Lue keskustelun säännöt.
Miksi parisuhteessa jos ei halua naimisiin?
13.01.2019 |
Muutin miehen takia 100km päähän. Ei oltu pitkään seurusteltu mutta unelma mies ja puhuttiin avioliitosta ja lapsista.. mulla oli hänestä heti se tunne että tässä mun tuleva aviomies että tätä hyvää on kannattanut odottaa.
Puoli vuotta yhteiseloa ja melkein heti yhteenmuuton jälkeen mies sanoi että ei hän halua naimisiin tai lapsia. Haluaa kyllä olla yhdessä ja että asutaan yhdessä, hänestä meillä on hyvä elämä ja sanoo että tykkää asua kanssani, meillä on mukavaa jne.
Itselläni on hieman hälytys kellot soinut jo siitä lähtien kun mies sanoi ettei naimisiin tai lapsia halua. Ei ole ollut varma ja koska ollut aiemmin naimisissa ei enää sitä halua ja tietää sen nyt.
Olen tässä miettinyt, että mikä on mun rooli tässä funktiossa.. asumme miehen talossa ja en ole osallistunut remontointikuluihin (asumiskuluihin kyllä puoliksi) ja totesin että en maksa remontoinnista niin kauan kun kyseessä ei ole myös minun omaisuus. Mies vastasi:” tämä talo ei tule koskaan olemaan puoliksi sinun”.
Onkohan tämä suhde menossa mihinkään.. itse voisin olla periaatteessa tyytyväinen tähänkin jos vaan pystyisin luottaa siihen että mies todella on tosissaan vaikka ei elämäänsä sinänsä haluakaan jakaa.
Minä luovuin aika paljosta hänen vuokseen. Tienaan enemmän ja ajan pitkää työmatkaa. Sen verran miehen talousasioista tiedän, että ei hänellä olisi varaa ja mahdollisuuksia asua yksin talossaan, ainakaan tässä vaiheessa.
Onko täällä ketään joka on tavannut uuden kumppanin kenen kans haluaa olla loppuelämänsä ja rakastaa kyllä, mutta silti ei halua naimisiin/lapsia/jakaa mitään omaisuutta? Herkästi tulkitsee tuon jos toinen ei noita halua, että kumppani ei rakasta.. mies sanoo että siitä ei ole kyse. Onko jotkut parisuhteet vain tällaisia?
Kommentit (148)
No onneksi nyt kertoi heti loppujen lopuksi eikä vuosien oäästä. Säästä nyt vuokran verran rahaa kuukausittain oman asunnon pääomaan ja muuta sitten pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään möisi osuutta asunnostani uudelle tuttavuudelle, jota ei edes kunnolla tunne. Säikähtäisin jos tuollaisia aletaan puhumaan noin nopeasti.
tyhmät miehet mennee naisen kannsa naimisiin nainen huijaa otaa avioeron ja viel kaiken niinkuin loinen
Vierailija kirjoitti:
En maksa miehen lainasta.
Täällä on tullut hyviä neuvoja ja näkökulmia.
Pyrin nyt ensisijaisesti
- ottamaan välimatkaa mieheen jotta saan ajatukset selväksi. Minulla on tulossa lyhyt työmatka jossa iltaisin aikaa miettiä asioita
- miettimään mitä minä haluan ja toteutuuko mikään siitä nyt tässä suhteessa. Ts riittääkö pelkkä kumppani ilman yhteistä kotia ja lasta ? Avioliittovastaisuus on helpoin hyväksyä jos elämä jaetaan muuten.Tämän ketjun myötä havahduin tosiaan siihen että yhteisiä unelmia miehen kanssa ei ole.. esim unelma yhteisestä talosta mahdoton toteuttaa ja tietenkin minulle siten myös unelma omasta talosta. Ellen muuta sitten pois omilleni omaan taloon.. enkä minä nyt sellaista halua. Haluan tietenkin edes sen vähän perhe-elämän mitä miehen ja hänen lasten kanssa saa. Tämä on minusta ongelma pitkässä juoksussa. Mutta sitähän ei tiedä jos mies vaikka 10v jälkeen olisi valmis myymään puolet talosta mulle, vaikka sanoikin kyllä nyt että talo ei tule koskaan olemaan puoliksi minun.
