Miksi nainen kärsii työelämässä äitiydestä? Jonkunhan ne miehetkin pitää sinne työelämään synnyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Petusongelma on, että äitiydestä tulee työnantajalle kuluja.

Ei työnantaja niitä omien työntekijöidensä lapsia tarvitse. Yhteiskunta tarvitsee, kuten Valtiovarainministeriössäkin on hyvin ymmärretty. Kestävyysvaje on kasvanut miljardeilla syntyvyyden laskun takia.. Maksaja kuluille löytyköön valtiovallasta.

Siksi kulut tulisi jakaa tasan.

Kulujen jakaminen tasan olisi ihan hyvä asia, mutta se ei yksin riitä. Moni työ on nykyisin projektityötä. Projekteille on aikataulut ja aikataulujen viivästymisistä voi seurata yritykselle sanktioita. Lisäksi maineen menetystä luotettavana yhteistyökumppanina. Yksi projektien tunnistettu riski on projektiin osallistuvien henkilöiden vaihtuminen kesken projektin. Tällaisessa työssä pitäisi voida luottaa siihen, että työntekijä myös tekee työnsä eikä ole perhevapailla tai usein sairastuneen lapsen kanssa kotona. Tietenkin on aina mahdollista, että työntekijä itse sairastuu vakavasti tai jopa kuolee, mutta perhevapaita käyttävä on aina suurempi riski kuin perhevapaita käyttämätön. Ja kun vielä yleensä on niin, että mies pitää korkeintaan isyysloman (ja tekee sinä aikanakin etätyönä projektin kannalta ainakin kaikista tärkeimmät hommat)  ja nainen taas on pitkään poissa töistä (eikä hoida vapaallaan mitään työasioita), tällaisiin töihin on järkevämpää palkata mies kuin nainen. Ikävä kyllä tämä hankaloittaa naisten mahdollisuuksia edetä urallaan. 

Eli oikeastaan vastaus on, että isä laitetaan sääntelyllä kotiin pidemmäksi ajaksi. Lisäksi vanhemmille aikapankki työnantajien kesken, että kumpi menee hoitamaan sairasta lasta - menee sitten tasan.

Ei välttämättä. Erilaiset työtehtävät edellyttävät erilaisia asioita ja sen vuoksi mikään "kaikki tekee just näin" -ratkaisu ei ole paras vaihtoehto. Ennemmin pitäisi saada aikaan asennemuutosta. Siis siihen suuntaan, että työasioita voisi hoitaa myös silloin, kun on ihan lakisääteisesti pois työpaikalta. Monille naisille vaan tuntuu olevan suorastaan  punainen vaate, jos työnantaja tai työkaveri vaivaa heitä edes sähköpostilla tai puhelinsoitolla silloin, kun he eivät ole töissä. Työtehtävissä, joissa ainakin osa töistä on mahdollista hoitaa etätyönä, pitäisi mielestäni naisten panostaa entistä enemmän siihen, että esimerkiksi lapsen sairastuessa kriittisimmät työasiat hoidetaan vaikka illalla, kun lapset ovat menneet nukkumaan tai kun puoliso on tullut töistä. Samaa voisi miettiä myös silloin, kun äitiysloma alkaa sekä kun lapsivuodeaika on ohi. Tiedän, että äitiysloman ja vanhempainvapaan aikana tällaisesta tulee jonkin verran byrokratiaa Kelan kanssa, mutta tähänkin voisi valtiovallan taholta kehitellä toisenlaisen sosiaaliturvamallin. 

Naisten haluamattomuus hoitaa työasioita kotona johtuu siitä, että kotona on toinen työmaa. On ruoka, pyykit, läksyt, noudot, kaupat, siivoaminen ja kaikki muu. Jossain välissä pitäisi oikeasti voida myös levätä.

Jos miehet pakotetaan kotiin alusta saakka, niin työnjako muotoutuu luonnollisesti tasa-arvoisemmaksi. Mieskin osaa pyykätä ja hoitaa lasten aikatauluja.

Jos mies särpii olusia sohvalla 5 tuntia päivässä niin toki siinä hoitaa vähän hommiakin kun vaimo hikoilee taustalla kodin ja lasten eteen.

Ihan ymmärrettävää, mutta naisethan eniten tuntuvat vastustavan ajatusta, että miehet pakotettaisiin kotiin. Sitäpaitsi miehillä on jo nyt mahdollisuus jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Miksi sitä mahdollisuutta ei käytetä? Jos mies on tällä hetkellä kotitöiden ja lastenhoidon osalta sohvalla kaljaa kittaava laiskuri, niin oikeastiko se mies alkaisi toimia toisin, jos olisi pakko jäädä kotiin ja nainen lähtisi töihin? Vai kävisikö niin, että nainen työssäkäynnin lisäksi hoitaisi monet asiat ja mies päivän aikana vain pakollisimmat asiat kuten antaisi lapsille ruokaa ja vaihtaisi vaipat?

Kysehän on systeemisestä asiasta yhteiskunnassa. Miksi miehet eivät SAISI jäädä kotiin vaikka nainen ei niin halua? Mies ei varmaan nyt jää, koska tienaa enemmän. Osaltaan siksi, että naisia ei uskalleta vakinaistaa ja palkata lapsiriskin vuoksi. Kun se poistetaan, niin miehet jäisivät enemmän kotiin kun naiset saisi enemmän palkkaa - systeemivaikutus.

