Miksi nainen kärsii työelämässä äitiydestä? Jonkunhan ne miehetkin pitää sinne työelämään synnyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen perheet itse valitseva yleensä että äiti on enemmän perhevapailla kuin isä. Pitäisikö tähän perheiden päätösvaltaan puuttua?

Ei missään nimessä, kiitos vaan. Tämä ratkaisu olisi ok niille perheille, joissa on kaksi tasavertaista ja -tienaavaa vanhempaa, mutta todellinen katastrofi niille, joilla on suuret tuloerot. Pahimmillaan tuo itsessään saattaisi vaikuttaa syntyvyyteen negatiivisesti, kun ei olisi varaa elää jaksoa, jossa paremmin tienaava on kotona. Muutoinkin puistattaa ajatus lisäsäätelystä ja yksilövapauden rajoittamisesta.

Minua puistattaa enemmän ajatus esimiehestäni joka ei palkkaa synnytysikäisiä naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Petusongelma on, että äitiydestä tulee työnantajalle kuluja.

Ei työnantaja niitä omien työntekijöidensä lapsia tarvitse. Yhteiskunta tarvitsee, kuten Valtiovarainministeriössäkin on hyvin ymmärretty. Kestävyysvaje on kasvanut miljardeilla syntyvyyden laskun takia.. Maksaja kuluille löytyköön valtiovallasta.

Siksi kulut tulisi jakaa tasan.

Kulujen jakaminen tasan olisi ihan hyvä asia, mutta se ei yksin riitä. Moni työ on nykyisin projektityötä. Projekteille on aikataulut ja aikataulujen viivästymisistä voi seurata yritykselle sanktioita. Lisäksi maineen menetystä luotettavana yhteistyökumppanina. Yksi projektien tunnistettu riski on projektiin osallistuvien henkilöiden vaihtuminen kesken projektin. Tällaisessa työssä pitäisi voida luottaa siihen, että työntekijä myös tekee työnsä eikä ole perhevapailla tai usein sairastuneen lapsen kanssa kotona. Tietenkin on aina mahdollista, että työntekijä itse sairastuu vakavasti tai jopa kuolee, mutta perhevapaita käyttävä on aina suurempi riski kuin perhevapaita käyttämätön. Ja kun vielä yleensä on niin, että mies pitää korkeintaan isyysloman (ja tekee sinä aikanakin etätyönä projektin kannalta ainakin kaikista tärkeimmät hommat)  ja nainen taas on pitkään poissa töistä (eikä hoida vapaallaan mitään työasioita), tällaisiin töihin on järkevämpää palkata mies kuin nainen. Ikävä kyllä tämä hankaloittaa naisten mahdollisuuksia edetä urallaan. 

Eli oikeastaan vastaus on, että isä laitetaan sääntelyllä kotiin pidemmäksi ajaksi. Lisäksi vanhemmille aikapankki työnantajien kesken, että kumpi menee hoitamaan sairasta lasta - menee sitten tasan.

Ei välttämättä. Erilaiset työtehtävät edellyttävät erilaisia asioita ja sen vuoksi mikään "kaikki tekee just näin" -ratkaisu ei ole paras vaihtoehto. Ennemmin pitäisi saada aikaan asennemuutosta. Siis siihen suuntaan, että työasioita voisi hoitaa myös silloin, kun on ihan lakisääteisesti pois työpaikalta. Monille naisille vaan tuntuu olevan suorastaan  punainen vaate, jos työnantaja tai työkaveri vaivaa heitä edes sähköpostilla tai puhelinsoitolla silloin, kun he eivät ole töissä. Työtehtävissä, joissa ainakin osa töistä on mahdollista hoitaa etätyönä, pitäisi mielestäni naisten panostaa entistä enemmän siihen, että esimerkiksi lapsen sairastuessa kriittisimmät työasiat hoidetaan vaikka illalla, kun lapset ovat menneet nukkumaan tai kun puoliso on tullut töistä. Samaa voisi miettiä myös silloin, kun äitiysloma alkaa sekä kun lapsivuodeaika on ohi. Tiedän, että äitiysloman ja vanhempainvapaan aikana tällaisesta tulee jonkin verran byrokratiaa Kelan kanssa, mutta tähänkin voisi valtiovallan taholta kehitellä toisenlaisen sosiaaliturvamallin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen perheet itse valitseva yleensä että äiti on enemmän perhevapailla kuin isä. Pitäisikö tähän perheiden päätösvaltaan puuttua?

Niin, muttakun se on yleensä se äiti joka imettää vuoden verran. On todella raskasta valvoa yöt imettäen vauvaa ja pumpata maitoa töissä kaikki tauot. Ratkaisu olisi että kuluja jaetaan myös miehen työpaikan suuntaan, vaikka se äiti on kotona ja mies töissä.

Vuoden imetys? Jos itse päätät imettää lasta kouluikään niin ei se ole mikään syy, että niin PITÄISI tehdä. 6kk ja sitten voi alkaa ottaa pakkasesta/pakastella niitä pieniä määriä joita jostain syystä haluaa lapselle tarjota. Syöhän vuotias jo ruokaakin ihan millä mitalla.

Voit irtisanoutua työstäsi jos tuo on sinulle tärkeää, mutta älä tuhoa muiden naisten urakehitystä omilla jutuillasi. Kuten sanottu, jenkeissä mennään 12 viikon jälkeen töihin.

Kannattaa tutustua suosituksiin jos vuoden imetys on sinusta jotenkin ihmeellisen pitkä aika. Ja mieskö sen 6kk jälkeen pumppaa ke maidot pakkaseen? Ei kyllä se on se äiti. Vaiva syö puolivuotiaasta vuoden ikäiseksi PÄÄASIASSA maitoa ja lisänä kiinteitä. Oikeasti jos sinulla ei ole edes mitään hajua asiasta miksi osallistut keskusteluun? Juu ja Afrikassa ei ole äitiyslomaa ollenkaan, sieltä sitten mallia.

Kai silti ymmärrät, että vuoden imetys ei ole mikään normi? Jotkut ei sitä paitsi imetä päivääkään.

Suurinosa imettävistä imettää 6-12kk. Eli kyllä se aika normi on. Niin mitä sitten? Miten se ettei joku muu imetä tai pumppaa auttaa sitä imettävää jonka pitäisi vielä lisäksi käydä töissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen perheet itse valitseva yleensä että äiti on enemmän perhevapailla kuin isä. Pitäisikö tähän perheiden päätösvaltaan puuttua?

Niin, muttakun se on yleensä se äiti joka imettää vuoden verran. On todella raskasta valvoa yöt imettäen vauvaa ja pumpata maitoa töissä kaikki tauot. Ratkaisu olisi että kuluja jaetaan myös miehen työpaikan suuntaan, vaikka se äiti on kotona ja mies töissä.

