Mies ei halua puhua lastenhankinnasta

M41 kirjoitti:

Uhkavaatimusta on kaikki "jos ei tehdä X, niin joudumme eroamaan"-jossittelu. Aikuinen ja kypsä tapa on sanoa suoraan: "haluan erota, koska...", eikä varsinkaan lähteä tuolla hetkellä mukaan jos toinen hädissään alkaa pehmetä ja alkaa tarttua oljenkorsiin vain säilyttääkseen parisuhteensa.

Pötyä. Vastuullista on kuitenkinnkertoa etukäteen tästä, muuten ero tulee toiselle puskista ja yllätyksenä. Ehkä se toinen olisikin halunnut jatkaa yhdessä ja kuitenkin niitä lapsia, jos olisi ajoissa ymmärtänyt, että toinen on tosissaan ja asialla on kiire. Eli lyllä se pitää etukäteen kertoa, että eroaa, ellei yritetä lasta. Sen toisen ei ole mikään pakko jatkaa sellaisessa suhteessa, jos hän mieluummin eroaa kuin saa lapsen. Myös hän on aikuinen ja voi sanoa haluavansa mieluummin erota. Sitä kutsutaan tasaberoiseksi keskusteluksi ja vastuunottamiseksi omista teoistaan.

Hyvässä parisuhteessa pitää pystyä puhumaan kaikesta. Tosin en ymmärrä miten ihmiset oikein päätyy kimppaan jos tulevaisuuden visiot on erilaisia. itse olin 22v ja mies 25v kun aloimme seurustella ja lapsiasiakin keskusteltiin jo seurustelun alussa selväksi. Molemmat halusi lapsia mutta ei heti vaan ensin opiskelut loppuun. Mies yllätti vielä että hän haluaa olla sitten naimisissa ennen lapsia ( on ateisti kuitenkin).

Olin 25v kun menimme naimisiin ja 1.lapsi syntyi kun olin 27v.

Faktahan on että mies pystyy niitä lapsia tekemään vaikka 7kymppisenä joten paine ja kiire jää ap:lle.

Itse en olisi voinut jäädä kenenkään miehen takia lapsettomaksi. Olisin hankkinut yhden lapsen vaikka yksin hed.hoidoilla. 

Mutta ap:n pitää nyt miettiä kumpi on tärkeämpää se mies vai lapsi. Ja mitäs jos vaikka 45v tuleekin ero ja mies ottaa nuoremman ja tekeekin lapsia ja ap on lapseton ja yksin.

Jos on noin vaikeaa ja mies välttelee viimeiseen asti puhumasta asiasta niin mitäs jos onkin pistänyt vaikka piuhat poikki tai muuten ei pysty lapsia edes saamaan? Mutta luultavasti vaan ei halua lapsia.

Ja mitä kiristystä se on jos nainen sanoo että ero tulee jos ei yhdessä lapsia tehdä. Jos nainen haluaa lapsia ja mies ei niin pakkohan se on erota.

Vierailija kirjoitti:

Jos on noin vaikeaa ja mies välttelee viimeiseen asti puhumasta asiasta niin mitäs jos onkin pistänyt vaikka piuhat poikki tai muuten ei pysty lapsia edes saamaan? Mutta luultavasti vaan ei halua lapsia.

Ja mitä kiristystä se on jos nainen sanoo että ero tulee jos ei yhdessä lapsia tehdä. Jos nainen haluaa lapsia ja mies ei niin pakkohan se on erota.

Nuo miehet, jotka haluavat oikeuden roikottaa naista, nimittävät naisen oikeutta kertoa tulevasta erosta kiristykseksi. Se on uhkailua, jolla he hiljentävät naisen ilmaisemasta toiveitaan ja tekemästä omia päätöksiä. Se on keino alistaa naista.

Kiristystä olisi vaikka ottaa miehestä yksityisyyttä lpukkaavia kuvia ja sanoa, että julkaisen nämä, ellet hanki lapsia kanssasi.

Se että kertoo joutuvansa eroamaan, jos parisuhde perustavalla tavalla ei täytä tarpeita, ei ole kiristystä. Se mies on myös vapaa eroamaan itse ja kertomaan etukäteen, että haluaa mieluummin ryhtyä sinkuksi kuin alkaa hankkia lapsia.

