Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII

”In vain have I struggled. It will not do. My feelings will not be repressed. You must allow me to tell you how ardently I admire and love you.”

Sinä osaat ottaa ajatukseni nainen sillä tavoin hallintaasi, että tämä ei voi olla muuta kuin suurta rakkautta. Olet syvällä sydämessäni. Saanko suudella sinua?

If i loved you less, I might be able to talk about it more.

Vierailija kirjoitti:

Sinä osaat ottaa ajatukseni nainen sillä tavoin hallintaasi, että tämä ei voi olla muuta kuin suurta rakkautta. Olet syvällä sydämessäni. Saanko suudella sinua?

Kerro hänestä. Mikä on saanut sinut rakastumaan häneen?

Elina. Katselin eilen sua kun menit töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen hyökkää ja toinen vetäytyy minkä kerkiää.

Huono merkki, todella huono.

Ei ihmissuhteesta tule mitään jos tuohon kaavaan lähtee, ja jos sen merkit ovat ilmassa jo ihan alkuvaiheessa, kannattaa juosta kun vielä voi.

Ero on joka tapauksessa edessä ennemmin tai myöhemmin, hyökkääjän ja vetäytyjän malli on niin myrkyllinen.

Ei välttämättä huono merkki. Joskus kemiat voi olla niin hillittömät, että on pakko vetäytyä, varsinkin jos juttuun liittyy muita osapuolia. Ja tässä sitä nyt ollaan...jäi vain kaunis kaipuu🎭.

Eli millä tavalla se on käytännössä hyvä merkki, jos kemiat lyö yli laidan ja on sen vuoksi pakko vetäytyä?

En ottanut kantaa siihen, onko tuollaisessa tapauksessa tunteita vai ei, mutta vaikka niitä olisikin, voi silti olla myrkyllisiä käyttäytymismalleja jotka koituu tuhoksi ihmissuhteelle.

Ja joo jos on henkisesti tosi kehittymätön eikä viisaus asu päässä, niin varmaan voi saada suuretkin kicksit ja jännitystä elämään tuollaisista kaavoista, mutta me toisenlaiset preferoidaan vakaata pohjaa jonka päällä voi sitten keksiä kaikkea sellaista hauskaa jännää, mikä ei revi kenenkään sielua kappaleiksi.

Tähän hyvä kommentoida sivusta, kun liittyy omaan tapaukseeni. Ei tuollainen käytös oikein ole, mutta joskus asioilla on toinenkin puoli.

Omassa tapauksessani ihastukseni kohde näki minut kauniina ja erityisenä ja osasi ilmaista sen tavalla johon en ollut tottunut. Sen perusteella, mitä hänestä sain selville muodostin kuvan, että on menestynyt ja suosittu ihminen. Tällaisten ympärillä tietysti naisia riittää. Itse olen "kiltti" nainen. Kasvoin lapsuuden ja nuoruuden harrastukseni parissa, eikä siinä pahemmin poikiin törmännyt. Myöhemmin löysin sitten mieheni, joka oli ensimmäiseni...

Vaikka tunteeni häntä kohtaan oli voimakkaat, tunsin epävarmuutta. Vaikka useasti yritin kysyä, en saanut selville, mitä hän minusta haluaa. Aluksi vetäydyin muutaman kerran toiveena, että saisin hänet toimimaan. Sen jälkeen siksi, että epävarmuus hänen motiivistaan ahdisti ja yritin irtautua, jotta voisin unohtaa. Ei vain onnistunut ja tässä sitä nyt ollaan. Edelleen kaipaan ja edelleen epäselvää, mikä hänen motiivinsa oli. Ehkä olin muodostanut hänestä väärän kuvan? Ehkä hänkin oli epävarma itsestään ja ei siksi uskaltanut toimia? Vetäytymiseni sitten ruokki hänen epävarmuuttaan... minun tarkoitukseni ei ainakaan ole ollut missään vaiheessa loukata häntä tarkotuksella, mutta tiedän että rikkinäisyyttäni niin olen tehnyt.

Tästä kyllä tulee sellaiset vibat, ettei häntä suuremmin kiinnostanut.

Eli pelaili.

Kohdat ”ihastukseni kohde näki minut kauniina ja erityisenä ja osasi ilmaista sen tavalla johon en ollut tottunut.” ja ”Vaikka useasti yritin kysyä, en saanut selville, mitä hän minusta haluaa.” antavat erittäin kirkkaan kuvan hänestä eikä mitenkään hyvässä mielessä, valitettavasti.

Move on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen hyökkää ja toinen vetäytyy minkä kerkiää.

Huono merkki, todella huono.

