Tyhjyyden tunne vaikka kaikki on hyvin
Ihana parisuhde, mukava työ, rahaa ihan tarpeeksi, luovia harrastuksia, ihana koti, paljon hyviä kavereita ja ihanat lemmikit. Tulevaisuudessa on tiedossa kiinnostavia haasteita ja mukavia tapahtumia.
Olen onnistunut laihduttamaan itseni lähelle realistista ihannepainoa ja olen tyytyväinen ulkonäkööni muutenkin vaikken mikään Hollywoodin näyttelijätär olekaan. Syön terveellisesti ja saan riittävästi unta.
Miksi arki tuntuu tästä kaikesta huolimatta tylsältä? En ymmärrä. En juo alkoholia enkä tee muutakaan mikä häiritsisi kemiallista balanssia. Minulla on ollut elämässä hyvin vaikeaa ja olen ylittänyt valtavia esteitä, mutta nykyään pienikin vastoinkäyminen saa minut ahdistuneeksi ja epätoivoiseksi.
Onko tämä jotain kolmen kympin kriisiä vai mikä h-lvetti minua oikein vaivaa? Tunnen syyllisyyttä tyhjyyden tunteesta koska minulla pitäisi kaiken olla todella hyvin.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla kenties alkoholistivanhempi/vanhemmat?
Isällä oli joskus paha alkoholiongelma, mutta nykyään molemmat vanhemmat runsaasta alkoholinkäytöstä huolimatta hoitavat elämänsä mallikkaasti. Kuinka niin?
Sivuhuomautuksena, että tuo lapsista keskusteleva ei ole ap. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Suhde jumalaan ei ole kunnossa.
Kaikella kunnioituksella, mutta henkilökohtaiseen elämääni ei kuulu mikään uskonto millään tavalla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua on myös teinistä asti kalvanut se jatkuva tyhjyyden tunne. Mulla on diagnosoitu keskivaikea masennus jonka vuoksi käyn terapiassa. Kaikki on periaatteessa hyvin, mutta sitä tyhjyyden tunnetta en ole onnistunut karistamaan. Oon siihen tyhjyyteen ihan äärimmäisen turhautunut enkä tiedä mitä voisin enempää tehdä.
Jotkut tekee lapsia.
Jotkut joo tekee, mutta itse en usko tekeväni lapsia. Musta on vähän kyseenalaista että tekee lapsia hoitaakseen itseään ja hakeakseen merkitystä elämälleen niiden kautta. Siinä sitten kun epäonnistuu niin voi ilmetä katkeruutta sitä lastakin kohtaan kun se ei sua nyt pelastanutkaan siltä tyhjyydeltä.
Silti se lapsen teko liittyy vahvasti ihmisen biologiaan, perimmäisiin vietteihin, ne vaikuttavat vahvasti siellä ylimääräisen liibalaaban takana. Ehkä sun tarvitsisi käsitellä itsesi kanssa sitä vapaaehtoista lapsettomuutta eikä pitää sitä tavallaan itsestäselvänä valintana. Enkä siis tarkoita että niitä lapsia pitäisi tehdä, mutta asiaa kannattaisi silti käsitellä.
Siis mitä mun siitä pitäisi käsitellä? En kertonut sulle tietääkseni syytä siihen että miksi en lapsia halua itse, kyseenalaistin pelkästään sen että jotkut tekee lapsia oman tyhjyyden tunteensa lievittämiseksi. Mistä päättelit että se on mulle itsestäänselvä valinta? Ja mitä sitten vaikka se oliskin itsestäänselvä, ei se tee siitä mitenkään huonompaa valintaa käsittääkseni?
Hmm, tämä sinun aika ärhäkkä vastaus paljastu, että jotain käsittelemärrömiä asioita sinulla on pinnan alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla kenties alkoholistivanhempi/vanhemmat?
Isällä oli joskus paha alkoholiongelma, mutta nykyään molemmat vanhemmat runsaasta alkoholinkäytöstä huolimatta hoitavat elämänsä mallikkaasti. Kuinka niin?
Alkoholistien lapsilla on usein vaikeuksia sietää tylsyyttä, koska lapsuus on kulunut stressissä ja jännityksessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua on myös teinistä asti kalvanut se jatkuva tyhjyyden tunne. Mulla on diagnosoitu keskivaikea masennus jonka vuoksi käyn terapiassa. Kaikki on periaatteessa hyvin, mutta sitä tyhjyyden tunnetta en ole onnistunut karistamaan. Oon siihen tyhjyyteen ihan äärimmäisen turhautunut enkä tiedä mitä voisin enempää tehdä.
