”Riita” perintörahoista -vaikka aina luulin ettei meillä koskaan

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ollut rahan perään. Tullut omillani toimeen ja kyennyt hyvin elättämään lapseni. Ovat saaneet valita harrastuksensa ja vaatteensa aina (harrastuksiin menee yli 400/kk). En ole todellakaan hyvätuloinen, mutta vähät rahani käytän kaikki lapsiin.

Tuli tuossa ilmi, että äiti saanut ennakkoperinnön. Oli antanut osan siitä siskolleni ja törsännyt loput itse. Kyse ei todellakaan ole suurista summista. Puhutaan siis tuhansista. Hänen mielestään minulle ei tarvinnut antaa rahaa, koska pärjäämme muutenkin niin hyvin.

Loukkaannuin tästä kyllä todella paljon, koska on meilläkin kuukausia kun joudutaan laskemaan rahoja ja katsomaan tarkasti mitä ruokaa voidaan laittaa.

Siskoni on pois työelämästä, pikavippivelkainen jne. Minulla melkein maksettu kt asunto ja vakituinen työ, jossa viihdyn.

Loukkaannuin kyllä verisesti kun tuo perinnön jako tuli ilmi. Tiedän, että isovanhempani olisi halunnut sen jaettavan tasapuolisesti.

Siskolle en tietenkään ole katkera. Vanhemmille kylläkin ja tekisi mieliilmoittaa etten halua olla enää tekemisissä ja sen enempää auttaa heitä vanhuudenvaivoissaan.

Olenko liian herkkänokkainen? Pitäisikö ymmärtää että sisko todella tarvitsi ne rahat (meille ne olisi ollut enemmänkin helpotusta arkeen / sijoitus jonnekin).?

"Tiedän että isovanhempani olisi halunnut" Niin? Jos kyse on ennakkoperinnöstä, hänhän elää vielä.

Sinänsä olen samaa mieltä, tuo on väärin.

Vierailija kirjoitti:

No... elämä on. Minut on tehty perinnöttömäksi ja kaikki menee sisarelleni, homma on kikkailtu lakimiehen avulla siten että mulle ei jää edes mitään lakiosaa tai se tulee olemaan olematon.

Syynä on se että en alistunut väkivaltaisen narsisti-isäni käskytykseen ja määräilyyn ja kehtasin myös sanoa isälleni lapsuuden rajust väkivallasta (isä hakkasi meitä todella raa”’asti). Isä raivotui. Kiisti kaiken, väitti valehtelijaksi ja kielsi tyttärensä, kostoksi perinnöttömyys.

Mitäpä tuosta mieltä pahoittamaan, sisko saa ison perinnön mutta jotuu maksamaan siitä kestämällä isän oikkuja, käskytystä, määtäilyä.

Ap, erittäin moni vanhrmpi on epäreilu ja rakastaa vain suoikkilastaan. Et voi asialle mitään. Sun verinen loukkaantuminen ei satuta äitiäsi, ainoastaan sinua. Kukaan ei tule sulta anteeksi pyytämään. Joten vaikka mitrn ärsyttää niin koita unohtaa koko asia.

Sinun ei ole pakko alistua tuohon. Vaikka testamentissa sinut olisi määrätty perinnöttömäksi, testamentti on lakiosasi osalta pätemätön, ellet ole objektiivisesti syyllistynyt johonkin todella moitittavaan (esim. sinulla on vankilatuomio rikoksesta).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis muutaman tonnin takia et haluaisi olla enää tekemisissä varsinkin kun et ole rahan perään?

Eikö vanhemmat saa tehdä rahoillaan mitä haluaa elinaikanaan? En kyllä nostaisi meteliä tuosta saatikka suuttuisi. Vanhempani auttoivat paljonkin veljeäni aikoinaan, mutta ei niitä laskettu ennakkoperintään. Rahat menivät tarpeeseen. Ja nykyään saa lahjoittaa 4999 euroa verottomana kolmen vuoden välein. 

Äitisi olisi voinut törsätä kaiken eikä se sinulle mitenkään kuuluisi? 

Kyse ei ole rahasta vaan oikeudenmukaisuudesta. Onhan se kurja tajuta, että oma rakas äiti rakastaa toista lasta enemmän.