Vuoden imetys? Jos itse päätät imettää lasta kouluikään niin ei se ole mikään syy, että niin PITÄISI tehdä. 6kk ja sitten voi alkaa ottaa pakkasesta/pakastella niitä pieniä määriä joita jostain syystä haluaa lapselle tarjota. Syöhän vuotias jo ruokaakin ihan millä mitalla.

Voit irtisanoutua työstäsi jos tuo on sinulle tärkeää, mutta älä tuhoa muiden naisten urakehitystä omilla jutuillasi. Kuten sanottu, jenkeissä mennään 12 viikon jälkeen töihin.

Kannattaa tutustua suosituksiin jos vuoden imetys on sinusta jotenkin ihmeellisen pitkä aika. Ja mieskö sen 6kk jälkeen pumppaa ke maidot pakkaseen? Ei kyllä se on se äiti. Vaiva syö puolivuotiaasta vuoden ikäiseksi PÄÄASIASSA maitoa ja lisänä kiinteitä. Oikeasti jos sinulla ei ole edes mitään hajua asiasta miksi osallistut keskusteluun? Juu ja Afrikassa ei ole äitiyslomaa ollenkaan, sieltä sitten mallia.

Kai silti ymmärrät, että vuoden imetys ei ole mikään normi? Jotkut ei sitä paitsi imetä päivääkään.

Vuoden ikään saakka vauvan pääasiallinen ravinto on maito ja tietysti äidinmaito sikäli kun se on mahdollista. Eli äiti joutuu pumppaamaan sitä maitoa jos päättää että lopettaa ihmetyksen. Mitä nyt et ymmärrä?

Lapsentekoiässä olevan miehen palkkaamisesta pitää tehdä työnantajalle yhtä kallista kuin synnytysikäisen naisen. Samat riskit, samat kustannukset. Jos lapsi syntyy, niin isän työnantaja maksaa 50% kaikista kustannuksista.

Nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Petusongelma on, että äitiydestä tulee työnantajalle kuluja.

Ei työnantaja niitä omien työntekijöidensä lapsia tarvitse. Yhteiskunta tarvitsee, kuten Valtiovarainministeriössäkin on hyvin ymmärretty. Kestävyysvaje on kasvanut miljardeilla syntyvyyden laskun takia.. Maksaja kuluille löytyköön valtiovallasta.

Siksi kulut tulisi jakaa tasan.

Kulujen jakaminen tasan olisi ihan hyvä asia, mutta se ei yksin riitä. Moni työ on nykyisin projektityötä. Projekteille on aikataulut ja aikataulujen viivästymisistä voi seurata yritykselle sanktioita. Lisäksi maineen menetystä luotettavana yhteistyökumppanina. Yksi projektien tunnistettu riski on projektiin osallistuvien henkilöiden vaihtuminen kesken projektin. Tällaisessa työssä pitäisi voida luottaa siihen, että työntekijä myös tekee työnsä eikä ole perhevapailla tai usein sairastuneen lapsen kanssa kotona. Tietenkin on aina mahdollista, että työntekijä itse sairastuu vakavasti tai jopa kuolee, mutta perhevapaita käyttävä on aina suurempi riski kuin perhevapaita käyttämätön. Ja kun vielä yleensä on niin, että mies pitää korkeintaan isyysloman (ja tekee sinä aikanakin etätyönä projektin kannalta ainakin kaikista tärkeimmät hommat)  ja nainen taas on pitkään poissa töistä (eikä hoida vapaallaan mitään työasioita), tällaisiin töihin on järkevämpää palkata mies kuin nainen. Ikävä kyllä tämä hankaloittaa naisten mahdollisuuksia edetä urallaan. 

Eli oikeastaan vastaus on, että isä laitetaan sääntelyllä kotiin pidemmäksi ajaksi. Lisäksi vanhemmille aikapankki työnantajien kesken, että kumpi menee hoitamaan sairasta lasta - menee sitten tasan.

Ei välttämättä. Erilaiset työtehtävät edellyttävät erilaisia asioita ja sen vuoksi mikään "kaikki tekee just näin" -ratkaisu ei ole paras vaihtoehto. Ennemmin pitäisi saada aikaan asennemuutosta. Siis siihen suuntaan, että työasioita voisi hoitaa myös silloin, kun on ihan lakisääteisesti pois työpaikalta. Monille naisille vaan tuntuu olevan suorastaan  punainen vaate, jos työnantaja tai työkaveri vaivaa heitä edes sähköpostilla tai puhelinsoitolla silloin, kun he eivät ole töissä. Työtehtävissä, joissa ainakin osa töistä on mahdollista hoitaa etätyönä, pitäisi mielestäni naisten panostaa entistä enemmän siihen, että esimerkiksi lapsen sairastuessa kriittisimmät työasiat hoidetaan vaikka illalla, kun lapset ovat menneet nukkumaan tai kun puoliso on tullut töistä. Samaa voisi miettiä myös silloin, kun äitiysloma alkaa sekä kun lapsivuodeaika on ohi. Tiedän, että äitiysloman ja vanhempainvapaan aikana tällaisesta tulee jonkin verran byrokratiaa Kelan kanssa, mutta tähänkin voisi valtiovallan taholta kehitellä toisenlaisen sosiaaliturvamallin. 

Naisten haluamattomuus hoitaa työasioita kotona johtuu siitä, että kotona on toinen työmaa. On ruoka, pyykit, läksyt, noudot, kaupat, siivoaminen ja kaikki muu. Jossain välissä pitäisi oikeasti voida myös levätä.

Jos miehet pakotetaan kotiin alusta saakka, niin työnjako muotoutuu luonnollisesti tasa-arvoisemmaksi. Mieskin osaa pyykätä ja hoitaa lasten aikatauluja.

Jos mies särpii olusia sohvalla 5 tuntia päivässä niin toki siinä hoitaa vähän hommiakin kun vaimo hikoilee taustalla kodin ja lasten eteen.

On se niin hemmetin vaikeaa olla nainen, se on nähty ja kuultu monta kertaa. Sama pillitys vuodesta toiseen. Milloin euro on 80 senttiä. Milloin työnantaja syrjii. Milloin kotona on toinen työmaa pyykkeineen. Älkää tehkö niitä lapsia, jos ei pää kestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Petusongelma on, että äitiydestä tulee työnantajalle kuluja.

Ei työnantaja niitä omien työntekijöidensä lapsia tarvitse. Yhteiskunta tarvitsee, kuten Valtiovarainministeriössäkin on hyvin ymmärretty. Kestävyysvaje on kasvanut miljardeilla syntyvyyden laskun takia.. Maksaja kuluille löytyköön valtiovallasta.

