Lue keskustelun säännöt.
Koulukiusaamisesta: Mistä syystä sinua kiusattiin?
11.01.2019 |
Ja onko kiusaaminen jättänyt jälkiä myöhempään elämääsi?
Itse olen yli 6-kymppinen nainen ja minua kiusattiin sen takia, että asuin mummon ja papan kanssa. Isä ja äiti erosivat ja 50-luvulla avioero ei ollut kovin tavallista. Muistan, että opettajakin vähätteli minua, kunnes pääsin ylemmille peruskoulun luokille ja pärjäsin hyvin.
Kiusaaminen jätti sillä tavalla jälkensä, että olen vähätellyt itseäni koko elämäni enkä hyvästä koulumenestyksestä huolimatta hakeutunut vaikkapa yliopistoon. Olen ajelehtinut koko elämäni pätkätöissä ja nykyään tunnen saavuttaneeni jotain, kun molemmat lapseni opiskelivat hyviin ammatteihin.
Pohjaltakin voi nousta! 😊
Kommentit (98)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka tässäkin ketjussa alapeukuttelee? Kiusaajat itse?
Olin kiusaajien mielestä ruma. On jättänyt jälkensä, vaikea luottaa miehiin, itsetunto on huono enkä halua olla yhtään esillä tai huomion keskipisteenä. Vielä 20 vuotta myöhemminkin tuntuu, että kaikki katsovat vain miten ruma olen.
Olin ruma, tyhmä, liian pitkä tytöksi, silmälasipäinen, eronneet vanhemmat, en kovin hyvä liikunnassa...
Edelleenkään näin päälle kolmekymppisenä ei ole minkäänlaista omanarvontuntoa mutta sitäkin enemmän ahdistuneisuutta ja itsetuhoisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Pisamat, rumuus, tissittömyys ja se että olin ”erolapsi” eli vanhempani olivat eronneet. Miten vaikutti? Tällä hetkellä 30 v, vaikea masennus, sos tilanteiden pelko, erakko, ikisinkku.
Minua taas kiusattiin suurten rintojen takia.
Varmaan kaikki keskiverrosta poikkeavat saavat jollain tavalla turpiinsa. Varsinkin Suomessa.
Sitähän se rehtorikin sanoi. Erilaisia kiusataan. Siksipä ei kannata olla erilainen.
Jos ei osaa sulautua massaan niin silloin kerjää kiusatuksi joutumista.
Tämä on oikeasti yksi suurimpia ongelmia maassamme ja pahimmillaan estää talouskasvua. Älykkyys ja ahkeruuskin ovat poikkeavia piirteitä ja aiheuttavat kiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ratsastusharrastuksen ja isän kuoleman takia. Olen 90-luvulla syntynyt.
Minua kiusattiin, koska
-äitini oli yksinhuoltaja ja 70-luvulla naiselle melko harvinaisessa ammatissa (pikkukaupungissa)
-puolustin muita pahemmin kiusattuja
-olin koko peruskoulun kirkkaasti luokkani, jopa kouluni paras oppilas.
On muuten kamalan outoa ja hyvin surullista, että meistä monia on kiusattu hyvän koulumenestyksen takia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelin useiden kanssa, olin ihastunut varattuun, puhuin muista seläntakana pahaa ja levittelin salaisuuksia.
Kiusaaminen oli haukkumista, naureskelua, mulkoilua, perättömien juorujen levittämistä, uhkailua, muutaman kerran on tönitty ja lyöty, pilapuheluiden soittelua, kirjaston vessan seinään kirjotettiin törkeä juttu minusta.
Teininä olin erittäin haavoittuvassa iässä ja jäljet kiusaamisesta on keskivaikea masennus, ahdistuneisuushäiriö, pakko-oireinen häiriö, epävakaa persoonallisuushäiriö ja traumoja.
Ei sille mitään syytä ollut. Kiusaajat vain ajattelivat minut alempiarvoiseksi, ja siten olevansa oikeutettuja siihen. Nykyään jos kerron siitä, niin saan sympatiaa osakseni niin kauan kunnes mainitsen siitä että kiusaajat ovat tyttöjä. Sen jälkeen saan vain kommentteja tyyliin: "Eihän tuollaista voi olla tapahtunut?" tai "En kyllä usko että tytöt olisivat voineet kiusata".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja onko kiusaaminen jättänyt jälkiä myöhempään elämääsi?
Itse olen yli 6-kymppinen nainen ja minua kiusattiin sen takia, että asuin mummon ja papan kanssa. Isä ja äiti erosivat ja 50-luvulla avioero ei ollut kovin tavallista. Muistan, että opettajakin vähätteli minua, kunnes pääsin ylemmille peruskoulun luokille ja pärjäsin hyvin.
Kiusaaminen jätti sillä tavalla jälkensä, että olen vähätellyt itseäni koko elämäni enkä hyvästä koulumenestyksestä huolimatta hakeutunut vaikkapa yliopistoon. Olen ajelehtinut koko elämäni pätkätöissä ja nykyään tunnen saavuttaneeni jotain, kun molemmat lapseni opiskelivat hyviin ammatteihin.
Pohjaltakin voi nousta! 😊
Miten olet voinut käydä peruskoulun jos olet syntynyt 50-luvulla ja nyt siis yli 60v?.
Peruskoulu tuli Suomeen vaiheittain v.1972-77 niin, että ensin oli vuorossa Lappi ja pääkaupunkiseutu viimeiksi.
