Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII

Täällä on niin kylmä. Onko siellä lämmintä? Onko sinulla hyvä olla? (mielikuvitusmiehelle)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan kiitollisia siitä mitä meillä on, eikä pilata sitä. Hyväksytään samalla se, että meillä oli tunteita toisiamme kohtaan, mutta emmehän pelkästään tunteiden takia halua rikkoa mitään. Tunteita tulee ja menee, mutta se mitä meillä on nyt omissa elämässämme on jotain pysyvää.

Miehelle vai naiselle?

Kaivatulleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan kiitollisia siitä mitä meillä on, eikä pilata sitä. Hyväksytään samalla se, että meillä oli tunteita toisiamme kohtaan, mutta emmehän pelkästään tunteiden takia halua rikkoa mitään. Tunteita tulee ja menee, mutta se mitä meillä on nyt omissa elämässämme on jotain pysyvää.

Voitaisiinko kuitenkin myöntää nuo tunteet toisillemme? Se olisi mulle tärkeää ja auttaisi mua eteenpäin. Tosin mulla (meillä?) nää tunteet ei näytä tulevan ja menevän. Ne vaan on.

Mitä tarkoitat että pääset eteenpäin?

Ei kaikki toiseen ihmiseen ihastuneet tahdo lopettaa omaa parisuhdettaan, se on osalle perusta elämälle: on työ ja perhe, oma kumppani. Lyhyessäkin parisuhteessa voi ihastua toiseen, mutta ei tarkoita että siitä pitää lähteä, vaan huoltaa oma suhde eikä todellakaan edetä mitään jonkun toisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Sitä en sulle mies sanonut että olen niin syvästi rakastunut sinuun että jos sinä tuntisit samoin (tai ehkä tunnetkin vaikka et oo sanonu sitä), minä en pystyisi enää ajattelemaan noin järkevästi. Jos et vastustelisi, se olis menoa sitten. Multa ei tässä vaiheessa löytyis voimaa vastustella. Vaikka tiedän seuraukset. Tää tunne on niin vahva. Että onneksi sä olet meistä se järkevämpi.

Mitkä ne seuraukset olisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä en sulle mies sanonut että olen niin syvästi rakastunut sinuun että jos sinä tuntisit samoin (tai ehkä tunnetkin vaikka et oo sanonu sitä), minä en pystyisi enää ajattelemaan noin järkevästi. Jos et vastustelisi, se olis menoa sitten. Multa ei tässä vaiheessa löytyis voimaa vastustella. Vaikka tiedän seuraukset. Tää tunne on niin vahva. Että onneksi sä olet meistä se järkevämpi.

Mitkä ne seuraukset olisi?

Sitä en lähde tässä avaamaan. Aika paljonkin seurauksia. Mutta onneksi niin ei käy, koska hän on sen verran järkevä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan kiitollisia siitä mitä meillä on, eikä pilata sitä. Hyväksytään samalla se, että meillä oli tunteita toisiamme kohtaan, mutta emmehän pelkästään tunteiden takia halua rikkoa mitään. Tunteita tulee ja menee, mutta se mitä meillä on nyt omissa elämässämme on jotain pysyvää.

Voitaisiinko kuitenkin myöntää nuo tunteet toisillemme? Se olisi mulle tärkeää ja auttaisi mua eteenpäin. Tosin mulla (meillä?) nää tunteet ei näytä tulevan ja menevän. Ne vaan on.

Oletko varma että pääsisit eteenpäin? Se voisi pahentaa asiaa jos tunteista aletaan puhua ja tunnustetaan toiselle?

Olen varma. Ei se tästä enää voi pahentua. Jos tunteet olis molemminpuolisia, kaikki säilyisi muuten ennallaan, mutta ristiriitaiset tunteet jäisivät pois ja voisimme olla tekemisissä vapautuneemmin (ei tarvitsisi peitellä tunteita ja miettiä miten voi toimia). Jos vain minulla olis (ollut) tunteita, pystyisin asettamaan ne johonkin harhaisuuslokeroon ja työstämään pois tai ainakin unten maille.

Kyseessä on vanha juttu, joka joskus alkoi ja jäi sitten kesken ja klousaamatta. Asiaan liittyy muutakin, minkä vuoksi tuo olis mulle tärkeää. Siitä kyseinen henkilö tosin ei tiedä mitään, kun se ei häneen liity. Varmasti se lisäisi myös omien tunteiden myrskyämistä, mutta heitetään nyt vaikka, että "myrskyn jälkeen on poutasää". (viimeinen ei ole tunniste, eikä mikään muukaan viestissä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan kiitollisia siitä mitä meillä on, eikä pilata sitä. Hyväksytään samalla se, että meillä oli tunteita toisiamme kohtaan, mutta emmehän pelkästään tunteiden takia halua rikkoa mitään. Tunteita tulee ja menee, mutta se mitä meillä on nyt omissa elämässämme on jotain pysyvää.

