Mitä teette kun ahdistaa ihan h*lvetisti
Tunnen ahdistusta melkein joka päivä ja se rajoittaa elämää. Ahdistuksen saattaa laukaista jokin pieni mitätön asia. Mitä teette kun ahdistaa ja tuntuu siltä että et voi tehdä mitään siinä tilassa.
Kommentit (52)
Itse kirjoitan paperille kaikki asiat jotka ahdistaa. Oksennan kaikki ajatukset sille paperille ja näin puhisdistan mieltäni.
Riehun. Se ei auta mitään ja on hyvin epärakentavaa mutta niin se menee.
Joskus muistan etten ole syönyt ja ruoka auttaa.
Syön ja oksennan, juon
En suosittele kumpaakaan
Suosittelen puhumaan jollekin, jos ahdistus rajoittaa elämääsi. Ammattilaiset voivat määrätä sinulle jotain rauhoittavia jos tilanteesi sitä vaatii.
yritän rauhoittua ja järkeillä asiaa, musiikki, rentoutuminen, happy thoughts
Ahmin herkkuja ja katson jotain hyvää elokuvaa tai sarjaa.
Kun ahdistus heittäytyy oikein pahaksi, niin otan ihan pienen tilkan (< 1 cl) viskiä tmv - yleensä se tepsii.
Itse huudan ihan helvetin kovaa, sen jälkeen on jotenkin rauhallisempi olo. Naapurit ei ehkä tykkää jos asut kerrostalossa tai rivarissa. Itse välillä huudan illalla pimeässä metsässä, ja lähden sitten vähin äänin ja nolona pois.
Alan miettimään asiaa, joka minua ahdistaa ja lopulta totean että se on niin mitätön ja pieni asia.
Vierailija kirjoitti:
Itse huudan ihan helvetin kovaa, sen jälkeen on jotenkin rauhallisempi olo. Naapurit ei ehkä tykkää jos asut kerrostalossa tai rivarissa. Itse välillä huudan illalla pimeässä metsässä, ja lähden sitten vähin äänin ja nolona pois.
Terapeutti suosittelee huutamaan kotona tyyny naaman edessä, ettei melu häiritse naapureita.
Teen hengitysharjoituksia. Ne tasaavat oloa.
Menen ulos raittiiseen ilmaan tai saunon tai molempia :)
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen puhumaan jollekin, jos ahdistus rajoittaa elämääsi. Ammattilaiset voivat määrätä sinulle jotain rauhoittavia jos tilanteesi sitä vaatii.
Ahdistusjohtauksen jälkeen ainakin itse olen nopeammin toimintakykyinen kuin jos olisin ottanut tuntikausia vaikuttavan rauhoittavan lääkkeen. Hirveää ajantuhlausta olla pöllyssä kun ei silloin pysty muuta kuin katsoa telkkaria.
Lähden lenkille ja juoksen niin kauan, että lähes oksennan.
Masennun ja lukittaudun kotiini kuukaudeksi.
Lamaannun ja katson Netflixiä bingellä. Runkkaan ja laulan huutolaulua. Mm. Sian Chandelier kuulostaa upealta epävireisenä huutoitkulaununa, kuten myös Vesalan Elegia.
Juon viiniä. Nyt kun olen tipattomalla olen joutunut ottamaan pari kertaa rauhoittavan lääkkeen. Ei mee hyvin.
Olen taipuvainen ahdistuneisuuteen ja en terapiasta huolimatta saa sitä täysin hallintaan.
Urheilen ja rääkkään itseni henkihieveriin.
Laulan. "Taivas varjele mitä sieltä tulee...