Ajatteletko olevasi sama kuin mielesi ja ajatuksesi?

En ajattele. Ajatukset vaihtuvat. Minuus on pysyvämpää.

Ajattelen suunnilleen noin. Identiteetti voi rajoittaa ihmistä liikaa vaikka suhde meeneisyyteen/juuriin on tietenkin oltava. Ajattelen, että tämän hetkiset ajatteluni määrittää minua ja ohjaa kohti tulevaa minääni eniten. En ole ateisti, olen agnostikko. En tunnusta mitään olemassa olevaa uskontoa, mutten kielläkään enkä kiellä muita mahdollisia maailmankuvia. Kovin vähän kun tiedän varmaksi.

Ajattelen olevani fyysinen kokonaisuus, mieli jonain erillisenä asiana on vain illuusio.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen olevani fyysinen kokonaisuus, mieli jonain erillisenä asiana on vain illuusio.

Ajattelen juuri samoin. Ajatuksetkin ovat fyysisesti nähtävissä esim laitteilla ja persoonallisuutta ja ajatuksia voi muuttaa fyysisiset asiat, kuten päihteet, välittäjäaineet tai vaikka hapenpuute ja aivoja tuhoava sairaus.

En, vaan ihmisellä on identiteetti joka on muutakin kuin yksittäiset tunteet tai ajatukset. Sen huomaa vasta kun minuuden kokemuksen menettää (psykoottinen tila).

Minä ajattelen olevani yhtä mieleni kanssa ja kun aivot lakkaavat toimimasta, mieli ja minuus sammuu.

Olen itse ateisti,

Ap

Olen vartalo, joka vilisee elämää. Jos olisin ajatukseni ja se kuka kuvittelen olevani niin osaisin pysäyttää sydämeni ja hengitykseni. En osaa joten olen joku muu. Olen kasa lihaa joka kuvittelee olevansa suurempaa ja näkymättömämpää.

Kyllä ja olen ateisti. Mitään kehosta erillistä minuutta tai tietoisuutta ei ole olemassa.

En. Koska ihmisellä liian moni asia, jo nälkä ja väsymys muuttaa ajatuksia.  Hyvä olokin voi tulla vaikka väkivallan aikana, jos on päihteissä tai psykoosissa? Tietoisuus on kyllä ihme, ei määrity pelkästään oman kokemuksen kautta.  

Vierailija kirjoitti:

En. Koska ihmisellä liian moni asia, jo nälkä ja väsymys muuttaa ajatuksia.  Hyvä olokin voi tulla vaikka väkivallan aikana, jos on päihteissä tai psykoosissa? Tietoisuus on kyllä ihme, ei määrity pelkästään oman kokemuksen kautta.  

Hyvä olo voi tulla seksissäkin vaikka satutetaan.

Vierailija kirjoitti:

En ajattele. Ajatukset vaihtuvat. Minuus on pysyvämpää.

Missä tämä minuus ilmenee kun mieli lakkaa olemasta?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja olen ateisti. Mitään kehosta erillistä minuutta tai tietoisuutta ei ole olemassa.

Itsekin olen ateisti, mutta en kiellä aivoista riippumatonta minuuttia, ei vain ole mitään syytä olettaa sellaisen olemassaoloa, koska tiede ei ole pystynyt todistamaan tätä. Jos siis väittää että fyysisestä riippumaton tietoisuus on olemassa, tulee se pystyä todistamaan, tieteellisesti. Ennen kuin tieteellisesti asia todetaan, en usko siihen, mutta kun asia todistetaan, olen enemmän kuin valmis muuttamaan omia käsityksiäni tietoisuudesta ja minuudesta.

Miten te ateistit jaksatte elää, mistä mielekkyys, päämäärä ja tarkoitus.

Ajatuksethan voi valita, ei ne sinne itsestään tule.

Pieraisin äsken. Ilmeisesti suolistoni bakteerikanta alkaa vaihtua terveemmäksi pikkuhiljaa. Ihan kamalia paukkuja pääsee. Anteeksi.

Tietoisuus on kehittynyt niin pitkälle laskelmoivaksi, että se tietää vartalon vanhenevan ja kuolevan.

Kuolema ja pelko siitä aiheuttaa suurenmoiset ajatukset uskonnoista ja seuraavasta elämästä.

Rakkaus ajatteluun ja ikuisiin avaruuksiin, illuusioon kaiken ymmärryksestä antaa valheen suuremmasta.

Todellisuudessa suuremmoista on autonominen hermosto ja eliöstö, joka tarjoaa pieneliöille oman kasvualustan vartalossa. Ajattelu on yhteyttä kaikkeuteen. Siksi tietoisuus on netti ympäristön kanssa.

Itseys ei olekaan vartalo yksinäisyydessä vaan yhteydessä kaikkeen tapahtuvaan. Siksi sinä olet yhtä kuin perheesi tai vaikkapa tuntemattomaksi käynyt Kelli Iivattu

Se että kiellän olevani perheeni tai vaikkapa tuntemattomaksi käynyt Kelli Iivattu, on itsesuojelullinen toimenpide, joka ylläpitää meidät yhteisöllisessä toiminnassa, kuten elimistön punasolut vaikkapa.

Ihminen ei ole punasolua ihmeellisempi olento ja olemme kaikki yhtä kaiken eliöstön kanssa kaikkeen vaikuttaen. Maapalloa voi ajatella elävänä organismina ja ihmistä vain pienenä soluna.

