Ajatteletko olevasi sama kuin mielesi ja ajatuksesi?
Jotka määrittävät kuka olet?
Ja jos niin, oletko ateisti?
Kommentit (82)
En ajattele olevani pelkkä mieleni ja ajatukseni. Olen psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Ajattelultani olen agnostikko.
Ajattelen olevani se pieni ääni siellä pohjalla. Joitakin ajatuksia tunnistan ohimeneviksi, sellaiseksi "televisio-ohjelmaksi" joka pyörii ja käsittelee kaikkea kohtaamaani ja ajankohtaista, mutta siellä kaiken alla on sellainen pysyväisempi minä. Rakastuneet, hurjistuneet, eläimelliset "minät" tunnistan myös ohimeneviksi ja vaihtuviksi, koska kykenen näkemään niiden vaihtelun ja sen, miksi ne milloinkin tulevat. Nuorempana sitä meni noiden tunteiden ja ajatusten mukana eikä pysynyt perässä, että kuka näistä on se todellinen minä. Silloin monesti yrittikin päästä eroon siitä pienestä äänestä, todellisesta minästä, koska olisi halunnut olla jotakin muuta.
Ajattelen olevani kaikki elämäni aikana aistimillani keräämäni tieto ja kokemukset siitä, miten muut asiat ja ihmiset tässä maailmassa minuun suhtautuvat. Kun tuo aistimuksia vastaanottava keskus kuolemassa lopettaa toimimasta, minuuskin katoaa. Tietysti se voi vaikka jonkinlaisen onnettomuuden seurauksena tuhoutua osin tai kokonaan jo aiemmin, koska se on vain jokin tietty sykkyrä aivokudoksessa, eikä mitään henkistä energiaa, joka leijuisi kaikkeudessa. Muistisairaudet ovat pelottavia juuri siksi, että minä-kokonaisuudesta häviää isoja paloja.
Mieli syntyy aivojen sähkökemiallsena toimintoja. Se ei sulje pois sitä etteikö tietoisuus ja elämä jatkuisi kuoleman jälkeen. Jollakin kvanttitason ilmiöillä tätä on pystytty sekittämäänkin. Maailmankaikkeus on jumalan luoma simulaatio, jossa on erilaiset asetukset laitettu kohdalleen.
Elämme simulaatiossa erittäin suurella todennäköisyydellä viimeaikaisten tutkimusten mukaan.
Ajatukset pyörivät 360 asteen sektorilla joista sallii itselleen ehkä 90 asteen suunnan.
Valtaosan ajasta en osaa ottaa ajatuksiin etäisyyttä vaikka sitä taitoa pitäisikin opetella mm. ahdistuksen ja i-tuhoajatusten hallitsemiseksi. Hankalaa on. Satun olemaan ateisti.
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään! Koska TIEDÄN olevani erilinen sieluentiteetti joka on elänyt ennenkin ja elää vastakin. Muistan nimttäin erittäin tarkasti edellisen elämäni asuinpaikkaa ja ammattia ja kuolintapaa myöten, jopa vanhempieni nimet. Kaksi ditä edeltävää muistan hatarammin muttat aikakauden, maan ja ammatin niistäkin.
Ja en ole hörhö vaan akateeminen asiantuntija. Olen jopa käynyt ”vanhan” kotitaloni luona jossa asuin 1920 -luvulla.
Kuka on hörhö jos sinäkään et ole?
Vaikeat aivosairaudet joissa kadottaa muistin, puhekyvyn, päättelykyvyn, kuten alzheimer. Mitä he tajuavat itsestään ja ympäristöstään? Sitä ei voi tietää. Koomapotilaatkin reagoivat kipuun. Ehkä he ymmärtävät ja kuulevat mutta eivät voi enää kommunikoida. Onko vasta aivokuollut menettänyt mielensä?
Olen Jumalan luoma ihme, kuten sinäkin.
Sielu on ikuinen. Ruumis on tosin nyt osa minua, mutta ei enää maallisen taipaleen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään! Koska TIEDÄN olevani erilinen sieluentiteetti joka on elänyt ennenkin ja elää vastakin. Muistan nimttäin erittäin tarkasti edellisen elämäni asuinpaikkaa ja ammattia ja kuolintapaa myöten, jopa vanhempieni nimet. Kaksi ditä edeltävää muistan hatarammin muttat aikakauden, maan ja ammatin niistäkin.
