Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tyhjyyden tunne vaikka kaikki on hyvin
10.01.2019 |
Ihana parisuhde, mukava työ, rahaa ihan tarpeeksi, luovia harrastuksia, ihana koti, paljon hyviä kavereita ja ihanat lemmikit. Tulevaisuudessa on tiedossa kiinnostavia haasteita ja mukavia tapahtumia.
Olen onnistunut laihduttamaan itseni lähelle realistista ihannepainoa ja olen tyytyväinen ulkonäkööni muutenkin vaikken mikään Hollywoodin näyttelijätär olekaan. Syön terveellisesti ja saan riittävästi unta.
Miksi arki tuntuu tästä kaikesta huolimatta tylsältä? En ymmärrä. En juo alkoholia enkä tee muutakaan mikä häiritsisi kemiallista balanssia. Minulla on ollut elämässä hyvin vaikeaa ja olen ylittänyt valtavia esteitä, mutta nykyään pienikin vastoinkäyminen saa minut ahdistuneeksi ja epätoivoiseksi.
Onko tämä jotain kolmen kympin kriisiä vai mikä h-lvetti minua oikein vaivaa? Tunnen syyllisyyttä tyhjyyden tunteesta koska minulla pitäisi kaiken olla todella hyvin.
Kommentit (56)
Onko biologinen lisääntymisen tarve hoidettu?
Ei se elämäntarkoitus mistään turhasta roinasta ja juoksemisesta tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma tyhjyydentunteeni oli alkavaa masennusta. Löysin siihen niinkin yksinkertaisen avun kuin mäkikuisman. Suomessa se on huuhaata mutta esimerkiksi Saksassa lääkärien eniten määräämä masennuslääke lievään masennukseen. Sitä voi ostaa apteekeista, mutta sitä kannattaa kokeilla vain, jos ei ole muita lääkityksiä (se muuntaa joidenkin muiden lääkkeiden tehoa samalla tavalla kuin greippi).
Mulla on muita lääkityksiä :( ap
Vierailija kirjoitti:
Onko biologinen lisääntymisen tarve hoidettu?
Ei se elämäntarkoitus mistään turhasta roinasta ja juoksemisesta tule.
Ei ole lisääntymisen tarvetta. En muutenkaan hae onnea ja täyttymystä muista ihmisistä näin isoissa mittakaavoissa, vaikka tietenkin puoliso, ystävät, lemmikit ja vanhempani sitä minulle tuottaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko biologinen lisääntymisen tarve hoidettu?
Ei se elämäntarkoitus mistään turhasta roinasta ja juoksemisesta tule.Ei ole lisääntymisen tarvetta. En muutenkaan hae onnea ja täyttymystä muista ihmisistä näin isoissa mittakaavoissa, vaikka tietenkin puoliso, ystävät, lemmikit ja vanhempani sitä minulle tuottaakin.
Tämä siis ap.
Materia ei ole minulle tärkeää vaikka laadusta ja kivoista tavaroista pidänkin, kuten kuka hyvänsä. En esimerkiksi sure tavaroiden hukkaamista tai hajoamista enkä muodosta esineisiin tunnesiteitä.
Matkustelu ja biletys on luonnollisesti myös kivaa mutta en hae onnea sieltä, vaan haluan löytää sen onnen arjesta.
Nyt kun asiaa mietin niin ehkä eniten onnea omalla kohdallani tuo jonkun toisen ilahduttaminen. Tykkään tehdä ja antaa yllätyksiä lähipiirissä ja saan suurta iloa kun pystyn olemaan jollekin avuksi tai muuten ilahduttamaan. Pitäisi kai keskittyä enemmän siihen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koukku antaa elämälle tarkoituksen
Vierailija kirjoitti:
Koukku antaa elämälle tarkoituksen
Mihin sinä olet koukussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko biologinen lisääntymisen tarve hoidettu?
Ei se elämäntarkoitus mistään turhasta roinasta ja juoksemisesta tule.Ei ole lisääntymisen tarvetta. En muutenkaan hae onnea ja täyttymystä muista ihmisistä näin isoissa mittakaavoissa, vaikka tietenkin puoliso, ystävät, lemmikit ja vanhempani sitä minulle tuottaakin.
Siitä tarpeesta ei ihminen itse päätä se on paljon syvemmällä perimässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko biologinen lisääntymisen tarve hoidettu?