Siksi kulut tulisi jakaa tasan.

Kulujen jakaminen tasan olisi ihan hyvä asia, mutta se ei yksin riitä. Moni työ on nykyisin projektityötä. Projekteille on aikataulut ja aikataulujen viivästymisistä voi seurata yritykselle sanktioita. Lisäksi maineen menetystä luotettavana yhteistyökumppanina. Yksi projektien tunnistettu riski on projektiin osallistuvien henkilöiden vaihtuminen kesken projektin. Tällaisessa työssä pitäisi voida luottaa siihen, että työntekijä myös tekee työnsä eikä ole perhevapailla tai usein sairastuneen lapsen kanssa kotona. Tietenkin on aina mahdollista, että työntekijä itse sairastuu vakavasti tai jopa kuolee, mutta perhevapaita käyttävä on aina suurempi riski kuin perhevapaita käyttämätön. Ja kun vielä yleensä on niin, että mies pitää korkeintaan isyysloman (ja tekee sinä aikanakin etätyönä projektin kannalta ainakin kaikista tärkeimmät hommat)  ja nainen taas on pitkään poissa töistä (eikä hoida vapaallaan mitään työasioita), tällaisiin töihin on järkevämpää palkata mies kuin nainen. Ikävä kyllä tämä hankaloittaa naisten mahdollisuuksia edetä urallaan. 

Eli oikeastaan vastaus on, että isä laitetaan sääntelyllä kotiin pidemmäksi ajaksi. Lisäksi vanhemmille aikapankki työnantajien kesken, että kumpi menee hoitamaan sairasta lasta - menee sitten tasan.

Ei välttämättä. Erilaiset työtehtävät edellyttävät erilaisia asioita ja sen vuoksi mikään "kaikki tekee just näin" -ratkaisu ei ole paras vaihtoehto. Ennemmin pitäisi saada aikaan asennemuutosta. Siis siihen suuntaan, että työasioita voisi hoitaa myös silloin, kun on ihan lakisääteisesti pois työpaikalta. Monille naisille vaan tuntuu olevan suorastaan  punainen vaate, jos työnantaja tai työkaveri vaivaa heitä edes sähköpostilla tai puhelinsoitolla silloin, kun he eivät ole töissä. Työtehtävissä, joissa ainakin osa töistä on mahdollista hoitaa etätyönä, pitäisi mielestäni naisten panostaa entistä enemmän siihen, että esimerkiksi lapsen sairastuessa kriittisimmät työasiat hoidetaan vaikka illalla, kun lapset ovat menneet nukkumaan tai kun puoliso on tullut töistä. Samaa voisi miettiä myös silloin, kun äitiysloma alkaa sekä kun lapsivuodeaika on ohi. Tiedän, että äitiysloman ja vanhempainvapaan aikana tällaisesta tulee jonkin verran byrokratiaa Kelan kanssa, mutta tähänkin voisi valtiovallan taholta kehitellä toisenlaisen sosiaaliturvamallin. 

Naisten haluamattomuus hoitaa työasioita kotona johtuu siitä, että kotona on toinen työmaa. On ruoka, pyykit, läksyt, noudot, kaupat, siivoaminen ja kaikki muu. Jossain välissä pitäisi oikeasti voida myös levätä.

Jos miehet pakotetaan kotiin alusta saakka, niin työnjako muotoutuu luonnollisesti tasa-arvoisemmaksi. Mieskin osaa pyykätä ja hoitaa lasten aikatauluja.

Jos mies särpii olusia sohvalla 5 tuntia päivässä niin toki siinä hoitaa vähän hommiakin kun vaimo hikoilee taustalla kodin ja lasten eteen.

Tämä. Missä ihmeen välissä sitä hoitaisi jotain etätöitä?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Petusongelma on, että äitiydestä tulee työnantajalle kuluja.

Ei työnantaja niitä omien työntekijöidensä lapsia tarvitse. Yhteiskunta tarvitsee, kuten Valtiovarainministeriössäkin on hyvin ymmärretty. Kestävyysvaje on kasvanut miljardeilla syntyvyyden laskun takia.. Maksaja kuluille löytyköön valtiovallasta.

Siksi kulut tulisi jakaa tasan.

Kulujen jakaminen tasan olisi ihan hyvä asia, mutta se ei yksin riitä. Moni työ on nykyisin projektityötä. Projekteille on aikataulut ja aikataulujen viivästymisistä voi seurata yritykselle sanktioita. Lisäksi maineen menetystä luotettavana yhteistyökumppanina. Yksi projektien tunnistettu riski on projektiin osallistuvien henkilöiden vaihtuminen kesken projektin. Tällaisessa työssä pitäisi voida luottaa siihen, että työntekijä myös tekee työnsä eikä ole perhevapailla tai usein sairastuneen lapsen kanssa kotona. Tietenkin on aina mahdollista, että työntekijä itse sairastuu vakavasti tai jopa kuolee, mutta perhevapaita käyttävä on aina suurempi riski kuin perhevapaita käyttämätön. Ja kun vielä yleensä on niin, että mies pitää korkeintaan isyysloman (ja tekee sinä aikanakin etätyönä projektin kannalta ainakin kaikista tärkeimmät hommat)  ja nainen taas on pitkään poissa töistä (eikä hoida vapaallaan mitään työasioita), tällaisiin töihin on järkevämpää palkata mies kuin nainen. Ikävä kyllä tämä hankaloittaa naisten mahdollisuuksia edetä urallaan. 

Eli oikeastaan vastaus on, että isä laitetaan sääntelyllä kotiin pidemmäksi ajaksi. Lisäksi vanhemmille aikapankki työnantajien kesken, että kumpi menee hoitamaan sairasta lasta - menee sitten tasan.

Ei välttämättä. Erilaiset työtehtävät edellyttävät erilaisia asioita ja sen vuoksi mikään "kaikki tekee just näin" -ratkaisu ei ole paras vaihtoehto. Ennemmin pitäisi saada aikaan asennemuutosta. Siis siihen suuntaan, että työasioita voisi hoitaa myös silloin, kun on ihan lakisääteisesti pois työpaikalta. Monille naisille vaan tuntuu olevan suorastaan  punainen vaate, jos työnantaja tai työkaveri vaivaa heitä edes sähköpostilla tai puhelinsoitolla silloin, kun he eivät ole töissä. Työtehtävissä, joissa ainakin osa töistä on mahdollista hoitaa etätyönä, pitäisi mielestäni naisten panostaa entistä enemmän siihen, että esimerkiksi lapsen sairastuessa kriittisimmät työasiat hoidetaan vaikka illalla, kun lapset ovat menneet nukkumaan tai kun puoliso on tullut töistä. Samaa voisi miettiä myös silloin, kun äitiysloma alkaa sekä kun lapsivuodeaika on ohi. Tiedän, että äitiysloman ja vanhempainvapaan aikana tällaisesta tulee jonkin verran byrokratiaa Kelan kanssa, mutta tähänkin voisi valtiovallan taholta kehitellä toisenlaisen sosiaaliturvamallin. 