Ja en ole hörhö vaan akateeminen asiantuntija. Olen jopa käynyt ”vanhan” kotitaloni luona jossa asuin 1920 -luvulla.
Kun väestö kasvaa jatkuvasti, niin mistä niitä uusia entiteettejä tulee? Entä mitä tapahtuu väestömäärän laskiessa, jäävätkö ruumiittomat entiteetit jonnekin jonottamaan?
Entä sukupuuton tapahtuessa?
Vierailija kirjoitti:
Valtaosan ajasta en osaa ottaa ajatuksiin etäisyyttä vaikka sitä taitoa pitäisikin opetella mm. ahdistuksen ja i-tuhoajatusten hallitsemiseksi. Hankalaa on. Satun olemaan ateisti.
Monikaan ei älyä, että voivat itse kontrolloida ajatuksiaan ja mieltään, eikä olla sen viettien ja impulssien vietävissä.
Tällä ei niinkään ole tekemistä minkään yliluonnollisen kanssa, vaan ihan omasta mielen hallinnasta.
On kiemurtelevan kiusallista katsoa aikuisia ihmisiä, joilla ei ole mitään otetta mieleensä. Vaan impulssien ja välittömien mielihalujen perässä juokseminen on koko elämä.
Ihminen voi ja hänen kannattaa harjoittaa mieltään säännöllisesti. Sairauksia se ei tietenkään paranna, siihen tarvitaan lääketiedettä ja usein terapiaakin, mutta se voi olennaisesti parantaa elämän laatua., kun ei ole eläimellisen viettiensä orja vaan niiden yläpuolella. Ajattelu on taito joka täytyy oppia ja ottaa haltuun. Summittaisen päähänpälkähtävät mielikuvat eivät ole ajattelua, vaikka ajatuksia olisikin. Ajattelu on aktiivista toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään! Koska TIEDÄN olevani erilinen sieluentiteetti joka on elänyt ennenkin ja elää vastakin. Muistan nimttäin erittäin tarkasti edellisen elämäni asuinpaikkaa ja ammattia ja kuolintapaa myöten, jopa vanhempieni nimet. Kaksi ditä edeltävää muistan hatarammin muttat aikakauden, maan ja ammatin niistäkin.
Ja en ole hörhö vaan akateeminen asiantuntija. Olen jopa käynyt ”vanhan” kotitaloni luona jossa asuin 1920 -luvulla.
Kun väestö kasvaa jatkuvasti, niin mistä niitä uusia entiteettejä tulee? Entä mitä tapahtuu väestömäärän laskiessa, jäävätkö ruumiittomat entiteetit jonnekin jonottamaan?
Entä sukupuuton tapahtuessa?
Uusia ihmissieluja syntyy, kun eläimet pääsevät niin korkealle ymmärrystasolle, että seuraavana on ihminen. Astraalitaso on määrättömän suuri.
Ette ole tainneet meditoida tai päätyä sellaiseen mielentilaan, jossa irtoatte ruumistanne?
Minä olin kerran sairaana sellaisessa tilassa. Olin kevyt, leijailin itseni yläpuolella ja näin kaiken ihan samalla tavalla kuin normaalistikin. Tosin alhaalla sängyssä makaavasta kehostani lähti hopealanka ja olin kuin leija, jos ymmärrätte.
Lensin ylemmäs kaupungin ylle ja matkasin vanhempieni kotiin. Menin ovesta sinne sisään kuin muutenkin menisin. Kävelin siellä huoneesta toiseen. Koska oli yö, lähdin pois ja tulin takaisin kehooni omaan sänkyyni.
Isä oli herännyt käyntiini. Hän herätti äidin ja sanoi, että X on täällä, askeleet kuuluu! Kävivät ylhäällä katsomassa, mutta ei minua näkynyt siellä. Tietenkään.
