Lue keskustelun säännöt.
”Riita” perintörahoista -vaikka aina luulin ettei meillä koskaan
13.01.2019 |
En ole koskaan ollut rahan perään. Tullut omillani toimeen ja kyennyt hyvin elättämään lapseni. Ovat saaneet valita harrastuksensa ja vaatteensa aina (harrastuksiin menee yli 400/kk). En ole todellakaan hyvätuloinen, mutta vähät rahani käytän kaikki lapsiin.
Tuli tuossa ilmi, että äiti saanut ennakkoperinnön. Oli antanut osan siitä siskolleni ja törsännyt loput itse. Kyse ei todellakaan ole suurista summista. Puhutaan siis tuhansista. Hänen mielestään minulle ei tarvinnut antaa rahaa, koska pärjäämme muutenkin niin hyvin.
Loukkaannuin tästä kyllä todella paljon, koska on meilläkin kuukausia kun joudutaan laskemaan rahoja ja katsomaan tarkasti mitä ruokaa voidaan laittaa.
Siskoni on pois työelämästä, pikavippivelkainen jne. Minulla melkein maksettu kt asunto ja vakituinen työ, jossa viihdyn.
Loukkaannuin kyllä verisesti kun tuo perinnön jako tuli ilmi. Tiedän, että isovanhempani olisi halunnut sen jaettavan tasapuolisesti.
Siskolle en tietenkään ole katkera. Vanhemmille kylläkin ja tekisi mieliilmoittaa etten halua olla enää tekemisissä ja sen enempää auttaa heitä vanhuudenvaivoissaan.
Olenko liian herkkänokkainen? Pitäisikö ymmärtää että sisko todella tarvitsi ne rahat (meille ne olisi ollut enemmänkin helpotusta arkeen / sijoitus jonnekin).?
Kommentit (378)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Tämä on näitä. Minunkin äitini mielestä minulla on aina kaikki niin hyvin, että minä en mitään tarvitse. Siskollani on yhteishuoltajuus lapsestaan ex-miehen kanssa. Lapsi on viikko-viikko isällään ja äidillään. Ex-mies on aina ollut hyvä isä eikä sitä ole kukaan kieltänyt. Hoitaa kyllä oman osuutensa ja ovat ihan väleissä.
Äidin mielestä siskollani on niin rankkaa lapsen kanssa, joten totta kai häntä pitää matkustaa auttamaan. Minulla on ydinperhe, eikä minua tarvitse auttaa erikseen, ei silloinkaan kun meillä oli vauva ja pieni esikoinen ja mies päivät töissä. Kun minulla on kuitenkin hyvä mies! Mitäpä minä tarvitsisin.
Äidin mielestä minä en tarvitse mitään, ja jos joskus on joku ongelma, niin oma vika ja minun pitää ryhdistäytyä. Siskollani taas on niin vaikeaa, hän on niin herkkää..
Siskoni on ok, en häntä syytä. Joskus vaan häkellyttää tämä äitini suhtautuminen.
Enpä oikein osaa sanoa ap:n tapaukseen, että tällaista se joskus on.
Ehkä sinunkin kannattaisi erota ja alkaa viikko-viikko-vanhemmuuteen, niin saisit yhtä paljon kuin siskosi...
Missasit pointin. Ei tässä ollut kyse erosta. Jos minä olin eronnut ja yhden lapsen viikko-viikko-äiti, niin äidin mielestä minä saisin levätä sentään joka toinen viikko. Ja ero olisi minun syyni ja minä pärjäisin kyllä ihan hyvin. Ja ex-mieshän hoitaa!
Ja jos siskoni olisi arjet huutavan vastasyntyneen ja esikoisen kanssa, äiti olisi huolissaan miten siskoparkani jaksaa ja kokisi velvollisuudekseen matkustaa auttamaan häntä.
Äiti ei itse näe tätä kuvioa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No... elämä on. Minut on tehty perinnöttömäksi ja kaikki menee sisarelleni, homma on kikkailtu lakimiehen avulla siten että mulle ei jää edes mitään lakiosaa tai se tulee olemaan olematon.
Syynä on se että en alistunut väkivaltaisen narsisti-isäni käskytykseen ja määräilyyn ja kehtasin myös sanoa isälleni lapsuuden rajust väkivallasta (isä hakkasi meitä todella raa”’asti). Isä raivotui. Kiisti kaiken, väitti valehtelijaksi ja kielsi tyttärensä, kostoksi perinnöttömyys.
Mitäpä tuosta mieltä pahoittamaan, sisko saa ison perinnön mutta jotuu maksamaan siitä kestämällä isän oikkuja, käskytystä, määtäilyä.