Ruotsissa kaduilla kulkee kantoreppujen kanssa toimitusjohtajamiehiä ja raksatyöläisiä. Nuoret miehet näkee arvostettuja miehiä ja ihailemiaan karskeja äijiä lasten kanssa ja alkaa itse haaveilla isyydestä. Vastuulliset isät luovat normeja ja standardeja muille isille, kyvyttömiä säälitään - systeemivaikutus.

Hyvä kysymys. Miksi suomalaisissa perheissä naisella on niin suuri päätösvalta tässä asiassa? Mulla ei ole mitään lakisääteistä isien kotiin pakottamista ja äitien töihin pakottamista vastaan, jos kerran parisuhteissa ollaan kykenemättömiä sopimiaan yhdessä vanhempainvapaiden jakamisesta. 

Naisen käytännössä tarvitsee kuitenkin järjestellä käytännön asiat vaikka mies jäisi vapaalle heti äitiysloman jälkeen. Nainen tekee äitiys ja vanhempainraha hakemukset ja merkitsee niihin ajat, naisen pitää suunnitella mahdollinen imetys ja pumppaus, entäs yöt, kuka ne hoitaa jos nainen imettää tai pumppaa?

Äiti ekat 6kk kotona. Mies voi jäädä vapaalle 6kk sitten kun lapsi täyttää vuoden. 6 kk saa vanhemmat jakaa miten haluaa. Se on 6+6+6 mallin idea

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Petusongelma on, että äitiydestä tulee työnantajalle kuluja.

Ei työnantaja niitä omien työntekijöidensä lapsia tarvitse. Yhteiskunta tarvitsee, kuten Valtiovarainministeriössäkin on hyvin ymmärretty. Kestävyysvaje on kasvanut miljardeilla syntyvyyden laskun takia.. Maksaja kuluille löytyköön valtiovallasta.

Siksi kulut tulisi jakaa tasan.

Kulujen jakaminen tasan olisi ihan hyvä asia, mutta se ei yksin riitä. Moni työ on nykyisin projektityötä. Projekteille on aikataulut ja aikataulujen viivästymisistä voi seurata yritykselle sanktioita. Lisäksi maineen menetystä luotettavana yhteistyökumppanina. Yksi projektien tunnistettu riski on projektiin osallistuvien henkilöiden vaihtuminen kesken projektin. Tällaisessa työssä pitäisi voida luottaa siihen, että työntekijä myös tekee työnsä eikä ole perhevapailla tai usein sairastuneen lapsen kanssa kotona. Tietenkin on aina mahdollista, että työntekijä itse sairastuu vakavasti tai jopa kuolee, mutta perhevapaita käyttävä on aina suurempi riski kuin perhevapaita käyttämätön. Ja kun vielä yleensä on niin, että mies pitää korkeintaan isyysloman (ja tekee sinä aikanakin etätyönä projektin kannalta ainakin kaikista tärkeimmät hommat)  ja nainen taas on pitkään poissa töistä (eikä hoida vapaallaan mitään työasioita), tällaisiin töihin on järkevämpää palkata mies kuin nainen. Ikävä kyllä tämä hankaloittaa naisten mahdollisuuksia edetä urallaan. 

Eli oikeastaan vastaus on, että isä laitetaan sääntelyllä kotiin pidemmäksi ajaksi. Lisäksi vanhemmille aikapankki työnantajien kesken, että kumpi menee hoitamaan sairasta lasta - menee sitten tasan.

Ei välttämättä. Erilaiset työtehtävät edellyttävät erilaisia asioita ja sen vuoksi mikään "kaikki tekee just näin" -ratkaisu ei ole paras vaihtoehto. Ennemmin pitäisi saada aikaan asennemuutosta. Siis siihen suuntaan, että työasioita voisi hoitaa myös silloin, kun on ihan lakisääteisesti pois työpaikalta. Monille naisille vaan tuntuu olevan suorastaan  punainen vaate, jos työnantaja tai työkaveri vaivaa heitä edes sähköpostilla tai puhelinsoitolla silloin, kun he eivät ole töissä. Työtehtävissä, joissa ainakin osa töistä on mahdollista hoitaa etätyönä, pitäisi mielestäni naisten panostaa entistä enemmän siihen, että esimerkiksi lapsen sairastuessa kriittisimmät työasiat hoidetaan vaikka illalla, kun lapset ovat menneet nukkumaan tai kun puoliso on tullut töistä. Samaa voisi miettiä myös silloin, kun äitiysloma alkaa sekä kun lapsivuodeaika on ohi. Tiedän, että äitiysloman ja vanhempainvapaan aikana tällaisesta tulee jonkin verran byrokratiaa Kelan kanssa, mutta tähänkin voisi valtiovallan taholta kehitellä toisenlaisen sosiaaliturvamallin. 

Naisten haluamattomuus hoitaa työasioita kotona johtuu siitä, että kotona on toinen työmaa. On ruoka, pyykit, läksyt, noudot, kaupat, siivoaminen ja kaikki muu. Jossain välissä pitäisi oikeasti voida myös levätä.

Jos miehet pakotetaan kotiin alusta saakka, niin työnjako muotoutuu luonnollisesti tasa-arvoisemmaksi. Mieskin osaa pyykätä ja hoitaa lasten aikatauluja.

Jos mies särpii olusia sohvalla 5 tuntia päivässä niin toki siinä hoitaa vähän hommiakin kun vaimo hikoilee taustalla kodin ja lasten eteen.