Voitaisiinko kuitenkin myöntää nuo tunteet toisillemme? Se olisi mulle tärkeää ja auttaisi mua eteenpäin. Tosin mulla (meillä?) nää tunteet ei näytä tulevan ja menevän. Ne vaan on.

Mitä tarkoitat että pääset eteenpäin?

Ei kaikki toiseen ihmiseen ihastuneet tahdo lopettaa omaa parisuhdettaan, se on osalle perusta elämälle: on työ ja perhe, oma kumppani. Lyhyessäkin parisuhteessa voi ihastua toiseen, mutta ei tarkoita että siitä pitää lähteä, vaan huoltaa oma suhde eikä todellakaan edetä mitään jonkun toisen kanssa.

Enhän minä mistään kyseisen henkilön kanssa etenemisestä puhunutkaan, vaan eteenpäin pääsemisestä. Siinä omassa elämässä. Kun olen ajatusteni ja tunteideni osalta juuttunut. Ei mulla ole mitään odotuksia tai oletuksia hänen suhteensa, eikä itseni suhteen sen enempää. Haluan vain tietää ja kertoa, en mitään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan kiitollisia siitä mitä meillä on, eikä pilata sitä. Hyväksytään samalla se, että meillä oli tunteita toisiamme kohtaan, mutta emmehän pelkästään tunteiden takia halua rikkoa mitään. Tunteita tulee ja menee, mutta se mitä meillä on nyt omissa elämässämme on jotain pysyvää.

Voitaisiinko kuitenkin myöntää nuo tunteet toisillemme? Se olisi mulle tärkeää ja auttaisi mua eteenpäin. Tosin mulla (meillä?) nää tunteet ei näytä tulevan ja menevän. Ne vaan on.

Oletko varma että pääsisit eteenpäin? Se voisi pahentaa asiaa jos tunteista aletaan puhua ja tunnustetaan toiselle?

Olen varma. Ei se tästä enää voi pahentua. Jos tunteet olis molemminpuolisia, kaikki säilyisi muuten ennallaan, mutta ristiriitaiset tunteet jäisivät pois ja voisimme olla tekemisissä vapautuneemmin (ei tarvitsisi peitellä tunteita ja miettiä miten voi toimia). Jos vain minulla olis (ollut) tunteita, pystyisin asettamaan ne johonkin harhaisuuslokeroon ja työstämään pois tai ainakin unten maille.

Kyseessä on vanha juttu, joka joskus alkoi ja jäi sitten kesken ja klousaamatta. Asiaan liittyy muutakin, minkä vuoksi tuo olis mulle tärkeää. Siitä kyseinen henkilö tosin ei tiedä mitään, kun se ei häneen liity. Varmasti se lisäisi myös omien tunteiden myrskyämistä, mutta heitetään nyt vaikka, että "myrskyn jälkeen on poutasää". (viimeinen ei ole tunniste, eikä mikään muukaan viestissä)

Eli koska se vanha juttu jäi käsittelemättä. Eli jos sen käsittelisi, pääsisit eteenpäin elämässäsi? Käsittelemättömät asiat voivat vaikuttaa negatiivisesti uuteen parisuhteeseen. Ymmärsinkö oikein vai menikö tämä metsään?

- sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä osaat ottaa ajatukseni nainen sillä tavoin hallintaasi, että tämä ei voi olla muuta kuin suurta rakkautta. Olet syvällä sydämessäni. Saanko suudella sinua?

Kerro hänestä. Mikä on saanut sinut rakastumaan häneen?

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Monet illat keskustellen syvensivät tunteen. Hän saisi minut tekemään miltei mitä tahansa. Hän on järkevämpi kuin minä, eikä heittäydy tunteen vietäväksi. Minä olisin hänen, mutta se ei riitä. Näin minä sen tulkitsen. Total eclipse of the heart.