Luulen että tässä asian ydin on se, että minä haluan perhe-elämää ja mies edellisestä avioliitostaan eronneena ei enää halua. Hänellä ei ole lapset vuoroviikoin joten saa elää suht vapaasti. Minä olen kotona antamassa seksiä ja seuraa, lapset silloin tällöin käymässä ja mies säästää asumiskuluissa ja joku tekee puoliksi kotityötkin. Miehelle ihannetilanne, ymmärrän kyllä.
-ap
Miksi haluaisit, että talo on yhteinen? Jos mahdollista eroa varten, niin etkö voisi ostaa itsellesi asuntoa ja laittaa sitä vuokralle? Silloin omakin omaisuutesi karttuisi ja eron tullen sulla olisi paikka, johon voisit muuttaa. Vuokralaisilla on toki irtisanomisaikansa, mutta kun asunnon tarvitsee omaan käyttöön, ei tarvita mitään erillisiä häätöjä. Vaikka talo olisikin yhteinen, miehesi lapset silti perisivät isänsä osuuden talosta ja vaikka sulla olisikin avioliiton (mikäli menisitte naimisiinkin) vuoksi oikeus jäädä siihen asumaan, talon myynnistä (kun itse haluaisit siitä pois) pitäisi silti sopia miehesi lasten kanssa. Mä en haluaisi omistaa toisen kanssa mitään sellaista, josta pitäisi myöhemminkään neuvotella jonkun kolmannen, neljännen ja kenties viidennenkin kanssa, jotka eivät kuitenkaan ole omia lapsiani.
Vierailija kirjoitti:
No onneksi nyt kertoi heti loppujen lopuksi eikä vuosien oäästä. Säästä nyt vuokran verran rahaa kuukausittain oman asunnon pääomaan ja muuta sitten pois.
Tämä on hyvä suunnitelma..
Ja toiselle kommentoijalle että en tosiaan väkisin ollut mitään puolikasta miehen talosta viemässä.. tämä taloasia on vain osa kokonaisuutta - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onneksi nyt kertoi heti loppujen lopuksi eikä vuosien oäästä. Säästä nyt vuokran verran rahaa kuukausittain oman asunnon pääomaan ja muuta sitten pois.
Tämä on hyvä suunnitelma..
Ja toiselle kommentoijalle että en tosiaan väkisin ollut mitään puolikasta miehen talosta viemässä.. tämä taloasia on vain osa kokonaisuutta - ap
Uusperhettä perustaessaan kannattaa miettiä, millaista kokonaisuutta on halunnut ja millaisen todellisuudessa saa, vaikka talo olisikin yhteinen. Jos miehelläsi ei olisi lapsia entuudestaan, ymmärtäisin halusi omistaa puolet talosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onneksi nyt kertoi heti loppujen lopuksi eikä vuosien oäästä. Säästä nyt vuokran verran rahaa kuukausittain oman asunnon pääomaan ja muuta sitten pois.
Tämä on hyvä suunnitelma..
Ja toiselle kommentoijalle että en tosiaan väkisin ollut mitään puolikasta miehen talosta viemässä.. tämä taloasia on vain osa kokonaisuutta - ap
Uusperhettä perustaessaan kannattaa miettiä, millaista kokonaisuutta on halunnut ja millaisen todellisuudessa saa, vaikka talo olisikin yhteinen. Jos miehelläsi ei olisi lapsia entuudestaan, ymmärtäisin halusi omistaa puolet talosta.
Näitä asioita mietittiin ennen kuin muutin miehen luokse. Silloin suunnitelmissa oli uusperhe, yhteinen lapsi ja sen mukaisesti tulevaisuudessa avioliitto.
