Lue keskustelun säännöt.
Marja, 13, valittiin vuoden huoraksi, ja opettajat vain katsoivat vieressä: ”Olin koko koulun edessä leimattavana”
10.01.2019 |
Tietokirjailija ja seksuaaliterapeutti Marja Kihlström pohtii, mikseivät opettajat puuttuneet yläasteaikaiseen nöyryyttämiseen.
Nykyisin seksuaaliterapeuttina työskentevä Marja Kihlström kirjoittaa Puhu muru -blogissaan tapauksesta, joka on jäänyt hänen mieleensä yläkoulusta.
– Halusin tuoda esille oman kokemukseni, koska uskon, etten ole ainoa joka on kokenut vastaavaa nuoruudessaan. Samalla halusin osoittaa tukeni nuorille, joita kiusataan tälläkin hetkellä, Kihlström kertoo Iltalehdelle.
Kihlströmin mukaan hänen koulussaan Karkkilassa vietettiin vuonna 1999 abigaalaa, jossa lukion abiturientit palkitsivat nuorempia oppilaita lukiosta ja yläasteelta. Kihlström oli tuolloin 13-vuotias 7.-luokkalainen.
”Yhtäkkiä nimeni sanottiin gaalassa ja sain huorapalkinnon koko koulun edessä. Palkinnon jaon yhteydessä perusteltiin, miksi palkinnon sain ja minusta näytettiin salaa kuvattu video, jonka päälle tuli lopuksi teksti: SAKKOLIHAA. Palkinnoksi tuli pala kangasta, kondomeja ja jonkin sortin kunniakirja. Muistan miten minulle naurettiin.”
Kihlström muistelee nöyryytyksen ja vihan tunteita, jotka palkinnon saaminen hänessä herättivät.
”Olin täysin hämilläni, nolona ja koko koulun edessä leimattavana. Siinä ne opettajatkin katsoivat ympärillä eivätkä tehneet mitään. Jäin aivan yksin muiden naurettavaksi.”
Hän kertoo saaneensa kuulla huorittelua koko yläasteen ajan. Lukioon hän lähti Helsinkiin.
Jos alla oleva Instagram-upotus Marja Kihlströmin kuvasta ei näy, voit katsoa sen
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/fc65b1d5-9a9a-490e-b413-c989…
Kommentit (112)
Meillä oli pohjois-pohjanmaalla ihan samanlaista 90-luvulla. Minä sain ”Vuoden kone”-kunniakirjan. Olin kokematon, joten kunniakirja loukkasi kovasti. Isot rinnat taisivat vaikuttaa arviointiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvinaisen munattomia opettajia! En kehtaisi edes toimia opettajan ammatissa, jos pelottaisi puuttua tuollaiseen kiusaamiseen.
Ja mikä ihme noita abeja on vaivannut? Miksi lukiolaiset kiusaisivat lasta? Järkyttävää 😟
Tuli mieleen et meidän lukiossa muutamaa ekaluokkalaista kiristettiin kastajaisissa siten, että niiden piti suudella keskenään tietyn ajan. Jos eivät olisi suostuneet, niin niistä olisi näytetty joku videopätkä, missä ilmeisesti olivat haukkuneet koulun opettajia tms.
Jxkxkxkzkdjjd kirjoitti:
Millä kuvattiin? Vuonna 99 ei ollut kamerapuhelimia. Jonkun on siis täytynyt kantaa videokamera kouluun ja onnistunut sillä salakuvaamaan...
No oli kuule sellaisia digikameroita, joitta sai jonkun videonpätkänkin kuvattua.
Vierailija kirjoitti:
M36ex lohjalainen kirjoitti:
Kun minä olin yläasteella, 90 luvun puolessa välissä, oli käytössä orjapäivä. Vai oliko sen nimi virallisesti ”ysien päivä”?
Silloin juhlasalissa koko koulun edessä ysiluokkalaiset ja seiskaluokkalaiset laitettiin riviin, ysit saivat valita seiskoista jokainen oman orjansa, jonka piti seurata ja palvella loppupäivä.
