Keskustelu - Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII | Arkisto

Vierailija

61/6113 |

09.01.2019 | 22:51

Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jos kokeiltaisiin sellaista, että lähetellään tässä ketjussa terveisiä kaipaamillemme henkilöille? Oisko hyvä idea? Ihan ensi alkuun unohdetaan kauhea tarve kiukutella ja tölviä toisille ketjuun kirjoittaneille, kaipasivatpa he ketä ja miten tahansa. Jokaisella lienee ihan yhtäläinen oikeus kaivata juuri haluamallaan tavalla. Ei sitten tulisi sitä turhaa kiukuttelua ja muuta rumaa, jonka vuoksi ketjuja lukitaankin. Sopiiko tällainen?

Itse haluan ihan ujosti nyt lähettää terveiseni varatulle naiselle kaukaiseen kaupunkiin. Meillä oli pieni intiimi hetkemme, mutta samalla jotain kutittelevasti suurempaa jännitettä. Jännittävääkin sikäli, että ensin sitä ihastui toisen mieleen ja sitten kohdattaessa fyysinen olemus täsmäsi ja ylittikin odotukset. Olisi se voinut platonistakin vaan olla, mutta henkisen yhteyden päälle liimautui fyysinen vetovoima, suorastaan himo. Ehkä se meneekin kuitenkin näin päin usein. Vaikka puhuvat feromoneista ja geneettisistä matcheista, niin kenties vietti ajaa sittenkin sen luo, joka ymmärtää ja jota ymmärtää. Vai olisivatko nuo yhteydessä toisiinsa, kukapa tietää. Tämä on tätä luonnontieteellistä napakymppiä, jossa ei ratkaise varjoliitoharrastus ja yhtäläinen tulotaso, jolla omistusasunto hienostokaupunginosassa on helppo ostaa puoliksi, vaan se, kun tykkää siitä, mitä toinen sisimmässään on. Se, kun ymmärryskuilua ei ole ja kumpikin näkee toisen paljaana ja osaa, ei vaan, haluaa, samalla myös tätä kohdella oikein. Kunnioittavasti ja arvostaen. Tasavertaisena.

Tässä viestissä ei ollut mitään järin romanttista eikä kovin kaunokirjallistakaan. Tämä oli vain toteamus. Joskus toiste latelen vertauskuvia ja hunajaa. Tässä viestissä en edes maalaile ruusuista tulevaisuutta, vaan totean, että jos sellaisen haluamme, se on meidän. Eihän se ole kuin järjestelykysymys. Järjestelmällä millä hyvänsä. Tämä oli pieni romanttinen insinööri sisälläni, joka puhui. Tänään oli realismin päivä. Erikseen tulee pauhu.

Pienet, sisäiset ja romanttiset insinöörit on ihania <3

Myös salsaavat insinöörit (ei, minä en osaa salsaa, koska kaksi vasenta jalkaa), jos sellainen sattuisit olemaan.

Ja pauhukin, mutta pitäähän pauhunkin lomailla.

Samaa mieltä olen kaikkinensa. "ja osaa, ei vaan, haluaa, samalla myös tätä kohdella oikein" <3

Järjestelykysymys. Ei kohtaloa, maagisia yhteensattumia tai vastaavaa. Se mitä järjestämisen jälkeen tulee on sitten osittain herran huomassa, ei tässä selvännäkijöitä olla, mutta silloinkin asiat ovat monin osin kontrolloitavissa. Ei konflikteissakaan tarvitse heittäytyä avuttomaksi ajopuuksi. Uskon itse vakaasti, että elo voi olla todella seesteistä ja hyvää ilman, että sen eteen edes tarvitsee älyttömästi ponnistella, jos on toisilleen sopivat kyseessä. Valintoja ja kompromissejä joutuu joskus tekemään ja joskus ehkä tahtoakin etsimään, mutta mitä ongelmia ne semmoiset lopulta ovat, kun pohjalla on tätä. Tämän kanssa, rakastamisen ja mittamattoman arvokkaan hyväksynnän kanssa haluaakin tahtoa, kompromissata ja valita. Jos sitten jotakin ylitsepääsemätönä epäsopivuutta ilmenee, niin hyvän ystävän voi kenties kuitenkin voittaa : )

Vastaa

Tapahtumat

Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII

Kommentit (6113)