Lue keskustelun säännöt.
Miksi parisuhteessa jos ei halua naimisiin?
13.01.2019 |
Muutin miehen takia 100km päähän. Ei oltu pitkään seurusteltu mutta unelma mies ja puhuttiin avioliitosta ja lapsista.. mulla oli hänestä heti se tunne että tässä mun tuleva aviomies että tätä hyvää on kannattanut odottaa.
Puoli vuotta yhteiseloa ja melkein heti yhteenmuuton jälkeen mies sanoi että ei hän halua naimisiin tai lapsia. Haluaa kyllä olla yhdessä ja että asutaan yhdessä, hänestä meillä on hyvä elämä ja sanoo että tykkää asua kanssani, meillä on mukavaa jne.
Itselläni on hieman hälytys kellot soinut jo siitä lähtien kun mies sanoi ettei naimisiin tai lapsia halua. Ei ole ollut varma ja koska ollut aiemmin naimisissa ei enää sitä halua ja tietää sen nyt.
Olen tässä miettinyt, että mikä on mun rooli tässä funktiossa.. asumme miehen talossa ja en ole osallistunut remontointikuluihin (asumiskuluihin kyllä puoliksi) ja totesin että en maksa remontoinnista niin kauan kun kyseessä ei ole myös minun omaisuus. Mies vastasi:” tämä talo ei tule koskaan olemaan puoliksi sinun”.
Onkohan tämä suhde menossa mihinkään.. itse voisin olla periaatteessa tyytyväinen tähänkin jos vaan pystyisin luottaa siihen että mies todella on tosissaan vaikka ei elämäänsä sinänsä haluakaan jakaa.
Minä luovuin aika paljosta hänen vuokseen. Tienaan enemmän ja ajan pitkää työmatkaa. Sen verran miehen talousasioista tiedän, että ei hänellä olisi varaa ja mahdollisuuksia asua yksin talossaan, ainakaan tässä vaiheessa.
Onko täällä ketään joka on tavannut uuden kumppanin kenen kans haluaa olla loppuelämänsä ja rakastaa kyllä, mutta silti ei halua naimisiin/lapsia/jakaa mitään omaisuutta? Herkästi tulkitsee tuon jos toinen ei noita halua, että kumppani ei rakasta.. mies sanoo että siitä ei ole kyse. Onko jotkut parisuhteet vain tällaisia?
Kommentit (148)
Jätä se sika. Haluaa vskipanon niin kauan kuin sinä kiinnosta. Seuraava voi olla jo jonossa. Kyllä sua nyt typeryydessään sakotetaan. Koskaan ikinä ei pidä työpaikastaan luopua ja tehdä muita uhrauksia saadakseen patukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitto on ennen kaikkea lainopillinen sopimus, eikä mikään rakkaudenosoitus. Eikä avioliitto takaa suhteen kestoa. Moni eroaa, jos et ole vielä huomannut.
Asiat yleensä ovat juuri sitä miltä ne näyttävät. Mies ei tahdo lapsia eikä halua avioitua. Jos itse näet tulevaisuutesi toisessa valossa, tämä mies ei ilmeisesti ole sulle oikea?
Vierailija kirjoitti:
Muutin miehen takia 100km päähän. Ei oltu pitkään seurusteltu mutta unelma mies ja puhuttiin avioliitosta ja lapsista.. mulla oli hänestä heti se tunne että tässä mun tuleva aviomies että tätä hyvää on kannattanut odottaa.
Puoli vuotta yhteiseloa ja melkein heti yhteenmuuton jälkeen mies sanoi että ei hän halua naimisiin tai lapsia. Haluaa kyllä olla yhdessä ja että asutaan yhdessä, hänestä meillä on hyvä elämä ja sanoo että tykkää asua kanssani, meillä on mukavaa jne.
Itselläni on hieman hälytys kellot soinut jo siitä lähtien kun mies sanoi ettei naimisiin tai lapsia halua. Ei ole ollut varma ja koska ollut aiemmin naimisissa ei enää sitä halua ja tietää sen nyt.
Olen tässä miettinyt, että mikä on mun rooli tässä funktiossa.. asumme miehen talossa ja en ole osallistunut remontointikuluihin (asumiskuluihin kyllä puoliksi) ja totesin että en maksa remontoinnista niin kauan kun kyseessä ei ole myös minun omaisuus. Mies vastasi:” tämä talo ei tule koskaan olemaan puoliksi sinun”.
Onkohan tämä suhde menossa mihinkään.. itse voisin olla periaatteessa tyytyväinen tähänkin jos vaan pystyisin luottaa siihen että mies todella on tosissaan vaikka ei elämäänsä sinänsä haluakaan jakaa.
Minä luovuin aika paljosta hänen vuokseen. Tienaan enemmän ja ajan pitkää työmatkaa. Sen verran miehen talousasioista tiedän, että ei hänellä olisi varaa ja mahdollisuuksia asua yksin talossaan, ainakaan tässä vaiheessa.
