Lue keskustelun säännöt.
Koulukiusaamisesta: Mistä syystä sinua kiusattiin?
11.01.2019 |
Ja onko kiusaaminen jättänyt jälkiä myöhempään elämääsi?
Itse olen yli 6-kymppinen nainen ja minua kiusattiin sen takia, että asuin mummon ja papan kanssa. Isä ja äiti erosivat ja 50-luvulla avioero ei ollut kovin tavallista. Muistan, että opettajakin vähätteli minua, kunnes pääsin ylemmille peruskoulun luokille ja pärjäsin hyvin.
Kiusaaminen jätti sillä tavalla jälkensä, että olen vähätellyt itseäni koko elämäni enkä hyvästä koulumenestyksestä huolimatta hakeutunut vaikkapa yliopistoon. Olen ajelehtinut koko elämäni pätkätöissä ja nykyään tunnen saavuttaneeni jotain, kun molemmat lapseni opiskelivat hyviin ammatteihin.
Pohjaltakin voi nousta! 😊
Kommentit (98)
Olin erikoinen lapsi, jolla oli outoja mielipiteitä. Sosiaaliset taidot olivat heikosti kehittyneet. Osa kiusaajista oli ilkeitä. Kiusaaminen alkoi aina uudestaan, vaikka muutin paikkakuntaa.
Kiusaaminen opetti sosiaalisten taitojen merkityksen ja sen, että pelkällä kiusaamiseen puuttumisella asiaa ei ratkota. Jos kiusatulle ei anna taitoja ja välineitä, aina uudet kiusaajat löytävät hänet.
Ja sanon kuten parjattu Sysmän rehtori: joskus joku ihan kerjää negatiivista huomiota ja provosoi tahallaan -ja sitten uhriutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiusattiin, kun olin ernu ja seurustelin samaa sukupuolta olevan kanss.
Mulla oli liian iso perse, kuulemma vaippaperse. Olin aina hoikka ja takapuoleni on aina ollut aika olematon. No, silloin piti olla langanlaiha ollakseen poikien makuun. Tämä siis ala-asteella.
Äänestä pilkattiin, sain lisänimen basso. Häpeän edelleen ääntäni ja usein huomaan, että yritän puhua kirkkaammalla ja korkeammalla äänellä. Ääneni ei oikeasti edes ole mitenkään kovin erikoinen. Tämäkin ala-asteella.
Nimeä pilkattiin, mulla on aika erikoiset nimet. Välttelen edelleen varsinkin toisen nimeni sanomista ääneen yhtään missään. Kiitos vaan vanhemmat. Toivoin lapsena usein olevani vaikka Sanna.
Vierailija kirjoitti:
Olin erikoinen lapsi, jolla oli outoja mielipiteitä. Sosiaaliset taidot olivat heikosti kehittyneet. Osa kiusaajista oli ilkeitä. Kiusaaminen alkoi aina uudestaan, vaikka muutin paikkakuntaa.
Kiusaaminen opetti sosiaalisten taitojen merkityksen ja sen, että pelkällä kiusaamiseen puuttumisella asiaa ei ratkota. Jos kiusatulle ei anna taitoja ja välineitä, aina uudet kiusaajat löytävät hänet.
Ja sanon kuten parjattu Sysmän rehtori: joskus joku ihan kerjää negatiivista huomiota ja provosoi tahallaan -ja sitten uhriutuu.
Tuttua tämäkin. Mulla on aina ollut heikot sosiaaliset taidot ja näin aikuisenakin sosiaaliset tilanteet ovat vaikeita. Kamalinta oli joskus noin 20-vuotiaana tajuta, etten tajua tällaisia asioita ollenkaan ja olen siksi outo. Tämän takia olen aina ollut vähän ulkopuolinen.
- edellinen vaippapersus
Vierailija kirjoitti:
Minua kiusattiin, kun olin ernu ja seurustelin samaa sukupuolta olevan kanss.
Vaikutukset: en uskalla tutustua uusiin ihmisiin, kun koen olevani vääränlainen. Oletan ihmisistä aina pahinta..
Työstän tätä. Alan ymmärtää olevani aika huipputyyppi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja onko kiusaaminen jättänyt jälkiä myöhempään elämääsi?
Itse olen yli 6-kymppinen nainen ja minua kiusattiin sen takia, että asuin mummon ja papan kanssa. Isä ja äiti erosivat ja 50-luvulla avioero ei ollut kovin tavallista. Muistan, että opettajakin vähätteli minua, kunnes pääsin ylemmille peruskoulun luokille ja pärjäsin hyvin.