Ap, erittäin moni vanhrmpi on epäreilu ja rakastaa vain suoikkilastaan. Et voi asialle mitään. Sun verinen loukkaantuminen ei satuta äitiäsi, ainoastaan sinua. Kukaan ei tule sulta anteeksi pyytämään. Joten vaikka mitrn ärsyttää niin koita unohtaa koko asia.
Lain mukaan vanhemmat voivat tehdä lapsen perinnnöttömäksi ainoastaan jos tämä on loukannut heitä vakavalla rikoksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No... elämä on. Minut on tehty perinnöttömäksi ja kaikki menee sisarelleni, homma on kikkailtu lakimiehen avulla siten että mulle ei jää edes mitään lakiosaa tai se tulee olemaan olematon.
Syynä on se että en alistunut väkivaltaisen narsisti-isäni käskytykseen ja määräilyyn ja kehtasin myös sanoa isälleni lapsuuden rajust väkivallasta (isä hakkasi meitä todella raa”’asti). Isä raivotui. Kiisti kaiken, väitti valehtelijaksi ja kielsi tyttärensä, kostoksi perinnöttömyys.
Mitäpä tuosta mieltä pahoittamaan, sisko saa ison perinnön mutta jotuu maksamaan siitä kestämällä isän oikkuja, käskytystä, määtäilyä.
Ap, erittäin moni vanhrmpi on epäreilu ja rakastaa vain suoikkilastaan. Et voi asialle mitään. Sun verinen loukkaantuminen ei satuta äitiäsi, ainoastaan sinua. Kukaan ei tule sulta anteeksi pyytämään. Joten vaikka mitrn ärsyttää niin koita unohtaa koko asia.
Jos totta niin sitten viet asian käräjille. Jättääkseen perinnöttömäksi riita tms. erimielisyys ei kelpaa syyksi. Heillä pitää olla näyttöä sun rikkomuksista (pentökaaressa eritelty) vanhempaasi kohtaan.
Perinnöttämäksi tekemiseen pitää olla painava syy, pelkkä juoru ei riitä. Riita ei ole pätevä, mutta esim. fyysinen väkivalta vanhempaa kohtaan, josta tuomio tai kunniaton elämä (työkseen huoraaminen) ovat päteviä syitä.
Huomauttaisin että perinnöttömäksi tekeminen ja omaisuuden järjesteleminen siten, ettei perittävää paljoa jää, ovat kaksi eri asiaa. Omaisuuden siirtäminen esim. vakuutuskuoren sisään henkivakuutuksena on yksi vaihtoehto. Jokainen kun voi järjestää omat varansa miten haluaa, mitään velvollisuutta ei ole huoletia omaisuudestaan siten, että perillisille jää jotain. Ei edes vaikka itse olisi perinyt omaisuutensa edellisiltä sukupolvilta. Moraali on sitten asia erikseen. Todella rikkailla on varainhoitajat ja muut ammattilaiset neuvomassa, miten varat järjestetään siten, että lopputulos on mitä asiakas haluaa. Että vaikka saattaa epäreilulta ja uskomattomalta kuulostaa, niin tuon kommentoijan tilanne, että narskuisä on järjestänyt asian siten, että yhdelle lapsista ei perintöä jää, on oikeasti täysin mahdollinen. Ja siinä ei mitkään lakiosan vinkumiset auta, kun jaettavaa ei yksinkertaisesti enää ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No... elämä on. Minut on tehty perinnöttömäksi ja kaikki menee sisarelleni, homma on kikkailtu lakimiehen avulla siten että mulle ei jää edes mitään lakiosaa tai se tulee olemaan olematon.
Syynä on se että en alistunut väkivaltaisen narsisti-isäni käskytykseen ja määräilyyn ja kehtasin myös sanoa isälleni lapsuuden rajust väkivallasta (isä hakkasi meitä todella raa”’asti). Isä raivotui. Kiisti kaiken, väitti valehtelijaksi ja kielsi tyttärensä, kostoksi perinnöttömyys.
Mitäpä tuosta mieltä pahoittamaan, sisko saa ison perinnön mutta jotuu maksamaan siitä kestämällä isän oikkuja, käskytystä, määtäilyä.
Ap, erittäin moni vanhrmpi on epäreilu ja rakastaa vain suoikkilastaan. Et voi asialle mitään. Sun verinen loukkaantuminen ei satuta äitiäsi, ainoastaan sinua. Kukaan ei tule sulta anteeksi pyytämään. Joten vaikka mitrn ärsyttää niin koita unohtaa koko asia.