Naisten haluamattomuus hoitaa työasioita kotona johtuu siitä, että kotona on toinen työmaa. On ruoka, pyykit, läksyt, noudot, kaupat, siivoaminen ja kaikki muu. Jossain välissä pitäisi oikeasti voida myös levätä.

Jos miehet pakotetaan kotiin alusta saakka, niin työnjako muotoutuu luonnollisesti tasa-arvoisemmaksi. Mieskin osaa pyykätä ja hoitaa lasten aikatauluja.

Jos mies särpii olusia sohvalla 5 tuntia päivässä niin toki siinä hoitaa vähän hommiakin kun vaimo hikoilee taustalla kodin ja lasten eteen.

Ihan ymmärrettävää, mutta naisethan eniten tuntuvat vastustavan ajatusta, että miehet pakotettaisiin kotiin. Sitäpaitsi miehillä on jo nyt mahdollisuus jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Miksi sitä mahdollisuutta ei käytetä? Jos mies on tällä hetkellä kotitöiden ja lastenhoidon osalta sohvalla kaljaa kittaava laiskuri, niin oikeastiko se mies alkaisi toimia toisin, jos olisi pakko jäädä kotiin ja nainen lähtisi töihin? Vai kävisikö niin, että nainen työssäkäynnin lisäksi hoitaisi monet asiat ja mies päivän aikana vain pakollisimmat asiat kuten antaisi lapsille ruokaa ja vaihtaisi vaipat?

Vierailija Älkää tehkö niitä lapsia, jos ei pää kestä.[/quote kirjoitti:

Jos et ole huomannut niin niin juuri on käynyt.

Teknologia varmaan on jo sillä tasossa että alkion voi pitää hengissä laboratorio olosuhteissa sen 9kk, naisia enää synnyttämään tarvittaisi mutta tulee vaan halvemmaksi jos nainen synnyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Petusongelma on, että äitiydestä tulee työnantajalle kuluja.

Ei työnantaja niitä omien työntekijöidensä lapsia tarvitse. Yhteiskunta tarvitsee, kuten Valtiovarainministeriössäkin on hyvin ymmärretty. Kestävyysvaje on kasvanut miljardeilla syntyvyyden laskun takia.. Maksaja kuluille löytyköön valtiovallasta.

Siksi kulut tulisi jakaa tasan.

Kulujen jakaminen tasan olisi ihan hyvä asia, mutta se ei yksin riitä. Moni työ on nykyisin projektityötä. Projekteille on aikataulut ja aikataulujen viivästymisistä voi seurata yritykselle sanktioita. Lisäksi maineen menetystä luotettavana yhteistyökumppanina. Yksi projektien tunnistettu riski on projektiin osallistuvien henkilöiden vaihtuminen kesken projektin. Tällaisessa työssä pitäisi voida luottaa siihen, että työntekijä myös tekee työnsä eikä ole perhevapailla tai usein sairastuneen lapsen kanssa kotona. Tietenkin on aina mahdollista, että työntekijä itse sairastuu vakavasti tai jopa kuolee, mutta perhevapaita käyttävä on aina suurempi riski kuin perhevapaita käyttämätön. Ja kun vielä yleensä on niin, että mies pitää korkeintaan isyysloman (ja tekee sinä aikanakin etätyönä projektin kannalta ainakin kaikista tärkeimmät hommat)  ja nainen taas on pitkään poissa töistä (eikä hoida vapaallaan mitään työasioita), tällaisiin töihin on järkevämpää palkata mies kuin nainen. Ikävä kyllä tämä hankaloittaa naisten mahdollisuuksia edetä urallaan. 

Eli oikeastaan vastaus on, että isä laitetaan sääntelyllä kotiin pidemmäksi ajaksi. Lisäksi vanhemmille aikapankki työnantajien kesken, että kumpi menee hoitamaan sairasta lasta - menee sitten tasan.

Ei välttämättä. Erilaiset työtehtävät edellyttävät erilaisia asioita ja sen vuoksi mikään "kaikki tekee just näin" -ratkaisu ei ole paras vaihtoehto. Ennemmin pitäisi saada aikaan asennemuutosta. Siis siihen suuntaan, että työasioita voisi hoitaa myös silloin, kun on ihan lakisääteisesti pois työpaikalta. Monille naisille vaan tuntuu olevan suorastaan  punainen vaate, jos työnantaja tai työkaveri vaivaa heitä edes sähköpostilla tai puhelinsoitolla silloin, kun he eivät ole töissä. Työtehtävissä, joissa ainakin osa töistä on mahdollista hoitaa etätyönä, pitäisi mielestäni naisten panostaa entistä enemmän siihen, että esimerkiksi lapsen sairastuessa kriittisimmät työasiat hoidetaan vaikka illalla, kun lapset ovat menneet nukkumaan tai kun puoliso on tullut töistä. Samaa voisi miettiä myös silloin, kun äitiysloma alkaa sekä kun lapsivuodeaika on ohi. Tiedän, että äitiysloman ja vanhempainvapaan aikana tällaisesta tulee jonkin verran byrokratiaa Kelan kanssa, mutta tähänkin voisi valtiovallan taholta kehitellä toisenlaisen sosiaaliturvamallin. 

Naisten haluamattomuus hoitaa työasioita kotona johtuu siitä, että kotona on toinen työmaa. On ruoka, pyykit, läksyt, noudot, kaupat, siivoaminen ja kaikki muu. Jossain välissä pitäisi oikeasti voida myös levätä.

Jos miehet pakotetaan kotiin alusta saakka, niin työnjako muotoutuu luonnollisesti tasa-arvoisemmaksi. Mieskin osaa pyykätä ja hoitaa lasten aikatauluja.

Jos mies särpii olusia sohvalla 5 tuntia päivässä niin toki siinä hoitaa vähän hommiakin kun vaimo hikoilee taustalla kodin ja lasten eteen.

Ihan ymmärrettävää, mutta naisethan eniten tuntuvat vastustavan ajatusta, että miehet pakotettaisiin kotiin. Sitäpaitsi miehillä on jo nyt mahdollisuus jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Miksi sitä mahdollisuutta ei käytetä? Jos mies on tällä hetkellä kotitöiden ja lastenhoidon osalta sohvalla kaljaa kittaava laiskuri, niin oikeastiko se mies alkaisi toimia toisin, jos olisi pakko jäädä kotiin ja nainen lähtisi töihin? Vai kävisikö niin, että nainen työssäkäynnin lisäksi hoitaisi monet asiat ja mies päivän aikana vain pakollisimmat asiat kuten antaisi lapsille ruokaa ja vaihtaisi vaipat?