Elämä on lyhyt. Huomista ei ehkä tule. Yksi pieni hetki, kun kaikki loppuu. Älkää hyvät ihmiset hukatko mahdollisuuksianne puhua kaivatuillenne. Jos kaipaat niin sano se. Jos rakastat niin kerro se. Ei ole mitään elämän jatkoaikaa tai toisia mahdollisuuksia. Kaikki on tässä ja nyt. (mielikuvitusmiehelle kirjoittava)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan kiitollisia siitä mitä meillä on, eikä pilata sitä. Hyväksytään samalla se, että meillä oli tunteita toisiamme kohtaan, mutta emmehän pelkästään tunteiden takia halua rikkoa mitään. Tunteita tulee ja menee, mutta se mitä meillä on nyt omissa elämässämme on jotain pysyvää.

Voitaisiinko kuitenkin myöntää nuo tunteet toisillemme? Se olisi mulle tärkeää ja auttaisi mua eteenpäin. Tosin mulla (meillä?) nää tunteet ei näytä tulevan ja menevän. Ne vaan on.

Oletko varma että pääsisit eteenpäin? Se voisi pahentaa asiaa jos tunteista aletaan puhua ja tunnustetaan toiselle?

Olen varma. Ei se tästä enää voi pahentua. Jos tunteet olis molemminpuolisia, kaikki säilyisi muuten ennallaan, mutta ristiriitaiset tunteet jäisivät pois ja voisimme olla tekemisissä vapautuneemmin (ei tarvitsisi peitellä tunteita ja miettiä miten voi toimia). Jos vain minulla olis (ollut) tunteita, pystyisin asettamaan ne johonkin harhaisuuslokeroon ja työstämään pois tai ainakin unten maille.

Kyseessä on vanha juttu, joka joskus alkoi ja jäi sitten kesken ja klousaamatta. Asiaan liittyy muutakin, minkä vuoksi tuo olis mulle tärkeää. Siitä kyseinen henkilö tosin ei tiedä mitään, kun se ei häneen liity. Varmasti se lisäisi myös omien tunteiden myrskyämistä, mutta heitetään nyt vaikka, että "myrskyn jälkeen on poutasää". (viimeinen ei ole tunniste, eikä mikään muukaan viestissä)

Eli koska se vanha juttu jäi käsittelemättä. Eli jos sen käsittelisi, pääsisit eteenpäin elämässäsi? Käsittelemättömät asiat voivat vaikuttaa negatiivisesti uuteen parisuhteeseen. Ymmärsinkö oikein vai menikö tämä metsään?

- sivusta

Muunmuassa näin. Ja ajattelen, että sit saisin muutenkin rauhan, ihan riippumatta siitä, mikä parisuhdestatukseni on. En tässä vaiheessa kuitenkaan sulkis pois sitäkään, jos jos jossain elämänvaiheessa tulis uus mahdollisuus. Vaikka sitten siellä vanhainkodissa, jos sinne asti eletään. Mutta en lähde sellaisesta olettamuksesta. Haluan vain rauhan.

Vierailija kirjoitti:

Silmissäin sydäntuli,

unissain sinipalo

Sydän sanan sytyttää,

huulet huolella sammuttaa.

Sitähän se on – erämaa elämän.

Ja jos jotain outoa sinulle joskus

antaa haluaisin, se voisi olla, eh,

Provence-öljyssä pidetty viikuna.

Valoisaa päivää, Modesty.

Tota viikunaa maistaisin kanssasi. Sopiiko sen seuraksi Muscat tai portviini Old Invalidi.😉😂😛😳😍😎?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan kiitollisia siitä mitä meillä on, eikä pilata sitä. Hyväksytään samalla se, että meillä oli tunteita toisiamme kohtaan, mutta emmehän pelkästään tunteiden takia halua rikkoa mitään. Tunteita tulee ja menee, mutta se mitä meillä on nyt omissa elämässämme on jotain pysyvää.

Voitaisiinko kuitenkin myöntää nuo tunteet toisillemme? Se olisi mulle tärkeää ja auttaisi mua eteenpäin. Tosin mulla (meillä?) nää tunteet ei näytä tulevan ja menevän. Ne vaan on.

Mitä tarkoitat että pääset eteenpäin?

Ei kaikki toiseen ihmiseen ihastuneet tahdo lopettaa omaa parisuhdettaan, se on osalle perusta elämälle: on työ ja perhe, oma kumppani. Lyhyessäkin parisuhteessa voi ihastua toiseen, mutta ei tarkoita että siitä pitää lähteä, vaan huoltaa oma suhde eikä todellakaan edetä mitään jonkun toisen kanssa.