Ihan ymmärrettävää, mutta naisethan eniten tuntuvat vastustavan ajatusta, että miehet pakotettaisiin kotiin. Sitäpaitsi miehillä on jo nyt mahdollisuus jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Miksi sitä mahdollisuutta ei käytetä? Jos mies on tällä hetkellä kotitöiden ja lastenhoidon osalta sohvalla kaljaa kittaava laiskuri, niin oikeastiko se mies alkaisi toimia toisin, jos olisi pakko jäädä kotiin ja nainen lähtisi töihin? Vai kävisikö niin, että nainen työssäkäynnin lisäksi hoitaisi monet asiat ja mies päivän aikana vain pakollisimmat asiat kuten antaisi lapsille ruokaa ja vaihtaisi vaipat?

Kysehän on systeemisestä asiasta yhteiskunnassa. Miksi miehet eivät SAISI jäädä kotiin vaikka nainen ei niin halua? Mies ei varmaan nyt jää, koska tienaa enemmän. Osaltaan siksi, että naisia ei uskalleta vakinaistaa ja palkata lapsiriskin vuoksi. Kun se poistetaan, niin miehet jäisivät enemmän kotiin kun naiset saisi enemmän palkkaa - systeemivaikutus.

Ruotsissa kaduilla kulkee kantoreppujen kanssa toimitusjohtajamiehiä ja raksatyöläisiä. Nuoret miehet näkee arvostettuja miehiä ja ihailemiaan karskeja äijiä lasten kanssa ja alkaa itse haaveilla isyydestä. Vastuulliset isät luovat normeja ja standardeja muille isille, kyvyttömiä säälitään - systeemivaikutus.

Hyvä kysymys. Miksi suomalaisissa perheissä naisella on niin suuri päätösvalta tässä asiassa? Mulla ei ole mitään lakisääteistä isien kotiin pakottamista ja äitien töihin pakottamista vastaan, jos kerran parisuhteissa ollaan kykenemättömiä sopimiaan yhdessä vanhempainvapaiden jakamisesta. 

Naisen käytännössä tarvitsee kuitenkin järjestellä käytännön asiat vaikka mies jäisi vapaalle heti äitiysloman jälkeen. Nainen tekee äitiys ja vanhempainraha hakemukset ja merkitsee niihin ajat, naisen pitää suunnitella mahdollinen imetys ja pumppaus, entäs yöt, kuka ne hoitaa jos nainen imettää tai pumppaa?

Kuka ne hoitaa Ruotsissa? 

Mitkä? Imetyksen ja pumppauksen? No uskoisin että nainen sielläkin.. Ruotsissahan itseasiassa pienten lasten vanhemmat saavat paljon helpommin tehdä osa-aikatöitä. Ei minua haittaisi olla vaikka 3 päivänä viikossa 5h töissä ja saisin tästä palkkaa + hyvät tuet. Mutta moniko työnantaja tuohon Suomessa suostuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen perheet itse valitseva yleensä että äiti on enemmän perhevapailla kuin isä. Pitäisikö tähän perheiden päätösvaltaan puuttua?

Niin, muttakun se on yleensä se äiti joka imettää vuoden verran. On todella raskasta valvoa yöt imettäen vauvaa ja pumpata maitoa töissä kaikki tauot. Ratkaisu olisi että kuluja jaetaan myös miehen työpaikan suuntaan, vaikka se äiti on kotona ja mies töissä.

Vuoden imetys? Jos itse päätät imettää lasta kouluikään niin ei se ole mikään syy, että niin PITÄISI tehdä. 6kk ja sitten voi alkaa ottaa pakkasesta/pakastella niitä pieniä määriä joita jostain syystä haluaa lapselle tarjota. Syöhän vuotias jo ruokaakin ihan millä mitalla.

Voit irtisanoutua työstäsi jos tuo on sinulle tärkeää, mutta älä tuhoa muiden naisten urakehitystä omilla jutuillasi. Kuten sanottu, jenkeissä mennään 12 viikon jälkeen töihin.

Menikö sun lapset vuoden ikäisinä kouluun? Huhhuh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Petusongelma on, että äitiydestä tulee työnantajalle kuluja.

Ei työnantaja niitä omien työntekijöidensä lapsia tarvitse. Yhteiskunta tarvitsee, kuten Valtiovarainministeriössäkin on hyvin ymmärretty. Kestävyysvaje on kasvanut miljardeilla syntyvyyden laskun takia.. Maksaja kuluille löytyköön valtiovallasta.

Siksi kulut tulisi jakaa tasan.

Kulujen jakaminen tasan olisi ihan hyvä asia, mutta se ei yksin riitä. Moni työ on nykyisin projektityötä. Projekteille on aikataulut ja aikataulujen viivästymisistä voi seurata yritykselle sanktioita. Lisäksi maineen menetystä luotettavana yhteistyökumppanina. Yksi projektien tunnistettu riski on projektiin osallistuvien henkilöiden vaihtuminen kesken projektin. Tällaisessa työssä pitäisi voida luottaa siihen, että työntekijä myös tekee työnsä eikä ole perhevapailla tai usein sairastuneen lapsen kanssa kotona. Tietenkin on aina mahdollista, että työntekijä itse sairastuu vakavasti tai jopa kuolee, mutta perhevapaita käyttävä on aina suurempi riski kuin perhevapaita käyttämätön. Ja kun vielä yleensä on niin, että mies pitää korkeintaan isyysloman (ja tekee sinä aikanakin etätyönä projektin kannalta ainakin kaikista tärkeimmät hommat)  ja nainen taas on pitkään poissa töistä (eikä hoida vapaallaan mitään työasioita), tällaisiin töihin on järkevämpää palkata mies kuin nainen. Ikävä kyllä tämä hankaloittaa naisten mahdollisuuksia edetä urallaan. 