Kiusaaminen jätti sillä tavalla jälkensä, että olen vähätellyt itseäni koko elämäni enkä hyvästä koulumenestyksestä huolimatta hakeutunut vaikkapa yliopistoon. Olen ajelehtinut koko elämäni pätkätöissä ja nykyään tunnen saavuttaneeni jotain, kun molemmat lapseni opiskelivat hyviin ammatteihin.
Pohjaltakin voi nousta! 😊
Miten olet voinut käydä peruskoulun jos olet syntynyt 50-luvulla ja nyt siis yli 60v?.
Peruskoulu tuli Suomeen vaiheittain v.1972-77 niin, että ensin oli vuorossa Lappi ja pääkaupunkiseutu viimeiksi.
Ja jos taas olet käynyt vain muutaman viimeisen vuoden peruskoulua, ei siitä ole ollut mahdollista lähteä lukioon ja sitä kautta yliopistoon, koska esim, kieliä ei kansa/kansalaiskoulussa juurikaan luettu.
Kokeiluperuskoulu. -ap
Tulee kyyneleet silmiin, kun lukee kiusaamiskokemuksianne. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkonäön takia, ruma ja tyhmä, pärjäsin koulussa kuitenkin hyvin. Joskus parikymppisenä aloin ajattelemaan, että ehkä se olekaan koko totuus. Ikisinkku. Mun on vaikea päästää ketään lähelle. Ajattelin pitkään, että jos joku mies on minusta kiinnostunut, niin hän ei ole terve.
Vierailija kirjoitti:
Ei sille mitään syytä ollut. Kiusaajat vain ajattelivat minut alempiarvoiseksi, ja siten olevansa oikeutettuja siihen. Nykyään jos kerron siitä, niin saan sympatiaa osakseni niin kauan kunnes mainitsen siitä että kiusaajat ovat tyttöjä. Sen jälkeen saan vain kommentteja tyyliin: "Eihän tuollaista voi olla tapahtunut?" tai "En kyllä usko että tytöt olisivat voineet kiusata".
Oletko itse nainen vai mies? Ihan mielenkiinnosta mietin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt tätä paljon ja tullut siihen tulokseen, ettei ollut yhtä ainoaa yksittäistä syytä vaan useita:
- Kiusaaminen alkoi ala-yläasteen vaihteessa, jolloin monilla oli kovat paineet näyttää olevansa kovia ja tehdä vaikutusta muihin alistamalla ja kiusaamalla joitain (kuten minua).
- Olin kiltti, herkkä, joustava ja en pitänyt puoliani.
- Juuri silloin mulla oli ollut menetyksiä kaverisuhteissa (yksi muutti, toinen valitsi toisen tytön bestikseksi hyläten mut) ja olin vähän orpo kun etsin uutta paikkaani.
- En nuoleskellut luokan "kuningatarta", tyttöä jolla oli valta ohjailla luokan ihmissuhteita.
Kiusaamiseni oli aika pahaa ja levisi laajalle ja sitä kesti 5. luokan lopulta 8. luokan lopulle. Se loppui kun sain kavereita ja "poikkiksen" suosituista piireistä.
Sen kun tietäis :( Nelosluokalla alettiin yhtäkkiä kiusaamaan, sitä jatkui enemmän tai vähemmän yläasteelle. Lukiossa tunsin kyllä selvästi olevani ulkopuolinen, vaikka mitään varsinaista kiusaamista ei ollutkaan. Pieni paikkakunta, jossa yksi ainoa lukio joten moni kiusaaja oli samalla tai rinnakkaisella luokalla. Tästä jäänyt käteen huono itsetunto, masennus ja silmitön viha kotipaikkakuntaani sekä saman ikäluokan ihmisiä (siltä kyseiseltä paikkakunnalta) kohtaan. Fantasioin väkivaltaisista asioista ja harkitsin itsemurhaakin, onneksi hain apua ja muutin pois lukion jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menestyin liian hyvin koulussa. Olen mies, eikä 2000-luvun alussa pikkukaupungin koulussa arvostettu lukemisesta tykkäävää poikaa.
Yläasteella taoin aluksi häpeilemättä hyviä numeroja kokeista, mutta pari luokallani ollutta miesoletettua ei katsonut sitä hyvällä, ja kiusaamiseksihan se sitten meni. Ei fyysistä, mutta minua pilkattiin ja pidettiin huoli siitä että sain olla aina ihan yksinäni.
Olisinpa tajunnut feikata olevana tyhmempi kuin oikeasti olen, niin olisin ehkä säästynyt. Aloin sen jälkeen tiputtaa tasoani tahallani jotta en saisi liian hyviä numeroita. Tämä tarkoitti siis ihan tahallista väärin vastaamista kokeissa jne.