Jos totta niin sitten viet asian käräjille. Jättääkseen perinnöttömäksi riita tms. erimielisyys ei kelpaa syyksi. Heillä pitää olla näyttöä sun rikkomuksista (pentökaaressa eritelty) vanhempaasi kohtaan.
Perinnöttämäksi tekemiseen pitää olla painava syy, pelkkä juoru ei riitä. Riita ei ole pätevä, mutta esim. fyysinen väkivalta vanhempaa kohtaan, josta tuomio tai kunniaton elämä (työkseen huoraaminen) ovat päteviä syitä.
Huomauttaisin että perinnöttömäksi tekeminen ja omaisuuden järjesteleminen siten, ettei perittävää paljoa jää, ovat kaksi eri asiaa. Omaisuuden siirtäminen esim. vakuutuskuoren sisään henkivakuutuksena on yksi vaihtoehto. Jokainen kun voi järjestää omat varansa miten haluaa, mitään velvollisuutta ei ole huoletia omaisuudestaan siten, että perillisille jää jotain. Ei edes vaikka itse olisi perinyt omaisuutensa edellisiltä sukupolvilta. Moraali on sitten asia erikseen. Todella rikkailla on varainhoitajat ja muut ammattilaiset neuvomassa, miten varat järjestetään siten, että lopputulos on mitä asiakas haluaa. Että vaikka saattaa epäreilulta ja uskomattomalta kuulostaa, niin tuon kommentoijan tilanne, että narskuisä on järjestänyt asian siten, että yhdelle lapsista ei perintöä jää, on oikeasti täysin mahdollinen. Ja siinä ei mitkään lakiosan vinkumiset auta, kun jaettavaa ei yksinkertaisesti enää ole.
Siksipä tällaiset narskuisät jätetään oman onnensa nojaan ja annetaan vaipua unholaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani.
Äiti totesi vuosia sitten, että perinnönjaossa sisarukseni huijaa minua. En uskonut häntä, kunnes äiti kuoli. Olin vakavasti sairas, kun sisarukseni vei kaiken mahdollisen, mitä sai irti. Minä säästän hänelle henkivakuutuksessani, vaikka olen hyvin pienituloinen. Haluan, että velkani maksetaan kuolemani jälkeen kyseisellä summalla ja sisarukseni saa loput.
Sama tilanne tuntuu olevan useammassa perheessä. Ystäväni peri metsää, joten veli ilmoitti antavansa hänelle surkeimman mahdollisen alueen. Heitäkin on vain kaksi.
Neljä "viekää tuhkatkin pesästä" -miinuspeukuttajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No... elämä on. Minut on tehty perinnöttömäksi ja kaikki menee sisarelleni, homma on kikkailtu lakimiehen avulla siten että mulle ei jää edes mitään lakiosaa tai se tulee olemaan olematon.
Syynä on se että en alistunut väkivaltaisen narsisti-isäni käskytykseen ja määräilyyn ja kehtasin myös sanoa isälleni lapsuuden rajust väkivallasta (isä hakkasi meitä todella raa”’asti). Isä raivotui. Kiisti kaiken, väitti valehtelijaksi ja kielsi tyttärensä, kostoksi perinnöttömyys.
Mitäpä tuosta mieltä pahoittamaan, sisko saa ison perinnön mutta jotuu maksamaan siitä kestämällä isän oikkuja, käskytystä, määtäilyä.
Ap, erittäin moni vanhrmpi on epäreilu ja rakastaa vain suoikkilastaan. Et voi asialle mitään. Sun verinen loukkaantuminen ei satuta äitiäsi, ainoastaan sinua. Kukaan ei tule sulta anteeksi pyytämään. Joten vaikka mitrn ärsyttää niin koita unohtaa koko asia.
Jos totta niin sitten viet asian käräjille. Jättääkseen perinnöttömäksi riita tms. erimielisyys ei kelpaa syyksi. Heillä pitää olla näyttöä sun rikkomuksista (pentökaaressa eritelty) vanhempaasi kohtaan.
Perinnöttämäksi tekemiseen pitää olla painava syy, pelkkä juoru ei riitä. Riita ei ole pätevä, mutta esim. fyysinen väkivalta vanhempaa kohtaan, josta tuomio tai kunniaton elämä (työkseen huoraaminen) ovat päteviä syitä.