Onko täällä ketään joka on tavannut uuden kumppanin kenen kans haluaa olla loppuelämänsä ja rakastaa kyllä, mutta silti ei halua naimisiin/lapsia/jakaa mitään omaisuutta? Herkästi tulkitsee tuon jos toinen ei noita halua, että kumppani ei rakasta.. mies sanoo että siitä ei ole kyse. Onko jotkut parisuhteet vain tällaisia?
Jep. Se on tilapäiseksi tarkoitettu panosuhde. Sut lempataan kun parempi on tarjolla. Lupauksilla huijasi sut muuttamaan. Jo siinä on ihan hyvä syy jättää ukko. Sääli, että sotkut elämäsi turhan takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkökulma kirjoitti:
Avioliitto on ennen kaikkea lainopillinen sopimus, eikä mikään rakkaudenosoitus. Eikä avioliitto takaa suhteen kestoa. Moni eroaa, jos et ole vielä huomannut.
Jos rakastaa oikeasti kumppaniaan niin tämän juridisen suojan hänelle haluaa antaa. Sitäpaitsi tyyppi ei halua lapsia ja AP haluaa. Suhde on tuhoon tuomittu. Mitä nopeammin AP tämän hyväksyy sen nopeamman n hän erosta toipuu ja saa asiansa järjestykseen.
Tietyn iän jälkeen avioliiton ainoa funktio on se että toinen osapuoli kärkkyy toisen rahoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On olemassa ohmisiä, jotka eivät periaatteesta mene nainisiin. Heitä on vähemmän kuinnihmisiä, jotka toitottaa samaa, mutta kun puoliso vaihtuu, niin sitten yhtäkkiä haluavatkin naimisiin. Tämä on niin nähty...
Hälyttävää aloituksessa on se, että mies on todennut, ettei se talo tule koskaan olemaan ap:n. Eli mies ei näe yhteistä tulevaisuutta? Jos ajattelisi, että ollaan yhdessä elämän loppuun asti, niin tokihan sitten vähintään testamentin haluaisi toiselle tehdä, jotta toinen ei jää tyhjän päälle.
Vierailija kirjoitti:
Asiat yleensä ovat juuri sitä miltä ne näyttävät. Mies ei tahdo lapsia eikä halua avioitua. Jos itse näet tulevaisuutesi toisessa valossa, tämä mies ei ilmeisesti ole sulle oikea?
Sitä tässä juuri mietinkin, että lapsia mun ei ole pakko saada vaikka toki niitä sinänsä olen halunnut.. mutta ollaan jo sen ikäisiä että ei ole mikään pakko ja voin hyväksyä elämän ilman omia lapsia. Miehellä on kaksi kouluikäistä lasta ed liitosta jotka käyvät pari kertaa kuussa isän luona. Ja avioliittokinhan on vain juridinen sitoumus. Eihän se siihen rakkauteen vaikuta ja ero voi tulla silti. Siksi kysyinkin näitä kokemuksia, että tajuaisin että eihän se avioliitto rakkauteen vaikuta. Sehän on vaan perinne.. kulttuurin sanelema asia. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiat yleensä ovat juuri sitä miltä ne näyttävät. Mies ei tahdo lapsia eikä halua avioitua. Jos itse näet tulevaisuutesi toisessa valossa, tämä mies ei ilmeisesti ole sulle oikea?
Juuri näin. Teillä on klassinen tilanne jossa haluatte suhteelta ja elämältä eri asioita. Ennemmin tai myöhemmin teidän täytyy käsitellä tämä dilemma ja on ainoastaan teistä kahdesta kiinni miten ja milloin sen teette.
Jos se sun miesystävä kuolisi vaikka 15v seurustelun jälkeen, olette asuneet miehen omistamassa talossa, sun pitäisi muuttaa siitä pois ja lapset perisi sen talon. Minusta inhottava ajatus, koska olette ehtineet tehdä siitä yhteisen kotinne, ehkä kalustaneet sitä yhdessä ja luoneet yhteisiä muistoja, ja sitten kaikki vaan loppuu, sinä lennät pihalle omasta kodistasi koska sinulla ei ole siihen minkäänlaista juridista oikeutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuossa pistää silmään se, että ap:n mukaan miehellä ei olisi varaa asua talossaan yksin. Ap:n rahallisella osallistumisella pystyy asumaan siinä, mutta ei koskaan tule jakamaan sitä ap:n kanssa. Aika selvä hyväksikäyttämiskuvio - minä lähtisin!
Vierailija kirjoitti:
On olemassa ohmisiä, jotka eivät periaatteesta mene nainisiin. Heitä on vähemmän kuinnihmisiä, jotka toitottaa samaa, mutta kun puoliso vaihtuu, niin sitten yhtäkkiä haluavatkin naimisiin. Tämä on niin nähty...
Hälyttävää aloituksessa on se, että mies on todennut, ettei se talo tule koskaan olemaan ap:n. Eli mies ei näe yhteistä tulevaisuutta? Jos ajattelisi, että ollaan yhdessä elämän loppuun asti, niin tokihan sitten vähintään testamentin haluaisi toiselle tehdä, jotta toinen ei jää tyhjän päälle.