Nämä suunnitelmat on nyt miehen puolesta peruuntuneet. Jäljellä on se että asun hänen luonaan mutta muusta on turha haaveilla hänen sanojensa mukaan.
Minä haluan elämän loppuun asti olevan ihmissuhteen, minusta miehen asenne kertoo että hän ei etsi samaa kuin minä.
Turha tällä asialla on spekuloida. Olisi ihana nauttia elämästä yhdessä toisen kanssa mutta miten siitä voi nauttia kun toisella on kokoajan toinen jalka oven välissä menossa? Tai itseasiassa toinen jalka mun persauksilla että voi heittää mut pihalle kun haluaa. On kai ihan normaalia haluta pysyvyyttä elämään.
Mutta tälle ei nyt mitään voi ja miestä en ala painostamaan. Annan asioille aikaa ja säästän omaa rahaa ja katson miten tämä ihmissuhde nyt menee ja etenee tällaisenaan. Tai mihinkäänhän tämä suhde ei voi edetä, joten annan aikaa ja mietin rauhassa ja kuulostelen miltä tuntuu ihmissuhde, joka ei lähtökohtaisesti ole etenemässä mihinkään.
Koitan suhtautua tähän niin, että tämä ei ole mikään ongelma.
Ainoa ongelma on se että olen niin surullinen että haluisin vältellä miestä, ettei hän koe että surullani syyllistän häntä hänen valinnoistaan koska toki hänellä on niihin oikeus.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onneksi nyt kertoi heti loppujen lopuksi eikä vuosien oäästä. Säästä nyt vuokran verran rahaa kuukausittain oman asunnon pääomaan ja muuta sitten pois.
Tämä on hyvä suunnitelma..
Ja toiselle kommentoijalle että en tosiaan väkisin ollut mitään puolikasta miehen talosta viemässä.. tämä taloasia on vain osa kokonaisuutta - ap
Uusperhettä perustaessaan kannattaa miettiä, millaista kokonaisuutta on halunnut ja millaisen todellisuudessa saa, vaikka talo olisikin yhteinen. Jos miehelläsi ei olisi lapsia entuudestaan, ymmärtäisin halusi omistaa puolet talosta.
Näitä asioita mietittiin ennen kuin muutin miehen luokse. Silloin suunnitelmissa oli uusperhe, yhteinen lapsi ja sen mukaisesti tulevaisuudessa avioliitto.
Nämä suunnitelmat on nyt miehen puolesta peruuntuneet. Jäljellä on se että asun hänen luonaan mutta muusta on turha haaveilla hänen sanojensa mukaan.
Minä haluan elämän loppuun asti olevan ihmissuhteen, minusta miehen asenne kertoo että hän ei etsi samaa kuin minä.
Turha tällä asialla on spekuloida. Olisi ihana nauttia elämästä yhdessä toisen kanssa mutta miten siitä voi nauttia kun toisella on kokoajan toinen jalka oven välissä menossa? Tai itseasiassa toinen jalka mun persauksilla että voi heittää mut pihalle kun haluaa. On kai ihan normaalia haluta pysyvyyttä elämään.
Mutta tälle ei nyt mitään voi ja miestä en ala painostamaan. Annan asioille aikaa ja säästän omaa rahaa ja katson miten tämä ihmissuhde nyt menee ja etenee tällaisenaan. Tai mihinkäänhän tämä suhde ei voi edetä, joten annan aikaa ja mietin rauhassa ja kuulostelen miltä tuntuu ihmissuhde, joka ei lähtökohtaisesti ole etenemässä mihinkään.
Koitan suhtautua tähän niin, että tämä ei ole mikään ongelma.
Ainoa ongelma on se että olen niin surullinen että haluisin vältellä miestä, ettei hän koe että surullani syyllistän häntä hänen valinnoistaan koska toki hänellä on niihin oikeus.