Huomauttaisin että perinnöttömäksi tekeminen ja omaisuuden järjesteleminen siten, ettei perittävää paljoa jää, ovat kaksi eri asiaa. Omaisuuden siirtäminen esim. vakuutuskuoren sisään henkivakuutuksena on yksi vaihtoehto. Jokainen kun voi järjestää omat varansa miten haluaa, mitään velvollisuutta ei ole huoletia omaisuudestaan siten, että perillisille jää jotain. Ei edes vaikka itse olisi perinyt omaisuutensa edellisiltä sukupolvilta. Moraali on sitten asia erikseen. Todella rikkailla on varainhoitajat ja muut ammattilaiset neuvomassa, miten varat järjestetään siten, että lopputulos on mitä asiakas haluaa. Että vaikka saattaa epäreilulta ja uskomattomalta kuulostaa, niin tuon kommentoijan tilanne, että narskuisä on järjestänyt asian siten, että yhdelle lapsista ei perintöä jää, on oikeasti täysin mahdollinen. Ja siinä ei mitkään lakiosan vinkumiset auta, kun jaettavaa ei yksinkertaisesti enää ole.
Eikö henkivakuutuksissa yleensä ole joku ikäraja (esim. 65v), jonka täytyttyä vakuutus päättyy?
Vierailija kirjoitti:
Tässä näkee että rakastetut ja hyvin kohdellut aikuiset lapset ei tajua ollenkaan koko juttua. Katsokaas kun se syrjitty on ollut syrjitty koko ikönsä, rakkauden murujen kerjääjä, aina ylenkatsottu ja laiminlyöty. Siksi sellaiselle joku parin tonnin perinnötyä / lahjatta jättäminen on kuin isku vasten kasvoja, se repii haavat auki taas kerran.
Hyvin kohdelluille ja rakastetuille lapselle ei haittaa yhtään vaikka sisarus saa 10000e j itse ei, kun on kuitenkin se tito olemassa että itse on silti yhtä rakastettu ja arvokas.Tajutkaa että kyse ei ole rahasta! Vaan arvottmuuden kokemuksesta ja tuskasta jota tuo symbolinen teko ”rahat vain lempilapselle” siinä sorsitussa aiheuttaa.
Usein on kyse siitä että lapsi on ahne. On aina ollut ahne. On ottanut ja aiheuttanut vaikeuksia. Sitten jättäytyy syrjään ja ainoat viestit on rahan vaatiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No... elämä on. Minut on tehty perinnöttömäksi ja kaikki menee sisarelleni, homma on kikkailtu lakimiehen avulla siten että mulle ei jää edes mitään lakiosaa tai se tulee olemaan olematon.
Syynä on se että en alistunut väkivaltaisen narsisti-isäni käskytykseen ja määräilyyn ja kehtasin myös sanoa isälleni lapsuuden rajust väkivallasta (isä hakkasi meitä todella raa”’asti). Isä raivotui. Kiisti kaiken, väitti valehtelijaksi ja kielsi tyttärensä, kostoksi perinnöttömyys.
Mitäpä tuosta mieltä pahoittamaan, sisko saa ison perinnön mutta jotuu maksamaan siitä kestämällä isän oikkuja, käskytystä, määtäilyä.
Ap, erittäin moni vanhrmpi on epäreilu ja rakastaa vain suoikkilastaan. Et voi asialle mitään. Sun verinen loukkaantuminen ei satuta äitiäsi, ainoastaan sinua. Kukaan ei tule sulta anteeksi pyytämään. Joten vaikka mitrn ärsyttää niin koita unohtaa koko asia.
Jos totta niin sitten viet asian käräjille. Jättääkseen perinnöttömäksi riita tms. erimielisyys ei kelpaa syyksi. Heillä pitää olla näyttöä sun rikkomuksista (pentökaaressa eritelty) vanhempaasi kohtaan.
Perinnöttämäksi tekemiseen pitää olla painava syy, pelkkä juoru ei riitä. Riita ei ole pätevä, mutta esim. fyysinen väkivalta vanhempaa kohtaan, josta tuomio tai kunniaton elämä (työkseen huoraaminen) ovat päteviä syitä.
Huomauttaisin että perinnöttömäksi tekeminen ja omaisuuden järjesteleminen siten, ettei perittävää paljoa jää, ovat kaksi eri asiaa. Omaisuuden siirtäminen esim. vakuutuskuoren sisään henkivakuutuksena on yksi vaihtoehto. Jokainen kun voi järjestää omat varansa miten haluaa, mitään velvollisuutta ei ole huoletia omaisuudestaan siten, että perillisille jää jotain. Ei edes vaikka itse olisi perinyt omaisuutensa edellisiltä sukupolvilta. Moraali on sitten asia erikseen. Todella rikkailla on varainhoitajat ja muut ammattilaiset neuvomassa, miten varat järjestetään siten, että lopputulos on mitä asiakas haluaa. Että vaikka saattaa epäreilulta ja uskomattomalta kuulostaa, niin tuon kommentoijan tilanne, että narskuisä on järjestänyt asian siten, että yhdelle lapsista ei perintöä jää, on oikeasti täysin mahdollinen. Ja siinä ei mitkään lakiosan vinkumiset auta, kun jaettavaa ei yksinkertaisesti enää ole.
