukea ja auttaa yksittäisiä oppilaita. Mutta, on toisaalta huomattava, että ainejärjestön tehtävänä on edustaa ja toteuttaa sellaisia päätöskiä kuin sen jäsenkunta vaatii ja haluaa. - Valitettavasti vain usein tuntuu, että ryyppäämisestä ja bilettämisestä pitävät saavat helpoiten äänensä kuuluviin. Näin on ollut, mutta ei missään nimessä tarvitse olla jatkossa.

Ainejärjestöjen toiminta on sitä, mitä sen jäsenistössä enemmistö (, usein kyllä myös sama kuin äänekkäimmät haluavat ja vaativat). Toisaalta yliopiton piirissä toimii ja monia muita enemmän ja vähemmän kiintoisaa "piiriä" (/"yhteenliittymää) joihin otetaan ilolla uusia tulokkaita vastaan. Ja kukaan ei ole kieltänyt perustamasta uusia.

Yliopistot ovat siinä mielessä mukavia paikkoja, Suomessa, että jokaisessa niistä aloittaa ja jatkaa opintojaan eripuolilta tulleita iältään  vähemmän ja enemmän nuorempia ja vanhempia opiskelijoita, joilla jokaisella on erialsia odotuksia ja toiveita siitä, mitä haluaisi tehdä opintojen ohella, vai haluaako mitään muuta kuin "vain" olla. -Tai sitten ei olla, mutta; heitä, jotka eivät haluaisi olla saattaa yllättäen löytyä useampia ja löytää vertaistukea oloonsa,    

Hyi hel**tti. En ikinä alkais verkostoitumaan ihmisiin vaan sen takia et saisin töitä. Niin läpimätää touhua. Jossei loistava työmies kelpaa ilman pyllyn nuolentaa ja pintaliitokaveruutta niin ei voi sitten mitään.

No toi on kyl huomattu miten siinä käy. Kun lapsuuden kaveri meni yliopistoon niin kas kummaa kun kaikki vanhat kaverit jäi taka-alalle ja alettiin nuoleskelemaan muiden wannabe elitistien pyllyjä. Mitäs sitä tällasen rahvaan kanssa mitään tekemään kun eihän musta mitään taloudellista hyötyä ole. Pintaliitokaveruus on yliopistoissa ym piireissä kova juttu. Kaikkea ne ihmiset rahan takia tekeekin.

Ap:lle ehdotan, että kehitä itseäsi niin että pääset pahimmasta ujoudesta eroon ja hanki niitä mielipiteitä. Ei tartte mielipidettä olla joka asiasta, mutta niistä jotka opintoihin liittyvät.

Sitten mukaan johonkin toimintaan. Mieti mitkä ovat tavoitteesi: vain ystävien löytäminen vai ehkä myös opintojen edistäminen? Siitä riippuen harkitse onko ainejärjestö tai jokin harrastustoiminta paras. Yliopistolla on myös erilaisia tapahtumia, joihin kaivataan ilmaista työvoimaa. Sellaisessa pääsee ilmaiseksi mukaan näkemään akateemista actionia vaikkapa kansainväliseen konferenssiin mukaan ja tutustuu helposti kaikenmaalaisiin ihmisiin sekä myös niihin kavereihin, jotka ovat vapaaehtoisina töissä. Plus saa CV:hen kokemusta.

Yliopistolla on paljon muitakin ujoja. Tärkeintä on saada se oma suu auki edes jossain tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Hyi hel**tti. En ikinä alkais verkostoitumaan ihmisiin vaan sen takia et saisin töitä. Niin läpimätää touhua. Jossei loistava työmies kelpaa ilman pyllyn nuolentaa ja pintaliitokaveruutta niin ei voi sitten mitään.

No toi on kyl huomattu miten siinä käy. Kun lapsuuden kaveri meni yliopistoon niin kas kummaa kun kaikki vanhat kaverit jäi taka-alalle ja alettiin nuoleskelemaan muiden wannabe elitistien pyllyjä. Mitäs sitä tällasen rahvaan kanssa mitään tekemään kun eihän musta mitään taloudellista hyötyä ole. Pintaliitokaveruus on yliopistoissa ym piireissä kova juttu. Kaikkea ne ihmiset rahan takia tekeekin.

Onhan e ällöä ajatella, että pitäsi verkostoitua muihin ihmisiibn vain siksi, että saisi mahdollisesti töitä. Mutta toisaalta on, ehkä itsekästä tai ainakin naivia ajatella, että minä, minä miä olen niin erinomaisen hyvä ja kiitettävä ettei minun tarvitse tutustua kehenkään. Haen takaa, että verksotoitumisella on toisonaan  toki ikävä kaiku.

Mutta toisaalta "verkostoimuisen" voisi rittää nähdä laajemmin; kuten haluna tutustua muihin. - Se on sitten kauniisti sanottuna typeryyttä, jos kusi nousee hattuun ja kuvittelee olevansa ni.in paljon muita parempi ja erinomaisempi, ettei tästä kärsii vanhat ystävyydet ja läheiset ihmissuhteet.

Toisaalta voinee kysyä, että jos toinen ystävyksistä jää mieluummin kärjisteän syjäiselle pienen pienelle aiemmin yhteiselle kotipaikkakunnalle monen sadan kilometrin päähän elelemään, eikä ole lainkaan kiinnostunut jatkamaan opintoja tai muuttamaan minnekään muualle, niin mitkä ovat ne asiat mitkä kannattelevat ystävyyttä tulevaisuudessa?      

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi hel**tti. En ikinä alkais verkostoitumaan ihmisiin vaan sen takia et saisin töitä. Niin läpimätää touhua. Jossei loistava työmies kelpaa ilman pyllyn nuolentaa ja pintaliitokaveruutta niin ei voi sitten mitään.