-ap
Kuule ap. Surusi on ymmärrettävää, ja sinulla on oikeus olla surullinen ja oikeus näyttää tunteesi. Sinä tunnut miettivän enemmän miehen tunteita kuin omia tunteitasi. Ettei mies vaan syyllistyisi. Ettei miehelle vaan tulisi paha mieli. Vaikka hän on juuri aiheuttanut sinulle suuren pahan mielen ja surun. Lue netistä läheisriippuvuudesta. Ja siitä, että millaiset naiset ajautuu alistavaan parisuhteeseen.
Ja miksi ihmeessä koittaisit suhtautua niin, että asia, joka on sinulle iso ongelma, ei olisi mikään ongelma?? Siksikö, ettei sinun vain tarvisi ratkaista sitä ongelmaa?
Ap sinä et kunnioita itseäsi kovin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onneksi nyt kertoi heti loppujen lopuksi eikä vuosien oäästä. Säästä nyt vuokran verran rahaa kuukausittain oman asunnon pääomaan ja muuta sitten pois.
Tämä on hyvä suunnitelma..
Ja toiselle kommentoijalle että en tosiaan väkisin ollut mitään puolikasta miehen talosta viemässä.. tämä taloasia on vain osa kokonaisuutta - ap
Uusperhettä perustaessaan kannattaa miettiä, millaista kokonaisuutta on halunnut ja millaisen todellisuudessa saa, vaikka talo olisikin yhteinen. Jos miehelläsi ei olisi lapsia entuudestaan, ymmärtäisin halusi omistaa puolet talosta.
Näitä asioita mietittiin ennen kuin muutin miehen luokse. Silloin suunnitelmissa oli uusperhe, yhteinen lapsi ja sen mukaisesti tulevaisuudessa avioliitto.
Nämä suunnitelmat on nyt miehen puolesta peruuntuneet. Jäljellä on se että asun hänen luonaan mutta muusta on turha haaveilla hänen sanojensa mukaan.
Minä haluan elämän loppuun asti olevan ihmissuhteen, minusta miehen asenne kertoo että hän ei etsi samaa kuin minä.
Turha tällä asialla on spekuloida. Olisi ihana nauttia elämästä yhdessä toisen kanssa mutta miten siitä voi nauttia kun toisella on kokoajan toinen jalka oven välissä menossa? Tai itseasiassa toinen jalka mun persauksilla että voi heittää mut pihalle kun haluaa. On kai ihan normaalia haluta pysyvyyttä elämään.
Mutta tälle ei nyt mitään voi ja miestä en ala painostamaan. Annan asioille aikaa ja säästän omaa rahaa ja katson miten tämä ihmissuhde nyt menee ja etenee tällaisenaan. Tai mihinkäänhän tämä suhde ei voi edetä, joten annan aikaa ja mietin rauhassa ja kuulostelen miltä tuntuu ihmissuhde, joka ei lähtökohtaisesti ole etenemässä mihinkään.
Koitan suhtautua tähän niin, että tämä ei ole mikään ongelma.
Ainoa ongelma on se että olen niin surullinen että haluisin vältellä miestä, ettei hän koe että surullani syyllistän häntä hänen valinnoistaan koska toki hänellä on niihin oikeus.
-apKuule ap. Surusi on ymmärrettävää, ja sinulla on oikeus olla surullinen ja oikeus näyttää tunteesi. Sinä tunnut miettivän enemmän miehen tunteita kuin omia tunteitasi. Ettei mies vaan syyllistyisi. Ettei miehelle vaan tulisi paha mieli. Vaikka hän on juuri aiheuttanut sinulle suuren pahan mielen ja surun. Lue netistä läheisriippuvuudesta. Ja siitä, että millaiset naiset ajautuu alistavaan parisuhteeseen.
Ja miksi ihmeessä koittaisit suhtautua niin, että asia, joka on sinulle iso ongelma, ei olisi mikään ongelma?? Siksikö, ettei sinun vain tarvisi ratkaista sitä ongelmaa?