Ei tuollaisella suhteella ole tulevaisuutta.

Oma mieheni vältteli myös asiasta puhumista ja jos yritin keskustella hän tyrmäsi lapsitoiveeni omituisena ja päättömänä, ikään kuin olisin ehdottanut että muutamme yhdessä etelämantereelle tai jotain muuta absurdia. Se oli lopulta loukkaavaakin kun hän antoi koko ajan ymmärtää että minun haaveeni on typerä ja hän on asiassa se järkevämpi osapuoli.

(nykyisin olen 2 lapsen äiti ja ikionnellinen siitä)

Vierailija kirjoitti:

Tämä lapsiasia on kyllä todella tärkeä asia käsitellä heti suhteen alkumetreillä. Varsinkin jos ikää alkaa olemaan 30 ja sen yli. Se on ihan yhtä tärkeää haluaa niitä lapsia tai ei halua. Koska niin kuin joku edellä kirjoitti, se on yksi niitä harvoista asioista missä ei suhteessa oikein voi tehdä kompromisseja. Kumpaankaan suuntaan ei voi ihmistä pakottaa.

Välillä ihmettelen kun ihmiset lyövät hynttyyt yhteen ja sitten siinä vasta 35 tienoilla vasta herätään, että mikä se sinun kantasi lastensaantiin olikaan. Ja hups, se onkin aivan vastakkainen kuin minulla. Että miten ihmeessä se asia ei ole muka tullut puheeksi aikaisemmin? Sitten erotaan ja jäädään lapsettomiksi kun ei ehdikään löydä uutta kumppania ja ei tullakaan enää raskaaksi kun ikää on lähemmäs 40. Minäkin tiedän valitettavan monta tällaista tapausta ja kaikissa on niin, että nainen olisi halunnut lasta mutta mies ei halunnutkaan.

AP, nyt vain pakotat sen asian keskusteluun. Tuommoinen asia ei voi olla parisuhteessa tabu. Kerrot miehellesi mitä haluat ja vaadit vastausta mitä mies asiasta ajattelee. Kaikki tämä rauhallisesti ja järkevästi jutellen. Mutta perheenperustamisesta puhuminen ei voi olla tabu parisuhteessa.

Kiitos vastauksestasi. Toki asia on otettu puheeksi, itseasiassa jo ekoilla treffeillä, ihan ohimennen että mikä toisen kanta asiaan on. Silloin hän sanoi että haluaa lapsia mutta myöhemmin. Tämän jälkeen kun asian olen ottanut pari kertaa puheeksi ihan vaan kysyäkseni missä mennään ja millaiset fiilikset hänellä on niin on alkanut juuri tämä ahdistus ja mykkäkoulu. Olin siis alusta asti siinä uskossa että kyllä hän joskus lapsen haluaa. Luonnollisesti en silloin voinut kysyä että milloin tämä hänen "joskus" tarkalleen on. Ap

Pitäisi varmaan aina antaa näihin vastaesimerkiksi oma mieheni. Kun ekan kerran puhuin tosissaan lapsista, niin tokaisi, että mitä tässä sitten turhaan enää ehkäisyä käytetään. Ja jäikin ehkäisy pois.

Eli näin se menee miehen kanssa, joka haluaa lapsia. Ei mitään epämääräisiä "sitten joskus".

No nythän se on tullut sitten selväksi että miehen joskus tarkoittaa luultavasti ei koskaan.

Nyt vaan mietit mitä SINÄ elämältä haluat. Onko tämä sitä ja riittävää onnelliseen elämään?

Mies voi tehdä näin suuren päätöksen vain omasta puolestaan ja sinä sitten päätät itse...eikös vaan?

Meillä mies oli ensin hiukan järkyttynyt kun minulle iski vauvakuume että "nytkö jo"...olimme olleet yhdessä 4 vuotta.

Mutta hetken miettimisen jälkeen lämpeni ajatukselle. Mutta ei niitä lapsia sitten niin vaan tehtykään ja meni 1,5 vuotta ennenkuin tärppäsi ja ehdimme molemmat säikähtää että emme saa lapsia ollenkaan.