Joo mutta mitäpä teet asialle? Et mitään.

Tää on ikävä kyllä todella yleistä. Esim omassa perheessä sisko saa lahjoja, rahaa, lastenhoitoapua jatkuvasti ja minä en ikinä mitään. Kyse ei ole edes siitä että olisin ilkeä, päinvastoin minä olen se kiltti ja kiukuttelija on siskoni. Sisko voi rauhassa kiukuta ja ilkeillä kosks voi luottaa että vanhemmat aina häntä rakastaa ja auttaa. Kuvio oli sama jo lapsuudessa ja SILLE EI VOI MITÄÄN. Ei mun vanhempia kiinnosta mun loukkaantumiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennakkoperinnöt huomioidaan pesänjakoa tehdessä, siis jos kyse on ollut perinnöstä eikä vain äidin antamasta rahalahjasta suosikkityttärelleen.

Laki ei edes tunne käsitettä ennakkoperintö. Se on yksiselitteisesti lahja.

Turhaa tätä on alapeukuttaa. Fakta.

Selvittäkääpä itse, jos ette usko. Perintö on petintl, ennakolta sitä ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis muutaman tonnin takia et haluaisi olla enää tekemisissä varsinkin kun et ole rahan perään?

Eikö vanhemmat saa tehdä rahoillaan mitä haluaa elinaikanaan? En kyllä nostaisi meteliä tuosta saatikka suuttuisi. Vanhempani auttoivat paljonkin veljeäni aikoinaan, mutta ei niitä laskettu ennakkoperintään. Rahat menivät tarpeeseen. Ja nykyään saa lahjoittaa 4999 euroa verottomana kolmen vuoden välein. 

Äitisi olisi voinut törsätä kaiken eikä se sinulle mitenkään kuuluisi? 

Kyse ei ole rahasta vaan oikeudenmukaisuudesta. Onhan se kurja tajuta, että oma rakas äiti rakastaa toista lasta enemmän.

Todennäköisesti antoi rahat pikavippien maksuun ja yrittää pelastaa tilanteen pahemmalta ongelmalta, jos sisko on vielä työtön. Aloittajalla ei tunnu olen rahasta huolta, jos varaa laittaa 400 euroa kuussa lasten harratuksiin. En alkais muutaman tonnin takia puhumaan oikeidenmukaisuudesta. Eri asia, jos olisi isommat rahat kyseessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennakkoperinnöt huomioidaan pesänjakoa tehdessä, siis jos kyse on ollut perinnöstä eikä vain äidin antamasta rahalahjasta suosikkityttärelleen.

Laki ei edes tunne käsitettä ennakkoperintö. Se on yksiselitteisesti lahja.

Laki lie tuntee, mutta verotus ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla ei ole mitään merkitystä. Ennakkoperintö huomioidaan, kun peritte äitinne siskon kanssa.

Muutama tonni, anna asian nyt olla.

Näitä on vaikea huomioida jos jaosta ei ole dokumentteja. Alle 5000 euron lahjoista kun ei tarvitse maksaa verojakaan. Suuremmastakin voi unohtua ilmoitus

Nimenomaan. Ja ne dokumentit piilotetaan.

Mun vanhemmat on aina suosineet sisarustani. Minä en ole saanut koskaan mitään. Sisarus on saanut vuosikymmenet ”kuukausirahaa” vanhemmiltamme ja kirsikkana kakun päällä hänelle ostettiin rivariasunto 250 000e. Tiedän hinnan suunnilleen, koska näin myynti-ilmoituksen.

Sisarukselleni on ostettu myös kaksi autoa, maksettu isoja hankintoja jne. Koko tänä aikana en ole saanut mitään.

Mitään hyvitystä en tule saamaan perinnönjaossa epäreiluudesta koska siinä vaiheessa ei ole enää perittävää. Kaikki on annettu jo suosikkilapselle.

Toivottavasti olet katkaissut välit ajat sitten. Vanhuksia et luonnollisestikaan auta missään vaiheessa ja tilanteessa.