Hyvin monessa tapauksessa tämä johti siihen, että orjia pahoinpideltiin tai muuten rajummin kiusattiin.
Tytöissä ehkei niin paljoa, mutta pojissa meno oli aika karua.
Näin lohjalla.
meillä ysit saivat nöyryttää nuoremoia mm. laittaa punnertamaan , laittaa seisomaan asennossa, kastaa valkosipulivedellä jne...
Sama. Vesiilmapalloja ja vesipyssyjä täytettynä etikkavedellä, kananmunien heittoa yms, ilman opettajien puuttumista.
Ysienpäivä, ns. orjapäivä oli järjestävällä porukalla tiedossa etukäteen. Opettajatkin tiesivät, mutteivät kertoneet päivämäärää, koska osa oppilaista olisivat lintsanneet silloin.
Moni kiusaamista pelkäävä olisi mielummin lintsannut kuin tullut kiusatuksi. Lintsaus oli syntiä, kiusaaminen ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen lukiossa opettajana, ja muutaman kerran penkkareissa ja potkiaisissa on ollut todella kyseenalaisia palkintokategorioita, ja lähes vuosittain väännetään abitoimikunnan kanssa siitä, mitä voidaan hyväksyä ja mitä ei. Nykyään lista pitää hyväksyttää rehtorilla ennen tilaisuutta. Minusta koko palkintoperinteestä voisi luopua, mukaan lukien opettajille jaettavat palkinnot. Olen nuorehko naisopettaja enkä halua mitään "koulun kuumin ope" -palkintoja, joita on muutaman kerran tullut. Nuorten mielestä tämä varmaan on kehu, mutta itse näen, ettei ulkonäön arvostelu kuulu työpaikalle. Samoin harmittaa joidenkin kollegojen puolesta, kun abivideolla, jossa opiskelijat esittävät opettajia, saatetaan tehdä pilaa opettajien sellaisista ominaisuuksista, kuten änkytys tai heikko kuulo.
Tämä on syy, miksi monet opettajat haluaisi saikuttaa penkkaripäivän. Missä muussa ammatissa pitää sietää hyvässä lykyssä henkilöön menevää pilkkaa työaikana julkisesti? Ja kun se olisikin vain ne abit ja kollegat, mutta vieressä seuraa kaksi nuorempaa ikäluokkaa ja pahimmissa tapauksissa yläkoululaisetkin, kuinka tätä opettajaa pitääkin pilkata jostain vaikka fyysisestä ominaisuudesta tai nimitellä muuten asiattomasti.
Minusta on terve suuntaus, että kaikki materiaali pitää hyväksyttää rehtorilla tai nimetyllä opettajalla. Suurin osa abi-ikäluokista on ok, koska luokan johtohahmot on fiksuja oppilaita ja suitsivat sitä ihan omaa kohteliasta käytöstään. Mutta sitten tulee ikäluokkia, joissa johtohahmot on ilkeitä ja negatiivisia, ja tietää jo etukäteen, millaista sontaa ja ivaa sieltä tulee niskaan.
Abit saa vähän ivailla ja pikkuisen pistelläkin, mutta sen pitää olla sellaista, ettei se loukkaa tai kiihota nuorempia ikäluokkia samaan perseilyyn mukaan.
Olen käynyt ruotsinkieliset koulut Helsingissä ja Kauniaisissa. Ei olisi tullut kuuloonkaan että opettajat/rehtori käyttäytyisivät noin moukkamaisesti ja käyttäisivät tuollaista kieltä. Heidän kuuluu olla esimerkillisiä nuorille, vaikka vain virkansa puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me saatiin itse abivuonna samanlaisia palkintoja lukion tokaluokkalaisilta. Itse tosin niin huomaamaton, että säästyin pilkalta ja sain vain "vuoden hymy" -palkinnon. Huomasi kyllä, etteivät palkintojen laatijat meitä juuri tunteneet, sillä moni palkinto oli luokkaa "vuoden silmälasit" ja "vuoden keskijakaus". Jotkut muut abit kuitenkin saivat ilkeitä palkintoja tuossakin gaalassa.