Tämä kaikki tapahtunut kävi ilmi, kun kerroin äidille puhelimessa, että kävin heillä kylässä. Ja olemme ihan normaali perhe, vailla mt-ongelmia tai mitään aivoperäisiä sairauksia. Ihmeellistä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään! Koska TIEDÄN olevani erilinen sieluentiteetti joka on elänyt ennenkin ja elää vastakin. Muistan nimttäin erittäin tarkasti edellisen elämäni asuinpaikkaa ja ammattia ja kuolintapaa myöten, jopa vanhempieni nimet. Kaksi ditä edeltävää muistan hatarammin muttat aikakauden, maan ja ammatin niistäkin.
Ja en ole hörhö vaan akateeminen asiantuntija. Olen jopa käynyt ”vanhan” kotitaloni luona jossa asuin 1920 -luvulla.
Kun väestö kasvaa jatkuvasti, niin mistä niitä uusia entiteettejä tulee? Entä mitä tapahtuu väestömäärän laskiessa, jäävätkö ruumiittomat entiteetit jonnekin jonottamaan?
Entä sukupuuton tapahtuessa?
Uusia ihmissieluja syntyy, kun eläimet pääsevät niin korkealle ymmärrystasolle, että seuraavana on ihminen. Astraalitaso on määrättömän suuri.
Miten minusta tuntuu että tuo on höpöhöpöä. Ihmisetkö muka järjestään jokainen kaikkia eläimiä ylempiä?
En usko. Niin moni ihminen on tosi paha ja kehittymätön. Ei viitsi edes kirjoittaa mihin kaikkeen sairaaseen ihminen pystyy.
Eläimet ovat mielestäni selkeästi korkeampia kuin ihmiset. Eivät tee kieroja ja oksettavia julmuuksia, vaikka ovat älykkyydeltään ehkä matalammalla.
Vierailija kirjoitti:
Minussa taas on erillinen mieli, sielu, henki tai mikä se taas onkaan, joka oleilee tässä kehossani. En ole ateisti, mutta en voi uskoa myöskään siihen, että olisi olemassa vain yksi ja oikea uskonto.
Sama minulla! Keho, johon olen päätynyt, päätyy kuoltuani kierrätykseen ja Maan ravinnoksi. Mieli/sielu/henkinen olemukseni jatkaa edelleen, yhtä elämää kokemuksineen viisaampana.
Maailman uskonnot ovat ihmisen kehittämiä. Mikään niistä ei ole Se Oikea. Niillä hallitaan ihmisjoukkojen käyttäytymistä ja pidetään yllä joidenkin valtaa. Ja huvittavinta kaikessa tässä on se, että perussyy uskontojen takana on kuolemanpelko. Kuitenkaan me emme kuole, fysiikka pettää mutta henki ei.
Mitä tulee kaiken tämän takana olevaan: sitä ei voi fyysinen ihminen käsittää. Se on jotakin suurta energiaa ja olemusta. Se ei ”tuomitse” ketään. Sen voi aistia, mutta ei pelkin ihmisen silmin ja korvin.
Tälleen täällä.
En. Ajatuksiaan ei voi valita. Ajatuksia tulee ja menee, hyviä ja huonoja. Huonoista ajatuksista ei pidä tuomita itseään niin kauan kun ne ovat vain ajatuksia, eivätkä satuta ketään. Se toiminko ajatusteni mukaan, määrittää minut ihmisenä. Omaan toimintaansa pystyy vaikuttamaan, ajatuksiin ei. Kumpa pystyisinkin käytännössä toimimaan ainoastaan niiden hyvien ajatusten mukaan ja antaa huonojen ajatusten vain tulla ja mennä ilman että ne koskaan johtaisivat toimintaan. Jos jokainen ihminen pystyisi tähän, ei olisi kenelläkään paha olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään! Koska TIEDÄN olevani erilinen sieluentiteetti joka on elänyt ennenkin ja elää vastakin. Muistan nimttäin erittäin tarkasti edellisen elämäni asuinpaikkaa ja ammattia ja kuolintapaa myöten, jopa vanhempieni nimet. Kaksi ditä edeltävää muistan hatarammin muttat aikakauden, maan ja ammatin niistäkin.
Ja en ole hörhö vaan akateeminen asiantuntija. Olen jopa käynyt ”vanhan” kotitaloni luona jossa asuin 1920 -luvulla.
Kun väestö kasvaa jatkuvasti, niin mistä niitä uusia entiteettejä tulee? Entä mitä tapahtuu väestömäärän laskiessa, jäävätkö ruumiittomat entiteetit jonnekin jonottamaan?