Jotkut tekee lapsia.
Jotkut joo tekee, mutta itse en usko tekeväni lapsia. Musta on vähän kyseenalaista että tekee lapsia hoitaakseen itseään ja hakeakseen merkitystä elämälleen niiden kautta. Siinä sitten kun epäonnistuu niin voi ilmetä katkeruutta sitä lastakin kohtaan kun se ei sua nyt pelastanutkaan siltä tyhjyydeltä.
Silti se lapsen teko liittyy vahvasti ihmisen biologiaan, perimmäisiin vietteihin, ne vaikuttavat vahvasti siellä ylimääräisen liibalaaban takana. Ehkä sun tarvitsisi käsitellä itsesi kanssa sitä vapaaehtoista lapsettomuutta eikä pitää sitä tavallaan itsestäselvänä valintana. Enkä siis tarkoita että niitä lapsia pitäisi tehdä, mutta asiaa kannattaisi silti käsitellä.
Siis mitä mun siitä pitäisi käsitellä? En kertonut sulle tietääkseni syytä siihen että miksi en lapsia halua itse, kyseenalaistin pelkästään sen että jotkut tekee lapsia oman tyhjyyden tunteensa lievittämiseksi. Mistä päättelit että se on mulle itsestäänselvä valinta? Ja mitä sitten vaikka se oliskin itsestäänselvä, ei se tee siitä mitenkään huonompaa valintaa käsittääkseni?
Hmm, tämä sinun aika ärhäkkä vastaus paljastu, että jotain käsittelemärrömiä asioita sinulla on pinnan alla
Laitan vielä tähänkin, että tuo vela ei ole ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla kenties alkoholistivanhempi/vanhemmat?
Isällä oli joskus paha alkoholiongelma, mutta nykyään molemmat vanhemmat runsaasta alkoholinkäytöstä huolimatta hoitavat elämänsä mallikkaasti. Kuinka niin?
Alkoholistien lapsilla on usein vaikeuksia sietää tylsyyttä, koska lapsuus on kulunut stressissä ja jännityksessä.
Ehkä. Miten tylsyyttä voi oppia sietämään tulematta itse tylsäksi? Vai pitäisiköhän se jalostaa polttoaineeksi ja suunnata esim. taiteeseen...?
Tämä pisti miettimään! Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua on myös teinistä asti kalvanut se jatkuva tyhjyyden tunne. Mulla on diagnosoitu keskivaikea masennus jonka vuoksi käyn terapiassa. Kaikki on periaatteessa hyvin, mutta sitä tyhjyyden tunnetta en ole onnistunut karistamaan. Oon siihen tyhjyyteen ihan äärimmäisen turhautunut enkä tiedä mitä voisin enempää tehdä.
Jotkut tekee lapsia.
Jotkut joo tekee, mutta itse en usko tekeväni lapsia. Musta on vähän kyseenalaista että tekee lapsia hoitaakseen itseään ja hakeakseen merkitystä elämälleen niiden kautta. Siinä sitten kun epäonnistuu niin voi ilmetä katkeruutta sitä lastakin kohtaan kun se ei sua nyt pelastanutkaan siltä tyhjyydeltä.
Silti se lapsen teko liittyy vahvasti ihmisen biologiaan, perimmäisiin vietteihin, ne vaikuttavat vahvasti siellä ylimääräisen liibalaaban takana. Ehkä sun tarvitsisi käsitellä itsesi kanssa sitä vapaaehtoista lapsettomuutta eikä pitää sitä tavallaan itsestäselvänä valintana. Enkä siis tarkoita että niitä lapsia pitäisi tehdä, mutta asiaa kannattaisi silti käsitellä.
Johtuuko miesten masennus sitten siitä, että he eivät pääse siittämään joka viikko uusia naisia (jos ovat esim naimisissa), kuten heidän biologiaansa kuuluisi? Pitäisikö varatut miehet vapauttaa toteuttamaan biologiaansa?