Mitäpä noista murehtimaan. Meilläkin pikkuveljelle on koko aikuisiän ajan ostettu ja annettu kaikkea mahdollista vanhempieni taholta, minulle ei mitään. En ole tästä mieltäni pahoittanut, sillä pikkuveljen elämänhallinta ei ole parasta a-luokkaa. 

Kerran äitini sanoi, että eivät ole minua auttaneet, kun olen niin hyvin menestynyt elämässä. Siinäpä se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennakkoperinnöt huomioidaan pesänjakoa tehdessä, siis jos kyse on ollut perinnöstä eikä vain äidin antamasta rahalahjasta suosikkityttärelleen.

Laki ei edes tunne käsitettä ennakkoperintö. Se on yksiselitteisesti lahja.

Laki lie tuntee, mutta verotus ei?

Miksi ihmeessä kirjoitat tällaisen lauseen

Laki LIE tuntee??????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennakkoperinnöt huomioidaan pesänjakoa tehdessä, siis jos kyse on ollut perinnöstä eikä vain äidin antamasta rahalahjasta suosikkityttärelleen.

Laki ei edes tunne käsitettä ennakkoperintö. Se on yksiselitteisesti lahja.

Laki lie tuntee, mutta verotus ei?

Ei tunne. Ihmiset puheessa sitä käyttävät, mutta kyse on aina lahjasta, kun sen saa elävältä ihmiseltä.

Ap:han voi ilmoittaa asiasta verottajalle. Näin pikkusummakin tulee ilmoitetuksi. Sehän siis pitää ilmoittaa, vaikkei veroakaan (siinä hetkessä) menisi.

Näin se huomioitaneen äitinsä perinnönjaossa. Paitsi jos se katsotaan äidiltä lahjaksi? Eikö se ollut jotenkin päin, että toista ei perinnönjaossa enää huomioida, (lahja, ennakkoperintö) ja toinen huomioidaan?

Tai sitten se oli niin, että tietyn ajan jälkeen lahjoja ei enää huomioida, esim. yli 5 vuotta.

Onneksi tulen suvusta, jossa varakas suvunpää oli oikeudenmukainen ja tasapuolinen. Meillä meni jopa niin, että jos hän jostain syystä halusi tai "joutui" auttamaan yhtä lapsistaan (vanhempani sisarukset) niin muutkin sisarukset saivat saman summan :D Eli läheisten rahapulista oli oikein hyötyäkin kaikille :D Sama serkusten tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis muutaman tonnin takia et haluaisi olla enää tekemisissä varsinkin kun et ole rahan perään?

Eikö vanhemmat saa tehdä rahoillaan mitä haluaa elinaikanaan? En kyllä nostaisi meteliä tuosta saatikka suuttuisi. Vanhempani auttoivat paljonkin veljeäni aikoinaan, mutta ei niitä laskettu ennakkoperintään. Rahat menivät tarpeeseen. Ja nykyään saa lahjoittaa 4999 euroa verottomana kolmen vuoden välein. 

Äitisi olisi voinut törsätä kaiken eikä se sinulle mitenkään kuuluisi? 

Kyse ei ole rahasta vaan oikeudenmukaisuudesta. Onhan se kurja tajuta, että oma rakas äiti rakastaa toista lasta enemmän.

Kirjoitin tuolla aiemmin miten vanhempani auttoiva veljeäni aikoinaan rahallisesti. Hän jäi työttömäksi ja oli lapset hoidettavana. En alkanut puhumaan mistään oikeidenmukaisuudesta, koska itse olin erittäin hyväpalkkaisessa työssä enkä todellakaan tarvinnut niitä rahoja. Pitää katsoa mikä se tilanne on kyseisellä hetkellä. Ap:lla on melkein velaton asunto ja on varaa laittaa paljon rahaa lasten harrastuksiin. Toinen on työtön ja pikavippivelkainen. Ymmärrän kyllä, että äiti antoi rahaa ap:n siskolle. Ja kyseessähän oli vain muutama tonni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennakkoperinnöt huomioidaan pesänjakoa tehdessä, siis jos kyse on ollut perinnöstä eikä vain äidin antamasta rahalahjasta suosikkityttärelleen.

Laki ei edes tunne käsitettä ennakkoperintö. Se on yksiselitteisesti lahja.