Eikö henkivakuutuksissa yleensä ole joku ikäraja (esim. 65v), jonka täytyttyä vakuutus päättyy?
Kyse ei ole perinteisessä mielessä vakuutuksesta, vaan sijoitusvakuutuksesta. Asiakas sijoittaa esim. 250k vakuutukseen, jotka sitten sijoitetaan edelleen vakuutuskuoren sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennakkoperinnöt huomioidaan pesänjakoa tehdessä, siis jos kyse on ollut perinnöstä eikä vain äidin antamasta rahalahjasta suosikkityttärelleen.
Laki ei edes tunne käsitettä ennakkoperintö. Se on yksiselitteisesti lahja.
Laki lie tuntee, mutta verotus ei?
Miksi ihmeessä kirjoitat tällaisen lauseen
Laki LIE tuntee??????
Eli uskoisin lain tuntevan kyllä. Sitä se tarkoittaa. Etkö osaa suomea?
"Lie tuntee" on suomeksi "tuntenee". Käytät lie-sanaa aivan väärin. Et osaa suomea kovin hyvin.
No en tarkoittanut sitä. Tarkoitin, että ehkä tuntee.
No, kirjoita sitten niin. Lie ja ehkä eivät ole vaihtoehtoisia sanoja.
No aivan sama, id iootti. Hierääkö p*llussa, kun et ole saanut ennakkoperintöä? Mä oonkin. Satoja tuhansia.
Jep jep ja lehmät lentää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku toinen jo kommentoi ap.n sanavalintaa "äiti törsäsi".
Tulee mieleen, että äiti ja sisko tulevat keskenään paremmin toimeen kuin ap.n kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No... elämä on. Minut on tehty perinnöttömäksi ja kaikki menee sisarelleni, homma on kikkailtu lakimiehen avulla siten että mulle ei jää edes mitään lakiosaa tai se tulee olemaan olematon.
Syynä on se että en alistunut väkivaltaisen narsisti-isäni käskytykseen ja määräilyyn ja kehtasin myös sanoa isälleni lapsuuden rajust väkivallasta (isä hakkasi meitä todella raa”’asti). Isä raivotui. Kiisti kaiken, väitti valehtelijaksi ja kielsi tyttärensä, kostoksi perinnöttömyys.
Mitäpä tuosta mieltä pahoittamaan, sisko saa ison perinnön mutta jotuu maksamaan siitä kestämällä isän oikkuja, käskytystä, määtäilyä.
Ap, erittäin moni vanhrmpi on epäreilu ja rakastaa vain suoikkilastaan. Et voi asialle mitään. Sun verinen loukkaantuminen ei satuta äitiäsi, ainoastaan sinua. Kukaan ei tule sulta anteeksi pyytämään. Joten vaikka mitrn ärsyttää niin koita unohtaa koko asia.
Jos totta niin sitten viet asian käräjille. Jättääkseen perinnöttömäksi riita tms. erimielisyys ei kelpaa syyksi. Heillä pitää olla näyttöä sun rikkomuksista (pentökaaressa eritelty) vanhempaasi kohtaan.
Perinnöttämäksi tekemiseen pitää olla painava syy, pelkkä juoru ei riitä. Riita ei ole pätevä, mutta esim. fyysinen väkivalta vanhempaa kohtaan, josta tuomio tai kunniaton elämä (työkseen huoraaminen) ovat päteviä syitä.
Huomauttaisin että perinnöttömäksi tekeminen ja omaisuuden järjesteleminen siten, ettei perittävää paljoa jää, ovat kaksi eri asiaa. Omaisuuden siirtäminen esim. vakuutuskuoren sisään henkivakuutuksena on yksi vaihtoehto. Jokainen kun voi järjestää omat varansa miten haluaa, mitään velvollisuutta ei ole huoletia omaisuudestaan siten, että perillisille jää jotain. Ei edes vaikka itse olisi perinyt omaisuutensa edellisiltä sukupolvilta. Moraali on sitten asia erikseen. Todella rikkailla on varainhoitajat ja muut ammattilaiset neuvomassa, miten varat järjestetään siten, että lopputulos on mitä asiakas haluaa. Että vaikka saattaa epäreilulta ja uskomattomalta kuulostaa, niin tuon kommentoijan tilanne, että narskuisä on järjestänyt asian siten, että yhdelle lapsista ei perintöä jää, on oikeasti täysin mahdollinen. Ja siinä ei mitkään lakiosan vinkumiset auta, kun jaettavaa ei yksinkertaisesti enää ole.