Ajattelu erityisyydestä voi olla mutaatio aikojen saatossa, joka on periytynyt haitta tietoisuudesta siitä että kuolee pois.

Ihmisen ajatteluun liittyy myös taikauskoista ajattelua siitä että jos teen jotain niin tapahtuu jotain ja kuvitelma että voi hallita omaa elämäänsä erilaisin rituaalein.

Tämä on hyvä todiste ettei jumalia ole olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten te ateistit jaksatte elää, mistä mielekkyys, päämäärä ja tarkoitus.

Ajatuksethan voi valita, ei ne sinne itsestään tule.

Kyllä ateisteillakin voi olla taikauskoisia ajatuksia, jotka inspiroivat tekemään jotain lupaavaa.

Urheilussa on hyviä esimerkkejä erilaisista toimenpiteistä, joilla luvataan itselle parempia suorituksia.

Itse kuvittelen että kun syön terveellisesti niin elän paremmin jne.

Syön valkosipulia niin elimistöni voi muka hyvin. Ei näille asioille todellisuudessa ole mitään pohjaa. Hauska leikkiä ja näytellä esitelmää.

Kyllähän sitä voi masentua jos heittäytyy täysin rationaaliseksi elämässään. Silti on hyvä pitää ne faktat taustalla ja palata takaisin siihen tosiasiaan että on vain vartalo, joka elää suuremmassa vartalossa (maapallossa) ja pitäisi toimia yhtenä eliönä muiden joukossa tasapainossa muiden kanssa. Pitäisi on väärä sanamuoto se on eräänlainen toivo.

tietoisuus voi olla mutaatio ja aiheuttaa ikävän epätasapainon. Parhaiten tietoisuuden voi sammuttaa työnteolla ja muuttua eläimeksi. Zen-mielentilalla voidaan saavuttaa eläimellisyys ja päätyä vähemmän haitalliseksi ympäristölle kun kadotetaan itseys ja itsekkyys.

Vierailija kirjoitti:

Miten te ateistit jaksatte elää, mistä mielekkyys, päämäärä ja tarkoitus.

Ajatuksethan voi valita, ei ne sinne itsestään tule.

Jaksan elää kun teen asioita mistä pidän ja nautin elämästä. Ja vaikka en jaksaisikaan, ei minusta mitään uskovaista tulisi. Taivas on ihan nätti ja varmasti helpottava ajatus, mutta jos ei usko niin ei yksinkertaisesti usko. Sama se on kuitenkin yrittää elää täysillä kun on yähän maailmaan sattunut syntymään.

Liian vaikeaa av kansalle, ajatella nyt abstrakteja asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja olen ateisti. Mitään kehosta erillistä minuutta tai tietoisuutta ei ole olemassa.

Itsekin olen ateisti, mutta en kiellä aivoista riippumatonta minuuttia, ei vain ole mitään syytä olettaa sellaisen olemassaoloa, koska tiede ei ole pystynyt todistamaan tätä. Jos siis väittää että fyysisestä riippumaton tietoisuus on olemassa, tulee se pystyä todistamaan, tieteellisesti. Ennen kuin tieteellisesti asia todetaan, en usko siihen, mutta kun asia todistetaan, olen enemmän kuin valmis muuttamaan omia käsityksiäni tietoisuudesta ja minuudesta.

Tieteen välineet observoida ja todentaa asioita, eivät ole tarpeeksi kehittyneet vielä. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä että tieteen mittarein mittaamaamisen ulottumattomissa olevat asiat eivät voisi olla olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja olen ateisti. Mitään kehosta erillistä minuutta tai tietoisuutta ei ole olemassa.

Itsekin olen ateisti, mutta en kiellä aivoista riippumatonta minuuttia, ei vain ole mitään syytä olettaa sellaisen olemassaoloa, koska tiede ei ole pystynyt todistamaan tätä. Jos siis väittää että fyysisestä riippumaton tietoisuus on olemassa, tulee se pystyä todistamaan, tieteellisesti. Ennen kuin tieteellisesti asia todetaan, en usko siihen, mutta kun asia todistetaan, olen enemmän kuin valmis muuttamaan omia käsityksiäni tietoisuudesta ja minuudesta.

Tieteen välineet observoida ja todentaa asioita, eivät ole tarpeeksi kehittyneet vielä. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä että tieteen mittarein mittaamaamisen ulottumattomissa olevat asiat eivät voisi olla olemassa.

Kyllä kyllä. Ei vain ole mitään syytä olettaa niiden olevan olemassa. Jos löytyisi jokin tieteellisesti todennettava ilmiö ( esimerkiksi kaikille fyysisesti näkyvä jumaluus) jota ei vain pystyttäisi mittaamaan tieteellisesti, mutta kaikki ihmiset näkisivät aistein asian olevan totta, voitaisiin ajatella että tieteen mittausmenetelmät olisivat kehittymättömät. Mutta näinhän ei ole, jumaluus elää vain yksittäisten ihmisten mielikuvissa, joka on subjektiivista.

Olen pelkkä geenieni kulkuneuvo. Koko elimistöni, ajatukseni ja olemukseni on olemassa ainoastaan lisääntymistä varten, kaikki muu on harhaa. Ironista kyllä, en ole mitenkään kohtuuttoman paljon lisääntynyt. Toki tätä ajatusta tukee nimenomaan lisääntymiseen liittyvät syvät nautinnot, joita on mahdoton kuvailla ihmisillä, jotka eivät ole niitä tunteneet.