Lue keskustelun säännöt.
Koulukiusaamisesta: Mistä syystä sinua kiusattiin?
11.01.2019 |
Ja onko kiusaaminen jättänyt jälkiä myöhempään elämääsi?
Itse olen yli 6-kymppinen nainen ja minua kiusattiin sen takia, että asuin mummon ja papan kanssa. Isä ja äiti erosivat ja 50-luvulla avioero ei ollut kovin tavallista. Muistan, että opettajakin vähätteli minua, kunnes pääsin ylemmille peruskoulun luokille ja pärjäsin hyvin.
Kiusaaminen jätti sillä tavalla jälkensä, että olen vähätellyt itseäni koko elämäni enkä hyvästä koulumenestyksestä huolimatta hakeutunut vaikkapa yliopistoon. Olen ajelehtinut koko elämäni pätkätöissä ja nykyään tunnen saavuttaneeni jotain, kun molemmat lapseni opiskelivat hyviin ammatteihin.
Pohjaltakin voi nousta! 😊
Kommentit (98)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä luokassa kiusattiin/kiusoteltiin vähän semmoisia pöhköjä metsäläisiä. Sellaisi "peräkammarin" tyttöjä/poikia. Yhtä tyttöä pilkattiin selän takana vielä lukiossakin, koska haisi lialle ja navetalle. Haju oli piintynyt ja pöyristyttävä. Onneksi kiusaaminen ei kai ollut kauhean rajua ja sen voin vannoa, etten itse kiusannut tai edes peesannut kiusaajan perässä. En kyllä varsinaisesti puolustanutkaan.
Ala-asteella siitä kun pidin hevosista ja kun silmänaluseni olivat tummat. Yläasteella haukuttiin rumaksi (lähinnä yksi lihava ruma tyttö), olin ujo ja hiljainen. Heiteltiin kivillä, kuminpuruilla, varasti kyniä.. Vaikutti niin että sain ruumiinkuvan häiriön ja olin epävarma itsestäni aina. Nyt olen 27 ja tajuan että tyttö oli luultavasti kateellinen kun olen poikkeuksellisen kaunis ja laiha jolla E kupin rinnat.. vika ei ole kiusatussa vaan kiusaajassa.
Vierailija kirjoitti:
Siitä syystä, että kiusaajilla oli päässä vikaa.
Näinhän se on. Kaipa niillä on paha olla.
Kiitos kaikille vastauksista 🌺
- ap -
Varmaan siks, koska halusin olla "erilainen" :D eli muut ei tykänny ku oikee halusin korostaa olevani ERILAINEN,ja ei toi nyt mtn kiusaamista ollu mut semmosta..
ja no sit varmaan on jätetty ulkopuolelle joskus, jos oon ollu jo valmiiks syrjäänvetäytyvä
ja sit tietty kaikki haukut, en nyt laskis kiusaamiseks yksittäisii haukkuja. :D ja syitä en tiedä, varmaan kiusaajan halu alistaa nyt ainaki päällimmäisenä
sit ylipaino, siis kerran muutaman lauseen verran kiusattiin ja seki selän takana, päin naamaa ei uskallettu
sit oisko vielä se, että "annoin pakit" :D seki tainnu olla syynä...
ja sit muuten varmaan olemuksessa joku ujous/epävarmuus ja sellanen et haluu muutenki olla yksin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin eka jolle kasvoi rinnat. Luokan "queen bitch" piti sitten huolen siitä ettei mulla ollut enää kavereita. Oli tosi veemäistä aikaa mulle ja tottakai niitä muistoja vieläkin kantaa. Oli aika hirveet ala-asteen vikat vuodet. Yläasteelle menin onneks eri paikkakunnalle kun muutettiin ja siellä sainkin taas kavereita. Siis kateuttahan toi niin selvästi oli mut ei sitä lapsena ymmärtänyt.
Minä olin sellaisella luokalla jossa luokan johtajatyttö oli se joka viimeisenä sai rinnat ja muut vastaavat kasvun merkit. Hän sitten päätti että vain huo rilla on tissit.
Siitä, että olin todella ujo ja hiljainen. Koko yläaste ja lukio ikäisyys on mulla kokonaan sumua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka mistä. Esimerkiksi siitä, että setäni nimi on Tuomo.
t. Eräs, jota huudeltiin Touhu-Tuneksi koko yläasteen ajan ja puolet lukiostakin.
PS. Olen samaa mieltä tästä: "Siitä syystä, että kiusaajilla oli päässä vikaa."
Mäki sain joskus ala-asteella kommenttii rinnoista. :''DDDD
Yks luokan tyttö joka oli "kehittyny" ja hankkinu rintaliivit ennen mua, sano että munki pitäis hankkii rintaliivit, ku mul ei vielä ollu niitä .:DDDD Muistan ku se huus vihasena et "Kyl sulla nyt pitäis jo rintaliivit olla?!?!?!?!?!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!" hahaha... :DDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin sosiaalisesti kömpelö ja helppo kohde kiusaamiselle. Olin kotihoidossa koulun alkuun asti ja kaveritaidot ihan olemattomia. Kiusaaminen alkoi heti ekalla luokalla. En osannut vastata mitään, kun joku sanoi ilkeästi. En myöskään kehdannut kertoa aikuisille kiusaamisesta. En ole siitä vieläkään puhunut mitään kenellekään. Enimmäkseen kiusaaminen oli ulkopuolelle jättämistä, mutta myös ilkeitä kommentteja.