Kysehän on systeemisestä asiasta yhteiskunnassa. Miksi miehet eivät SAISI jäädä kotiin vaikka nainen ei niin halua? Mies ei varmaan nyt jää, koska tienaa enemmän. Osaltaan siksi, että naisia ei uskalleta vakinaistaa ja palkata lapsiriskin vuoksi. Kun se poistetaan, niin miehet jäisivät enemmän kotiin kun naiset saisi enemmän palkkaa - systeemivaikutus.

Ruotsissa kaduilla kulkee kantoreppujen kanssa toimitusjohtajamiehiä ja raksatyöläisiä. Nuoret miehet näkee arvostettuja miehiä ja ihailemiaan karskeja äijiä lasten kanssa ja alkaa itse haaveilla isyydestä. Vastuulliset isät luovat normeja ja standardeja muille isille, kyvyttömiä säälitään - systeemivaikutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole syrjintää jos haluaa lapsia ja yhteiskunta on sen tuillaan ja muilla tukitoimillaan mahdollistanut.  USAssa äippäloma on 12 viikkoa ja that's it eli töihin. Sitten on oma valinta lisääntyäkö vai ei. Nainen nyt pakostakin on eri asemassa kuin mies ihan biologiasta johtuen. Aivan samasta biologisesta syystä perustellaan sitä että vain nainen päättää abortista vaikka lapsi on molempien. Sitä vastaanhan sinä et protestoi. Tietenkään. Rusinat pullasta vaan ja moni nainenhan tykkää olla kotona lasten kanssa enemmän kuin josssain Siwan kassalla. Senkin voisi ottaa huomioon.

Lisäksi aivan hetki sitten poistui laki jossa nainen voi kielttää isyyden selvityksen JOLLOIN KUKAAN EI VARMASTI TIEDÄ KUKA LAPSEN ISÄ ON. Pääasia, että nainen on tyytyväinen vaikka tosiaan luuluisi sen olevan jonkinlainen ihmisioikeus tietää kuka isä on jos vaan suinkin makhdollista. No ei ollut vaan naisen oikeudet ja maineen säilyttämisen tarve ajoivat edelle. Ja tämä on siis naisen syrjintää?

Mies ei voi tulla isäksi tietämättään - sekin on biologiaa. Seksiä harrastaessa olisi syytä olla niin aikuinen, että ymmärtää seurauksen voivan olla lapsi. Jos ei sitä ymmärrä tai hyväksy, niin älä harrasta seksiä. Muutenkin ota vastuu ehkäisystä, jos et halua lapsia.

Moni nainen varmaan tykkää, mutta moni nainen ei. Minusta olisi myös tervettä, että nainen ei jäisi sinne kotiin makoilemaan, vaan että vapaat olisi jaettu niin, että äitikin menee sinne kassalle jossain vaiheessa. Ehkäpä nämäkin naiset tavoittelisivat haastavampia hommia ja parempaa palkkaa, jos tietäisivät että perhe elää jossain vaiheessa vain hänen tuloillaan.

Siksi olenkin ehdottanut bannia usein naistenkin käyttämälle sanalle vahinkolapsi tai vahinkoraskaus eli voitaisiin sanoa joka kerta niistä 10 000 naisesta jotka vuosittain lapsensa adoptoivat. Does not exist.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole syrjintää jos haluaa lapsia ja yhteiskunta on sen tuillaan ja muilla tukitoimillaan mahdollistanut.  USAssa äippäloma on 12 viikkoa ja that's it eli töihin. Sitten on oma valinta lisääntyäkö vai ei. Nainen nyt pakostakin on eri asemassa kuin mies ihan biologiasta johtuen. Aivan samasta biologisesta syystä perustellaan sitä että vain nainen päättää abortista vaikka lapsi on molempien. Sitä vastaanhan sinä et protestoi. Tietenkään. Rusinat pullasta vaan ja moni nainenhan tykkää olla kotona lasten kanssa enemmän kuin josssain Siwan kassalla. Senkin voisi ottaa huomioon.

Lisäksi aivan hetki sitten poistui laki jossa nainen voi kielttää isyyden selvityksen JOLLOIN KUKAAN EI VARMASTI TIEDÄ KUKA LAPSEN ISÄ ON. Pääasia, että nainen on tyytyväinen vaikka tosiaan luuluisi sen olevan jonkinlainen ihmisioikeus tietää kuka isä on jos vaan suinkin makhdollista. No ei ollut vaan naisen oikeudet ja maineen säilyttämisen tarve ajoivat edelle. Ja tämä on siis naisen syrjintää?

Mies ei voi tulla isäksi tietämättään - sekin on biologiaa. Seksiä harrastaessa olisi syytä olla niin aikuinen, että ymmärtää seurauksen voivan olla lapsi. Jos ei sitä ymmärrä tai hyväksy, niin älä harrasta seksiä. Muutenkin ota vastuu ehkäisystä, jos et halua lapsia.

Moni nainen varmaan tykkää, mutta moni nainen ei. Minusta olisi myös tervettä, että nainen ei jäisi sinne kotiin makoilemaan, vaan että vapaat olisi jaettu niin, että äitikin menee sinne kassalle jossain vaiheessa. Ehkäpä nämäkin naiset tavoittelisivat haastavampia hommia ja parempaa palkkaa, jos tietäisivät että perhe elää jossain vaiheessa vain hänen tuloillaan.

Siksi olenkin ehdottanut bannia usein naistenkin käyttämälle sanalle vahinkolapsi tai vahinkoraskaus eli voitaisiin sanoa joka kerta niistä 10 000 naisesta jotka vuosittain lapsensa adoptoivat. Does not exist.

Abortoivat siis.

Siksi koska työnantajalle tulee lisäkuluja ja lisävaivaa sijaisten etsimisen ym muodossa, ja työnantajan on mietittävä millä saa itse leipää pöytään.

Ei työnantaja mieti syntyvyyden nousua yhtään enempää kuin sinä että kuinkahan niillä naisettomillla syrjäytyneillä miehillä menee kun sinulla on hieno miehen palkalla ostettu talo ja he asuvat yksin pienissä vuokra-asunnoissa.

Miehet ja naiset voidaan minun puolestani määrätä kotiin 50/50. Tulee vain monelle naiselle harmi koska tilastokeskuksen mukaan miehet tienaavat enemmän (koska valitsevat ammatteja joissa tienaa paremmin ja tekevät enemmän töitä) ja kun sen lisäksi naiset suosivat hyvätuloisia miehiä, valtaosa parisuhteista on sellaisia joissa mies tienaa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska työnantajalle tulee lisäkuluja ja lisävaivaa sijaisten etsimisen ym muodossa, ja työnantajan on mietittävä millä saa itse leipää pöytään.

