Neuvokaa huolestunutta supistusten kanssa (pitkä selostus)
Nyt on menossa rv26+4. Noin reilun viikon enenemissä määrin supistuksia. Levossa loppuvat heti, mutta pienikin liikkuminen muuttaa tilanteen tukalaksi. Aamuisin aina mieli toivoa täynnä, kun tuntuu, että nyt supistukset eivät ehkä heti kiusaakaan, mutta mitä pidemmälle päivä kuluu, sitä hankalammaksi liikkuminen käy.
Perjantaina olin äitipolilla näytillä. Ottivat käyrää, johon piirtyi muutama supistus. Levossahan niitä ei edes mielestäni tule. Pissa oli pikatestillä puhdas. Verenpaineet ok. Sisätutkimuksessa kohdunsuu pehmennyt, mutta kiinni. Vauva oli lääkärin mukaan tosi alhaalla, mutta totesi, että se on ihan normaalia. Kätilö etsi sydänkäyrää varten vauvaa tosi kauan ja totesi lopuksi, että noinko alhaalla se onkin. Tämäkin herätti minussa huolta. Ei kai tämä vain yritä vielä syntyä?
Minulla on alaselkäsärkyä ja huonovointisuutta. Lääkäri määräsi oireiden perusteella antibiootit virtsatietulehdukseen. Nyt on kolmen päivän lääkkeet syöty ja supistukset mielestäni vain pahentuneet. Kävellessä todella tukala olo, maha ihan kivikova ja tunne, että vauva puskee painollaan alaspäin. Oikeastaan kipeää ei tee, mutta tunne on sen verran ikävä, että on pakko pysähtyä ja istua alas, jos mahdollista. Tuntuu, että tämä ei kuulu olla tällaista. Päivän jälkeen selkä on kuin olisi hakattu.
Kyseessä on toinen raskaus. Esikoinen kohta 2v. ja häntä odottaessa raskaus oli varsin vaivaton.
Sinällään tämänkin nykyisen olotilan kestäisi mukisematta, jos tietäisi, ettei mitään hätää. Jotenkin vaan huolestuttaa ihan hirveästi. Sairaslomaa sain 2 viikkoa. Olisikohan lääkäri kirjoittanut, jos tilanne ei olisi ollenkaan vakava? Vähättelin vielä työni vaativuutta raskauden suhteen, koska teen istumatyötä. Eli en itse edes ottanut sairaslomaa puheeksi.
Onko kellään kokemuksia? Kertokaa kiltit!
Velho78 rv26+4
Kommentit (8)
En myöskään osaa kummemmin auttaa, mutta itsellä on samankaltaiset kokemukset molemmista raskauksista. Esikoista odottaessa tein istumatyötä + ajoin vielä pitkät työmatkat omalla autolla, ja kivuttomia supistuksia tuli koko ajan. Tosin en sitä silloin kunnolla tajunnut ennenkuin lääkäri asian huomasi viimeisessä tarkastuksessa rv 32 kun jo pöydälle noustessa vatsa kovettui kivikovaksi. Istumatyö on kuulemma raskaanaolevalle tosi rankkaa sen puolesta, että suuret verisuonet painuvat vatsan painosta kasaan. Olin sen loppuajan saikulla ja tilanne parani huomattavasti parin viikon kunnon levon jälkeen. Toista odottaessa olin esikoisen (ikäero 1v6kk) kanssa kotona, ja rankkojen päivien jälkeen supisteli myös muttei yhtään niin pahasti. Täällä on tosi symppis naislääkäri joka otti tilanteen vakavasti ja neuvoi lepäämään. En tiedä sitten auttoiko se, vai onko tämä vaan minun taipumukseni, molemmat lapset kun syntyivät ihan ajallaan ja toista odotellessa ei ollut lepoon mahdollisuutta. Katsotaan nyt miten kolmannen kanssa käy. Lepää niin paljon kun voit ja vältä istumista, se on mulla auttanut. Ja lisää sairaslomaa vaan jos ei yhtään olo parane!
Lisäys vielä kun luin tuon sun tekstin uudestaan: mulla oli myös todella tukala olo kun koko vatsa oli jatkuvasti kivikova, mutta muistaakseni ei mitään ihmeempää selkäsärkyä ollut. Tää ei tainnut paljon auttaa...Vointeja!
Rv on nyt 27+3 ja kolmisen viikkoa on supistellut tosi napakasti. Kaksi viikkoa sitten th huomasi kohdunkaulan olevan aivan pehmeä normaalin neuvolakäynnin yhteydessä. Sairasloma alkoi samantien ja myös rasituskielto. Viikko sitten oli lääkärinneuvola ja hän vahvisti asian: pehmeä on, mutta onneksi vielä kiinni ja kokonaan jäljellä. Sairasloma jatkuu nyt ä-lomaan asti; teen työtä, jossa pitää sekä istua että kävellä paljon ja työtahti on nykyisellään tosi kiireinen. Supisteluja on ollut työpäivän jälkeen kovastikin, ei kipeitä, mutta huomattavasti napakampia mitä esikoiselta (2v) aikanaan. Siksi kai ne tekevätkin tehtävänsä tehokkaammin ja th:n mukaan paikat osaavat reagoida niihin uudelleensynnyttäjällä eri tavalla ja muutokset alkaa samantien.
