Mies ei muistanut äitienpäivänä.

Voisit kuitenkin mielestäni ihan aiheesta purkaa miehellesi pahaa oloa ja vaikka kertoa, että lahja ei ole pääasia vaan huomioiminen vaikka pelkin onnitteluin, jos kahvinkeitto tuntuu liian työläältä. Toivottavasti ensi vuonna sitten iloisemmissa merkeissä.

Meillä myös kohta 2 v esikoinen ja toinen tulossa. Tämä oli siis mun toinen äitienpäivä eikä mua muistettu viime vuonna eikä tänäkään vuonna. On ollut aika kireä tunnelma täällä huushollissa koko päivän. Tulee sellainen tunne että oonko mä näin huono äiti :(

esikoinen 3v 10kk kuopus 1v7kk ja kolmas tulossa rv:t nyt 19+6. minään äitienpäivänä en ole mitään saanut.. aina joudun aamuisin itse lasten kanssa nousta ym.

meillä tuo äitienpäivä on nähtävästi ihan norm. päivä.



Tänäänkin odotin innolla miestä mökiltä kotiin hyvissä ajoin mutta herrapa päätti kotiutua vasta klo 18 ja joka asiasta vain valittaa..

Tulin kyllä tosi surulliseksi, koska tiedän miten tärkeää olis että äitiyttä ja kaikkea sitä mitä äiti lasten eteen tekee, muistettas ja kiitettäs edes kerran vuodessa.

Joku muukin tuossa jo mainitsi, ja ite oon kyllä ihan samaa mieltä, että sanokaa asiasta miehelle. Tuli vaan mieleen, että muistatteko te isää isänpäivänä? Sillä jos muistatte, on kyllä todella törkeää käytöstä mieheltä jos ei MITENKÄÄ, ei edes halauksella ja onnitteluilla, muista.

Sanokaa, että ette odota mitään suurta, mutta edes pienen pieni muistaminen tai huomioiminen olis tärkeää ja tekis äidin onnelliseksi.



Mutta vaikka mies ei teitä mitenkään muistaiskaan, viimestään kun lapset ovat koulussa, ne tekee teille siellä jotain ihanaa ja saatte pieniä lahjoja. Sinne on vielä aikaa, mutta parempia aikoja on luvassa ;)

Ja se, että mies ei teitä huomioi, ei tarkoita sitä, että olisitte jotenki huonoja äitejä. Ootte parhaita äitejä lapsillenne, eikä teitä kukaan tai mikään voi korvata. Nauttikaa lapsista ja koittakaa itse tehdä päivästä itsellenne edes hiukan juhlallinen- älkää ottako ressiä MISTÄÄN ylimääräsestä tai tehkö mitään ylimäärästä. Jos mies tästä valittaa, vedotkaa äitienpäivään.



Hyvää äitienpäivää teille kaikille äideille, jaksamista lasten kanssa! Ootte lapsillenne maailman parhaita äitejä, vaikkei ne sitä vielä osaa sanoin kertoakaan :)

Terkuin Jääsydän

Ei varmaan ois muistanut millään tavalla ellen olisi maininnut, että kuinka tärkeää on että muistetaan äitienpäivänä. Ja sanoin, että ei sillä lahjalla niin väliä, pääasia että jotenkin muistaa.



Liikutus olikin suuri, kun esikoinen 2-vee ja isäntä tulivat viikonloppureissusta ruusun kanssa :)



Jos mun mieheni ei äitienpäivänä muistaisi, niin saisi kyllä kuulla siitä.

Te, joilla mies ei huomioinut päivää mitenkään, niin sanokaa se heille! Vielä ei ole myöhäistä vaikka iltapalaa laittaa...

Jos mies siitä suuttuu, niin saa katsoa peiliin.



Eggis

äiti jota ei muistettu!paha mieli koko päivän,tää oli sit jo toinen äitienpäivä,toivottavasti ens vuonna tilanne muuttuu!ja kun mies huomasi et mul on paha mieli,niin lupas järkätä jotain huomiseksi,mutta se kun ei enää tilannetta muuta,olinhan vihjaillut pitkin viikkoa tästä päivästä.eli vain kun huomas et pahoitin mielen,niin yrittää korjata tilannetta.tosissaan tulee sellainen olo et olen ollu surkea äiti meidän lapselle...