Niin.. ja kun mä ajattelin tänne muuttaessa että nyt tässä se on, että kaikkien vuosien jälkeen löytyi se oikea. En tiedä.. toisaalta jos olisin tässä nyt vaan sit siihen asti ku tätä kestää ja lähden sit eteenpäin. Kiva olisi nauttia hetkestä eikä ajatella sitä että kuitenkin tämä loppuu. Ja ahdistaa kun alkuun mies antoi ymmärtää että jakaa nämä haaveet ja sitten kun olen täällä hänen elämäänsä kustantamassa ne haaveet miehellä muuttuikin. Mutta on mussakin se vika, että oon tosi miellyttämisen haluinen ja tosi sinisilmäinen. olen joutunut elämässä niin usein tilanteisiin jossa mua on huijattu kun uskon liian herkästi kaiken mitä mulle sanotaan.
Jos muuttaisin omaan asuntoon johonkin lähelle, sittenhän sen näkisi haluaako mies enää seurustella vai hankkisiko se tänne jonkun muun jakamaan elinkustannuksia ja hoitamaan kotia.. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja miesystäväni emme ole menneet naimisiin, emme hankkineet lapsia ja kummallakin on omat omaisuudet. Me romanttiset hupsut kun olemme yhdessä rakkaudesta, emme mistään muusta syystä.
Teillä on kylmän viileästi panosuhde eikä mitään muuta. Turha yrittää asiaa kaunistella.
En ole tuo jolle vastasit, mutta pakko sanoa että on vastenmielistä kuinka joku vääntää avoliittoa ”panosuhteeksi”. Osa ihmisistä ei halua naimisiin lainkaan, osa ei halua uuden kumppanin kanssa koska on lapsia edellisestä liitosta (=ei halua muuttaa perintökaarta). Ja niin edelleen.
Ap:n tapauksessa ongelma on se, että toinen haluaa naimisiin, toinen ei ja toinen toivoo lapsia, toinen ei.
Miten mies ylläpiti kämppäänsä ennen sinua? Kun hänellä ei ole siihen yksin varaa.
Älä ripustaudu ap. Elä omaa elämääsi, tee omat päätelmäsi äläkä kuvittele toisen muuttuvan.
Mikä pakko on yleensäkään avioitua, ellei ole tarkoitus lisääntyä yhdessä?
Etäsuhteet toimivat paljon paremmin kuin avioliitot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat yleensä ovat juuri sitä miltä ne näyttävät. Mies ei tahdo lapsia eikä halua avioitua. Jos itse näet tulevaisuutesi toisessa valossa, tämä mies ei ilmeisesti ole sulle oikea?
Juuri näin. Teillä on klassinen tilanne jossa haluatte suhteelta ja elämältä eri asioita. Ennemmin tai myöhemmin teidän täytyy käsitellä tämä dilemma ja on ainoastaan teistä kahdesta kiinni miten ja milloin sen teette.
Mä olen ihan valmis sinänsä elämään näin ja oon miettinytkin että minähän voin säästää rahaa tässä asuessa sen verran että sitten voin ostaa oman kodin jos ja kun ero vaikka sitten tulisikin. Että en sinänsä jää tyhjän päälle. En vaa pääse yli siitä tunteesta että tämä on osittain jonkinlainen hyötysuhde.. en mä aio miestä naimisiin tai lapsiin painostaa, ei semmoinen toimi. Mutta onko useinkin parisuhteet hieman hyötysuhteita myös? Vai tajuaako mieskin lopulta ettei halua olla mun kans ja sit mä oon vaa uhrannut vuosia.. mut jos niistä vuosista on nauttinut niin onko se sit edes uhraus.. Tuntuu että tämä asia on jo pilannut meidän suhteen kun mies joutui sanoo ettei halua naimisiin tai lapsia. Jokin kepeys hävisi suhteesta.. ehkä minun puolelta kun selviää ettei toinen aio jakaa elämää. Ehkä munkin on vaan omaksuttava se tapa. -ap
Vierailija kirjoitti:
Miten mies ylläpiti kämppäänsä ennen sinua? Kun hänellä ei ole siihen yksin varaa.
Mies oli juuri ostanut uuden talon kun pyysi mua muuttaa yhteen. Syksyn mittaan on selvinnyt ettei hänellä olisi riittänyt omat rahat edes talon ylläpitokuluihin. Tässä kuussa mies joutui lainaamaan rahaa ilmeisesti vanhemmiltaan eikä silti riitä rahat. Minä maksan puolet asuinkuluista ja ostoksista ja ylimääräiset esim ulkona syömiset ja uuden vuoden ja juhlinnat maksoin minä. -ap
Jos toiveenne tulevaisuuden suhteen eroavat paljon toisistaan teidän pitää yrittää löytää kompromisssi, tai erota.
Minä ja miesystäväni emme ole menneet naimisiin, emme hankkineet lapsia ja kummallakin on omat omaisuudet. Me romanttiset hupsut kun olemme yhdessä rakkaudesta, emme mistään muusta syystä.