Eli oikeastaan vastaus on, että isä laitetaan sääntelyllä kotiin pidemmäksi ajaksi. Lisäksi vanhemmille aikapankki työnantajien kesken, että kumpi menee hoitamaan sairasta lasta - menee sitten tasan.

Ei välttämättä. Erilaiset työtehtävät edellyttävät erilaisia asioita ja sen vuoksi mikään "kaikki tekee just näin" -ratkaisu ei ole paras vaihtoehto. Ennemmin pitäisi saada aikaan asennemuutosta. Siis siihen suuntaan, että työasioita voisi hoitaa myös silloin, kun on ihan lakisääteisesti pois työpaikalta. Monille naisille vaan tuntuu olevan suorastaan  punainen vaate, jos työnantaja tai työkaveri vaivaa heitä edes sähköpostilla tai puhelinsoitolla silloin, kun he eivät ole töissä. Työtehtävissä, joissa ainakin osa töistä on mahdollista hoitaa etätyönä, pitäisi mielestäni naisten panostaa entistä enemmän siihen, että esimerkiksi lapsen sairastuessa kriittisimmät työasiat hoidetaan vaikka illalla, kun lapset ovat menneet nukkumaan tai kun puoliso on tullut töistä. Samaa voisi miettiä myös silloin, kun äitiysloma alkaa sekä kun lapsivuodeaika on ohi. Tiedän, että äitiysloman ja vanhempainvapaan aikana tällaisesta tulee jonkin verran byrokratiaa Kelan kanssa, mutta tähänkin voisi valtiovallan taholta kehitellä toisenlaisen sosiaaliturvamallin. 

Naisten haluamattomuus hoitaa työasioita kotona johtuu siitä, että kotona on toinen työmaa. On ruoka, pyykit, läksyt, noudot, kaupat, siivoaminen ja kaikki muu. Jossain välissä pitäisi oikeasti voida myös levätä.

Jos miehet pakotetaan kotiin alusta saakka, niin työnjako muotoutuu luonnollisesti tasa-arvoisemmaksi. Mieskin osaa pyykätä ja hoitaa lasten aikatauluja.

Jos mies särpii olusia sohvalla 5 tuntia päivässä niin toki siinä hoitaa vähän hommiakin kun vaimo hikoilee taustalla kodin ja lasten eteen.

Ihan ymmärrettävää, mutta naisethan eniten tuntuvat vastustavan ajatusta, että miehet pakotettaisiin kotiin. Sitäpaitsi miehillä on jo nyt mahdollisuus jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Miksi sitä mahdollisuutta ei käytetä? Jos mies on tällä hetkellä kotitöiden ja lastenhoidon osalta sohvalla kaljaa kittaava laiskuri, niin oikeastiko se mies alkaisi toimia toisin, jos olisi pakko jäädä kotiin ja nainen lähtisi töihin? Vai kävisikö niin, että nainen työssäkäynnin lisäksi hoitaisi monet asiat ja mies päivän aikana vain pakollisimmat asiat kuten antaisi lapsille ruokaa ja vaihtaisi vaipat?

Kysehän on systeemisestä asiasta yhteiskunnassa. Miksi miehet eivät SAISI jäädä kotiin vaikka nainen ei niin halua? Mies ei varmaan nyt jää, koska tienaa enemmän. Osaltaan siksi, että naisia ei uskalleta vakinaistaa ja palkata lapsiriskin vuoksi. Kun se poistetaan, niin miehet jäisivät enemmän kotiin kun naiset saisi enemmän palkkaa - systeemivaikutus.

Ruotsissa kaduilla kulkee kantoreppujen kanssa toimitusjohtajamiehiä ja raksatyöläisiä. Nuoret miehet näkee arvostettuja miehiä ja ihailemiaan karskeja äijiä lasten kanssa ja alkaa itse haaveilla isyydestä. Vastuulliset isät luovat normeja ja standardeja muille isille, kyvyttömiä säälitään - systeemivaikutus.

Hyvä kysymys. Miksi suomalaisissa perheissä naisella on niin suuri päätösvalta tässä asiassa? Mulla ei ole mitään lakisääteistä isien kotiin pakottamista ja äitien töihin pakottamista vastaan, jos kerran parisuhteissa ollaan kykenemättömiä sopimiaan yhdessä vanhempainvapaiden jakamisesta. 

Naisen käytännössä tarvitsee kuitenkin järjestellä käytännön asiat vaikka mies jäisi vapaalle heti äitiysloman jälkeen. Nainen tekee äitiys ja vanhempainraha hakemukset ja merkitsee niihin ajat, naisen pitää suunnitella mahdollinen imetys ja pumppaus, entäs yöt, kuka ne hoitaa jos nainen imettää tai pumppaa?

Kuka ne hoitaa Ruotsissa? 

Mitkä? Imetyksen ja pumppauksen? No uskoisin että nainen sielläkin.. Ruotsissahan itseasiassa pienten lasten vanhemmat saavat paljon helpommin tehdä osa-aikatöitä. Ei minua haittaisi olla vaikka 3 päivänä viikossa 5h töissä ja saisin tästä palkkaa + hyvät tuet. Mutta moniko työnantaja tuohon Suomessa suostuu.

Ei tietysti juuri kukaan, mutta jos Suomessakin olisi Ruotsin kaltainen perhevapaamalli, tilanne voisi muuttuakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Petusongelma on, että äitiydestä tulee työnantajalle kuluja.