Entä sukupuuton tapahtuessa?
Uusia ihmissieluja syntyy, kun eläimet pääsevät niin korkealle ymmärrystasolle, että seuraavana on ihminen. Astraalitaso on määrättömän suuri.
Miten minusta tuntuu että tuo on höpöhöpöä. Ihmisetkö muka järjestään jokainen kaikkia eläimiä ylempiä?
En usko. Niin moni ihminen on tosi paha ja kehittymätön. Ei viitsi edes kirjoittaa mihin kaikkeen sairaaseen ihminen pystyy.
Eläimet ovat mielestäni selkeästi korkeampia kuin ihmiset. Eivät tee kieroja ja oksettavia julmuuksia, vaikka ovat älykkyydeltään ehkä matalammalla.
Minä ajattelen, että ihmisiäkin on eri tasoisia elämänkokemuksiltaan. Osa on vielä niin harvoin tänne Maan päälle syntynyt, että ovat kehittymättömiä. Enemmän fyysisten halujensa ja impulssiensa varassa, kuin eläimet. Mielessä on vain ravinto, seksi, uni, raha, viihde ja Minä. Kaikki helppo ja vähän yksinkertainen.
Vierailija kirjoitti:
Mieli syntyy aivojen sähkökemiallsena toimintoja. Se ei sulje pois sitä etteikö tietoisuus ja elämä jatkuisi kuoleman jälkeen. Jollakin kvanttitason ilmiöillä tätä on pystytty sekittämäänkin. Maailmankaikkeus on jumalan luoma simulaatio, jossa on erilaiset asetukset laitettu kohdalleen.
Elämme simulaatiossa erittäin suurella todennäköisyydellä viimeaikaisten tutkimusten mukaan.
Simulaatioon minäkin olen omissa pohdinnoissani päätynyt. Tuntuu luonnolliselta.
Myöskin minusta on luontevinta ajatella Jeesuksen olevan avaruusolio, mikäli hän on olemassa.
En tajua miksi ihmisten mielestä nämä minun ajatukseni ovat naurettavia, mutta heidän omansa eivät.
Olen samaa mieltä tuosta. Monesti olen miettinyt, mikä ihmisestä tekee arvokkaamman kuin eläin. En ole keksinyt yhtään hyvää syytä. Pahuus alkaa älykkyydestä. Toki älyä voi käyttää hyväänkin, mutta liian moni ihminen valitsee toisin. Eläinten kohdalla vaistot ohjaavat usein julmalta tuntuviin tekoihin, mutta niiden takana ei ole pahuus, vaan selviytyminen.
Olen mielen ja kehon välinen yhteys. Osaan ajatukseni sanelemana esimerkiksi nostaa kättä tai istua alas. En osaa pysäyttää sydäntä tai lakata hengittämästä pitkäksi aikaa.
Tavallaan olen ajatukseni, koska ajatuksista lähtee moni teko, jotka ilmentävät sitä mitä olen.
Mutta toisaalta en ole ajatukseni, koska sinne pääkoppaan mahtuu niin paljon kaikkea puppua. Ihmiset manipuloivat toistensa ajatuksia, jne jne.
Ehkä meissä on sielu? Joku energia..? Olen agnostikko.
Niin, se on kyllä outoa kun jotkut ovat kokeneet selvän kehostairtautumiskokemuksen ja kyenneet katselemaan itseään ja muita kehonsa ulkopuolelta kertoen perään aivan oikein mitä on tehty, ovat esim. nähneet kun heitö on elvytetty tai leikattu. Nämä ovat liittyneet sydämenpysähdyksiin ja kuolemaan, joko luonnolliseen kuolemaan tai kun ihminen on väliaikaisesti "tapettu" pysäyttämällä sydän ja verenkierto väliaikaisesti esim. aivoleikkauksissa tarkoituksella jokisikin aikaa (viilennetty ensin nukutuksessa ihminen jotta voidaan turvallisemmin väliaikaisesti viedä henki ja palauttaa se sitten käynnistämällä taas sydän. niillä kuolleilla, jotka on saatu elvytettyä kuolleista on myös kokemuksia ruumiista irtaurumisesta. Näitä on paljon, löytyy kertomuksia netistäkin.