Ei se elämäntarkoitus mistään turhasta roinasta ja juoksemisesta tule.Ei ole lisääntymisen tarvetta. En muutenkaan hae onnea ja täyttymystä muista ihmisistä näin isoissa mittakaavoissa, vaikka tietenkin puoliso, ystävät, lemmikit ja vanhempani sitä minulle tuottaakin.
Siitä tarpeesta ei ihminen itse päätä se on paljon syvemmällä perimässä.
En mä päätäkään kun sitä ei vaan ole. Evoluutio (paremman sanan puutteessa) ”suosii” diversiteettiä emmekä ole kaikki samanlaisia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi aivan hyvin olla ikäkriisiäkin. Olet siirtymässä nuoruudesta keski-ikään. Olet saavuttanut monia haluamiasi asioita ja kun ne on saatu, on ihan normaalia, että tulee jonkinlainen "mitäs nyt" -fiilis. 10 vuoden päästä voi tulla uusi ikäkriisi, kun tiedostat, että noin puolet elämästä on takana ja saman verran edessä. Taas joutuu tekemään eräänlaisen "oman elämänsä inventaarion". Viiskymppisenä uudelleen.
Mulla alkaa kolkutella ovelle jo seuraavakin ikäkriisi, kun kuuskymppiä tulee muutaman vuoden päästä täyteen. Ikäkriisi on ehkä turhan negatiivinen sana, parempi voisi olla vaikka elämänetappi. Kun arki, joka on juuri sellaista, mitä aiemmin on halunnutkin, alkaa tuntua tylsältä, tulee tunne "tarttis varmaan tehrä jotain". Pitää vaan uudelleen keksiä, mitä se jotain tässä elämänetapissa voisi olla.
Kuulostaa siltä, että sinulla on menossa pieni identiteettikriisi. Olet saavuttanut tavoitteesi, ja nyt et tiedä, kuka olet tai haluat olla, kun ei ole mitään erityistä tavoiteltavaa. Sinulla on mahdollisuus kasvaa ja oppia varsinkin, kun et joudu huolehtimaan perustoimeentulon riittävyydestä ja muista sellaisista asioista, jotka estävät useimpia muita edes keskittymästä tällaisiin asioihin.
Olisiko jokin tavoitteellinen liikuntajuttu yhtään sinulle sopiva haaste? Esim. että treenaat itsesi maratonkuntoon/käyt kesällä kiertämässä Karhunkierroksen/pyöräilet 50 km/jaksat juosta jonkun tietyn tosi korkean mäen päälle alle viiteen minuuttiin/saat nostettua penkistä tietyn painon tms. Tavoitteellinen urheilurääkki veisi ajatukset pois pään sisältä ja pääsisit keskittymään ihan vain siihen, miten oma keho liikkuu ja kehittyy vahvemmaksi. Urheilusta saatavat endorfiinit myös auttaisivat sinua tuntemaan itsesi onnelliseksi.
Tai voisiko sellainen olla sinua varten, että menisit luontoon, vaikka jonnekin laavulle, ja ihan vain istuskelisit siellä tulen loimussa. Antaisit itsesi ajatella. Kuuntelisit metsän ääntä.
Tai mainitset ylempänä halun auttaa ja tehdä hyvää. Olen itse ollut vuosia SPR:n ystäväpalvelussa mukana vapaaehtoisena ja ulkoiluttanut yksinäisiä vanhuksia pari tuntia viikossa. Siitä on tullut itselleni tosi hyvä mieli ja myös kokemus omasta merkityksellisyydestä. Itselle se on pieni ajallinen panostus, mutta nämä minun vakivanhukseni ovat sanoneet, että se on heidän viikkonsa kohokohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi aivan hyvin olla ikäkriisiäkin. Olet siirtymässä nuoruudesta keski-ikään. Olet saavuttanut monia haluamiasi asioita ja kun ne on saatu, on ihan normaalia, että tulee jonkinlainen "mitäs nyt" -fiilis. 10 vuoden päästä voi tulla uusi ikäkriisi, kun tiedostat, että noin puolet elämästä on takana ja saman verran edessä. Taas joutuu tekemään eräänlaisen "oman elämänsä inventaarion". Viiskymppisenä uudelleen.