Ei työnantaja niitä omien työntekijöidensä lapsia tarvitse. Yhteiskunta tarvitsee, kuten Valtiovarainministeriössäkin on hyvin ymmärretty. Kestävyysvaje on kasvanut miljardeilla syntyvyyden laskun takia.. Maksaja kuluille löytyköön valtiovallasta.

Siksi kulut tulisi jakaa tasan.

Kulujen jakaminen tasan olisi ihan hyvä asia, mutta se ei yksin riitä. Moni työ on nykyisin projektityötä. Projekteille on aikataulut ja aikataulujen viivästymisistä voi seurata yritykselle sanktioita. Lisäksi maineen menetystä luotettavana yhteistyökumppanina. Yksi projektien tunnistettu riski on projektiin osallistuvien henkilöiden vaihtuminen kesken projektin. Tällaisessa työssä pitäisi voida luottaa siihen, että työntekijä myös tekee työnsä eikä ole perhevapailla tai usein sairastuneen lapsen kanssa kotona. Tietenkin on aina mahdollista, että työntekijä itse sairastuu vakavasti tai jopa kuolee, mutta perhevapaita käyttävä on aina suurempi riski kuin perhevapaita käyttämätön. Ja kun vielä yleensä on niin, että mies pitää korkeintaan isyysloman (ja tekee sinä aikanakin etätyönä projektin kannalta ainakin kaikista tärkeimmät hommat)  ja nainen taas on pitkään poissa töistä (eikä hoida vapaallaan mitään työasioita), tällaisiin töihin on järkevämpää palkata mies kuin nainen. Ikävä kyllä tämä hankaloittaa naisten mahdollisuuksia edetä urallaan. 

Eli oikeastaan vastaus on, että isä laitetaan sääntelyllä kotiin pidemmäksi ajaksi. Lisäksi vanhemmille aikapankki työnantajien kesken, että kumpi menee hoitamaan sairasta lasta - menee sitten tasan.

Ei välttämättä. Erilaiset työtehtävät edellyttävät erilaisia asioita ja sen vuoksi mikään "kaikki tekee just näin" -ratkaisu ei ole paras vaihtoehto. Ennemmin pitäisi saada aikaan asennemuutosta. Siis siihen suuntaan, että työasioita voisi hoitaa myös silloin, kun on ihan lakisääteisesti pois työpaikalta. Monille naisille vaan tuntuu olevan suorastaan  punainen vaate, jos työnantaja tai työkaveri vaivaa heitä edes sähköpostilla tai puhelinsoitolla silloin, kun he eivät ole töissä. Työtehtävissä, joissa ainakin osa töistä on mahdollista hoitaa etätyönä, pitäisi mielestäni naisten panostaa entistä enemmän siihen, että esimerkiksi lapsen sairastuessa kriittisimmät työasiat hoidetaan vaikka illalla, kun lapset ovat menneet nukkumaan tai kun puoliso on tullut töistä. Samaa voisi miettiä myös silloin, kun äitiysloma alkaa sekä kun lapsivuodeaika on ohi. Tiedän, että äitiysloman ja vanhempainvapaan aikana tällaisesta tulee jonkin verran byrokratiaa Kelan kanssa, mutta tähänkin voisi valtiovallan taholta kehitellä toisenlaisen sosiaaliturvamallin. 

Naisten haluamattomuus hoitaa työasioita kotona johtuu siitä, että kotona on toinen työmaa. On ruoka, pyykit, läksyt, noudot, kaupat, siivoaminen ja kaikki muu. Jossain välissä pitäisi oikeasti voida myös levätä.

Jos miehet pakotetaan kotiin alusta saakka, niin työnjako muotoutuu luonnollisesti tasa-arvoisemmaksi. Mieskin osaa pyykätä ja hoitaa lasten aikatauluja.

Jos mies särpii olusia sohvalla 5 tuntia päivässä niin toki siinä hoitaa vähän hommiakin kun vaimo hikoilee taustalla kodin ja lasten eteen.

Ihan ymmärrettävää, mutta naisethan eniten tuntuvat vastustavan ajatusta, että miehet pakotettaisiin kotiin. Sitäpaitsi miehillä on jo nyt mahdollisuus jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Miksi sitä mahdollisuutta ei käytetä? Jos mies on tällä hetkellä kotitöiden ja lastenhoidon osalta sohvalla kaljaa kittaava laiskuri, niin oikeastiko se mies alkaisi toimia toisin, jos olisi pakko jäädä kotiin ja nainen lähtisi töihin? Vai kävisikö niin, että nainen työssäkäynnin lisäksi hoitaisi monet asiat ja mies päivän aikana vain pakollisimmat asiat kuten antaisi lapsille ruokaa ja vaihtaisi vaipat?

Kysehän on systeemisestä asiasta yhteiskunnassa. Miksi miehet eivät SAISI jäädä kotiin vaikka nainen ei niin halua? Mies ei varmaan nyt jää, koska tienaa enemmän. Osaltaan siksi, että naisia ei uskalleta vakinaistaa ja palkata lapsiriskin vuoksi. Kun se poistetaan, niin miehet jäisivät enemmän kotiin kun naiset saisi enemmän palkkaa - systeemivaikutus.

Ruotsissa kaduilla kulkee kantoreppujen kanssa toimitusjohtajamiehiä ja raksatyöläisiä. Nuoret miehet näkee arvostettuja miehiä ja ihailemiaan karskeja äijiä lasten kanssa ja alkaa itse haaveilla isyydestä. Vastuulliset isät luovat normeja ja standardeja muille isille, kyvyttömiä säälitään - systeemivaikutus.