Nyt on tilanne parempi, kun voin levätä enemmän. Supisteluja tulee kyllä, jos olen enemmän liikkeellä, kotisohvalla istuminenkin rauhoittaa tilannetta kummasti =0) Pitää koettaa uskoa tuota lepokäskyä ettei se vaan muuttuisi kokonaan vuodelevoksi; se vasta kamalaa olisikin. Lääkäri lohdutteli minua ettei tämä vielä tarkoita sitä, että vauva syntyisi etuajassa. Sitä riskiä ei vaan oteta ellei ole pakko ja sen vuoksi saikku varotoimenpiteenä.
Koetetaan vaan levätä, tsemppiä!
Mulla menee maha kivikovaksi ja olo on hyvin tukala, selkäsärkyjä ei onneksi ole ollut ainakaan vielä.
Ensimmäiset supistukset tunsin jo noin viikolla 14 ja siitä parin viikon päästä niitä alkoi olla jo päivittäin. Teen myös istumatyötä ja koneen ääressä istuminen tuntui vain pahentavan supisteluja. Vaikkeivat tehneet kipeää, niin pelottivat silti ja tuntuivathan ne ikäviltä. Esikoisesta tuli myös aika aikaisessa vaiheessa supisteluja, mutta tässä raskaudessa huomattavasti enemmän. Sairaslomalla olin viikon ja supistelut selvästi rauhoittuivat, mutta kyllä niitä silti tuli. Neuvolalääkärin tarkistuksissa kaikki oli kuitenkin kunnossa, mutta kovasti hän käski lepäillä, unohtaa siivoamiset ja kauppakassien kannot. Toista (tai useampaa) odottavalla paikat saattavat kuulemma pehmentyä jo hyvissä ajoin ilman, että pelkoa ennenaikaisesta synnytyksestä.
Mutta olin tosiaan itsekin tosi huolissani noista supistuksista ja noin viikoilla 26-32 en pystynyt ollenkaan kävelemään pitkiä matkoja, kun maha oli heti kivikova ja tuntui, että vauva tulee juuri ulos, kun tuntui olevan niin alhaalla. Neuvolan terveydenhoitajakin passitti ylimääräiselle lääkärikäynnille, kun vauva oli hänen mielestään viikkoihin nähden tosi alhaalla. Laskettuaika on nyt pian ja hyvin tämä vauva on kyydissä pysynyt, vaikka olinkin ihan varma, että ennenaikaisesti tulee. Nyt on jo pari viikkoa tullut tasaiseen tahtiin jo välillä tosi kipeitäkin supistuksia, mutta eipä vauva ole halunnut vielä ulos tulla. Kävely on viimeisen kuukauden aikana helpottunut huomattavasti ja nyt pystyn tehdä pitkiäkin kävelylenkkejä.
Tsemppiä kovasti!! Tiedän kuinka tuollaiset supistukset huolettaa. Kannattaa tosiaan levätä mahdollisimman paljon ja pyytää heti lisää sairaslomaa, jos siltä tuntuu.
emmi-liini rv 39+3
ja jos yhtään lohduttaa niin nyt menossa jo rv 37+. Otin kyllä monta viikkoa tooosi rauhallisesti, en tiedä miten olisi muutoin käynyt. Hassua on, että melkein 10 viikkoa oli tosi tukala ja kivulias olo (vauva on ollut pitkään tosi alhaalla), mutta nyt voin tehdä taas vähän enemmän!
Minullakin siis toinen raskaus, esikoinen tulee kesällä 3v.
äitimiia
Helpotti kyllä suunnattomasti oloa, että muillakin ollut vastaavaa ja hyvin siitä selvitty. Täytyy vaan ottaa mielettömän rauhallisesti. Kävin juuri hakemassa neuvolasta tukivyön, jota nyt kokeilen. Vauva oleilee perätilassa, joten sekin vaikuttaa tuntemuksiin, siis neuvolan mukaan. Luultavasti tämän kahden viikon sairasloman jälkeen saan ainakin osittaisin sairasloman, siis töitä esim. 25%. Sellaista näin alustavasti kaavailivat. Lääkärin pääsen tapaamaan heti sairasloman jälkeen.
Eiköhän tämä tästä, kun huoli vähän väistyy ja otan hyvin rauhallisesti. Vauva ainakin on aktiivinen ja liikkuu niin, että koko maha muljuilee. JOsko vaikka kääntyisi raivotarjontaa äidin olon helpottamiseksi.
Velho78 rv26+5
En osaa juuri neuvoa, mutta jos olet saanut sairaslomaa lääkärin määräyksestä, se kertoo jo jotain. Kaikki voi mennä ihan hyvinkin, voi olla, että supistelu helpottaa ja voi olla, että vaikkei helpottaisikaan, mitään ei kuitenkaan tapahdu ennen aikojaan. Istumatyö voi itse asiassa olla yhtä paha kuin fyysinen työ. Lyhyesti: älä ota turhia riskejä.
Positiivista on, jos supistukset eivät ole kivuliaita, jos niitä ei juuri tule juuri muuten kuin rasituksessa ja jos ne menevät levolla ohi. Mulla nämä ns. harjoitussupistukset aiheuttivat kohdunkaulan lyhentymisen ja pehmenemisen ennen aikojaan ja synnytin yllättäen rv 35+3. Meidän tapauksessamme ennenaikaisuus tosin saattoi olla hyvästä, koska tyttö pääsi kohdusta paremmalle ravinnolle.