Lukiossa ei enää kiusattu, mutta olin tullut niin varovaiseksi että otin todellista tasoa heikompia numeroita sielläkin varmuuden vuoksi. Vasta kirjoituksissa löin "all in" kun halusin hyvät paperit.
Uskomatonta kuinka sekaisin sitä silloin tuli oltua.
En ollut mikään hikipinko, ainoastaan outo hämy joka vietti vapaa-aikansa tietokoneella pelaillen. Ei juuri kiinnostanut panostaa ulkonäköönsä ja ihmekös se sitten jos joutui silmätikuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin peruskoulun pienen kunnan keskuskoulussa, ja ala-aste aika meni ihan hyvin ja mukavasti. Yläasteella sitten kouluumme tulivat myös kyläkoulujen oppilaat, ja he päättivät jostain syystä ottaa minut vainojensa kohteeksi. Vanhat kaverit alkoivat samalla hieman etääntyä ja jäin yksin kiusaajien armoille.
Vierailija kirjoitti:
Minua kiusattiin, koska
-äitini oli yksinhuoltaja ja 70-luvulla naiselle melko harvinaisessa ammatissa (pikkukaupungissa)
-puolustin muita pahemmin kiusattuja
-olin koko peruskoulun kirkkaasti luokkani, jopa kouluni paras oppilas.
On muuten kamalan outoa ja hyvin surullista, että meistä monia on kiusattu hyvän koulumenestyksen takia...
Viime syksynä satuin näkemään artikkelin, jossa verrattiin kiusaamista eri maissa. Siinä kerrottiin, että Suomessa kiusataan enemmän kuin muissa Pohjoismaissa tai Länsi-Euroopan maissa. Suomesta itään päin mentäessä kiusaamisen määrä taas kasvaa.
Suomi jää idän ja lännen väliin tässäkin asiassa.
Jännä sinänsä, että niissä maissa kiusataan eniten joissa ihmisten elintaso on heikko.
Nämä maat pysyvät todennäköisesti köyhinä jo siitä syystä, että älykkäimpiä lapsia kiusataan niin kovasti, että moni ei aikuisena pysty opiskelemaan tai käymään töissä kiusaamisen aiheuttamien ongelmien takia.
Eikä opettajia koulussa kiinnosta lainkaan.
Voihan sitä potentiaalia näinkin hukata.
Siinä vaiheessa yläasteella kun pojat alkoivat tosissaan kiinnostamaan tuli kavereilleni kova tarve päästä minusta eroon ja alkaa hyljeksimään. Ajattelivat varmaan etteivät ikinä saa ketään jos ovat noin ruman kavereita. Oikeasti nuo ex-kaverini olivat niitä koulun vähiten suosittuja tyttöjä, mutta ajattelivat hieman nostaa statustaan jos lyttäävät edes yhden heidänkin allensa. Antoivat vielä minulle kutsumanimen "Neitsyt", vaikka oikeasti kukaan heistä itsestään ei taatusti ikinä ollut edes päässyt pussaamaan yhtäkään jätkää. Lukion loppuun asti olin heidän kanssaan samassa koulussa, eikä yhdenkään romanttinen tai sosiaalinen elämä siinä parantunut, vaikka minut saivatkin nollattua.
Akne. Elinikäiset arvet jäi, niin fyysiset kuin psyykkisetkin.
Ala-asteella siksi koska mulla oli lasit, yläasteella kai sen takia että olin hiljainen, vähän outo, hyvä koulussa ja en vain ollut tarpeeksi "siisti" päästäkseni suosittujen porukoihin.
Olin muita päätä pidempi ja vähän pullukka.
Pituuskasvun myötä musta tuli todella laiha ja sain suositun tytön ystäväks yhteisen harrastuksen kautta niin nousin sosiaalisessa asemassa ylöspäin ja vallasta huumaantuneena aloin kiusata muita itse. Häpeen tota nykyään niin paljon, mutta silloin ajattelin vain itseäni.
Itse kiusaamisesta mulle ei jäänyt suurempia traumoja, sillä en saanut siitä ikuista leimaa. Kiusaamista kesti ala-asteen, mutta oli mulla kavereitakin.
-mölisin ja pelleilin tunneilla
-valehtelin ja liioittelin asioita tehdäkseni vaikutuksen
-pukeuduin hassusti ja olin monessa asiassa muita huonompi koska koulu ei kiinnostanut.
Tossahan nuo on realistisesti. Olisin varmaan voinut vetää itkutarinan miten minua sorsittiin syyttä mutta näin aikuisena olen fiksumpi. Monessa teissä oli ihan teistä itsestänne riippuvaa vikaa jonka vuoksi teitä "kiusattiin". Toivottavasti näette sen joskus.