Laki lie tuntee, mutta verotus ei?

Miksi ihmeessä kirjoitat tällaisen lauseen

Laki LIE tuntee??????

Eli uskoisin lain tuntevan kyllä. Sitä se tarkoittaa. Etkö osaa suomea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis muutaman tonnin takia et haluaisi olla enää tekemisissä varsinkin kun et ole rahan perään?

Eikö vanhemmat saa tehdä rahoillaan mitä haluaa elinaikanaan? En kyllä nostaisi meteliä tuosta saatikka suuttuisi. Vanhempani auttoivat paljonkin veljeäni aikoinaan, mutta ei niitä laskettu ennakkoperintään. Rahat menivät tarpeeseen. Ja nykyään saa lahjoittaa 4999 euroa verottomana kolmen vuoden välein. 

Äitisi olisi voinut törsätä kaiken eikä se sinulle mitenkään kuuluisi? 

Kyse ei ole rahasta vaan oikeudenmukaisuudesta. Onhan se kurja tajuta, että oma rakas äiti rakastaa toista lasta enemmän.

Todennäköisesti antoi rahat pikavippien maksuun ja yrittää pelastaa tilanteen pahemmalta ongelmalta, jos sisko on vielä työtön. Aloittajalla ei tunnu olen rahasta huolta, jos varaa laittaa 400 euroa kuussa lasten harratuksiin. En alkais muutaman tonnin takia puhumaan oikeidenmukaisuudesta. Eri asia, jos olisi isommat rahat kyseessä. 

Et taida ymmärtää psykologiasta mitään. Ymmärrätkö sen, että perintöriitoja saatetaan käydä ihan mitättömistä asioista. Lehdessä oli kerran lueteltu tällaisia esineitä. Mukana oli arvottomia romuja. Psykologit sanovatkin, että ihmiset eivät riitele näistä esineistä ja rahasta vaan rakkaudesta. Et myöskään tiedä, mitä Ap:n lapsuudessa tai nuoruudessa on tapahtunut, joten turha alkaa puhua oikeudenmukaisuudesta. Monet asiat kumpuavat juuri sieltä lapsuudesta asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennakkoperinnöt huomioidaan pesänjakoa tehdessä, siis jos kyse on ollut perinnöstä eikä vain äidin antamasta rahalahjasta suosikkityttärelleen.

Laki ei edes tunne käsitettä ennakkoperintö. Se on yksiselitteisesti lahja.

Laki lie tuntee, mutta verotus ei?

Ei tunne. Ihmiset puheessa sitä käyttävät, mutta kyse on aina lahjasta, kun sen saa elävältä ihmiseltä.

Ainakin tässä niille löytyy eroja:

https://www.mandatumlife.fi/life-journal/artikkeli/-/article/lahja-enna…-

"Mitä eroa on ennakkoperinnöllä ja lahjalla?

Kun haluaa siirtää omaisuutta vaikkapa lapselleen jo elinaikanaan, kannattaa olla tarkkana miten sen tekee.

Lahjan antaja voi määrätä, otetaanko hänen antamansa lahja ennakkoperintönä perinnönjaossa huomioon vai ei. Lapselle annettu lahja oletetaan ennakkoperinnöksi, ellei lahjan antaja tätä erikseen kumoa lahjakirjassa tai testamentissa.

”Ennakkoperinnön tarkoituksena on taata tasapuolinen kohtelu rintaperillisten kesken. Vanhempi voi antaa yhdelle lapsista taloudellista apua jo elinaikanaan ja määrätä lahjan ennakkoperinnöksi. Lopullisessa perinnönjaossa tämä lapsi saa lahjan arvon verran vähemmän tuolloin jaettavana olevasta omaisuudesta kuin muut lapset", Mikkola kertoo.

Ennakkoperinnöstä maksetaan sen saamishetken arvon mukainen lahjavero. Vero kuitenkin huomioidaan vähennyksenä perittävän kuoltua maksettavassa perintöverossa. Jos lahjavero on ollut suurempi kuin perintövero olisi, erotusta ei kuitenkaan hyvitetä.

Olen itse esim. saanut ennakkoperinnöksi kesämökin, josta antaja mainitsee lahjakirjassa, että tämä lahja ei ole ennakkoperintöä.