Ei työnantaja mieti syntyvyyden nousua yhtään enempää kuin sinä että kuinkahan niillä naisettomillla syrjäytyneillä miehillä menee kun sinulla on hieno miehen palkalla ostettu talo ja he asuvat yksin pienissä vuokra-asunnoissa.

Miehet ja naiset voidaan minun puolestani määrätä kotiin 50/50. Tulee vain monelle naiselle harmi koska tilastokeskuksen mukaan miehet tienaavat enemmän (koska valitsevat ammatteja joissa tienaa paremmin ja tekevät enemmän töitä) ja kun sen lisäksi naiset suosivat hyvätuloisia miehiä, valtaosa parisuhteista on sellaisia joissa mies tienaa enemmän.

 

Monelle tulee, minulle ei. Ehkäpä naisetkin sitten kouluttautuu pidemmälle ja kannustaa tyttäriään muuhunkin kuin silmien räpsyttelyyn, kun sillä on oikeasti väliä. Mielestäni vain hyvä muutos.

N32

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Petusongelma on, että äitiydestä tulee työnantajalle kuluja.

Ei työnantaja niitä omien työntekijöidensä lapsia tarvitse. Yhteiskunta tarvitsee, kuten Valtiovarainministeriössäkin on hyvin ymmärretty. Kestävyysvaje on kasvanut miljardeilla syntyvyyden laskun takia.. Maksaja kuluille löytyköön valtiovallasta.

Siksi kulut tulisi jakaa tasan.

Kulujen jakaminen tasan olisi ihan hyvä asia, mutta se ei yksin riitä. Moni työ on nykyisin projektityötä. Projekteille on aikataulut ja aikataulujen viivästymisistä voi seurata yritykselle sanktioita. Lisäksi maineen menetystä luotettavana yhteistyökumppanina. Yksi projektien tunnistettu riski on projektiin osallistuvien henkilöiden vaihtuminen kesken projektin. Tällaisessa työssä pitäisi voida luottaa siihen, että työntekijä myös tekee työnsä eikä ole perhevapailla tai usein sairastuneen lapsen kanssa kotona. Tietenkin on aina mahdollista, että työntekijä itse sairastuu vakavasti tai jopa kuolee, mutta perhevapaita käyttävä on aina suurempi riski kuin perhevapaita käyttämätön. Ja kun vielä yleensä on niin, että mies pitää korkeintaan isyysloman (ja tekee sinä aikanakin etätyönä projektin kannalta ainakin kaikista tärkeimmät hommat)  ja nainen taas on pitkään poissa töistä (eikä hoida vapaallaan mitään työasioita), tällaisiin töihin on järkevämpää palkata mies kuin nainen. Ikävä kyllä tämä hankaloittaa naisten mahdollisuuksia edetä urallaan. 

Eli oikeastaan vastaus on, että isä laitetaan sääntelyllä kotiin pidemmäksi ajaksi. Lisäksi vanhemmille aikapankki työnantajien kesken, että kumpi menee hoitamaan sairasta lasta - menee sitten tasan.

Ei välttämättä. Erilaiset työtehtävät edellyttävät erilaisia asioita ja sen vuoksi mikään "kaikki tekee just näin" -ratkaisu ei ole paras vaihtoehto. Ennemmin pitäisi saada aikaan asennemuutosta. Siis siihen suuntaan, että työasioita voisi hoitaa myös silloin, kun on ihan lakisääteisesti pois työpaikalta. Monille naisille vaan tuntuu olevan suorastaan  punainen vaate, jos työnantaja tai työkaveri vaivaa heitä edes sähköpostilla tai puhelinsoitolla silloin, kun he eivät ole töissä. Työtehtävissä, joissa ainakin osa töistä on mahdollista hoitaa etätyönä, pitäisi mielestäni naisten panostaa entistä enemmän siihen, että esimerkiksi lapsen sairastuessa kriittisimmät työasiat hoidetaan vaikka illalla, kun lapset ovat menneet nukkumaan tai kun puoliso on tullut töistä. Samaa voisi miettiä myös silloin, kun äitiysloma alkaa sekä kun lapsivuodeaika on ohi. Tiedän, että äitiysloman ja vanhempainvapaan aikana tällaisesta tulee jonkin verran byrokratiaa Kelan kanssa, mutta tähänkin voisi valtiovallan taholta kehitellä toisenlaisen sosiaaliturvamallin. 

Naisten haluamattomuus hoitaa työasioita kotona johtuu siitä, että kotona on toinen työmaa. On ruoka, pyykit, läksyt, noudot, kaupat, siivoaminen ja kaikki muu. Jossain välissä pitäisi oikeasti voida myös levätä.

Jos miehet pakotetaan kotiin alusta saakka, niin työnjako muotoutuu luonnollisesti tasa-arvoisemmaksi. Mieskin osaa pyykätä ja hoitaa lasten aikatauluja.

Jos mies särpii olusia sohvalla 5 tuntia päivässä niin toki siinä hoitaa vähän hommiakin kun vaimo hikoilee taustalla kodin ja lasten eteen.

Ihan ymmärrettävää, mutta naisethan eniten tuntuvat vastustavan ajatusta, että miehet pakotettaisiin kotiin. Sitäpaitsi miehillä on jo nyt mahdollisuus jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Miksi sitä mahdollisuutta ei käytetä? Jos mies on tällä hetkellä kotitöiden ja lastenhoidon osalta sohvalla kaljaa kittaava laiskuri, niin oikeastiko se mies alkaisi toimia toisin, jos olisi pakko jäädä kotiin ja nainen lähtisi töihin? Vai kävisikö niin, että nainen työssäkäynnin lisäksi hoitaisi monet asiat ja mies päivän aikana vain pakollisimmat asiat kuten antaisi lapsille ruokaa ja vaihtaisi vaipat?

Kysehän on systeemisestä asiasta yhteiskunnassa. Miksi miehet eivät SAISI jäädä kotiin vaikka nainen ei niin halua? Mies ei varmaan nyt jää, koska tienaa enemmän. Osaltaan siksi, että naisia ei uskalleta vakinaistaa ja palkata lapsiriskin vuoksi. Kun se poistetaan, niin miehet jäisivät enemmän kotiin kun naiset saisi enemmän palkkaa - systeemivaikutus.

Ruotsissa kaduilla kulkee kantoreppujen kanssa toimitusjohtajamiehiä ja raksatyöläisiä. Nuoret miehet näkee arvostettuja miehiä ja ihailemiaan karskeja äijiä lasten kanssa ja alkaa itse haaveilla isyydestä. Vastuulliset isät luovat normeja ja standardeja muille isille, kyvyttömiä säälitään - systeemivaikutus.

