Ajatteletko olevasi sama kuin mielesi ja ajatuksesi?

Päässä pitkin päivää pälättämäsi monologi ("Minä") ei ole sinä vaan osa mielen kokonaisuutta kuten etusormesi on osa ruumistasi. Se on pelkkä käyttöliittymä, joka tekee järjestäytyneen yhteiskunnan mahdolliseksi. Samalla se on opitun kielen ja sen abstraktioiden synnyttämä harha, jolla tosin on omia intentioita.

Vierailija kirjoitti:

suomalaiset ovat moraalittomia omaan napaan tuijottelevia ateisteja nykyään ja ae näkyy maan hengessä ja hallitusedustuksessa.. ei mitään häpyä heikompiosaisten kohtelussa..

Niin kun ei tarvitse pelätä armollisia jumalaa joka rankaisee ikuisella ki-dutuksella vai?

Onko uškovaisen moraali siis vain pelkoa siitä, että ša-distinen jumala koštaa hel-vetin tulilla ikuisuuden koska rakastaa sinua niin paljon.

Minä olen sielu ja kehoni on vaatteeni.

Vierailija kirjoitti:

Jotka määrittävät kuka olet?

Ja jos niin, oletko ateisti?

Kiitos mainiosta aloituksesta!

Vastaus molempiin kysymyksiin:

Kyllä!

Jos ihminen on ajatuksensa, niin koomapotilas tai aivokuollut ei sitten ole ihminen vai?

Aivokuollut ei ole enää ihminen.

Koomassa aivot eivät ole vielä tuhoutuneet.

Assburger kirjoitti:

Aivokuollut ei ole enää ihminen.

Koomassa aivot eivät ole vielä tuhoutuneet.

Mikäs se aivokuollut sitten on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja olen ateisti. Mitään kehosta erillistä minuutta tai tietoisuutta ei ole olemassa.

Itsekin olen ateisti, mutta en kiellä aivoista riippumatonta minuuttia, ei vain ole mitään syytä olettaa sellaisen olemassaoloa, koska tiede ei ole pystynyt todistamaan tätä. Jos siis väittää että fyysisestä riippumaton tietoisuus on olemassa, tulee se pystyä todistamaan, tieteellisesti. Ennen kuin tieteellisesti asia todetaan, en usko siihen, mutta kun asia todistetaan, olen enemmän kuin valmis muuttamaan omia käsityksiäni tietoisuudesta ja minuudesta.

Eka täysjärkinen kommentti 👍

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Aivokuollut ei ole enää ihminen.

Koomassa aivot eivät ole vielä tuhoutuneet.

Mikäs se aivokuollut sitten on?

Elimiä luovuttava lihakasa.

Kauanhan menee aikaa eteenpäin ennenkuin ihmiset luopuvat uskomuksista ja irrationaalisista tunnepohjaisista huuhaahölynpölyistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen olevani fyysinen kokonaisuus, mieli jonain erillisenä asiana on vain illuusio.

Ajattelen juuri samoin. Ajatuksetkin ovat fyysisesti nähtävissä esim laitteilla ja persoonallisuutta ja ajatuksia voi muuttaa fyysisiset asiat, kuten päihteet, välittäjäaineet tai vaikka hapenpuute ja aivoja tuhoava sairaus.

Se, että aivojen fyysinen tila voi vaikuttaa mieleen ja ajatuksiin, ei tarkoita, että mieli on pelkästään aivojen synnyttämä asia. Päinvastoin mieli on aivoista erillinen kokonaisuus ja aivot ovat vain instrumentti, joita mieli käyttää ajattelemiseen samalla tavoin kuin ihminen käyttää pianoa musiikin tekemiseen. Päihteiden vaikutuksen alaisena ihmisen ajatukset suodattuvat näiden päihtyneiden aivojen kautta, mikä näkyy sekavana käyttäytymisenä ja puheena. Samoin jos piano on pahasti epävireinen ja vahingoittunut, sen fyysinen tila estää kauniin musiikin syntymisen, vaikka pianisti olisikin hyvä. Ulostulosta näkee, toimiiko instrumentti.

Ajattelenko olevani mieleni ja ajatukseni? En. Olen fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja hengellinen monimutkainen kokonaisuus johon kuuluu paljon muitakin ulottuvuuksia kuin mieli ja ajatukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja olen ateisti. Mitään kehosta erillistä minuutta tai tietoisuutta ei ole olemassa.

Itsekin olen ateisti, mutta en kiellä aivoista riippumatonta minuuttia, ei vain ole mitään syytä olettaa sellaisen olemassaoloa, koska tiede ei ole pystynyt todistamaan tätä. Jos siis väittää että fyysisestä riippumaton tietoisuus on olemassa, tulee se pystyä todistamaan, tieteellisesti. Ennen kuin tieteellisesti asia todetaan, en usko siihen, mutta kun asia todistetaan, olen enemmän kuin valmis muuttamaan omia käsityksiäni tietoisuudesta ja minuudesta.

Miksi katsot, että jokin asia on todistettava tieteellisesti ennen kuin voit uskoa siihen? On monia asioita, joita tiede ei voi todistaa ja silti niihin uskotaan (esim. matematiikan lait). Miten ei-fyysistä tietoisuutta voisi kokeellisesti tutkia?

Ajattelen että olen eri välittäjäaineiden, hormonien ja neurologisen toiminnan tulos, saatu vanhemmilta, muokaantunut eläessä. Kuitenkin minulla on mahdollisuus ajatella, haluta ja päättää asioita itse mutta loppujen lopuksi tekemiseni ovat aivojeni tulos. Erityisintä on että kykenen jollain tasolla kuitenkin itse vaikuttamaan millä tavalla vartaloni ja mieleni haluaakaan toimia tänään, esim masennuksen pidän pois liikunnalla ja ottamalla rennosti ja syömällä terveellisesti. On fiksua opetella tuntemaan itsensä ja vältää turhia scenarioita ja riskejä elämässä joista ei hyötyä sinulle ole paitsi kehitys- ja hyötymielessä.

Ajattelen siis olevani aivoni vaikka tuntuu että minulla on sielu. En sano että uskon vahvasti mihinkään väitteisiin mutta pidän kyllä ajatuksesta että olen ehkä enemmän kuin vain oma mieleni. 

Tosin olisi mukavaa jos kuolemanjälkeistä elämää ei kuitenkaan ole koska pelottaa jos sekin on yhtä tuskaa kuin oikea elämä, mieluummin halusin tulla osaksi universumien energioita ja olla täydellisessä olemattomuuden tasapainossa ja rauhassa. 

Joo kuulostaa hörhöltä mutta minulle on mielen tasapaino tärkeää koska olen herkkä ihminen muutenkin.

Ajattelen. Siksi tuntuukin oudolta että minulla on myös fyysinen puoli eli keho.

Miksi ajattelisin? Enhän ajattele myöskään olevani yhtä tunteideni tai toimintanikaan kanssa.

Tämän inkarnaation ajan olenkin. Sitten on ajatusten tarkistus, kun olen taas siirtynyt astraalitasolle.

Vierailija kirjoitti:

Tämän inkarnaation ajan olenkin. Sitten on ajatusten tarkistus, kun olen taas siirtynyt astraalitasolle.

Oletko joku steinerhörhö?

Olen yhtä ruumiini ja mieleni kanssa. Kuollessa kaikki loppuu. Ensin ajattelu, sitten lopulta ruumis maatuu.

Kun ajattelen, minä on. Kun en ajattele, minää ei ole.