Nih.

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä noista murehtimaan. Meilläkin pikkuveljelle on koko aikuisiän ajan ostettu ja annettu kaikkea mahdollista vanhempieni taholta, minulle ei mitään. En ole tästä mieltäni pahoittanut, sillä pikkuveljen elämänhallinta ei ole parasta a-luokkaa. 

Kerran äitini sanoi, että eivät ole minua auttaneet, kun olen niin hyvin menestynyt elämässä. Siinäpä se.

Sama homma ja ymmärsin asian hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis muutaman tonnin takia et haluaisi olla enää tekemisissä varsinkin kun et ole rahan perään?

Eikö vanhemmat saa tehdä rahoillaan mitä haluaa elinaikanaan? En kyllä nostaisi meteliä tuosta saatikka suuttuisi. Vanhempani auttoivat paljonkin veljeäni aikoinaan, mutta ei niitä laskettu ennakkoperintään. Rahat menivät tarpeeseen. Ja nykyään saa lahjoittaa 4999 euroa verottomana kolmen vuoden välein. 

Äitisi olisi voinut törsätä kaiken eikä se sinulle mitenkään kuuluisi? 

Kyse ei ole rahasta vaan oikeudenmukaisuudesta. Onhan se kurja tajuta, että oma rakas äiti rakastaa toista lasta enemmän.

Vaikka tilanne tuntuukin oikeutetusti epäreilulta, niin kysymys ei ole välttämättä rakkaudesta, vaan ihan siitä, että vanhempi aidosti ajattelee toisen pärjäävän hyvin omillaan ja toisen tarvitsevan apua.

Voisin itsekin syyllistyä helposti vastaavaan, jos en olisi tarkkana. Minulla on kaksi parikymppistä lasta, joista vanhempi on monessa suhteessa lähes täydellinen. Kuuden laudaturin ja kympin oppilas, joka on kätevä myös käytännön hommissa ja sosiaalisesti taitava. Hänellä ei ole ollut koskaan mitään vaikeuksia löytää töitä. Jos hän pääsee vain pistäytymään jossain työpaikassa, niin hänet pyydetään sinne töihin.

Nuorempi ei ole mikään lusmu, mutta vähän avuttoman oloinen ja arka. Hänellä on ollut usein vaikeuksia saada töitä, vaikka hän sinänsä hoitaakin työt hyvin ja on ahkera.

Kyllä minun on paljon helpompi rakastaa tuota vanhempaa kuin nuorempaa, jonka kanssa yhteistyö on usein selvästi hankalampaa. Mutta jos minulla olisi rahasumma lahjoitettavana, niin kyllä ensimmäinen ajatukseni olisi se, että nuorempi tarvitsee sitä, kun sen sijaan vanhempi pärjää loistavasti omillaan. HUOM! en siis itse jaa lahjoituksia epätasa-arvoisesti, koska ymmärrän oikeudenmukaisuuden kokemuksen tärkeyden. Mutta voin silti hyvin ymmärtää, millaisia ajatuksia monella vanhemmalla on ollut taustalla, jos jako ei ole mennyt tasan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennakkoperinnöt huomioidaan pesänjakoa tehdessä, siis jos kyse on ollut perinnöstä eikä vain äidin antamasta rahalahjasta suosikkityttärelleen.

Laki ei edes tunne käsitettä ennakkoperintö. Se on yksiselitteisesti lahja.

Laki lie tuntee, mutta verotus ei?

Miksi ihmeessä kirjoitat tällaisen lauseen

Laki LIE tuntee??????

Eli uskoisin lain tuntevan kyllä. Sitä se tarkoittaa. Etkö osaa suomea?

Sinulla ei ole lauseesssa verbiä. Etkö osaa suomea?

Lahja voi olla ennakkoperintöä tai olla olematta. Jos tehdään lahjakirja, jossa todetaan ettei lahjaa tule ottaa huomioon ennakkoperintönä, se on pelkkä lahja.

Muussa tapauksessa toinen perijä voi aikanaan vaatia toisen saamaa merkittävää lahjaa otettavaksi huomioon lopullisessa perinnönjaossa.