Naulan kantaan! Ap sinulla on syytäkin olla vihainen, koska mies on lupaillut tosi isoja asioita, jotka nyt onkin perunut, ja joiden perusteella sinä olet tehnyt isoja muutoksia elämääsi.
Lasten hankinta on isoin päätös ihmisen elämässä, joten ei ihme jos asia hiertää sinua. Sinun kannattaa nyt miettiä mitä itse haluat, ei miestä! Sinulla on oikeus omiin tunteisiisi.
Minä täällä vain ihmettelen, että miten ap ei ole todella vihainen. Minä ainakin olisin raivoissani, jos joku olisi saanut minut muuttamaan yhteen lupailemalla maat ja taivaat yhteisistä lapsista ja avioliitoista ja sellaisista ja sitten heti yhteenmuuton jälkeen paljastaisi, että ähhähää empä aiokaan koskaan mennä kanssasi naimisiin tai todellakaan saada yhteistä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrettävää joo, mutta mitä se vihaisuus tässä auttaisi?
Mies ei ehkä alkuhuuman jälkeen enää olekaan niin varma, haluaako uutta pikkulapsiarkea enää, kun vanhasta on päästy eroon. On hyvä, että hän sanoi asiasta avoimesti nyt.
Ehkä se rakkaus ei enää roihua niin kovalla liekilläkään. Alkuhuumassa tulee suunniteltua kaikkenlaista. Ehkä tässä mentiin vähän etukenossa. Nyt on hyvä ottaa vähän takapakkia.
Nyt Ap:n pitää vaan miettiä kylmän rauhallisesti, mitä haluaa. Riittääkö rooli iskän tyttöystävänä, vai haluaako oikeasti sen oman perheen. Aika näyttää.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Minä täällä vain ihmettelen, että miten ap ei ole todella vihainen. Minä ainakin olisin raivoissani, jos joku olisi saanut minut muuttamaan yhteen lupailemalla maat ja taivaat yhteisistä lapsista ja avioliitoista ja sellaisista ja sitten heti yhteenmuuton jälkeen paljastaisi, että ähhähää empä aiokaan koskaan mennä kanssasi naimisiin tai todellakaan saada yhteistä lasta.
Ehkä se mieli vain muuttui sen yhteiselon jälkeen. Tuli selväksi, ettei tuon kanssa kannata tehdä lapsia eikä missään nimessä laittaa omaisuutta puoliksi. Joku asia on voinut käntää mielen. Onneksi sanoi heti suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin tuo kuulostaa siltä, että mieli ei muuttunut vaan ap:lle kerrottiin mitä hän halusi kuulla. Koska kuten itse sanoit, tilanne on juuri tällaisenaan miehelle ideaali. Olet jo nyt epäluuloinen ja epäilet miehen motiiveja, mieti miltä tuntuisi vaikkapa vuoden päästä, jos siihen jäät ja mitä se tekee itseluottamuksellesi. Tuleeko suhteesta pelkkää teeskentelyä puolin ja toisin? Toisaalta, itse uskon, että mikäli tässä on hyväksikäytöstä kyse, alkaa esiin nousta muitakin omituisuuksia, ei se tähän jää. Varmasti ratkaisu tulee aika pian, suuntaan tai toiseen. Unelmistaan on vaikea luopua, mutta joskus suuntaa täytyy vaihtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä täällä vain ihmettelen, että miten ap ei ole todella vihainen. Minä ainakin olisin raivoissani, jos joku olisi saanut minut muuttamaan yhteen lupailemalla maat ja taivaat yhteisistä lapsista ja avioliitoista ja sellaisista ja sitten heti yhteenmuuton jälkeen paljastaisi, että ähhähää empä aiokaan koskaan mennä kanssasi naimisiin tai todellakaan saada yhteistä lasta.
Ehkä se mieli vain muuttui sen yhteiselon jälkeen. Tuli selväksi, ettei tuon kanssa kannata tehdä lapsia eikä missään nimessä laittaa omaisuutta puoliksi. Joku asia on voinut käntää mielen. Onneksi sanoi heti suoraan.