Miksi ylipäänsä pitää olla tuollaisia nöyryytysleikkejä? Ja mikä pointti tuossa kuvatussa gaalassa on ollut? Abejahan noissa abijuhlissa kuuluu kiusoitella, ei niin, että abit kiusaavat nuorempia oppilaita!
Täytyy kyllä sanoa, että omassa nuoruudessani 90-luvulla ei meidän koulussa ainakaan abit jakaneet mitään "huorapalkintoja" tai ylipäätään mitään palkintoja nuoremmille. Meillä oli yläaste ja lukio samassa, mutta pysyivät ihan asialinjalla. Teinarit oli kasilla, mutta ei niissäkään mitään älyttömyyksiä ollut ja touhua oli suitsittu tosi paljon johtuen joskus 80-luvulla tulleista valituksista. Opettajan johdolla piti tehtävät miettiä ja jotkut opettaja hylkäsi, kun olimme ysilä ja suunnittelimme ohjelmaa kasien pään menoksi. Ei saanut olla mitään seksuaalista tai paljastelevaa tai pilkkaavaa. Jotain vyötärölle naru ja siihen kynä -> kisataan, kuka saa ekana pulloon ja palkinnoksi "pinkki kampa". Ei mitään vessanpytyissä pään uittamista tai kenenkään paidan alle omenoiden tunkemista. Inhottavin osuus oli ottaa suuhun sitä teinarikakkua, jonka sai muutaman sekunnin päästä sylkäistä pois.
Kuulostaa kyllä oudolta, jos jossain koulussa on tommoisia hyväksytty edes 20 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M36ex lohjalainen kirjoitti:
Kun minä olin yläasteella, 90 luvun puolessa välissä, oli käytössä orjapäivä. Vai oliko sen nimi virallisesti ”ysien päivä”?
Silloin juhlasalissa koko koulun edessä ysiluokkalaiset ja seiskaluokkalaiset laitettiin riviin, ysit saivat valita seiskoista jokainen oman orjansa, jonka piti seurata ja palvella loppupäivä.
Hyvin monessa tapauksessa tämä johti siihen, että orjia pahoinpideltiin tai muuten rajummin kiusattiin.
Tytöissä ehkei niin paljoa, mutta pojissa meno oli aika karua.
Näin lohjalla.
Tämä orjapäivä oli käytössä vielä -90 luvun lopulla. Terkkuja Lohjalta.
Samaisessa lohjalaisessa koulussa oli myös jonkinlaisena opetustyöntekijänä nainen, jonka oma lapsi oli pahemman luokan koulukiusaaja. Kauhean kiva, että kaverin oma mutsi (joka on nykyisin jonkinsortin poliittinen toimija) ei joko tiennyt tai piitannut jälkikasvunsa toimista.
80-luvulla meidän lukiossa lopetettiin yleinen tapa pilkata opettajia. Heistä tehtiin pilkkaesityksiä, sketsejä, lauluja ja julisteita. Minusta se oli hauskaa, sai kerran vuodessa nauraa opettajille. Mutta opettajat ovatkin herkkiä aikuisia ja se kiellettiin. Parempihan se on toki kiusata oppilaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä oudolta, jos jossain koulussa on tommoisia hyväksytty edes 20 vuotta sitten.
No mut se nyt olikin Karkkila.
Omassa yläkoulussani on.jo vuosia sitten luovuttu noista "läppästipendeistä", terkkuboxeista ja seuskojen "kastajaisista". Kun niitä ei ole koulun perinteessä, niin ei niitä kukaan kaipaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jxkxkxkzkdjjd kirjoitti:
Millä kuvattiin? Vuonna 99 ei ollut kamerapuhelimia. Jonkun on siis täytynyt kantaa videokamera kouluun ja onnistunut sillä salakuvaamaan...
Voin kertoa, että kuvasin jo 90-luvun alussa yhdellä kädellä kannettavalla videokameralla. Siihen laitettiin minikokoinen vhs-kasetti. Se ei ollut mikään iso laite.