Niin mitenkä esimerkiksi se Kari Tapion tilanne, jossa pesä oli pelattu varattomaksi, jotta lehtolapselle ei jäisi mitään jaettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ymmärrä miten tässä perinnöstä tapellaan, kun kaikki perittävät ovat vielä elossa isoäitiä myöten? Antaa kukanenkin lahjoittaa rahansa kenelle haluaa elinaikanansa ja kattokaa asiaa sitten uudelleen heidän kuolemansa jälkeen. Ehkäpä tilit ovat siihen mennessä jo tasan. Joten luultavasti ihan turhaan nyt nostatatte metelin ja tappelette.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä näkee että rakastetut ja hyvin kohdellut aikuiset lapset ei tajua ollenkaan koko juttua. Katsokaas kun se syrjitty on ollut syrjitty koko ikönsä, rakkauden murujen kerjääjä, aina ylenkatsottu ja laiminlyöty. Siksi sellaiselle joku parin tonnin perinnötyä / lahjatta jättäminen on kuin isku vasten kasvoja, se repii haavat auki taas kerran.
Hyvin kohdelluille ja rakastetuille lapselle ei haittaa yhtään vaikka sisarus saa 10000e j itse ei, kun on kuitenkin se tito olemassa että itse on silti yhtä rakastettu ja arvokas.Tajutkaa että kyse ei ole rahasta! Vaan arvottmuuden kokemuksesta ja tuskasta jota tuo symbolinen teko ”rahat vain lempilapselle” siinä sorsitussa aiheuttaa.
Usein on kyse siitä että lapsi on ahne. On aina ollut ahne. On ottanut ja aiheuttanut vaikeuksia. Sitten jättäytyy syrjään ja ainoat viestit on rahan vaatiminen.
Eli huonosti kasvatettu, vanhemmalla peiliin katsomista. Vanhempi, joka nimittelee lastaan ahneeksi siksi että lapsi kyseenalaistaa sisaruksensa suosimisen, on itsekäs, narsistimaisia piirteitä omaava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ymmärrä miten tässä perinnöstä tapellaan, kun kaikki perittävät ovat vielä elossa isoäitiä myöten? Antaa kukanenkin lahjoittaa rahansa kenelle haluaa elinaikanansa ja kattokaa asiaa sitten uudelleen heidän kuolemansa jälkeen. Ehkäpä tilit ovat siihen mennessä jo tasan. Joten luultavasti ihan turhaan nyt nostatatte metelin ja tappelette.
Olen samaa ihmetellyt!
Raadon syönti on käynnistymässä, eikä ruumista vielä ole.
Sinulla on vakinainen työ ja liki maksettu asunto etkä tule toimeen. Muutaman tonnin takia valitat. Mieti vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä näkee että rakastetut ja hyvin kohdellut aikuiset lapset ei tajua ollenkaan koko juttua. Katsokaas kun se syrjitty on ollut syrjitty koko ikönsä, rakkauden murujen kerjääjä, aina ylenkatsottu ja laiminlyöty. Siksi sellaiselle joku parin tonnin perinnötyä / lahjatta jättäminen on kuin isku vasten kasvoja, se repii haavat auki taas kerran.
Hyvin kohdelluille ja rakastetuille lapselle ei haittaa yhtään vaikka sisarus saa 10000e j itse ei, kun on kuitenkin se tito olemassa että itse on silti yhtä rakastettu ja arvokas.Tajutkaa että kyse ei ole rahasta! Vaan arvottmuuden kokemuksesta ja tuskasta jota tuo symbolinen teko ”rahat vain lempilapselle” siinä sorsitussa aiheuttaa.
Usein on kyse siitä että lapsi on ahne. On aina ollut ahne. On ottanut ja aiheuttanut vaikeuksia. Sitten jättäytyy syrjään ja ainoat viestit on rahan vaatiminen.
Eli huonosti kasvatettu, vanhemmalla peiliin katsomista. Vanhempi, joka nimittelee lastaan ahneeksi siksi että lapsi kyseenalaistaa sisaruksensa suosimisen, on itsekäs, narsistimaisia piirteitä omaava.
No nyt on hyvät analyysit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No... elämä on. Minut on tehty perinnöttömäksi ja kaikki menee sisarelleni, homma on kikkailtu lakimiehen avulla siten että mulle ei jää edes mitään lakiosaa tai se tulee olemaan olematon.