No toi on kyl huomattu miten siinä käy. Kun lapsuuden kaveri meni yliopistoon niin kas kummaa kun kaikki vanhat kaverit jäi taka-alalle ja alettiin nuoleskelemaan muiden wannabe elitistien pyllyjä. Mitäs sitä tällasen rahvaan kanssa mitään tekemään kun eihän musta mitään taloudellista hyötyä ole. Pintaliitokaveruus on yliopistoissa ym piireissä kova juttu. Kaikkea ne ihmiset rahan takia tekeekin.

Onhan e ällöä ajatella, että pitäsi verkostoitua muihin ihmisiibn vain siksi, että saisi mahdollisesti töitä. Mutta toisaalta on, ehkä itsekästä tai ainakin naivia ajatella, että minä, minä miä olen niin erinomaisen hyvä ja kiitettävä ettei minun tarvitse tutustua kehenkään. Haen takaa, että verksotoitumisella on toisonaan  toki ikävä kaiku.

Mutta toisaalta "verkostoimuisen" voisi rittää nähdä laajemmin; kuten haluna tutustua muihin. - Se on sitten kauniisti sanottuna typeryyttä, jos kusi nousee hattuun ja kuvittelee olevansa ni.in paljon muita parempi ja erinomaisempi, ettei tästä kärsii vanhat ystävyydet ja läheiset ihmissuhteet.

Toisaalta voinee kysyä, että jos toinen ystävyksistä jää mieluummin kärjisteän syjäiselle pienen pienelle aiemmin yhteiselle kotipaikkakunnalle monen sadan kilometrin päähän elelemään, eikä ole lainkaan kiinnostunut jatkamaan opintoja tai muuttamaan minnekään muualle, niin mitkä ovat ne asiat mitkä kannattelevat ystävyyttä tulevaisuudessa?      

Niin eli ystävyyden perusta on se mitä opiskelee ja missä asuu juu ok.

Et mitenkään, jos olet noin estynyt. Jousta vähän. Meillä oli ihan mahtava opiskelukaveriporukka, ja sellaisiin mukaan pääseminen edellyttää kyllä sitä, että on itsekin edes vähän aktiivinen. Eivät opiskelukaverisi tiedä, että haluaisit mukaan menoihin, jos olet vain hiljaa ja valitat sitten jollain nettipalstalla. Kukaan ei varmasti katso sinua karsaasti mennessäsi mukaan - eivät muutkaan toisiaan tunne entuudestaan! Tee se liike, että menet! Et tule katumaan :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi hel**tti. En ikinä alkais verkostoitumaan ihmisiin vaan sen takia et saisin töitä. Niin läpimätää touhua. Jossei loistava työmies kelpaa ilman pyllyn nuolentaa ja pintaliitokaveruutta niin ei voi sitten mitään.

No toi on kyl huomattu miten siinä käy. Kun lapsuuden kaveri meni yliopistoon niin kas kummaa kun kaikki vanhat kaverit jäi taka-alalle ja alettiin nuoleskelemaan muiden wannabe elitistien pyllyjä. Mitäs sitä tällasen rahvaan kanssa mitään tekemään kun eihän musta mitään taloudellista hyötyä ole. Pintaliitokaveruus on yliopistoissa ym piireissä kova juttu. Kaikkea ne ihmiset rahan takia tekeekin.

Onhan e ällöä ajatella, että pitäsi verkostoitua muihin ihmisiibn vain siksi, että saisi mahdollisesti töitä. Mutta toisaalta on, ehkä itsekästä tai ainakin naivia ajatella, että minä, minä miä olen niin erinomaisen hyvä ja kiitettävä ettei minun tarvitse tutustua kehenkään. Haen takaa, että verksotoitumisella on toisonaan  toki ikävä kaiku.

Mutta toisaalta "verkostoimuisen" voisi rittää nähdä laajemmin; kuten haluna tutustua muihin. - Se on sitten kauniisti sanottuna typeryyttä, jos kusi nousee hattuun ja kuvittelee olevansa ni.in paljon muita parempi ja erinomaisempi, ettei tästä kärsii vanhat ystävyydet ja läheiset ihmissuhteet.

Toisaalta voinee kysyä, että jos toinen ystävyksistä jää mieluummin kärjisteän syjäiselle pienen pienelle aiemmin yhteiselle kotipaikkakunnalle monen sadan kilometrin päähän elelemään, eikä ole lainkaan kiinnostunut jatkamaan opintoja tai muuttamaan minnekään muualle, niin mitkä ovat ne asiat mitkä kannattelevat ystävyyttä tulevaisuudessa?      

Niin eli ystävyyden perusta on se mitä opiskelee ja missä asuu juu ok.

Oleko oikeasti noin yksinkertainen vai ymmärtkö tahallasi väärin?  - Ei pahalla mutta itse olen ollut tilanteessa, että olen huomannut, ettei minulla ja kaikilla aikanaan kotipaikkakunnalleni jääneillä läheisilläni enää jossain vaiheessa  paljoakaan riittänyt yhteistä puhuttavaa ja jaettavaa.

Esimerkiksi yksi vanha luokkakaverini ikäänkuin jäi elämään sitä elämää, josta itse lähdin n. vuotta sitten. En tiedä mitä hän odottaisi tai odottaa minulta. Itse hän haluaa usein puhua usein vanhoista (yli 15 vuotta siten taakse jääneistä) kouluajoista, jääkiekosta ja naisista (tai paremmin naisen puutteesta). Tosinaan autostaan. Onhan tuossa asioita jotka hieman kiinnostavat minuakin, mutta aika usein on tunne, että elämiemme väliin on revennyt niin iso kuilu, että tuntuu hieman väinäiseltä.