Meillä on 2 lasta...tyttö ja poika. Mies olisi halunnut vielä 3.kin lapsen mutta minä en enää halunnut olla raskaana tai synnyttää...oli sen verran vaikeaa ja rankkaa. Näiden kahden lapsen välissä oli yksi keskenmeno ja yksi tuulimunaraskaus.

Jos sinulla on rahaa niin mene hedelmöityshoitoihin.

Miehesi ei halua lapsia. Lähde: olen 33-vuotias mies, joka ei halua lapsia. Kyllä tuossa iässä jo tietää, kiinnostaako perhe vai ei, ja kaikkia ei todellakaan kiinnosta.

Eroaminen pelottaa, ja olen sen itsekin tehnyt. Olen kuitenkin hyvin onnellinen uudessa lapsettomassa suhteessani, ja niin tekin tulette olemaan tahoillanne.

Jos mies sanoo myöhemmin, niin se myös tarkoittaa myöhemmin. Ratkaiseva kysymys on, onko myöhemmin sinulle liian myöhään vai ei. Näin ollen sun pitää kysyä asia suoraan: haluaako mies lapsia seuraava kahden vuoden aikana, kyllä tai ei. Jos vastaus on ei (tai jotain muuta kuin selvä kyllä), niin joudut valitemaan nykyisen miehesi tai lasten välillä. Jos vastaus on selkeä kyllä (ja luotat miehesi rehellisyyteen), niin sinulla on selkeä visio milloin lapsia saattaa teille tulla.

Vierailija kirjoitti:

Miehesi ei halua lapsia. Lähde: olen 33-vuotias mies, joka ei halua lapsia. Kyllä tuossa iässä jo tietää, kiinnostaako perhe vai ei, ja kaikkia ei todellakaan kiinnosta.

Eroaminen pelottaa, ja olen sen itsekin tehnyt. Olen kuitenkin hyvin onnellinen uudessa lapsettomassa suhteessani, ja niin tekin tulette olemaan tahoillanne.

Mutta tuo pitäisi myös rehellisesti kertoa puolisolle. Samoin deittailuvaiheessa pitää avoimesti kertoa, ettei halua lapsia ollenkaan. Näin et tuhlaa kenenkään lasta haluavan aikaa, kun realiteetit on heti tiedossa.

Tässä aloituksessa mies tekee todella itsekkäästi, kun ei suostu asiasta puhumaan ja ap:n kello vain tikittää eteenpäin.

Meillä on sama tilanne mutta itsekään en ole varma haluanko lapsia. Se tekee tästä vielä vaikeampaa! :/ kohta olisi päätöksiä tehtävä johonkin suuntaan....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi ei halua lapsia. Lähde: olen 33-vuotias mies, joka ei halua lapsia. Kyllä tuossa iässä jo tietää, kiinnostaako perhe vai ei, ja kaikkia ei todellakaan kiinnosta.

Eroaminen pelottaa, ja olen sen itsekin tehnyt. Olen kuitenkin hyvin onnellinen uudessa lapsettomassa suhteessani, ja niin tekin tulette olemaan tahoillanne.

Mutta tuo pitäisi myös rehellisesti kertoa puolisolle. Samoin deittailuvaiheessa pitää avoimesti kertoa, ettei halua lapsia ollenkaan. Näin et tuhlaa kenenkään lasta haluavan aikaa, kun realiteetit on heti tiedossa.

Tässä aloituksessa mies tekee todella itsekkäästi, kun ei suostu asiasta puhumaan ja ap:n kello vain tikittää eteenpäin.

Ei minulla ollut hajuakaan halusinko lapsia vai en alkaessani tapailemaan eksääni. Nuo päätökset kypsyvät useimmilla suhteen aikana ja sitten on vaikea heittää suhde romukoppaan.

Aloittajan täytyy nyt itse ottaa tässä ohjat. Hän on se joka haluaa jotakin muuta.