Hyvä kysymys. Miksi suomalaisissa perheissä naisella on niin suuri päätösvalta tässä asiassa? Mulla ei ole mitään lakisääteistä isien kotiin pakottamista ja äitien töihin pakottamista vastaan, jos kerran parisuhteissa ollaan kykenemättömiä sopimiaan yhdessä vanhempainvapaiden jakamisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Petusongelma on, että äitiydestä tulee työnantajalle kuluja.

Ei työnantaja niitä omien työntekijöidensä lapsia tarvitse. Yhteiskunta tarvitsee, kuten Valtiovarainministeriössäkin on hyvin ymmärretty. Kestävyysvaje on kasvanut miljardeilla syntyvyyden laskun takia.. Maksaja kuluille löytyköön valtiovallasta.

Siksi kulut tulisi jakaa tasan.

Kulujen jakaminen tasan olisi ihan hyvä asia, mutta se ei yksin riitä. Moni työ on nykyisin projektityötä. Projekteille on aikataulut ja aikataulujen viivästymisistä voi seurata yritykselle sanktioita. Lisäksi maineen menetystä luotettavana yhteistyökumppanina. Yksi projektien tunnistettu riski on projektiin osallistuvien henkilöiden vaihtuminen kesken projektin. Tällaisessa työssä pitäisi voida luottaa siihen, että työntekijä myös tekee työnsä eikä ole perhevapailla tai usein sairastuneen lapsen kanssa kotona. Tietenkin on aina mahdollista, että työntekijä itse sairastuu vakavasti tai jopa kuolee, mutta perhevapaita käyttävä on aina suurempi riski kuin perhevapaita käyttämätön. Ja kun vielä yleensä on niin, että mies pitää korkeintaan isyysloman (ja tekee sinä aikanakin etätyönä projektin kannalta ainakin kaikista tärkeimmät hommat)  ja nainen taas on pitkään poissa töistä (eikä hoida vapaallaan mitään työasioita), tällaisiin töihin on järkevämpää palkata mies kuin nainen. Ikävä kyllä tämä hankaloittaa naisten mahdollisuuksia edetä urallaan. 

Eli oikeastaan vastaus on, että isä laitetaan sääntelyllä kotiin pidemmäksi ajaksi. Lisäksi vanhemmille aikapankki työnantajien kesken, että kumpi menee hoitamaan sairasta lasta - menee sitten tasan.

Ei välttämättä. Erilaiset työtehtävät edellyttävät erilaisia asioita ja sen vuoksi mikään "kaikki tekee just näin" -ratkaisu ei ole paras vaihtoehto. Ennemmin pitäisi saada aikaan asennemuutosta. Siis siihen suuntaan, että työasioita voisi hoitaa myös silloin, kun on ihan lakisääteisesti pois työpaikalta. Monille naisille vaan tuntuu olevan suorastaan  punainen vaate, jos työnantaja tai työkaveri vaivaa heitä edes sähköpostilla tai puhelinsoitolla silloin, kun he eivät ole töissä. Työtehtävissä, joissa ainakin osa töistä on mahdollista hoitaa etätyönä, pitäisi mielestäni naisten panostaa entistä enemmän siihen, että esimerkiksi lapsen sairastuessa kriittisimmät työasiat hoidetaan vaikka illalla, kun lapset ovat menneet nukkumaan tai kun puoliso on tullut töistä. Samaa voisi miettiä myös silloin, kun äitiysloma alkaa sekä kun lapsivuodeaika on ohi. Tiedän, että äitiysloman ja vanhempainvapaan aikana tällaisesta tulee jonkin verran byrokratiaa Kelan kanssa, mutta tähänkin voisi valtiovallan taholta kehitellä toisenlaisen sosiaaliturvamallin. 

Naisten haluamattomuus hoitaa työasioita kotona johtuu siitä, että kotona on toinen työmaa. On ruoka, pyykit, läksyt, noudot, kaupat, siivoaminen ja kaikki muu. Jossain välissä pitäisi oikeasti voida myös levätä.

Jos miehet pakotetaan kotiin alusta saakka, niin työnjako muotoutuu luonnollisesti tasa-arvoisemmaksi. Mieskin osaa pyykätä ja hoitaa lasten aikatauluja.

Jos mies särpii olusia sohvalla 5 tuntia päivässä niin toki siinä hoitaa vähän hommiakin kun vaimo hikoilee taustalla kodin ja lasten eteen.

Ihan ymmärrettävää, mutta naisethan eniten tuntuvat vastustavan ajatusta, että miehet pakotettaisiin kotiin. Sitäpaitsi miehillä on jo nyt mahdollisuus jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Miksi sitä mahdollisuutta ei käytetä? Jos mies on tällä hetkellä kotitöiden ja lastenhoidon osalta sohvalla kaljaa kittaava laiskuri, niin oikeastiko se mies alkaisi toimia toisin, jos olisi pakko jäädä kotiin ja nainen lähtisi töihin? Vai kävisikö niin, että nainen työssäkäynnin lisäksi hoitaisi monet asiat ja mies päivän aikana vain pakollisimmat asiat kuten antaisi lapsille ruokaa ja vaihtaisi vaipat?

Kysehän on systeemisestä asiasta yhteiskunnassa. Miksi miehet eivät SAISI jäädä kotiin vaikka nainen ei niin halua? Mies ei varmaan nyt jää, koska tienaa enemmän. Osaltaan siksi, että naisia ei uskalleta vakinaistaa ja palkata lapsiriskin vuoksi. Kun se poistetaan, niin miehet jäisivät enemmän kotiin kun naiset saisi enemmän palkkaa - systeemivaikutus.

Ruotsissa kaduilla kulkee kantoreppujen kanssa toimitusjohtajamiehiä ja raksatyöläisiä. Nuoret miehet näkee arvostettuja miehiä ja ihailemiaan karskeja äijiä lasten kanssa ja alkaa itse haaveilla isyydestä. Vastuulliset isät luovat normeja ja standardeja muille isille, kyvyttömiä säälitään - systeemivaikutus.

Hyvä kysymys. Miksi suomalaisissa perheissä naisella on niin suuri päätösvalta tässä asiassa? Mulla ei ole mitään lakisääteistä isien kotiin pakottamista ja äitien töihin pakottamista vastaan, jos kerran parisuhteissa ollaan kykenemättömiä sopimiaan yhdessä vanhempainvapaiden jakamisesta. 