Enhän minä mistään kyseisen henkilön kanssa etenemisestä puhunutkaan, vaan eteenpäin pääsemisestä. Siinä omassa elämässä. Kun olen ajatusteni ja tunteideni osalta juuttunut. Ei mulla ole mitään odotuksia tai oletuksia hänen suhteensa, eikä itseni suhteen sen enempää. Haluan vain tietää ja kertoa, en mitään muuta.

Oliko teillä pitkä suhde? Vai oliko kyseessä joku yhden yön/illan juttu? Jos tuo jälkimmäinen niin ei kannata sellaista vanhaa alkaa sen enempää kaivelemaan. Unohdat ja menet eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vedessä rakastelu olisi ihanaa. Tulen kohta hulluksi, jos en saa sinua.

Jaha tämän haluat kokea😉. Sammakkoa uimallako😉😂?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä osaat ottaa ajatukseni nainen sillä tavoin hallintaasi, että tämä ei voi olla muuta kuin suurta rakkautta. Olet syvällä sydämessäni. Saanko suudella sinua?

Kerro hänestä. Mikä on saanut sinut rakastumaan häneen?

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Monet illat keskustellen syvensivät tunteen. Hän saisi minut tekemään miltei mitä tahansa. Hän on järkevämpi kuin minä, eikä heittäydy tunteen vietäväksi. Minä olisin hänen, mutta se ei riitä. Näin minä sen tulkitsen. Total eclipse of the heart.

Onko kyseessä L-nainen?

Vierailija kirjoitti:

Sinä osaat ottaa ajatukseni nainen sillä tavoin hallintaasi, että tämä ei voi olla muuta kuin suurta rakkautta. Olet syvällä sydämessäni. Saanko suudella sinua?

Saat❤️, . Kysyinkö tätä jo sinulta?

Pian, pliiiis!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan kiitollisia siitä mitä meillä on, eikä pilata sitä. Hyväksytään samalla se, että meillä oli tunteita toisiamme kohtaan, mutta emmehän pelkästään tunteiden takia halua rikkoa mitään. Tunteita tulee ja menee, mutta se mitä meillä on nyt omissa elämässämme on jotain pysyvää.

Voitaisiinko kuitenkin myöntää nuo tunteet toisillemme? Se olisi mulle tärkeää ja auttaisi mua eteenpäin. Tosin mulla (meillä?) nää tunteet ei näytä tulevan ja menevän. Ne vaan on.

Oletko varma että pääsisit eteenpäin? Se voisi pahentaa asiaa jos tunteista aletaan puhua ja tunnustetaan toiselle?

Olen varma. Ei se tästä enää voi pahentua. Jos tunteet olis molemminpuolisia, kaikki säilyisi muuten ennallaan, mutta ristiriitaiset tunteet jäisivät pois ja voisimme olla tekemisissä vapautuneemmin (ei tarvitsisi peitellä tunteita ja miettiä miten voi toimia). Jos vain minulla olis (ollut) tunteita, pystyisin asettamaan ne johonkin harhaisuuslokeroon ja työstämään pois tai ainakin unten maille.

Kyseessä on vanha juttu, joka joskus alkoi ja jäi sitten kesken ja klousaamatta. Asiaan liittyy muutakin, minkä vuoksi tuo olis mulle tärkeää. Siitä kyseinen henkilö tosin ei tiedä mitään, kun se ei häneen liity. Varmasti se lisäisi myös omien tunteiden myrskyämistä, mutta heitetään nyt vaikka, että "myrskyn jälkeen on poutasää". (viimeinen ei ole tunniste, eikä mikään muukaan viestissä)

Eli koska se vanha juttu jäi käsittelemättä. Eli jos sen käsittelisi, pääsisit eteenpäin elämässäsi? Käsittelemättömät asiat voivat vaikuttaa negatiivisesti uuteen parisuhteeseen. Ymmärsinkö oikein vai menikö tämä metsään?

- sivusta

Muunmuassa näin. Ja ajattelen, että sit saisin muutenkin rauhan, ihan riippumatta siitä, mikä parisuhdestatukseni on. En tässä vaiheessa kuitenkaan sulkis pois sitäkään, jos jos jossain elämänvaiheessa tulis uus mahdollisuus. Vaikka sitten siellä vanhainkodissa, jos sinne asti eletään. Mutta en lähde sellaisesta olettamuksesta. Haluan vain rauhan.

Ymmärrän. Totesin aikoinani itsekin, ettei asia enää voi tästä pahemmaksi mennä. Kysyin suoraan ja sain rauhan. Olihan se hirveää, mutta ei ollut enää muuta vaihtoehtoa. En ole katunut sitä koskaan, vaikka huonosti siinä kävi minun kannaltani.

