Lue keskustelun säännöt.
Ajatteletko olevasi sama kuin mielesi ja ajatuksesi?
Jotka määrittävät kuka olet?
Ja jos niin, oletko ateisti?
Kommentit (82)
Minussa taas on erillinen mieli, sielu, henki tai mikä se taas onkaan, joka oleilee tässä kehossani. En ole ateisti, mutta en voi uskoa myöskään siihen, että olisi olemassa vain yksi ja oikea uskonto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen olevani fyysinen kokonaisuus, johon mieli ja ajatukset kuuluu.
T. Agnostikko
Vierailija kirjoitti:
Miten te ateistit jaksatte elää, mistä mielekkyys, päämäärä ja tarkoitus.
Ajatuksethan voi valita, ei ne sinne itsestään tule.
Minä ainakin saan nautinnon ihan elämästä itsestään. Teen asioita, joista nautin. En tarvitse siihen mtn yliluonnollista, kuviteltua, mihin uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Miten te ateistit jaksatte elää, mistä mielekkyys, päämäärä ja tarkoitus.
Ajatuksethan voi valita, ei ne sinne itsestään tule.
Kiitos kysymästä, hyvin jaksan elää.
Elämän mielekkyys löytyy itsensä toteuttamisesta, päämäärät tällä hetkellä liittyvät ihmiskunnan tulevaisuuden parantamiseen omalla henkilökohtaisella panoksellani ja tarkoitus on jatkaa sukua, taata ihmisarvon jakamattomuuden periaatteen säilyminen sekä mahdollisimman laaja ihmisten, eläinten, kasvien eli elollisen elämän ja olemassaolon kunnioittaminen.
En toimi jumalan tai helvetin pelossa, toimin itse työstetyn moraalin pohjalta. Tämä elämä on kaikki mitä minulla on, joten siihen kannattaa sijoittaa niin että myös jälkikasvullani olisi myöhemmin hyvät elämänedellytykset maapallolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ajattele. Ajatukset vaihtuvat. Minuus on pysyvämpää.
Missä tämä minuus ilmenee kun mieli lakkaa olemasta?
Toiset uskovat että taivaassa, toiset ajattelevat että minuus inkarnoituu uudelleen maan päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ajattele. Ajatukset vaihtuvat. Minuus on pysyvämpää.
Missä tämä minuus ilmenee kun mieli lakkaa olemasta?
Ei missään. Se lakkaa olemasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tarkkailija kehoni ulkopuolella. Analysoin tapaani ajatella ja toimia. Seuraan huvittuneena valintojani.
Olen itselleni vieras mies.
-Ateisti
Ajattelen. Ei ole mitään mieltä kuvitella että minuutensa louhittaisiin jossain henkimaailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään! Koska TIEDÄN olevani erilinen sieluentiteetti joka on elänyt ennenkin ja elää vastakin. Muistan nimttäin erittäin tarkasti edellisen elämäni asuinpaikkaa ja ammattia ja kuolintapaa myöten, jopa vanhempieni nimet. Kaksi ditä edeltävää muistan hatarammin muttat aikakauden, maan ja ammatin niistäkin.
Ja en ole hörhö vaan akateeminen asiantuntija. Olen jopa käynyt ”vanhan” kotitaloni luona jossa asuin 1920 -luvulla.
Ajatukseni ja tunteeni eivät ole minua. Ne ovat vaan aivoissa tapahtuvaa kemiaa, ohimemeviä reaktioita. Minäkäsitys on pysyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatukset ovat kummallisia, ne eivät oikeasti kerro mistään. Ne ovat abstrakteja asioita, ne ovat kuin ilmaa. Silti ne ovat olevinaan todellisuus.
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään! Koska TIEDÄN olevani erilinen sieluentiteetti joka on elänyt ennenkin ja elää vastakin. Muistan nimttäin erittäin tarkasti edellisen elämäni asuinpaikkaa ja ammattia ja kuolintapaa myöten, jopa vanhempieni nimet. Kaksi ditä edeltävää muistan hatarammin muttat aikakauden, maan ja ammatin niistäkin.
Ja en ole hörhö vaan akateeminen asiantuntija. Olen jopa käynyt ”vanhan” kotitaloni luona jossa asuin 1920 -luvulla.
Tällekin varmaan löytyy joku diagnoosi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen olevani fyysinen kokonaisuus, mieli jonain erillisenä asiana on vain illuusio.
Voiko olla illuusiota mielestä ilman mieltä?
En, sillä ajattelen usein asioita unohtaen, kuka olen. Haaveilu on esim. tätä.
Minäkin uskon entisiin elämiin, myös muistan niitä. Olen "monen summa"
Henkimaailmaan jo siirtynyt mieheni sanoi minun olevan hybridi.
Muutun ja muunnun. Henkinen kehitys on saanut minut ajattelemaan laajemmin ja hallitsemaan mieltäni. Ihmisen tulee olla tietoinen omasta ajattelusta, vain siten syntyy muutos ja kasvu.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen suunnilleen noin. Identiteetti voi rajoittaa ihmistä liikaa vaikka suhde meeneisyyteen/juuriin on tietenkin oltava. Ajattelen, että tämän hetkiset ajatteluni määrittää minua ja ohjaa kohti tulevaa minääni eniten. En ole ateisti, olen agnostikko. En tunnusta mitään olemassa olevaa uskontoa, mutten kielläkään enkä kiellä muita mahdollisia maailmankuvia. Kovin vähän kun tiedän varmaksi.
Olet siis agnostinen ateisti, koska et ole kuitenkaan uskossa. Niin kuin suurin osa ateisteista, harva väittää tietävänsä varmasti että mitään ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Miten te ateistit jaksatte elää, mistä mielekkyys, päämäärä ja tarkoitus.
Ajatuksethan voi valita, ei ne sinne itsestään tule.
Mielekkyys, päämäärä ja tarkoitus on tietysti jokaiselle vähän eri asioita, mutta toisaalta veikkaan että meillä on hyvin pitkälti samat asiat. Minulla vaan puuttuu se jumala sieltä joukosta, koska en koe että sellaista on olemassa.
suomalaiset ovat moraalittomia omaan napaan tuijottelevia ateisteja nykyään ja ae näkyy maan hengessä ja hallitusedustuksessa.. ei mitään häpyä heikompiosaisten kohtelussa..
NÄillä mielikuvilla on evoluutiossa ollut tehtävänsä. Kun elämä oli kovempaa, ihminen on tarvinnut mielikuvitustaan jaksaakseen raataa itsensä ja ennen kaikkea lastensa hengissäselviämiseksi.
t. se, joka on geeniensä orja