Naisen käytännössä tarvitsee kuitenkin järjestellä käytännön asiat vaikka mies jäisi vapaalle heti äitiysloman jälkeen. Nainen tekee äitiys ja vanhempainraha hakemukset ja merkitsee niihin ajat, naisen pitää suunnitella mahdollinen imetys ja pumppaus, entäs yöt, kuka ne hoitaa jos nainen imettää tai pumppaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Petusongelma on, että äitiydestä tulee työnantajalle kuluja.

Ei työnantaja niitä omien työntekijöidensä lapsia tarvitse. Yhteiskunta tarvitsee, kuten Valtiovarainministeriössäkin on hyvin ymmärretty. Kestävyysvaje on kasvanut miljardeilla syntyvyyden laskun takia.. Maksaja kuluille löytyköön valtiovallasta.

Siksi kulut tulisi jakaa tasan.

Kulujen jakaminen tasan olisi ihan hyvä asia, mutta se ei yksin riitä. Moni työ on nykyisin projektityötä. Projekteille on aikataulut ja aikataulujen viivästymisistä voi seurata yritykselle sanktioita. Lisäksi maineen menetystä luotettavana yhteistyökumppanina. Yksi projektien tunnistettu riski on projektiin osallistuvien henkilöiden vaihtuminen kesken projektin. Tällaisessa työssä pitäisi voida luottaa siihen, että työntekijä myös tekee työnsä eikä ole perhevapailla tai usein sairastuneen lapsen kanssa kotona. Tietenkin on aina mahdollista, että työntekijä itse sairastuu vakavasti tai jopa kuolee, mutta perhevapaita käyttävä on aina suurempi riski kuin perhevapaita käyttämätön. Ja kun vielä yleensä on niin, että mies pitää korkeintaan isyysloman (ja tekee sinä aikanakin etätyönä projektin kannalta ainakin kaikista tärkeimmät hommat)  ja nainen taas on pitkään poissa töistä (eikä hoida vapaallaan mitään työasioita), tällaisiin töihin on järkevämpää palkata mies kuin nainen. Ikävä kyllä tämä hankaloittaa naisten mahdollisuuksia edetä urallaan. 

Eli oikeastaan vastaus on, että isä laitetaan sääntelyllä kotiin pidemmäksi ajaksi. Lisäksi vanhemmille aikapankki työnantajien kesken, että kumpi menee hoitamaan sairasta lasta - menee sitten tasan.

Ei välttämättä. Erilaiset työtehtävät edellyttävät erilaisia asioita ja sen vuoksi mikään "kaikki tekee just näin" -ratkaisu ei ole paras vaihtoehto. Ennemmin pitäisi saada aikaan asennemuutosta. Siis siihen suuntaan, että työasioita voisi hoitaa myös silloin, kun on ihan lakisääteisesti pois työpaikalta. Monille naisille vaan tuntuu olevan suorastaan  punainen vaate, jos työnantaja tai työkaveri vaivaa heitä edes sähköpostilla tai puhelinsoitolla silloin, kun he eivät ole töissä. Työtehtävissä, joissa ainakin osa töistä on mahdollista hoitaa etätyönä, pitäisi mielestäni naisten panostaa entistä enemmän siihen, että esimerkiksi lapsen sairastuessa kriittisimmät työasiat hoidetaan vaikka illalla, kun lapset ovat menneet nukkumaan tai kun puoliso on tullut töistä. Samaa voisi miettiä myös silloin, kun äitiysloma alkaa sekä kun lapsivuodeaika on ohi. Tiedän, että äitiysloman ja vanhempainvapaan aikana tällaisesta tulee jonkin verran byrokratiaa Kelan kanssa, mutta tähänkin voisi valtiovallan taholta kehitellä toisenlaisen sosiaaliturvamallin. 

Naisten haluamattomuus hoitaa työasioita kotona johtuu siitä, että kotona on toinen työmaa. On ruoka, pyykit, läksyt, noudot, kaupat, siivoaminen ja kaikki muu. Jossain välissä pitäisi oikeasti voida myös levätä.

Jos miehet pakotetaan kotiin alusta saakka, niin työnjako muotoutuu luonnollisesti tasa-arvoisemmaksi. Mieskin osaa pyykätä ja hoitaa lasten aikatauluja.

Jos mies särpii olusia sohvalla 5 tuntia päivässä niin toki siinä hoitaa vähän hommiakin kun vaimo hikoilee taustalla kodin ja lasten eteen.

Ihan ymmärrettävää, mutta naisethan eniten tuntuvat vastustavan ajatusta, että miehet pakotettaisiin kotiin. Sitäpaitsi miehillä on jo nyt mahdollisuus jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Miksi sitä mahdollisuutta ei käytetä? Jos mies on tällä hetkellä kotitöiden ja lastenhoidon osalta sohvalla kaljaa kittaava laiskuri, niin oikeastiko se mies alkaisi toimia toisin, jos olisi pakko jäädä kotiin ja nainen lähtisi töihin? Vai kävisikö niin, että nainen työssäkäynnin lisäksi hoitaisi monet asiat ja mies päivän aikana vain pakollisimmat asiat kuten antaisi lapsille ruokaa ja vaihtaisi vaipat?

Kysehän on systeemisestä asiasta yhteiskunnassa. Miksi miehet eivät SAISI jäädä kotiin vaikka nainen ei niin halua? Mies ei varmaan nyt jää, koska tienaa enemmän. Osaltaan siksi, että naisia ei uskalleta vakinaistaa ja palkata lapsiriskin vuoksi. Kun se poistetaan, niin miehet jäisivät enemmän kotiin kun naiset saisi enemmän palkkaa - systeemivaikutus.

Ruotsissa kaduilla kulkee kantoreppujen kanssa toimitusjohtajamiehiä ja raksatyöläisiä. Nuoret miehet näkee arvostettuja miehiä ja ihailemiaan karskeja äijiä lasten kanssa ja alkaa itse haaveilla isyydestä. Vastuulliset isät luovat normeja ja standardeja muille isille, kyvyttömiä säälitään - systeemivaikutus.

Hyvä kysymys. Miksi suomalaisissa perheissä naisella on niin suuri päätösvalta tässä asiassa? Mulla ei ole mitään lakisääteistä isien kotiin pakottamista ja äitien töihin pakottamista vastaan, jos kerran parisuhteissa ollaan kykenemättömiä sopimiaan yhdessä vanhempainvapaiden jakamisesta. 

Naisen käytännössä tarvitsee kuitenkin järjestellä käytännön asiat vaikka mies jäisi vapaalle heti äitiysloman jälkeen. Nainen tekee äitiys ja vanhempainraha hakemukset ja merkitsee niihin ajat, naisen pitää suunnitella mahdollinen imetys ja pumppaus, entäs yöt, kuka ne hoitaa jos nainen imettää tai pumppaa?

Kuka ne hoitaa Ruotsissa?