Omasta tuttavapiiristäni olen saanut sellaisen käsityksen, etteivät miehet usein edes tajua, että äitienpäivä koskee myös oman lapsen äitiä. Äidiksi ei ikäänkuin ymmärretä laskea omaa kumppania, vaikka tämä onkin se tärkein nainen elämässä. Voisikohan kenelläkään olla kyseessä tämäntapainen syy, että mies ei yksinkertaisesti käsitä, että omasta kodistakin löytyy onnittelut ansainnut äiti..?

Pyysin ja muistutin, että olisin saanut äitienpäivänä nukkua pitkään. Univelkaa on paljon, kun esikoinen on sairastellut ja toinen lapsi tuloillaan. Muuta en edes toivonut, mutta kuinkas kävikään... Mies joi itsensä humalaan lauantaina ja nukkui tänään iltapäivään asti. Heräsin yöllä valvottaneen lapsen kanssa aamutouhuihin. Ei tullut aamukahvia ei kukkia, ei mitään. Sain hirveän raivarin kun kehtasi asiaa kysyessäni sanoa, että et ansaitse mitään!!!! Voitteko kuvitella!!! Tuntuu että matto on vedetty alta.

Minuakaan mies mitenkään muistanut eilen, mutta pojat olivat tehneet itse kortit ja lahjat jotka saivat kyynelet silmään. Itse kyllä olen aina mukana kun isänpäivänä mennään isää herättelemään.. Nyt odotellaan isänpäivä lahjaksi kolmatta lasta =o) jos sitte minuakin muistaisi edes halauksella ensi vuonna....

Tulipa myös mulle paha mieli teidän puolestanne:( Äitiys on mielestäni NIIN korkealle arvostettava " virka" , että en voi ymmärtää miten joku mies ei ymmärrä sitä??!!! Että ne jotkut miehet sitten osaa olla kummallisia:(



Vaikka itse en vielä äiti olekaan, niin voin vain kuvitella miltä tuntuisi vastaavassa tilanteessa! Loukkaantuisin kyllä todella syvästi moisesta kohtelusta:( Ja kuten siellä sanottiinkin, niin ei sen tarvii olla mitään suurta vaan pelkkä lämmin katse, sanat ja halaus riittäisivät?! Onko ihan oikeesti liikaa vaadittu?? Vai ovatko miehet kertakaikkiaan vaan sitten niin TYHMIÄ,etteivät tajua miten tärkeätä tuollainen on melle naisille?!



Se oli kyllä huimaa miten jollekin oli sanottu, ettei ANSAITSE mitään?!! Jessus!!!!



Oma mieheni tuskin tulee tulevaisuudessa unohtamaan äitienpäivää sillä merkkipäivät (ystävänpäivää ym.)hän aina muistaa vähintään halauksin ja kukkasin :)



Odotan itsekin niin innolla, että pääsen vauvan kanssa ensi isänpäivänä häntä onnittelemaan:)



Mutta haluan vaan sanoa teille, että miehenne ansaitsisi kyllä moisesta pienen " Puhuttelun" ...ei menisi läpi meillä ilman ilmiriitaa!!



Tsemppiä, olette aivan varmasti maailman parhaita äitejä lapsillenne:)



Terveisin: Je_Ni 19+1

... miksi miehen pitäisi ostaa vaimolleen/avokilleen äitienpäivälähja. Eihän tämä ole miehen äiti. Itse en ainakaan odota tällaisella verukkeella yhtään mitään äitienpäiväksi. Omalle äidilleen mies kyllä saa hankkia edes jonkinlaisen lahjuksen.



Sitäkään en ymmärrä, miksi äitinä olo olisi niin korkealle arvostettu " virka" , kuten joku mainitsi. Äitejä on aina ollut ja tulee olemaan. Ihan normaalia, eikä mikään maailman ihme.

Miksi miehen pitäisi ostaa vaimolleen/avokilleen äitenpäivälahja?



