Lue keskustelun säännöt.
Mitä teette kun ahdistaa ihan h*lvetisti
10.01.2019 |
Tunnen ahdistusta melkein joka päivä ja se rajoittaa elämää. Ahdistuksen saattaa laukaista jokin pieni mitätön asia. Mitä teette kun ahdistaa ja tuntuu siltä että et voi tehdä mitään siinä tilassa.
Kommentit (52)
Itse suosittelisin ahdistuskohtausten käytyä turhan tiivisvälisiksi ja painostaviksi, hakemaan keskusteluapua. Itselläni terapia on auttanut vähentämään ahdistuksen määrää ja kertoja huomattavasti!
Nykyään myös kun koen ahdistusta yritän keskittyä itseni hoitamiseen (ruoka, uni, ulkoilu, liikunta), lempeisiin ajatuksiin itseäni kohtaan (riitän, olen hyvä, minua rakastetaan) sekä keksiä sijaistoimintoja (lukeminen, siivous, kävely, käsityöt).
Tuon kommentoija 40:n vinkit olivat myös hyviä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä ahdistaa ne asiat mille ei juuri sillä hetlkellä ole kaikkia faktoja käytössä tai ei voi tehdä mitään. Esim. miettii bussimatkalla jäikö hella päälle, kotona miettii lähtikö päivällä asiakkaalle viallinen tuote yms. mitä ei pääse heti tarkistamaan.
Mun mieli on välillä sellainen että se hakee ahdistumiseen syyn vaikka kiven alta. Sitä kun rupeaa miettimään tuskissaan, niin pikkuhiljaa alkaa helpottaa.
"Se ei oo haudanvakavaa, muutkin mokaa" sanoo laulaja.
syyllisyys ja "mitä jos" ajatukset on pahimpia
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ahdistaa ne asiat mille ei juuri sillä hetlkellä ole kaikkia faktoja käytössä tai ei voi tehdä mitään. Esim. miettii bussimatkalla jäikö hella päälle, kotona miettii lähtikö päivällä asiakkaalle viallinen tuote yms. mitä ei pääse heti tarkistamaan.
Mun mieli on välillä sellainen että se hakee ahdistumiseen syyn vaikka kiven alta. Sitä kun rupeaa miettimään tuskissaan, niin pikkuhiljaa alkaa helpottaa.
"Se ei oo haudanvakavaa, muutkin mokaa" sanoo laulaja.
Lihavoitu kohta kiteyttää hyvin omat ajatukseni. Jos se sillä hetkellä itseä näennäisesti ahdistava asia korjaantuisi taikaiskusta, mielellä olisi varastossa 15 seuraavaa asiaa, joista se päättäisi minun pitävän ahdistua kuollakseni juuri nyt. Ei väliä mistä ahdistuu, kunhan ahdistuu!
Vierailija kirjoitti:
Laulan. "Taivas varjele mitä sieltä tulee...
Itse veisaan tätä aina pöntöllä istuessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn suihkussa. Puhtaus ja hyväntuoksuinen saippua tasaavat mieltä ainakin hetkellisesti. Möllötän helposti ahdistuksissani sisällä monta päivää putkeen, joten yritän muistuttaa itseäni myös raittiin ilman hyödyistä. Haluaisin kumppaniksi kyllä koiran, seuran lisäksi säännöllistäisi ulkoiluakin.
Nukun jos mahdolllista. Teen kotihommia, vie ajatukset muualle ja hieman helpottaa useimmiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntelen musiikkia täysillä kuulokkeilla.
Menen suihkuun (tää tulee selkeästi jotenkin siitä, että sinne pääsee rauhassa lukkojen taakse. Voi itkeäkkin rauhassa jos niin paljon ahdistaa).
Kuuntelen musiikkia, jos en siihen kykene, niin sitten vain makaan sängyllä peittojen alla ja itken, pahimmillaan viiltelen (kohta 2kk ilman, yritän päästä irti) ja yksi keino on myös yrittää vain hengittää mahdollisimman tasaisesti, vaikka tuntuu että sydän vetää ravia.
Jos ahdistus ei ole liian kova, niin saatan vain katsoa jotain sarjaa tai leffaa.. varmaan nuo lenkillelähtemiset voisi olla hyviä keinoja kans, mutta kovassa ahdistuksessa en itse ainakaan vain kykene menemään ulos :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen ahdistusta melkein joka päivä ja se rajoittaa elämää. Ahdistuksen saattaa laukaista jokin pieni mitätön asia. Mitä teette kun ahdistaa ja tuntuu siltä että et voi tehdä mitään siinä tilassa.
Jos en pääse ulos kävelemään reippaasti niin nostan ja lasken käsiä hitaasti sisään- ja uloshengityksen tahtiin. Keskityn huomioimaan käsien liikkeen, hengityksen ja pallean nousun ja laskun.
Se auttaa vain hetkellisesti. Jos ahdistus on normaalielämää häiritsevää, mene lääkäriin.
Väritän värityskirjaa. Neulon. Katson sarjoja tai luen jos pystyn keskittymään. Nukun jos mahdollista. Kirjoitan. Puhun jollekin. Jos ei ole ketään joka kuuntelisi, puhun itselleni ns järkevän aikuisen tavoin ja koetan rauhoitella itseäni. Käyn kävelyllä.
Joskus auttaa kun vaan ottaa sen ahdistuksen tunteen vastaan eikä koeta sitä vältellä tai muuksi muuttaa. Keskittyy rauhalliseen hengitykseen ja toteaa itselleen että tämä tunne on ahdistus. Se on tunne siinä missä muutkin. Se ei tapa minua. Se on kuin aalto - se tulee mutta jossain vaiheessa se laskee pois.
Kärsin pari vuotta sitten todella pahasta ahdistuksesta, joka oli läsnä koko ajan. Pääsin psykoterapiaan ja nykyään ahdistus ei ole enää jokapäiväinen seuralainen. Toki tunnen ahdistusta sellaisissa tilanteissa joissa sitä kuka tahansa kokisi, mutta en siis jatkuvasti eikä se lamaannuta enää minua. Suosittelen hakemaan apua, mikäli ahdistus on sellaista, että se haittaa selviytymistä normaalissa arjessa.
Keskityn hengittämiseen. En mieti mitään muuta kuin että sisään - ulos. Keskityn kuinka ilma kulkee ja keuhkot laajenee ja supistuu. Aina kun iskee ahdistava ajatus, tyrkkään sen syrjään. Suosittelen lämpimästi!