Hyvä kysymys. Miksi suomalaisissa perheissä naisella on niin suuri päätösvalta tässä asiassa? Mulla ei ole mitään lakisääteistä isien kotiin pakottamista ja äitien töihin pakottamista vastaan, jos kerran parisuhteissa ollaan kykenemättömiä sopimiaan yhdessä vanhempainvapaiden jakamisesta. 

Naisen käytännössä tarvitsee kuitenkin järjestellä käytännön asiat vaikka mies jäisi vapaalle heti äitiysloman jälkeen. Nainen tekee äitiys ja vanhempainraha hakemukset ja merkitsee niihin ajat, naisen pitää suunnitella mahdollinen imetys ja pumppaus, entäs yöt, kuka ne hoitaa jos nainen imettää tai pumppaa?

Äiti ekat 6kk kotona. Mies voi jäädä vapaalle 6kk sitten kun lapsi täyttää vuoden. 6 kk saa vanhemmat jakaa miten haluaa. Se on 6+6+6 mallin idea

Tuo malli olisikin todella hyvä. Ei sellainen missä pakotetaan isät kotiin kun äitiysloma loppuu.

Tuossa siis "pakotetaan" isä kotiin viimeistään 12kk jälkeen, koska äidille ei ole enempää kiintiötä. Tai sitten se 6kk jää käyttämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen perheet itse valitseva yleensä että äiti on enemmän perhevapailla kuin isä. Pitäisikö tähän perheiden päätösvaltaan puuttua?

Totalitaristinen yhteiskunta päättää ideologiansa mukaisesti hallintoalamaisten puolesta.

Kai rahoittaja voi päättää rahoituksen ehdot. Kotiin saa silti jäädä vaikka ikuisuudeksi. Rahaei vain saa kuin tietyillä ehdoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Petusongelma on, että äitiydestä tulee työnantajalle kuluja.

Ei työnantaja niitä omien työntekijöidensä lapsia tarvitse. Yhteiskunta tarvitsee, kuten Valtiovarainministeriössäkin on hyvin ymmärretty. Kestävyysvaje on kasvanut miljardeilla syntyvyyden laskun takia.. Maksaja kuluille löytyköön valtiovallasta.

Siksi kulut tulisi jakaa tasan.

Kulujen jakaminen tasan olisi ihan hyvä asia, mutta se ei yksin riitä. Moni työ on nykyisin projektityötä. Projekteille on aikataulut ja aikataulujen viivästymisistä voi seurata yritykselle sanktioita. Lisäksi maineen menetystä luotettavana yhteistyökumppanina. Yksi projektien tunnistettu riski on projektiin osallistuvien henkilöiden vaihtuminen kesken projektin. Tällaisessa työssä pitäisi voida luottaa siihen, että työntekijä myös tekee työnsä eikä ole perhevapailla tai usein sairastuneen lapsen kanssa kotona. Tietenkin on aina mahdollista, että työntekijä itse sairastuu vakavasti tai jopa kuolee, mutta perhevapaita käyttävä on aina suurempi riski kuin perhevapaita käyttämätön. Ja kun vielä yleensä on niin, että mies pitää korkeintaan isyysloman (ja tekee sinä aikanakin etätyönä projektin kannalta ainakin kaikista tärkeimmät hommat)  ja nainen taas on pitkään poissa töistä (eikä hoida vapaallaan mitään työasioita), tällaisiin töihin on järkevämpää palkata mies kuin nainen. Ikävä kyllä tämä hankaloittaa naisten mahdollisuuksia edetä urallaan. 

Eli oikeastaan vastaus on, että isä laitetaan sääntelyllä kotiin pidemmäksi ajaksi. Lisäksi vanhemmille aikapankki työnantajien kesken, että kumpi menee hoitamaan sairasta lasta - menee sitten tasan.

Ei välttämättä. Erilaiset työtehtävät edellyttävät erilaisia asioita ja sen vuoksi mikään "kaikki tekee just näin" -ratkaisu ei ole paras vaihtoehto. Ennemmin pitäisi saada aikaan asennemuutosta. Siis siihen suuntaan, että työasioita voisi hoitaa myös silloin, kun on ihan lakisääteisesti pois työpaikalta. Monille naisille vaan tuntuu olevan suorastaan  punainen vaate, jos työnantaja tai työkaveri vaivaa heitä edes sähköpostilla tai puhelinsoitolla silloin, kun he eivät ole töissä. Työtehtävissä, joissa ainakin osa töistä on mahdollista hoitaa etätyönä, pitäisi mielestäni naisten panostaa entistä enemmän siihen, että esimerkiksi lapsen sairastuessa kriittisimmät työasiat hoidetaan vaikka illalla, kun lapset ovat menneet nukkumaan tai kun puoliso on tullut töistä. Samaa voisi miettiä myös silloin, kun äitiysloma alkaa sekä kun lapsivuodeaika on ohi. Tiedän, että äitiysloman ja vanhempainvapaan aikana tällaisesta tulee jonkin verran byrokratiaa Kelan kanssa, mutta tähänkin voisi valtiovallan taholta kehitellä toisenlaisen sosiaaliturvamallin. 

Naisten haluamattomuus hoitaa työasioita kotona johtuu siitä, että kotona on toinen työmaa. On ruoka, pyykit, läksyt, noudot, kaupat, siivoaminen ja kaikki muu. Jossain välissä pitäisi oikeasti voida myös levätä.