Tässä ketjussa ei kai kyse ollut vain lahjasta, vaan muistamisesta ylipäätään. Eli monelle äidille ne aamukahvit, hyvän äitienpäivän toivottaminen suukon kera sekä vaikka kortti olisi lämmittänyt mieltä.



Ja miksi miehen pitäisi muistaa? Siksi, että se vaimo/avokki on kantanut ja synnyttänyt miehen lapsen/lapset, on lapsen/lasten äiti, useimmiten hyvä sellainen. Miehen " pitää" muistaa siksi, että hänen pitäisi arvostaa vaimonsa/avokkinsa työtä äitinä. Mikä olisikaan parempi päivä tämä arvostus ja kiitos ilmaista kuin ihan kalenteriin merkitty ÄITIENpäivä. Samalla miehen pitäisi opettaa lapsia siihen, miten äitienpäivänä toimitaan, silloin tehdään kortit ja aamiaiset ja huomioidaan sitä äitiä.



Luulisinpa vielä, että suurin osa näistä äideistä, jotka ei mitään muistamista äitienpäivänä saa, muistavat kyllä itse lasten kanssa isää isänpäivänä... Että tässäkin kai se tasapuolisuus pitäisi ilmetä? Että jos vaimo puuhaa lasten kanssa isänpäivää, niin miksei mies sitten lasten kanssa äitienpäivää?



Minusta tuo " en ole mieheni äiti ja hänen ei tarvitse minua muistaa" on jotenkin todella ontuva peruste. Etkö kuitenkin ole miehesi lasten äiti? Ok, kaikki miehet ei muista ja sen takia pitää keksiä kaiken maailman tekosyitä, ettei tarvitse olla pahoilla mielin. Mutta minusta on ihan reilua myöntää (kuten moni tässä ketjussa), että olisi toivonut muistamista. Saa olla paha mieli. Ja se paha mieli pitää kertoa sille miehelle! Totta kai! Kyllä parisuhteessa pitää pystyä kertomaan, jos on perttynyt toiseen. Ja jos tämä toinen ei puolisonsa pettymyksestä huolimatta ensi vuonna tee toisin, niin silloin voi kai jo puhua välinpitämättömyydestä. Kyllä toisen tunteita pitää arvostaa.



Jos puolison saa onnelliseksi 5 euron ruukkuruusulla, niin onko se oikeasti niin vaikea tehdä...?



Terveisin onnellinen äiti, jonka mies ja lapsi järjestivät ihanan äitienpäivän, jollaisen soisi jokaiselle äidille :)

en voi muuta kuin ihmetellä noita kertomuksia siitä, miten mies juo itsensä humalaan lauantai-iltana ja nukkuu koko äitienpäivän, tai vaikka ei joisikaan niin ei huomioi mitenkään äitienpäivää. mielestäni on myös parisuhteen asia kiittää ja muistaa toista hyvästä isyydestä ja äitiydestä yhtä lailla. eikä kukaan meistä ole täydellinen, mutta varmasti valtaosa yrittää parhaansa ollakseen hyvä isi tai äiti. kyllä ne kaikki ovat ansainneet huomioimista !



itselläni on maailman huomioivin mies-- vei minut syömään perjantaina ja hotelliin yöksi yllätyksenä.. ja sunnuntainaina teki aamupalan oikein sävy säsyyn ja muutenkin järkännyt kaikkea kivaa koko päiväksi...myös minä huomioin häntä ja muistan muutenkin kuin isänpäivänä.



en voi muuta kuin äimistellä sitä, etteivät ihmiset huomioi lähimmäisiään !

Tosi paha mieli tuli teidän puolesta. En minäkään muuta keksi, kuin että sanokaa miehellenne asiasta. Ja just vaikka vihjailkaa etukäteen, jos on odotettavissa että mies ei itse tajua muistamisen tärkeyttä.



Ja tosiaan, tulevaisuudessa tarhassa ja koulussa lapset tekevät kortit/lahjat, onneksi!



Aurinkoa,

S-I

Alkuperäiseen kysymykseen vastaan, että meillä ei muistettu minua mitenkään. Ja tämä oli täysin minun omasta toiveestani!