Kiitos vastauksista ja osittain tsempeistäkin. Eroa en aio tämän vuoksi harkita, sillä uuden kumppanin etsiminen vain lapsen hankintaa ajatellen kuulostaa epätoivoiselle enkä missään nimessä haluaisi luopua tästä miehestä.

Tuli tunne, että toivoa olisi vielä, kunhan saamme puhuttua asian selväksi. Nyt todella on aika pohtia molemmin puolin mitä kumpikin meistä haluaa. Ap

Alkaako ap sinua kaduttaa, jos jäät lapsettomaksi? Jos et edes pääse yrittämään ennen kuin on liian myöhäistä? Jos epäilet, että alkaa kaduttaa, et voi jäädä enää odottelemaan. Lähde, jos mies ei ole valmis yrittämään lasta kanssasi NYT.

Jos jäät tähän suhteeseen ja lapsettomaksi, ennen pitkää katkeroidut ja alat syyttää miestäsi siitä, että sinusta ei tullut äitiä. Asia tulee väliinne koko loppuelämänne.

Tiedän jotain siitä, mitä käyt läpi. Kauan sitten aloin toivoa lasta, mutta mieheni ei ollut vielä valmis. Kertoi haluavansa lapsia, mutta joskus myöhemmin. Parin vuoden päästä. Tai ehkä kolmen. Välillä itkin miehelle, että minusta tuntuu kuin aika loppuisi kesken. Olin jollain tasolla aina pelännyt jääväni lapsettomaksi, mutta mies ei ottanut pelkoani todesta.

Viimein mies oli valmis. Lasta ei kuitenkaan kuulunut. Jälleen itkin, että meidän pitää mennä tutkimuksiin, kaikki ei ole kunnossa. Miestä epäilytti, ei halunnut. Suostui kuitenkin viimein. Tutkimuksissa selvisi hyvin pian, että meissä molemmissa oli vikaa ja mahdollisuutemme saada lapsi olisivat häviävän pienet. Ironista tässä oli, että minun kohdallani juuri ajan kuluminen oli tehnyt tehtävänsä. Kukaan ei voi luvata, että olisin tullut muutamaa vuotta aikaisemmin raskaaksi, mutta mahdollista se olisi ollut. Lapsettomuustuomion saadessani olin nuorempi kuin sinä nyt.

Saimme lopulta lahjasoluilla lapsen, niin ihanan ja rakkaan. En ole katkera, mutta kokonaan lapsettomaksi jäätyäni varmasti sitä olisin. Olisin katkera sekä miehelle että itselleni. Muista ap, että myös nykytilanteeseen tyytyminen on päätös. Sinun päätöksesi. Ja sinun on elettävä tekemäsi päätöksen kanssa joka ikinen päivä tästä eteenpäin.

No onko ihme, jos miehet eivät halua ouhua lastenhankinnasta nykynaisen kanssa?

Kuika hullu haluaa naulata itsensä himaan 18sta vuodeksi?

Jos naiset on läpi historian siihen joutuneet, niin ei nykymies polvi ole velvollinen sitä "paikkaamaan".

Ap, teillä on toivoa, mikäli mies suostuu puhumaan asian selväksi, kuten itse sanoit. Oma mieheni toisteli vuosia "kyllä haluan, joskus", ja ahdistus kasvoi. Samaan aikaan hän alkoi käyttäytyä torjuvasti ja kusipäisesti parisuhteessa, muttei kertonut, mikä vaivaa. Lopulta nurkkaan ajettuna sai sanottua, että oikeasti ei halua. Erottiin sitten, kun olin vähän yli 30, mutta en onnistunut vuosiin löytämään riittävän vakaata parisuhdetta, jossa mieskin haluaisi lapsia. Nykyisen kanssa on nyt yritetty, mutta taidan olla jo liian vanha kun en ole raskaaksi tullut, hoitoja en ole kokeillut, ehkä tyydyn tähän tilanteeseen. Olen vihainen eksälleni siitä että tahallaan vedätti vuosia eikä suostunut keskustelemaan rehellisesti. Tavallaan olen silti tyytyväinen että sain lopulta homman katki ja mahdollisuuden yrittää, vaikkei se lopulta tulosta tuottanutkaan.

Jätä se