Jos miehet pakotetaan kotiin alusta saakka, niin työnjako muotoutuu luonnollisesti tasa-arvoisemmaksi. Mieskin osaa pyykätä ja hoitaa lasten aikatauluja.

Jos mies särpii olusia sohvalla 5 tuntia päivässä niin toki siinä hoitaa vähän hommiakin kun vaimo hikoilee taustalla kodin ja lasten eteen.

Ihan ymmärrettävää, mutta naisethan eniten tuntuvat vastustavan ajatusta, että miehet pakotettaisiin kotiin. Sitäpaitsi miehillä on jo nyt mahdollisuus jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Miksi sitä mahdollisuutta ei käytetä? Jos mies on tällä hetkellä kotitöiden ja lastenhoidon osalta sohvalla kaljaa kittaava laiskuri, niin oikeastiko se mies alkaisi toimia toisin, jos olisi pakko jäädä kotiin ja nainen lähtisi töihin? Vai kävisikö niin, että nainen työssäkäynnin lisäksi hoitaisi monet asiat ja mies päivän aikana vain pakollisimmat asiat kuten antaisi lapsille ruokaa ja vaihtaisi vaipat?

Kysehän on systeemisestä asiasta yhteiskunnassa. Miksi miehet eivät SAISI jäädä kotiin vaikka nainen ei niin halua? Mies ei varmaan nyt jää, koska tienaa enemmän. Osaltaan siksi, että naisia ei uskalleta vakinaistaa ja palkata lapsiriskin vuoksi. Kun se poistetaan, niin miehet jäisivät enemmän kotiin kun naiset saisi enemmän palkkaa - systeemivaikutus.

Ruotsissa kaduilla kulkee kantoreppujen kanssa toimitusjohtajamiehiä ja raksatyöläisiä. Nuoret miehet näkee arvostettuja miehiä ja ihailemiaan karskeja äijiä lasten kanssa ja alkaa itse haaveilla isyydestä. Vastuulliset isät luovat normeja ja standardeja muille isille, kyvyttömiä säälitään - systeemivaikutus.

Hyvä kysymys. Miksi suomalaisissa perheissä naisella on niin suuri päätösvalta tässä asiassa? Mulla ei ole mitään lakisääteistä isien kotiin pakottamista ja äitien töihin pakottamista vastaan, jos kerran parisuhteissa ollaan kykenemättömiä sopimiaan yhdessä vanhempainvapaiden jakamisesta. 

Naisen käytännössä tarvitsee kuitenkin järjestellä käytännön asiat vaikka mies jäisi vapaalle heti äitiysloman jälkeen. Nainen tekee äitiys ja vanhempainraha hakemukset ja merkitsee niihin ajat, naisen pitää suunnitella mahdollinen imetys ja pumppaus, entäs yöt, kuka ne hoitaa jos nainen imettää tai pumppaa?

Äiti ekat 6kk kotona. Mies voi jäädä vapaalle 6kk sitten kun lapsi täyttää vuoden. 6 kk saa vanhemmat jakaa miten haluaa. Se on 6+6+6 mallin idea

Tuo malli olisikin todella hyvä. Ei sellainen missä pakotetaan isät kotiin kun äitiysloma loppuu.

Tuossa siis "pakotetaan" isä kotiin viimeistään 12kk jälkeen, koska äidille ei ole enempää kiintiötä. Tai sitten se 6kk jää käyttämättä.

Niin mutta äiti voi jäädä hoitovapaalle, vaikkei isä käyttäisi omaa 6kk. Eli verrattuna nykyiseen äiti saisi isompaa rahaa 2kk pidempään kuin nyt siltikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Petusongelma on, että äitiydestä tulee työnantajalle kuluja.

Ei työnantaja niitä omien työntekijöidensä lapsia tarvitse. Yhteiskunta tarvitsee, kuten Valtiovarainministeriössäkin on hyvin ymmärretty. Kestävyysvaje on kasvanut miljardeilla syntyvyyden laskun takia.. Maksaja kuluille löytyköön valtiovallasta.

Siksi kulut tulisi jakaa tasan.

Kulujen jakaminen tasan olisi ihan hyvä asia, mutta se ei yksin riitä. Moni työ on nykyisin projektityötä. Projekteille on aikataulut ja aikataulujen viivästymisistä voi seurata yritykselle sanktioita. Lisäksi maineen menetystä luotettavana yhteistyökumppanina. Yksi projektien tunnistettu riski on projektiin osallistuvien henkilöiden vaihtuminen kesken projektin. Tällaisessa työssä pitäisi voida luottaa siihen, että työntekijä myös tekee työnsä eikä ole perhevapailla tai usein sairastuneen lapsen kanssa kotona. Tietenkin on aina mahdollista, että työntekijä itse sairastuu vakavasti tai jopa kuolee, mutta perhevapaita käyttävä on aina suurempi riski kuin perhevapaita käyttämätön. Ja kun vielä yleensä on niin, että mies pitää korkeintaan isyysloman (ja tekee sinä aikanakin etätyönä projektin kannalta ainakin kaikista tärkeimmät hommat)  ja nainen taas on pitkään poissa töistä (eikä hoida vapaallaan mitään työasioita), tällaisiin töihin on järkevämpää palkata mies kuin nainen. Ikävä kyllä tämä hankaloittaa naisten mahdollisuuksia edetä urallaan. 

Eli oikeastaan vastaus on, että isä laitetaan sääntelyllä kotiin pidemmäksi ajaksi. Lisäksi vanhemmille aikapankki työnantajien kesken, että kumpi menee hoitamaan sairasta lasta - menee sitten tasan.