Itselleni on jäänyt lapsuudesta tosi negatiivinen kuva äitienpäivästä. Isä stressasi jo useampi viikko aiemmin mitä hän antaisi äidilleni lahjaksi. Keksi hän mitä hyvänsä, äitini ei kuitenkaan pitänyt siitä. Äitini ei suostunut nousemaan sängystä ennen kuin sai aamupalan sinne, ja kimpun vastakerättyjä leskenlehtiä. Hänelle piti myös laulaa paljon onnea, äiti.

Jos jostakin syystä kaikki ei mennyt hänen toiveidensa mukaisesti eli emme kuistaneet kohdella häntä koko päivää kuin prinsessaa, suuttui hän. Isänpäivänä hän ei tietenkään muistanut isääni mitenkään!



Isäni äiti suuttuu myös, jos hän ei saa juuri sitä tiettyä ruusupuskaa lahjakseen. Sitten hän voi murjottaa useita kuukausia. Jos kyseinen ruusu on kukkakaupasta loppu, täytyy isäni ajaa toiseen kaupunkiin sitä tiettyä ruusua ostamaan!



Tästä syystä miellän koko päivän hyvin negatiiviseksi päiväksi, ja minulla nostaa jo niskavillat pystyyn pelkän äitienpäivän mainitseminen. Nyt aikuisiällä lähetän vain postissa kortin äidilleni, enkä vastaa puhelimeen jos hän soittaa äitienpäiväviikonloppuna. Hän ei tosiaankaan soita onnitellakseen minua ensimmäisestä äitienpäivästäni, vaan jäkättää kuinka hän on uhrannut elämänsä meille lapsille ja meidän kuuluisi ajaa hänen luokseen jo aamuvarhaisella lahjojen kera häntä onnittelemaan.



Mietin vain, että jos minä olisin mies, niin tuskin muistaisin lasteni äitiä mitenkään siitä syystä että lapsuudessani olisin saanut tarpeeksi koko päivästä. Voisiko tällainen olla miestenne käytöksen takana?



Muistatteko itse miestänne isänpäivänä mitenkään?



Luulen myös kuten Kandivaihekin, että joillakin miehillä ei välttämättä välähdä mieleen että oma vaimokin voi olla äiti! Oletteko kertoneet että haluaisitte heidän muistavan jotenkin teitä?



Jos ette sano mitään, voi miehenne luulla, että olette tyytyväisiä tilanteeseen, että koska ette nostaneet äläkkää ei seuraavanakaan vuotena tarvitse muistaa?



Joka tapauksessa äitienpäivä nostaa varmasti monella tunteita pintaan, varsinkin meillä joilla äiti ei ole ollut mikään paras äiti. Itse toivoisin, että koko päivää ei olisi koskaan keksittykään, ja olen varma etten ole ainoa tässä maailmassa joka näin miettii.

Näin äitienpäivän aikaan sitä muistaa, mistä kaikesta on jäänyt paitsi ja se tekee surulliseksi.



Ehkä sijassanne kysyisin mieheltä, että miksi hän ei muistanut, onko siihen joku tietty syy?

Itse _todellakin_ arvostan joka ikistä äitiä hyvinkin korkealle!! Ehkä osittain siksi, että olen itse halunnut tulla äidiksi jo vuosia vaan joku korkeampi taho on ollut sitä mieltä, että se ei mene niin....Olen sitä mieltä, ettei äitiys ole täysin itsestäänselvyys....ehkä joillekin, minulle ei :)

Jokainen toki saa olla mitä mieltä haluaa ja mielipiteitä on aina monta ja tämä on vain _minun_mielipiteeni:)

Minulle tuli myös " paha mieli" noista ikävistä kokemuksistanne. Kyllä miehen tulisi jotenkin muistaa lastensa äitiä äitienpäivänä! Rahallisestihan sen ei tarvitse olla mitään isoa mutta jo lämpimät sanat lämmittävät ja riittävät. Eri asia on silloin, jos perheessä ei vietetä isän- ja äitienpäivää. Ehkäpä tietyt miehet ajattelevat tosiaan niin, että on lasten asia joskus muistaa äitiä. Tuskin muistamattomuus siitä johtuu, että olisitte huonoja äitejä, vaan pikemminkin miesten täydellisestä ajattelemattomuudesta. Meillä muistetaan sekä isänpäivää että äitienpäivää runsaalla aamiaisella, johon juhlasankarin ei tarvitse tehdä tikkua ristiin :) mutta varmasti ihaninta on lämpimät sanat ja niihin tosiaan toivoisi jokaisen puolison pystyvän. Mutta ehkä teidän kannattaisi tehdä ensi syksynä isänpäivästä hieman isompi numero ja mainita erityisesti miestenne hyvistä piirteistä?! Ehkä he ottaisivat siitä jotain opikseen??