Vierailija kirjoitti:
Meidän koulussa yläasteella jaettiin vastaavia palkintoja. En vieläkään tajua, miten opettajat sallivat sen. Eräs köyhän perheen tyttö sai "palkinnon" vaatteistaan, jotka muiden mielestä oli rumia. Muistan, kuinka kamalaa oli katsoa tytön harmia.
Milloin tämä tapahtui? Eikö edes rehtori puuttunut asiaan?
Meidän koulussa 90-luvun alkupuolella piti hyväksyttää tällaiset ensin rehtorilla. Penkkareissakaan ei saanut mitä tahansa esittää. Toki sensuuria pyrittiin kiertämään, rehtori kun ei hoksannut aivan kaikkea... tosin nämä olivat suht harmittomia juttuja.
Laittakaa hyvät kommentoijat paikkakunta ja koulu.
Nyt on viimeistään aika nostaa esille, ettei tulevaisuudessa yksikään lapsi tai nuori tarvitsi kokea samaa.
Ja vanhemmat herätys, jos sitä eivät opettajat tee. Pöyristyttäviä nöyryytyksiä.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla meidän lukiossa lopetettiin yleinen tapa pilkata opettajia. Heistä tehtiin pilkkaesityksiä, sketsejä, lauluja ja julisteita. Minusta se oli hauskaa, sai kerran vuodessa nauraa opettajille. Mutta opettajat ovatkin herkkiä aikuisia ja se kiellettiin. Parempihan se on toki kiusata oppilaita.
Miksi ylipäätään pitää ketään kiusata? Kyllä hauskan tilaisuuden voi järjestää ilman, että ketään nolataan ja haukutaan.
M36ex lohjalainen kirjoitti:
Kun minä olin yläasteella, 90 luvun puolessa välissä, oli käytössä orjapäivä. Vai oliko sen nimi virallisesti ”ysien päivä”?
Silloin juhlasalissa koko koulun edessä ysiluokkalaiset ja seiskaluokkalaiset laitettiin riviin, ysit saivat valita seiskoista jokainen oman orjansa, jonka piti seurata ja palvella loppupäivä.
Hyvin monessa tapauksessa tämä johti siihen, että orjia pahoinpideltiin tai muuten rajummin kiusattiin.
Tytöissä ehkei niin paljoa, mutta pojissa meno oli aika karua.
Näin lohjalla.
Meillä oli vasta lukiossa vastaava tapahtuma.
Olen edellisen kommentin kirjoittaja. Koen asian ottamisen esille työyhteisössäni vaikeaksi. En halua leimautua ilonpilaajaksi. Julkisessa ammatissa pitää sietää kritiikkiä ja ehkä hyväksyä sellainen myös parodian muodossa. Myös poliittista satiiria tehdään pilkkaamalla kohteiden vastaavia ominaisuuksia.
Toisaalta kyse on lopulta aikansa eläneestä perinteestä, joka ei sovi nykymaailmaan. "Ennen vanhaan" kuri kouluissa oli tiukempaa, jolloin penkkarit toimivat tavallaan väärän kuninkaan päivänä. Lukiot olivat myös pienempiä ja kaikki tunsivat toisensa, yhteisöllisyyden tunne oli voimakkaampi. Jos opettajien ja opiskelijoiden suhde on läheinen ja perustuu luottamukseen, kestää se mielestäni myös tällaista vitsailua paremmin.
Nykyään yhdessä lukiossa voi olla yli tuhat opiskelijaa, eikä opiskelijoita ehdi oppia tuntemaan. Jonkin seksiopepalkinnon pokkaamisen nöyryyttävyyttä lisää se, että yleisöä on satamäärin eikä suurinta osaa edes tunne. Lisäksi nykyään on koko ajan pelko siitä, mitä jaetaan someen. Koulun tapahtumissa tuntuu joskus siltä kuin olisi tahtomattaan jossain tosi-tv-ohjelmassa.