Mulla alkaa kolkutella ovelle jo seuraavakin ikäkriisi, kun kuuskymppiä tulee muutaman vuoden päästä täyteen. Ikäkriisi on ehkä turhan negatiivinen sana, parempi voisi olla vaikka elämänetappi. Kun arki, joka on juuri sellaista, mitä aiemmin on halunnutkin, alkaa tuntua tylsältä, tulee tunne "tarttis varmaan tehrä jotain". Pitää vaan uudelleen keksiä, mitä se jotain tässä elämänetapissa voisi olla.
Koin aiemmin valtavaa ahdistusta parikymppisyydestä luopumisesta ja siitä, etten ole valmis tai ainakaan halukas olemaan ikäni puolesta kolmekymppinen. Nyttemmin olen päässyt sinuiksi sen kanssa enkä anna numeroiden häiritä.
Ehkä tämä on joku eri muodossa tuleva ikäkriisin jälkiaalto? Kenties.
Kriisi tosiaan sanana tarkoittaa käännekohtaa, muutoksen paikkaa :)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että sinulla on menossa pieni identiteettikriisi. Olet saavuttanut tavoitteesi, ja nyt et tiedä, kuka olet tai haluat olla, kun ei ole mitään erityistä tavoiteltavaa. Sinulla on mahdollisuus kasvaa ja oppia varsinkin, kun et joudu huolehtimaan perustoimeentulon riittävyydestä ja muista sellaisista asioista, jotka estävät useimpia muita edes keskittymästä tällaisiin asioihin.
Olisiko jokin tavoitteellinen liikuntajuttu yhtään sinulle sopiva haaste? Esim. että treenaat itsesi maratonkuntoon/käyt kesällä kiertämässä Karhunkierroksen/pyöräilet 50 km/jaksat juosta jonkun tietyn tosi korkean mäen päälle alle viiteen minuuttiin/saat nostettua penkistä tietyn painon tms. Tavoitteellinen urheilurääkki veisi ajatukset pois pään sisältä ja pääsisit keskittymään ihan vain siihen, miten oma keho liikkuu ja kehittyy vahvemmaksi. Urheilusta saatavat endorfiinit myös auttaisivat sinua tuntemaan itsesi onnelliseksi.
Tai voisiko sellainen olla sinua varten, että menisit luontoon, vaikka jonnekin laavulle, ja ihan vain istuskelisit siellä tulen loimussa. Antaisit itsesi ajatella. Kuuntelisit metsän ääntä.
Tai mainitset ylempänä halun auttaa ja tehdä hyvää. Olen itse ollut vuosia SPR:n ystäväpalvelussa mukana vapaaehtoisena ja ulkoiluttanut yksinäisiä vanhuksia pari tuntia viikossa. Siitä on tullut itselleni tosi hyvä mieli ja myös kokemus omasta merkityksellisyydestä. Itselle se on pieni ajallinen panostus, mutta nämä minun vakivanhukseni ovat sanoneet, että se on heidän viikkonsa kohokohta.
Nuo urheilutavoitteet käy aina välillä mielessä. Eniten ehkä maraton tai vähintään puoli-. En erityisesti pidä urheilusta mutta ihanneminä sitä kyllä harrastaa :D Olen haaveillut kunnon juoksumatosta kotiin, mutta se on kauhean kallis hankinta (ja tilaa vievä rumilus) jos sitä ei tulekaan käyttäneeksi.
Käyn liian harvoin metsässä ja luonnossa, se on selvä. Asunnostani kaupungin keskustassa on pitkä ja hankala matka lähteä lähimpään metsään joten se on jotenkin vain jäänyt. Olen leikkinyt ajatuksella omakotitalosta jossain metsän reunalla.
Nostan hattua sulle tuosta vapaaehtoisuudestasi. Meistä jokaisen pitäisi ottaa mallia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun asiaa mietin niin ehkä eniten onnea omalla kohdallani tuo jonkun toisen ilahduttaminen. Tykkään tehdä ja antaa yllätyksiä lähipiirissä ja saan suurta iloa kun pystyn olemaan jollekin avuksi tai muuten ilahduttamaan. Pitäisi kai keskittyä enemmän siihen. Ap
Vapaaehtoistyö tuo kyllä monille sisältöä ja tarkoitusta elämään
Ilmeisesti en ole todellakaan ainoa joka tuntee näin. Ap
Alue: Aihe vapaa
Eikö koukku loppujen lopuksi tee kuitenkin onnettomaksi? Jos ajattelee sitä siis riippuvuuteena. Vai tarkoitatko intohimoa? Ap