Kyllä minä olen sitä mieltä, että olisi asiallista muistaa lapsensa/lastensa äitiä jollakin tavalla, sillä kyllä äiti on sen varmasti ansainnut! Suututti lukea tuollaista, että krapulainen mies sanoo, ettei lasten äiti ole ansainnut mitään! Olkoonkin sitten kortti, halaus ja suukko, aamiainen, ihan mitä tahansa. Jo pienikin hyväntahtoinen ele voi pelastaa päivän.



Minä olin aivan liikuttunut, kun tulimme tytön kanssa eilen kotiin viikonloppureissusta, niin kotona odotti mies kukkapuskan kera. Pöytään oli katettu kahvikupit ja leivokset. Olipa vielä Fazerin sinistä, kaksi karkkipussia ja Casino-arpa (josta muuten tuli voittoa! :]). Niin ja liikuttavin oli kaunis kortti, johon oli kirjoitettu: " Hyvää äitienpäivää maailman parhaimmalle äidille! Tv. Sartsu" .



Vaikka lasten äiti ei olekaan oma äiti, niin onko niin vaikeaa muistaa ja piristää mieltä? Tuntuu, että niin vähän muistetaan sitä kumppania. Muistaminen ja lahjominen on minusta mukavaa, saa iloisen mielen itsekin. Meidän isi sai isänpäivänä isyyspakkauksen, tänäkin vuonna taatusti muistan jollakin tavalla.



Voimia teille, joita ei muistettu. Kannattaa jutella asiasta, ei ne miehet ensi vuonnakaan tajua panna tikkua ristiin!



-Pilkku & Sara-Ellen 5,5 kk-

Olipas yllätys, että äitienpäivä on nuorille äideille noinkin iso juttu! Tietysti on tyhmää, jos joutuu pettymään oman äijän käytöksen takia juhlapäivänä. Joku jo vastasikin, että ehkä mies ei tajua, että äitienpäivä koskettaa nyt myös hänen vaimoaan. Tilanne voi olla jopa vähän vaivaannuttava (nyt tulee heti kaikki psykoanalyysit oidipaalisuuksineen mieleen ;D) ja siksi miehet jättävät huomioimatta.



Meillä mies on aina laittanut kahvit sänkyyn yhdessä tytön kanssa. Minusta se tuntuu joskus vähän teennäisen hämmentävältä juoda niitä kahveja sängyssä, mutta oon siltil kiltisti juonut ne... Mutta mitään lahjoja en mieheltäni tarvitse, enkä itsekään osta hänelle! Harvoin me ostetaan edes joululahjoja toisillemme. Enkä mä yleensä osta äitienpäivälahjaa omallekaan äidilleni tai mummoilleni, kortin tai kukkia oon vienyt tai lähettänyt. Miehen äitiä en muista äitienpäivänä, minusta se on mieheni tehtävä, herranen aika! Eikä meillä mitään vihamielistä anoppi-miniä-suhdetta ole, siitä ei ole kysymys.



Mutta meidän perheessä yhteisiä iloisia hetkiä voidaan viettää keskellä arkeakin, mennä ravintolaan, hotelliin tms. Ei sen muistamisen tarvitse olla johonkin tiettyyn päivään sidottu.