Syynä on se että en alistunut väkivaltaisen narsisti-isäni käskytykseen ja määräilyyn ja kehtasin myös sanoa isälleni lapsuuden rajust väkivallasta (isä hakkasi meitä todella raa”’asti). Isä raivotui. Kiisti kaiken, väitti valehtelijaksi ja kielsi tyttärensä, kostoksi perinnöttömyys.
Mitäpä tuosta mieltä pahoittamaan, sisko saa ison perinnön mutta jotuu maksamaan siitä kestämällä isän oikkuja, käskytystä, määtäilyä.
Ap, erittäin moni vanhrmpi on epäreilu ja rakastaa vain suoikkilastaan. Et voi asialle mitään. Sun verinen loukkaantuminen ei satuta äitiäsi, ainoastaan sinua. Kukaan ei tule sulta anteeksi pyytämään. Joten vaikka mitrn ärsyttää niin koita unohtaa koko asia.
Jos totta niin sitten viet asian käräjille. Jättääkseen perinnöttömäksi riita tms. erimielisyys ei kelpaa syyksi. Heillä pitää olla näyttöä sun rikkomuksista (pentökaaressa eritelty) vanhempaasi kohtaan.
Perinnöttämäksi tekemiseen pitää olla painava syy, pelkkä juoru ei riitä. Riita ei ole pätevä, mutta esim. fyysinen väkivalta vanhempaa kohtaan, josta tuomio tai kunniaton elämä (työkseen huoraaminen) ovat päteviä syitä.
Huomauttaisin että perinnöttömäksi tekeminen ja omaisuuden järjesteleminen siten, ettei perittävää paljoa jää, ovat kaksi eri asiaa. Omaisuuden siirtäminen esim. vakuutuskuoren sisään henkivakuutuksena on yksi vaihtoehto. Jokainen kun voi järjestää omat varansa miten haluaa, mitään velvollisuutta ei ole huoletia omaisuudestaan siten, että perillisille jää jotain. Ei edes vaikka itse olisi perinyt omaisuutensa edellisiltä sukupolvilta. Moraali on sitten asia erikseen. Todella rikkailla on varainhoitajat ja muut ammattilaiset neuvomassa, miten varat järjestetään siten, että lopputulos on mitä asiakas haluaa. Että vaikka saattaa epäreilulta ja uskomattomalta kuulostaa, niin tuon kommentoijan tilanne, että narskuisä on järjestänyt asian siten, että yhdelle lapsista ei perintöä jää, on oikeasti täysin mahdollinen. Ja siinä ei mitkään lakiosan vinkumiset auta, kun jaettavaa ei yksinkertaisesti enää ole.
Niin mitenkä esimerkiksi se Kari Tapion tilanne, jossa pesä oli pelattu varattomaksi, jotta lehtolapselle ei jäisi mitään jaettavaa.
Lähes kaikki omaisuus oli Kari Tapion vaimon nimissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No... elämä on. Minut on tehty perinnöttömäksi ja kaikki menee sisarelleni, homma on kikkailtu lakimiehen avulla siten että mulle ei jää edes mitään lakiosaa tai se tulee olemaan olematon.
Syynä on se että en alistunut väkivaltaisen narsisti-isäni käskytykseen ja määräilyyn ja kehtasin myös sanoa isälleni lapsuuden rajust väkivallasta (isä hakkasi meitä todella raa”’asti). Isä raivotui. Kiisti kaiken, väitti valehtelijaksi ja kielsi tyttärensä, kostoksi perinnöttömyys.
Mitäpä tuosta mieltä pahoittamaan, sisko saa ison perinnön mutta jotuu maksamaan siitä kestämällä isän oikkuja, käskytystä, määtäilyä.
Ap, erittäin moni vanhrmpi on epäreilu ja rakastaa vain suoikkilastaan. Et voi asialle mitään. Sun verinen loukkaantuminen ei satuta äitiäsi, ainoastaan sinua. Kukaan ei tule sulta anteeksi pyytämään. Joten vaikka mitrn ärsyttää niin koita unohtaa koko asia.
Jos totta niin sitten viet asian käräjille. Jättääkseen perinnöttömäksi riita tms. erimielisyys ei kelpaa syyksi. Heillä pitää olla näyttöä sun rikkomuksista (pentökaaressa eritelty) vanhempaasi kohtaan.
Perinnöttämäksi tekemiseen pitää olla painava syy, pelkkä juoru ei riitä. Riita ei ole pätevä, mutta esim. fyysinen väkivalta vanhempaa kohtaan, josta tuomio tai kunniaton elämä (työkseen huoraaminen) ovat päteviä syitä.