Ja jos taas olet käynyt vain muutaman viimeisen vuoden peruskoulua, ei siitä ole ollut mahdollista lähteä lukioon ja sitä kautta yliopistoon, koska esim, kieliä ei kansa/kansalaiskoulussa juurikaan luettu.
Tietääkseni ei ollut mitään syytä. Luulen kyllä että se saattoi osaltaan vaikuttaa, ettei minulla ollut sisaruksia. Pääkiusaajani oli ties kuinka monessa uusioperheessä kasvanut tyttö, jonka äiti lähti lipettiin kun tämä kiusaaja oli vauva. Yh-isällä riitti vientiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pisamat, rumuus, tissittömyys ja se että olin ”erolapsi” eli vanhempani olivat eronneet. Miten vaikutti? Tällä hetkellä 30 v, vaikea masennus, sos tilanteiden pelko, erakko, ikisinkku.
Minua taas kiusattiin suurten rintojen takia.
Varmaan kaikki keskiverrosta poikkeavat saavat jollain tavalla turpiinsa. Varsinkin Suomessa.Sitähän se rehtorikin sanoi. Erilaisia kiusataan. Siksipä ei kannata olla erilainen.
Jos ei osaa sulautua massaan niin silloin kerjää kiusatuksi joutumista.Tämä on oikeasti yksi suurimpia ongelmia maassamme ja pahimmillaan estää talouskasvua. Älykkyys ja ahkeruuskin ovat poikkeavia piirteitä ja aiheuttavat kiusaamista.
Tämä ongelma ei mitenkään ole vain Suomen ongelma, joten tuo "varsinkin Suomessa" ei pidä paikkaansa. Kiusaamista tapahtuu ihan joka paikassa missä ihmisiä on ja Suomi ei siinä ole poikkeus. Mutta ihan samalla tavalla kiusataan asuitpa sitten vaikka Ruotsissa tai Kiinassa. Ihminen on ihminen joka maassa. Ei ne ihmiset muuallakaan pyhimyksiä ole eivätkä kiusaamisen yläpuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin eka jolle kasvoi rinnat. Luokan "queen bitch" piti sitten huolen siitä ettei mulla ollut enää kavereita. Oli tosi veemäistä aikaa mulle ja tottakai niitä muistoja vieläkin kantaa. Oli aika hirveet ala-asteen vikat vuodet. Yläasteelle menin onneks eri paikkakunnalle kun muutettiin ja siellä sainkin taas kavereita. Siis kateuttahan toi niin selvästi oli mut ei sitä lapsena ymmärtänyt.
Minä olin sellaisella luokalla jossa luokan johtajatyttö oli se joka viimeisenä sai rinnat ja muut vastaavat kasvun merkit. Hän sitten päätti että vain huo rilla on tissit.
Tuo on tosi yleistä että ole hu..ra jos sinulla on isommat tissit kuin toisilla. On tosi kiva kuunnella niitä h..rittelu huutoja ja väistellä potkuja ja lyöntejä, vaikka ne pienitissisemmät tytöt käytännössä olisivat enemmän h..ria harrastaessaan joka viikonloppu eri tyypin kanssa seksiä ja pettäessään poikaystäviään.
Mukavaa rintavana neitsyenä kuunnella ja kokea sitä lyttäämistä ja häpäisyä.
Ja mikä sellainen poika edes on joka lyö tyttöjä ja haukkuu halventavasti vaikka itse touhuaa ties mitä.
Se on pelimies ja naiset sen pelimiehen jalustalleen nostaa, joten oma on syynne.
Kaunis, tyylikäs ja varakas. Olin hyvä koulussa ja harrastin balettia. Mutta koska olin poika niin olin muka homo. Oli minulla myös kavereita mutta osa kiusasi minua em syistä.
Ihonväri ja nimi. Suomalainen äiti isä Brasiliasta.
Tämä 80 luvulla länsirannikon pikkukaupungissa oli täysin ennenkuulumatonta
Minut suljettiin ulos kaikista porukoista. Olin vain yksinäinen susi koko yläasteen ajan, jota ei kutsuttu mihinkään, eikä ollut tervetullut mihinkään kaveriryhmään. Minun kanssa kaveeraaminen oli ilmeisesti noloa. Muutamia satunnaisia huuteluita oli ulkonäöstäni. Ainakin kasvojani haukuttiin, eritoten nenääni. Eräät tytöt kutsuivat minua nenäapinaksi suuren nenäni takia. (Tunnistajat tunnistaa.) Myös joutuessani oppitunnilla puhumaan opettajalle jotain (silloista) korkeaa pikkutytön ääntäni matkittiin takanani pilkallisesti ja purskahdettiin nauruun.
Nykytilanne: Elän melko eristäytyneenä, mutta olen niin tottunut yksinäisyyteen ja ulkopuolisuuteen, etten enää varmaan edes osaisi elää missään porukassa, vaikka sellainen mahdollisuus joskus suotaisiin. Sosiaaliset pelot tekevät erityisesti työssäkäymisestä erittäin vaikeaa, mutta näillä mennään. Yläaste-aikojen muisteleminen tuntuu erittäin tuskalliselta. Löysin kuitenkin aivan ihanan miehen, josta olen ikionnellinen, vaikka niin monesti koulu- ja opiskelumaailmassa sosiaaliset piirit ovat koittaneet takoa päähäni, etten ole minkään arvoinen.