Mistä tiedät että kuuluu heidän biologiaansa, onhan eläimissäkin yksiavioisia. Mutta joo, onhan miesten testosteronitasot laskeneet huolestuttavasti
No ihan siitä että miehet katselee muita naisia/por noa ja fantasioivat seksistä muiden naisten kanssa. Eläimissä se menee niin että tietty lintulaji on yksiavioinen ja toinen ei, ei siis niin että osa marsuista on yksiavioisia ja osa ei.
Ohis: ihminen on niin monimutkainen, että mielestäni yksiavioisuus tai moniavioisuus ei kaikenkattavaa muottina sovellu meihin lajina ollenkaan. Jotkut ovat ja jotkut eivät. Jotkut siltä väliltä ja joillain vaihtelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla kenties alkoholistivanhempi/vanhemmat?
Isällä oli joskus paha alkoholiongelma, mutta nykyään molemmat vanhemmat runsaasta alkoholinkäytöstä huolimatta hoitavat elämänsä mallikkaasti. Kuinka niin?
Alkoholistien lapsilla on usein vaikeuksia sietää tylsyyttä, koska lapsuus on kulunut stressissä ja jännityksessä.
Ehkä. Miten tylsyyttä voi oppia sietämään tulematta itse tylsäksi? Vai pitäisiköhän se jalostaa polttoaineeksi ja suunnata esim. taiteeseen...?
Tämä pisti miettimään! Ap
Nyt oot jäljillä...juutuubissa on tähän paljon infoa, mutta sun pitää löytää joku kiinnostuksen kohde, intohimo elämään. Kun se löytyy et pääse tylsistyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhde jumalaan ei ole kunnossa.
Kaikella kunnioituksella, mutta henkilökohtaiseen elämääni ei kuulu mikään uskonto millään tavalla. Ap
Sitähän mä just sanoin että tämä puoli tökkii pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhde jumalaan ei ole kunnossa.
Kaikella kunnioituksella, mutta henkilökohtaiseen elämääni ei kuulu mikään uskonto millään tavalla. Ap
Sitähän mä just sanoin että tämä puoli tökkii pahasti.
No aha. Nyt kun sitä uskoa ei vaan kertakaikkiaan mussa ole niin koitan löytää jonkun toisen ratkaisun. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua on myös teinistä asti kalvanut se jatkuva tyhjyyden tunne. Mulla on diagnosoitu keskivaikea masennus jonka vuoksi käyn terapiassa. Kaikki on periaatteessa hyvin, mutta sitä tyhjyyden tunnetta en ole onnistunut karistamaan. Oon siihen tyhjyyteen ihan äärimmäisen turhautunut enkä tiedä mitä voisin enempää tehdä.
Jotkut tekee lapsia.
Jotkut joo tekee, mutta itse en usko tekeväni lapsia. Musta on vähän kyseenalaista että tekee lapsia hoitaakseen itseään ja hakeakseen merkitystä elämälleen niiden kautta. Siinä sitten kun epäonnistuu niin voi ilmetä katkeruutta sitä lastakin kohtaan kun se ei sua nyt pelastanutkaan siltä tyhjyydeltä.
Silti se lapsen teko liittyy vahvasti ihmisen biologiaan, perimmäisiin vietteihin, ne vaikuttavat vahvasti siellä ylimääräisen liibalaaban takana. Ehkä sun tarvitsisi käsitellä itsesi kanssa sitä vapaaehtoista lapsettomuutta eikä pitää sitä tavallaan itsestäselvänä valintana. Enkä siis tarkoita että niitä lapsia pitäisi tehdä, mutta asiaa kannattaisi silti käsitellä.
Siis mitä mun siitä pitäisi käsitellä? En kertonut sulle tietääkseni syytä siihen että miksi en lapsia halua itse, kyseenalaistin pelkästään sen että jotkut tekee lapsia oman tyhjyyden tunteensa lievittämiseksi. Mistä päättelit että se on mulle itsestäänselvä valinta? Ja mitä sitten vaikka se oliskin itsestäänselvä, ei se tee siitä mitenkään huonompaa valintaa käsittääkseni?
Hmm, tämä sinun aika ärhäkkä vastaus paljastu, että jotain käsittelemärrömiä asioita sinulla on pinnan alla
Voi kuulostaa joo ärhäkältä kun sanaton viestintä puuttuu kokonaan, mutta ei sitä ollut. Mun mielestä toi vaan oli todella absurdia olettaa että mulla olisi sen suhteen jotain käsittelemättömiä asioita vain sen perusteella että kyseenalaistin lapsien hankkimista tyhjyyden lievittämiseksi :D
Kiitos huolenpidostasi kuitenkin, mutta olen käsitellyt asioitani kolmen vuoden psykoterapiassa että eiköhän näitä asioita ole tullut riittävästi pohdittua ja käsiteltyä. Pidän vain keittiöpsykologin kommenttejasi kummallisena ja mietin että mistä ihmeestä tuollaisia johtopäätöksiä vedit, ei sen kummempaa.