Huomauttaisin että perinnöttömäksi tekeminen ja omaisuuden järjesteleminen siten, ettei perittävää paljoa jää, ovat kaksi eri asiaa. Omaisuuden siirtäminen esim. vakuutuskuoren sisään henkivakuutuksena on yksi vaihtoehto. Jokainen kun voi järjestää omat varansa miten haluaa, mitään velvollisuutta ei ole huoletia omaisuudestaan siten, että perillisille jää jotain. Ei edes vaikka itse olisi perinyt omaisuutensa edellisiltä sukupolvilta. Moraali on sitten asia erikseen. Todella rikkailla on varainhoitajat ja muut ammattilaiset neuvomassa, miten varat järjestetään siten, että lopputulos on mitä asiakas haluaa. Että vaikka saattaa epäreilulta ja uskomattomalta kuulostaa, niin tuon kommentoijan tilanne, että narskuisä on järjestänyt asian siten, että yhdelle lapsista ei perintöä jää, on oikeasti täysin mahdollinen. Ja siinä ei mitkään lakiosan vinkumiset auta, kun jaettavaa ei yksinkertaisesti enää ole.
Niin mitenkä esimerkiksi se Kari Tapion tilanne, jossa pesä oli pelattu varattomaksi, jotta lehtolapselle ei jäisi mitään jaettavaa.
Lähes kaikki omaisuus oli Kari Tapion vaimon nimissä.
Niin eli tässä tapauksessa lakiosat saatiin kierrettyä mm. niin että Kari Tapio lahjoitti omaisuuttaan vaimolleen.
Eli turha täällä huudella jostain lakiosasta kun sen voi helposti kiertää.
Mieheni perheessä on ollut epäsuhtaista rahalla suosimista. Tosin en edes alussa ajatellut niin.
Mieheni tulee toimeen omillaan, on kulutustottumuksiltaan suht säästäväinen. Ei törsää turhaan. Hänen siskollansa on sen sijaan aina ollut ongelmia. Kaikki miehet ovat olleet alkoholisteja ja peliongelmaisia. Yksikin mies pelasi kerran salaa puolen vuoden vuokrat ja mieheni siskon perhettä(2 lasta myös) olisi odottanut häätö ellei vanhempamme olisi auttaneet rästiin jääneissä vuokrissa. Myös muulloin he ovat aina auttaneet siskoa ja antaneet myös ennakkoperintöä velkojen maksuun. Miehen sisko on höveli rahan kanssa, humputtaa rahansa kahviloihin, niihin kuuluisiin tekoripsiin, tilailee netistä ja sitten rahaa ei olekaan ruokaan ja pöydässä on pelkkää perunaa.
Myös me olemme auttaneet, miehen sisko on ollut meille rakas, minulle myös ja olen joskus kustantanut hänelle pieniä lomia joilla olemme yhdessä käyneet. Ei ole tullut mieleenkään että ei autettaisi eikä mieheni ole tykännyt huonoa kun vanhemmat ovat siskoa tukeneet. Mieheni on halunnut vain siskonsa parasta.
Tämä oli ok aikansa.
Mutta sitten miehen sisko muuttui, katkaisi välit perheeseensä. Alkoi syyttämään että perhe haluaa hallita häntä rahan avulla. Tilanne lähti siitä kun äitinsä oli antanut taas ruokarahaa 100 euroa perheelle jotta ei lapsenlapset joutuisi olemaan nälässä. Selvisi että tytär oli heti iste tuhlannut rahat kahvilassa 20 euroa ja ostellut meikkejä. Äitinsä oli tästä puhutellut tytärtään joka oli raivostunut tästä että hänen elämäänsä puututaan, että ei kuulu muille mihin hän käyttää saamansa rahat. Kuvioihin oli tullut uusi mies jonka uskomme vaikuttavan siskon mielipiteisiin. Nyt sisko syyttää meitä rajattomiksi ja on hakenut lähestymiskieltoakin, onnistumatta, kun ei ole perusteita.
Eli tahdon sanoa sitä että on mielestäni ok tukea rahallisesti perheenjäsentä jos on oikea hätä. Esimerkiksi sairaus. Mutta kannattaa todella harkiten suhtautua sellaiseen että tuetaan vain tuhlaajalapsia.
Sanoisin että on hyvin tyypillinen vanhempien ihmisten toimintapa. He luottavat sinisilmäisesti ja uskovat parasta hyvää, lopputulos on valitettavan usein toisenlainen, karu. Totuutta vanhus ei saa kuulla, rahojen saaja pitää siitä tarkan huolen.