Ei ihmissuhteesta tule mitään jos tuohon kaavaan lähtee, ja jos sen merkit ovat ilmassa jo ihan alkuvaiheessa, kannattaa juosta kun vielä voi.

Ero on joka tapauksessa edessä ennemmin tai myöhemmin, hyökkääjän ja vetäytyjän malli on niin myrkyllinen.

Ei välttämättä huono merkki. Joskus kemiat voi olla niin hillittömät, että on pakko vetäytyä, varsinkin jos juttuun liittyy muita osapuolia. Ja tässä sitä nyt ollaan...jäi vain kaunis kaipuu🎭.

Kysyitkö häneltä? Mitä vastasi vai vastasiko mitään? Kysy. Jos hän jättää asian silleen, et kiinnosta häntä. Voit unohtaa hänet.

Ihminen voi uskotella itsellee aivan hulluja satuja.

Minun ihastukseni sanoi suoraan, että kaikki on ollut pelkkää mielikuvituksen tuotetta. Ja sanoi, ettei hän ole ihastunut minuun. Putosin kerralla maanpinnalle ja hyvä niin. Kun saa tietoonsa totuuden, se on kylmää kyytiä. Mutta asiasta selviää silloin nopeammin. Totuus tekee vapaaksi. Olin kuvitellut koko asian. Se vastaus riitti. Reilua, että hän sanoi sen suoraan.

Eli millä tavalla se on käytännössä hyvä merkki, jos kemiat lyö yli laidan ja on sen vuoksi pakko vetäytyä?

En ottanut kantaa siihen, onko tuollaisessa tapauksessa tunteita vai ei, mutta vaikka niitä olisikin, voi silti olla myrkyllisiä käyttäytymismalleja jotka koituu tuhoksi ihmissuhteelle.

Ja joo jos on henkisesti tosi kehittymätön eikä viisaus asu päässä, niin varmaan voi saada suuretkin kicksit ja jännitystä elämään tuollaisista kaavoista, mutta me toisenlaiset preferoidaan vakaata pohjaa jonka päällä voi sitten keksiä kaikkea sellaista hauskaa jännää, mikä ei revi kenenkään sielua kappaleiksi.

Tähän hyvä kommentoida sivusta, kun liittyy omaan tapaukseeni. Ei tuollainen käytös oikein ole, mutta joskus asioilla on toinenkin puoli.

Omassa tapauksessani ihastukseni kohde näki minut kauniina ja erityisenä ja osasi ilmaista sen tavalla johon en ollut tottunut. Sen perusteella, mitä hänestä sain selville muodostin kuvan, että on menestynyt ja suosittu ihminen. Tällaisten ympärillä tietysti naisia riittää. Itse olen "kiltti" nainen. Kasvoin lapsuuden ja nuoruuden harrastukseni parissa, eikä siinä pahemmin poikiin törmännyt. Myöhemmin löysin sitten mieheni, joka oli ensimmäiseni...

Vaikka tunteeni häntä kohtaan oli voimakkaat, tunsin epävarmuutta. Vaikka useasti yritin kysyä, en saanut selville, mitä hän minusta haluaa. Aluksi vetäydyin muutaman kerran toiveena, että saisin hänet toimimaan. Sen jälkeen siksi, että epävarmuus hänen motiivistaan ahdisti ja yritin irtautua, jotta voisin unohtaa. Ei vain onnistunut ja tässä sitä nyt ollaan. Edelleen kaipaan ja edelleen epäselvää, mikä hänen motiivinsa oli. Ehkä olin muodostanut hänestä väärän kuvan? Ehkä hänkin oli epävarma itsestään ja ei siksi uskaltanut toimia? Vetäytymiseni sitten ruokki hänen epävarmuuttaan... minun tarkoitukseni ei ainakaan ole ollut missään vaiheessa loukata häntä tarkotuksella, mutta tiedän että rikkinäisyyttäni niin olen tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen hyökkää ja toinen vetäytyy minkä kerkiää.

Huono merkki, todella huono.

Ei ihmissuhteesta tule mitään jos tuohon kaavaan lähtee, ja jos sen merkit ovat ilmassa jo ihan alkuvaiheessa, kannattaa juosta kun vielä voi.

Ero on joka tapauksessa edessä ennemmin tai myöhemmin, hyökkääjän ja vetäytyjän malli on niin myrkyllinen.

Ei välttämättä huono merkki. Joskus kemiat voi olla niin hillittömät, että on pakko vetäytyä, varsinkin jos juttuun liittyy muita osapuolia. Ja tässä sitä nyt ollaan...jäi vain kaunis kaipuu🎭.