Ei välttämättä. Erilaiset työtehtävät edellyttävät erilaisia asioita ja sen vuoksi mikään "kaikki tekee just näin" -ratkaisu ei ole paras vaihtoehto. Ennemmin pitäisi saada aikaan asennemuutosta. Siis siihen suuntaan, että työasioita voisi hoitaa myös silloin, kun on ihan lakisääteisesti pois työpaikalta. Monille naisille vaan tuntuu olevan suorastaan  punainen vaate, jos työnantaja tai työkaveri vaivaa heitä edes sähköpostilla tai puhelinsoitolla silloin, kun he eivät ole töissä. Työtehtävissä, joissa ainakin osa töistä on mahdollista hoitaa etätyönä, pitäisi mielestäni naisten panostaa entistä enemmän siihen, että esimerkiksi lapsen sairastuessa kriittisimmät työasiat hoidetaan vaikka illalla, kun lapset ovat menneet nukkumaan tai kun puoliso on tullut töistä. Samaa voisi miettiä myös silloin, kun äitiysloma alkaa sekä kun lapsivuodeaika on ohi. Tiedän, että äitiysloman ja vanhempainvapaan aikana tällaisesta tulee jonkin verran byrokratiaa Kelan kanssa, mutta tähänkin voisi valtiovallan taholta kehitellä toisenlaisen sosiaaliturvamallin. 

Naisten haluamattomuus hoitaa työasioita kotona johtuu siitä, että kotona on toinen työmaa. On ruoka, pyykit, läksyt, noudot, kaupat, siivoaminen ja kaikki muu. Jossain välissä pitäisi oikeasti voida myös levätä.

Jos miehet pakotetaan kotiin alusta saakka, niin työnjako muotoutuu luonnollisesti tasa-arvoisemmaksi. Mieskin osaa pyykätä ja hoitaa lasten aikatauluja.

Jos mies särpii olusia sohvalla 5 tuntia päivässä niin toki siinä hoitaa vähän hommiakin kun vaimo hikoilee taustalla kodin ja lasten eteen.

Ihan ymmärrettävää, mutta naisethan eniten tuntuvat vastustavan ajatusta, että miehet pakotettaisiin kotiin. Sitäpaitsi miehillä on jo nyt mahdollisuus jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Miksi sitä mahdollisuutta ei käytetä? Jos mies on tällä hetkellä kotitöiden ja lastenhoidon osalta sohvalla kaljaa kittaava laiskuri, niin oikeastiko se mies alkaisi toimia toisin, jos olisi pakko jäädä kotiin ja nainen lähtisi töihin? Vai kävisikö niin, että nainen työssäkäynnin lisäksi hoitaisi monet asiat ja mies päivän aikana vain pakollisimmat asiat kuten antaisi lapsille ruokaa ja vaihtaisi vaipat?

Kysehän on systeemisestä asiasta yhteiskunnassa. Miksi miehet eivät SAISI jäädä kotiin vaikka nainen ei niin halua? Mies ei varmaan nyt jää, koska tienaa enemmän. Osaltaan siksi, että naisia ei uskalleta vakinaistaa ja palkata lapsiriskin vuoksi. Kun se poistetaan, niin miehet jäisivät enemmän kotiin kun naiset saisi enemmän palkkaa - systeemivaikutus.

Ruotsissa kaduilla kulkee kantoreppujen kanssa toimitusjohtajamiehiä ja raksatyöläisiä. Nuoret miehet näkee arvostettuja miehiä ja ihailemiaan karskeja äijiä lasten kanssa ja alkaa itse haaveilla isyydestä. Vastuulliset isät luovat normeja ja standardeja muille isille, kyvyttömiä säälitään - systeemivaikutus.

Hyvä kysymys. Miksi suomalaisissa perheissä naisella on niin suuri päätösvalta tässä asiassa? Mulla ei ole mitään lakisääteistä isien kotiin pakottamista ja äitien töihin pakottamista vastaan, jos kerran parisuhteissa ollaan kykenemättömiä sopimiaan yhdessä vanhempainvapaiden jakamisesta. 

Naisen käytännössä tarvitsee kuitenkin järjestellä käytännön asiat vaikka mies jäisi vapaalle heti äitiysloman jälkeen. Nainen tekee äitiys ja vanhempainraha hakemukset ja merkitsee niihin ajat, naisen pitää suunnitella mahdollinen imetys ja pumppaus, entäs yöt, kuka ne hoitaa jos nainen imettää tai pumppaa?

Äiti ekat 6kk kotona. Mies voi jäädä vapaalle 6kk sitten kun lapsi täyttää vuoden. 6 kk saa vanhemmat jakaa miten haluaa. Se on 6+6+6 mallin idea

Tuo malli olisikin todella hyvä. Ei sellainen missä pakotetaan isät kotiin kun äitiysloma loppuu.

Tuossa siis "pakotetaan" isä kotiin viimeistään 12kk jälkeen, koska äidille ei ole enempää kiintiötä. Tai sitten se 6kk jää käyttämättä.

Niin mutta äiti voi jäädä hoitovapaalle, vaikkei isä käyttäisi omaa 6kk. Eli verrattuna nykyiseen äiti saisi isompaa rahaa 2kk pidempään kuin nyt siltikin.

Käsittääkseni se rokotetaan jostain se 6kk jos ei isä käytä. Varmaan sitten lyhennetään hoitovapaata, tai sitten sen sais alottaa vasta kun lapsi ois 1,5 v