Ai mieli muuttui yhteisen lapsen saamisen ja avioliiton suhteen parissa viikossa, vaikka ihmeitä riitoja tms. ei ole ollut?? Niin varmaan joo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä täällä vain ihmettelen, että miten ap ei ole todella vihainen. Minä ainakin olisin raivoissani, jos joku olisi saanut minut muuttamaan yhteen lupailemalla maat ja taivaat yhteisistä lapsista ja avioliitoista ja sellaisista ja sitten heti yhteenmuuton jälkeen paljastaisi, että ähhähää empä aiokaan koskaan mennä kanssasi naimisiin tai todellakaan saada yhteistä lasta.
Ehkä se mieli vain muuttui sen yhteiselon jälkeen. Tuli selväksi, ettei tuon kanssa kannata tehdä lapsia eikä missään nimessä laittaa omaisuutta puoliksi. Joku asia on voinut käntää mielen. Onneksi sanoi heti suoraan.
Ai mieli muuttui yhteisen lapsen saamisen ja avioliiton suhteen parissa viikossa, vaikka ihmeitä riitoja tms. ei ole ollut?? Niin varmaan joo.
Tarviiko siinä mitään riitoja olla. Liian nopeaa vaan tehty tuollaiset suunnitelmat huumassa ja sitten on alkanut ajatella järjellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä täällä vain ihmettelen, että miten ap ei ole todella vihainen. Minä ainakin olisin raivoissani, jos joku olisi saanut minut muuttamaan yhteen lupailemalla maat ja taivaat yhteisistä lapsista ja avioliitoista ja sellaisista ja sitten heti yhteenmuuton jälkeen paljastaisi, että ähhähää empä aiokaan koskaan mennä kanssasi naimisiin tai todellakaan saada yhteistä lasta.
Ehkä se mieli vain muuttui sen yhteiselon jälkeen. Tuli selväksi, ettei tuon kanssa kannata tehdä lapsia eikä missään nimessä laittaa omaisuutta puoliksi. Joku asia on voinut käntää mielen. Onneksi sanoi heti suoraan.
Ai mieli muuttui yhteisen lapsen saamisen ja avioliiton suhteen parissa viikossa, vaikka ihmeitä riitoja tms. ei ole ollut?? Niin varmaan joo.
Toisesta voi ilmetä asioita, jotka laittavat ajattelemaan asioita uudelleen. Esim. huomasin uudella tuttavuudella olevankin ahdistushäiriöitä ja ongelmia rahankäytössä. Jos olisin perhettä suunnitellut hänen kanssaan, niin ihan varmasti olisin laittanut ne suunnitelmat jäihin vaikka ei ollut mitään riitoja.
Ap onko asiat selvinneet yhtään?
No syy miks en ole halunnut naimisiin kumppanin kanssa on että en luota hänen elämänhallintaansa ihan täysin. Avioliitossa joutuisin siis juridisesti hänen elämänhallintansa armoille. Toinen syy on se et avioliitossa minä olisin enemmän vähemmän maksajapuoli sekä hänelle että hänen lapsilleen. En ole valmis siihen. Haluan et minun työstä ja kertyneestä omaisuudesta pääsevät nauttimaan omat lapseni, jos joku. En halua kuormittua yhtään ylimääräistä kuin omat velvoitteeni. Siks pysyn avoliitossa. Miestä kyllä rakastan. Ja nämä asiat on meillä puhuttu ihan selväksi. Ja mieskin on valinnut tämän suhteen. Vaikka hän kyllä toivoo naimisiinmenoa.
Ja nyt tosiaan mies on varma, Ettei halua lisää lapsia tai naimisiin enää koskaan.
Jos joku muu kysyisi multa, vastaisin että tuo miehen kommentti ettei halua naimisiin tai lapsia on vanhin kikka jolla saa suhteen päättymään olematta itse ns jättäjä.
-ap