Joillekin tosiaan voi äitienpäivään liittyä järkyttäviä muistoja lapsuudesta, joten nekin vaikuttavat omaan suhtautumiseen. Luokaa nyt ihmiset ihmeessä siitä päivästä mukava koko perheelle sopiva perinne, älkääkä heittäytykö marttyyri-äideiksi! Minun mielestä niitä oman perheen perinteitä pitää tietoisesti kehittää ja niistä pitää puhua ääneen, ei vain odottaa mieheltä tai lapsilta tiettyä käytöstä. Esimerkiksi joulu on hyvä esimerkki siitä, miten kahden perheen tavat kohtaavat pariskunnan yhteisessä joulussa. Keskustelemalla voidaan sopia, mitä tapoja tässä MEIDÄN perheessä pidetään yllä. Me ainakin ollaan vietetty joka joulua, äitienpäivää, vappua ja juhannusta justiin niin kuin ite halutaan. Välillä isommalla porukalla, välillä kolmestaan. Mutta joka kerta pitää yhdessä sopia, mitä tehdään, missä ollaan jne. Yllättävän usein huomaa vain olettavansa sen siipan lukevan niitä ajatuksia, mutta eipä se niin olekaan. Ja joustoa molempiin suuntiin tietysti ;)

lupicaia:



Mietin vain, että jos minä olisin mies, niin tuskin muistaisin lasteni äitiä mitenkään siitä syystä että lapsuudessani olisin saanut tarpeeksi koko päivästä. Voisiko tällainen olla miestenne käytöksen takana?



**En usko että syy on meillä tämä. Kyllä hän äitiään ja mummojaan halasi vaikkei kortteja tehnyt eikä itse lahjoja hankkinut (minä tein sen, mies oletti että naisena hoidan nämä jutut).



Muistatteko itse miestänne isänpäivänä mitenkään?



**Muistan toki isänpäivänä: Annan nukkua myöhään, keitän aamukahvin ja teen aamiaisen, annan lahjan.



Luulen myös kuten Kandivaihekin, että joillakin miehillä ei välttämättä välähdä mieleen että oma vaimokin voi olla äiti! Oletteko kertoneet että haluaisitte heidän muistavan jotenkin teitä?



**Viime äitienpäivänä joka siis oli ensimmäiseni niin sain lahjan. Nyt mies ei hankkinut lahjaa kun rahaa on mennyt lähiaikoina paljon. Toisaalta hän osti itselleen alkuviikosta huvituksia..

Olen OIKEASTI sitä mieltä että lahja ei ole tärkeä vaan se että osoittaa arvostavansa toista äitinä/isänä. Ja sen voi tehdä myös sanomalla sen.



Jos ette sano mitään, voi miehenne luulla, että olette tyytyväisiä tilanteeseen, että koska ette nostaneet äläkkää ei seuraavanakaan vuotena tarvitse muistaa?



**En kehtaa sanoa mitään, asia on arka. En myöskään usko että mies luulee minun olevan tyytyväinen, varmasti huomasi että olin loukkaantunut, en pystynyt peittämään sitä täysin.



Joka tapauksessa äitienpäivä nostaa varmasti monella tunteita pintaan, varsinkin meillä joilla äiti ei ole ollut mikään paras äiti. Itse toivoisin, että koko päivää ei olisi koskaan keksittykään, ja olen varma etten ole ainoa tässä maailmassa joka näin miettii.

Näin äitienpäivän aikaan sitä muistaa, mistä kaikesta on jäänyt paitsi ja se tekee surulliseksi.



**Minunkaan äitini ei ole yleensä mikään mukava tapaus, silti äitienpäivä on aina ollut kiva juhla.



Ehkä sijassanne kysyisin mieheltä, että miksi hän ei muistanut, onko siihen joku tietty syy?



**Meillä syyksi sanottaisiin rahan puute. Ja jos kysyisin miksi ei edes keittänyt aamukahvia tai onnitellut niin vastaus olisi " en tiedä" .



**Lisään vielä että mies ei ole muutamaan vuoteen huomioinut myöskään syntymäpäivänäni, ystävänpäivänä, koskaan hääpäivänä ja joululahjat ostetaan niin että se on jotain yhteistä (sohva, kahvinkeitin tms..). Voi siis sanoa että minua ei ainakaan pilalle hemmotella.

Itse miehelle ostan aina synttärilahjan, teen kakun jne. Hääpäivänä saatan tehdä hyvää ruokaa ja hieroa miestä tms.



Miehestä on tullut välinpitämätön tai sitten hän ei enää arvosta minua.