Minulla ei ole nykyäänkään kavereita, mutta olen ihan hyvässä työssä ja minulla on mies ja lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala-asteen ekoilla luokilla ulkonästä, huulihalkioni jättämän arven vuoksi.
Ei se oikastaan juurikaan ole vaikuttanut, teininä olin tosi epävarma ulkonäöstäni mutta se meni ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin eka jolle kasvoi rinnat. Luokan "queen bitch" piti sitten huolen siitä ettei mulla ollut enää kavereita. Oli tosi veemäistä aikaa mulle ja tottakai niitä muistoja vieläkin kantaa. Oli aika hirveet ala-asteen vikat vuodet. Yläasteelle menin onneks eri paikkakunnalle kun muutettiin ja siellä sainkin taas kavereita. Siis kateuttahan toi niin selvästi oli mut ei sitä lapsena ymmärtänyt.
Minä olin sellaisella luokalla jossa luokan johtajatyttö oli se joka viimeisenä sai rinnat ja muut vastaavat kasvun merkit. Hän sitten päätti että vain huo rilla on tissit.
Tuo on tosi yleistä että ole hu..ra jos sinulla on isommat tissit kuin toisilla. On tosi kiva kuunnella niitä h..rittelu huutoja ja väistellä potkuja ja lyöntejä, vaikka ne pienitissisemmät tytöt käytännössä olisivat enemmän h..ria harrastaessaan joka viikonloppu eri tyypin kanssa seksiä ja pettäessään poikaystäviään.
Mukavaa rintavana neitsyenä kuunnella ja kokea sitä lyttäämistä ja häpäisyä.
Ja mikä sellainen poika edes on joka lyö tyttöjä ja haukkuu halventavasti vaikka itse touhuaa ties mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siitä syystä, että kiusaajilla oli päässä vikaa.
Minua on kiusattu sekä koulussa, että töissä koska olen ärsyttävän näköinen. Siis näköinen, en ärsyttävän tapainen. Lisäksi liian kiltti.
Hyvä että joku muistuttaa siitä, että syy on oikeasti aina kiusaajassa.
Kysy kiusaajiltani. Edelleenkään en tiedä miksi.
Olin pieni ja en kovin liikunnallinen.
Olin ärsyttävä besserwisser, joka korjaili lun huomasi toisten yleistiedossa puutteita.
Höpötin omista kiinnostuksenkohteista, vaikka ketään ei kiinnostanut.
Usei kukaan ei edes kuunnellut, mutta enhän sitä huomannut.
Lapsuus ja varhaisteini-ikä meni ilman kavereita.
Ahdistusts, masennus ja itseinho ovat olleet kolkkoina kavereina kouluajoista saakka.
Mua kovasti yritettiin kiusata kun muutettiin uudelle paikkakunnalle ja menin uuteen kouluun toiselle luokalle. Olen kuitenkin sen verran sanavalmis että kiusaajat jäivät usein toiseksi posket punoittaen. Kiusaaminen loppui jouluun mennessä kun huomasivat että eivät saaneet mitään vaikutusta minuun. Milläs kiusaat jos toinen ei kiusaannu...
Sellaisen jäljen se kuitenkin jätti minuun että minkäänlaista kiusaamista en siedä yhtään ja puutun siihen hyvin ärhäkästi jos sellaista jossain näen. Myöhemmin kun samaan kouluun tuli uusia oppilaita, menin heti ensimmäisenä tekemään tuttavuutta heidän kanssaan ja suojelin heitä kiusaamiselta ryhtymällä heti heidän kaveriksi. Sillä kyllä siellä niitä kiusaajia olisi riittänyt, sen verran sisään päin lämpiävä paikka oli...
Ensimmäisenä esikoulu päivänäni eräs "paremman" perheen lapsi vain päätti ettei minun kaveri saisi kukaan olla ja pian muut yhtyivät tähän mukaan. Siitä alkoikin 13 vuoden helvetti joka loppui amiksen valmistujais päivänä.
Syyt kiusaamiseen vaihtelivat. Joskus olin ruma tai liian laiha ja lauta. Joskus vaan nössö ja luuseri, toisinaan pukeuduin liian erikoisesti ja toisinaan liian tylsästi. Jos pukeuduin kirppis vaatteisiin oli se syy kiusata ja jos pukeuduin merkki vaatteisiin oli sekin syy kiusata, koska yritin olla jotain.
Ihme kyllä minusta kasvoi ihan terve ja normaali elämässä pärjäävä aikuinen.
Mua kiusattiin ala- yläasteella hiusteni väristä (punapää) ja siksi koska mulla usein tukka ponnarilla sekä pisamista ja siks koska olen tukeva.
Muistan vieläkin kun kiusaajat tuli samaan bussiin kun olin menossa koulusta kotiin. Ne käveli mun ohi bussissa ja pitelivät nenäänsä. Istuivat pari penkkiriviä taaempana ja haukkuivat hevoseksi ja valittelivat että ”täällä haisee hevoselle”.
No, yhden niistä näin sitten jo aikuisena ja hitto mikä sossupummin näköinen tyyppi...
Vihaan kiusaamista ja lapselleni opetin että toista poskea ei pidä kääntää eikä kiusaamista tarvii sietää.
Siitä olen samaa mieltä että kiusaajilla on vikaa päässä.
Jaa sen kun tietäis, miks jätettiin aina porukan ulkopuolelle. En osaa edelleenkään sanoa. Ehkä olin vain ärsyttävä ja arka muiden mielestä.