Olisi hirveää jossitella ja elää epätietoisuudessa loppuelämänsä.

Ei ole tarvinnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen hyökkää ja toinen vetäytyy minkä kerkiää.

Huono merkki, todella huono.

Ei ihmissuhteesta tule mitään jos tuohon kaavaan lähtee, ja jos sen merkit ovat ilmassa jo ihan alkuvaiheessa, kannattaa juosta kun vielä voi.

Ero on joka tapauksessa edessä ennemmin tai myöhemmin, hyökkääjän ja vetäytyjän malli on niin myrkyllinen.

Klassinen sissisotataktiikka. Vältetään avointa taistelua, ammutaan puskista ja vuorilta ja laaditaan ansoja ja pauloja todennäköisille etenemisväylille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan kiitollisia siitä mitä meillä on, eikä pilata sitä. Hyväksytään samalla se, että meillä oli tunteita toisiamme kohtaan, mutta emmehän pelkästään tunteiden takia halua rikkoa mitään. Tunteita tulee ja menee, mutta se mitä meillä on nyt omissa elämässämme on jotain pysyvää.

Voitaisiinko kuitenkin myöntää nuo tunteet toisillemme? Se olisi mulle tärkeää ja auttaisi mua eteenpäin. Tosin mulla (meillä?) nää tunteet ei näytä tulevan ja menevän. Ne vaan on.

Oletko varma että pääsisit eteenpäin? Se voisi pahentaa asiaa jos tunteista aletaan puhua ja tunnustetaan toiselle?

Olen varma. Ei se tästä enää voi pahentua. Jos tunteet olis molemminpuolisia, kaikki säilyisi muuten ennallaan, mutta ristiriitaiset tunteet jäisivät pois ja voisimme olla tekemisissä vapautuneemmin (ei tarvitsisi peitellä tunteita ja miettiä miten voi toimia). Jos vain minulla olis (ollut) tunteita, pystyisin asettamaan ne johonkin harhaisuuslokeroon ja työstämään pois tai ainakin unten maille.

Kyseessä on vanha juttu, joka joskus alkoi ja jäi sitten kesken ja klousaamatta. Asiaan liittyy muutakin, minkä vuoksi tuo olis mulle tärkeää. Siitä kyseinen henkilö tosin ei tiedä mitään, kun se ei häneen liity. Varmasti se lisäisi myös omien tunteiden myrskyämistä, mutta heitetään nyt vaikka, että "myrskyn jälkeen on poutasää". (viimeinen ei ole tunniste, eikä mikään muukaan viestissä)

Eli koska se vanha juttu jäi käsittelemättä. Eli jos sen käsittelisi, pääsisit eteenpäin elämässäsi? Käsittelemättömät asiat voivat vaikuttaa negatiivisesti uuteen parisuhteeseen. Ymmärsinkö oikein vai menikö tämä metsään?

- sivusta

Tuo on itsepetosta. Sanoa että ei aja mitään takaa, mutta takana on kuitenkin se toive että toinen vastaa myös että on kiinnostunut ja ihastunut. Miten hitossa sinä sitten jatkat "eteenpäin"? Tuo on varmaan jonkunsortin masokismia tai narsistista ajattelua.

Jos toisella on kumppani, jätä se rauhaan. Varmasti sinä olisit iloinen jos omaa kumppania joku Lyyli olisi jatkuvasti jallittamassa ja tahtoo tietää onko se sun mies hänestä kiinnostunut.

Ja ei. En ole mustasukkainen vaimo vaan parisuhteessa oleva nainen, ihastunut toiseen mieheen jolla on vaimo -enkä ole menossa kysymään tuolta mieheltä onko miten kiinnostunut minusta. Hän on ja se saa olla tässä. Meillä molemmilla on omat elämät, kunnioitan molempien suhteita niin etten mene etenemään ja mahdollisesti sotkemaan miehen omaa liittoa. Tiedän omasta elämästä miten pahoja asioita voi tulla jos joku alkaa tulla kumppanin mieleen ja häiritä sen liiton tunnetiloja.

Mä en oo ikinä ”klousannut” mitään, kaikki jäänyt vaan jotenkin.

Mutta ei mulla kyllä vaivaa mitkään menneet, aina ne on unohtuneet viimeistään siinä vaiheessa kun tapaa uuden.

Seuraavaksi joku oikeasti mielenkiintoinen persoona jonka kanssa natsaa henkisestikin, kiitos!