Ja siis joo, en ole ap
Ilman pakkomielteitä tai riippuvaisuuksia tulee helposti tyhjyyden tunne. Helvetti, sen takiahan ihmiset hankkii itsensä koukkuun johonkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhde jumalaan ei ole kunnossa.
Kaikella kunnioituksella, mutta henkilökohtaiseen elämääni ei kuulu mikään uskonto millään tavalla. Ap
Sitähän mä just sanoin että tämä puoli tökkii pahasti.
No aha. Nyt kun sitä uskoa ei vaan kertakaikkiaan mussa ole niin koitan löytää jonkun toisen ratkaisun. Ap
Ei ole muita ratkaisuja,kärvistele sitten.
Oma tyhjyydentunteeni oli alkavaa masennusta. Löysin siihen niinkin yksinkertaisen avun kuin mäkikuisman. Suomessa se on huuhaata mutta esimerkiksi Saksassa lääkärien eniten määräämä masennuslääke lievään masennukseen. Sitä voi ostaa apteekeista, mutta sitä kannattaa kokeilla vain, jos ei ole muita lääkityksiä (se muuntaa joidenkin muiden lääkkeiden tehoa samalla tavalla kuin greippi).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla kenties alkoholistivanhempi/vanhemmat?
Isällä oli joskus paha alkoholiongelma, mutta nykyään molemmat vanhemmat runsaasta alkoholinkäytöstä huolimatta hoitavat elämänsä mallikkaasti. Kuinka niin?
Alkoholistien lapsilla on usein vaikeuksia sietää tylsyyttä, koska lapsuus on kulunut stressissä ja jännityksessä.
Ehkä. Miten tylsyyttä voi oppia sietämään tulematta itse tylsäksi? Vai pitäisiköhän se jalostaa polttoaineeksi ja suunnata esim. taiteeseen...?
Tämä pisti miettimään! Ap
Nyt oot jäljillä...juutuubissa on tähän paljon infoa, mutta sun pitää löytää joku kiinnostuksen kohde, intohimo elämään. Kun se löytyy et pääse tylsistyyn.
Teen nyt harrastuksena musiikkia yksin ja yhteistyössä, kirjoitan, suunnittelen, teen käsitöitä, maalaan, veistän ja nikkaroin. Tuo puoli on siis hallussa ja oma juttu on löytynyt, mutta jos siihen saisi vielä enemmän tulta niin olisi aika ihanaa. Tässäpä uusi asia opeteltavaksi.
Joskus nuorempana ja masentuneena koin valtavaa tuskaa ja taiteen tekeminen tuli tuskan kautta. Nykyään se tuska on parannettu mutta tekemiseen on tullut määrätietoisuutta ja varmuutta. Jos saisin molemmat (luomisen pakko ja intohimo sekä tasapaino) olematta hulluuden partaalla niin saavuttaisin jotain mistä en osannut edes uneksia. Olen aina pitänyt niitä toisensa kumoavana voimana, mutta ehkä olin väärässä? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhde jumalaan ei ole kunnossa.
Kaikella kunnioituksella, mutta henkilökohtaiseen elämääni ei kuulu mikään uskonto millään tavalla. Ap
Sitähän mä just sanoin että tämä puoli tökkii pahasti.
No aha. Nyt kun sitä uskoa ei vaan kertakaikkiaan mussa ole niin koitan löytää jonkun toisen ratkaisun. Ap
Ei ole muita ratkaisuja,kärvistele sitten.
Mukavaa kevättä ja hyvää tahtoa myös sinulle :D ap
Vierailija kirjoitti:
Lapset??!!
Ei kuulu suunnitelmiin. Ap
No ihan siitä että miehet katselee muita naisia/por noa ja fantasioivat seksistä muiden naisten kanssa. Eläimissä se menee niin että tietty lintulaji on yksiavioinen ja toinen ei, ei siis niin että osa marsuista on yksiavioisia ja osa ei.