Sama kokemus minulla. Unohda. Hän pelailee ja kohta hänellä on se oikea kainalossa. Käännä selkäsi. Vaihda paikkakuntaa, jos on mahdollista.

Eli millä tavalla se on käytännössä hyvä merkki, jos kemiat lyö yli laidan ja on sen vuoksi pakko vetäytyä?

En ottanut kantaa siihen, onko tuollaisessa tapauksessa tunteita vai ei, mutta vaikka niitä olisikin, voi silti olla myrkyllisiä käyttäytymismalleja jotka koituu tuhoksi ihmissuhteelle.

Ja joo jos on henkisesti tosi kehittymätön eikä viisaus asu päässä, niin varmaan voi saada suuretkin kicksit ja jännitystä elämään tuollaisista kaavoista, mutta me toisenlaiset preferoidaan vakaata pohjaa jonka päällä voi sitten keksiä kaikkea sellaista hauskaa jännää, mikä ei revi kenenkään sielua kappaleiksi.

Tähän hyvä kommentoida sivusta, kun liittyy omaan tapaukseeni. Ei tuollainen käytös oikein ole, mutta joskus asioilla on toinenkin puoli.

Omassa tapauksessani ihastukseni kohde näki minut kauniina ja erityisenä ja osasi ilmaista sen tavalla johon en ollut tottunut. Sen perusteella, mitä hänestä sain selville muodostin kuvan, että on menestynyt ja suosittu ihminen. Tällaisten ympärillä tietysti naisia riittää. Itse olen "kiltti" nainen. Kasvoin lapsuuden ja nuoruuden harrastukseni parissa, eikä siinä pahemmin poikiin törmännyt. Myöhemmin löysin sitten mieheni, joka oli ensimmäiseni...

Vaikka tunteeni häntä kohtaan oli voimakkaat, tunsin epävarmuutta. Vaikka useasti yritin kysyä, en saanut selville, mitä hän minusta haluaa. Aluksi vetäydyin muutaman kerran toiveena, että saisin hänet toimimaan. Sen jälkeen siksi, että epävarmuus hänen motiivistaan ahdisti ja yritin irtautua, jotta voisin unohtaa. Ei vain onnistunut ja tässä sitä nyt ollaan. Edelleen kaipaan ja edelleen epäselvää, mikä hänen motiivinsa oli. Ehkä olin muodostanut hänestä väärän kuvan? Ehkä hänkin oli epävarma itsestään ja ei siksi uskaltanut toimia? Vetäytymiseni sitten ruokki hänen epävarmuuttaan... minun tarkoitukseni ei ainakaan ole ollut missään vaiheessa loukata häntä tarkotuksella, mutta tiedän että rikkinäisyyttäni niin olen tehnyt.

Tästä kyllä tulee sellaiset vibat, ettei häntä suuremmin kiinnostanut.

Eli pelaili.

Kohdat ”ihastukseni kohde näki minut kauniina ja erityisenä ja osasi ilmaista sen tavalla johon en ollut tottunut.” ja ”Vaikka useasti yritin kysyä, en saanut selville, mitä hän minusta haluaa.” antavat erittäin kirkkaan kuvan hänestä eikä mitenkään hyvässä mielessä, valitettavasti.

Move on

Viestejä ei pysty lainaamaan. Kirjoitukseni ei näy.

Haluan sanoa, että unohda tuo peluri. Tsemppiä. Tosi kurja juttu.

Vierailija kirjoitti:

”In vain have I struggled. It will not do. My feelings will not be repressed. You must allow me to tell you how ardently I admire and love you.”

Ahaa, Mr Darcy!

Ollaan kiitollisia siitä mitä meillä on, eikä pilata sitä. Hyväksytään samalla se, että meillä oli tunteita toisiamme kohtaan, mutta emmehän pelkästään tunteiden takia halua rikkoa mitään. Tunteita tulee ja menee, mutta se mitä meillä on nyt omissa elämässämme on jotain pysyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilisen viimeiset viestit oli taas poistettu. God knows why.

Varattuhullu oli täällä keuhkoamassa, joten varmaan kaikki viestit meni jostain kohti poikki ja poistoon suorilta ihan vaan siksi. Melkoisen rumaa kieltä se ainakin oli...

Edellinen varattuhullu taisi kesyyntyä ja oli ihan ok tyyppi. Käyneekö enää täällä ollenkaan? Onkohan täällä nyt uusi varattuhullu...?

Sama se on, ylipäätään keulii kaikesta. Kielenkäyttö on aina kännissä sen mukaista, että pää on sairas. Lapsellinen, aggressiivinen ja ilmeisen elämätön, koska vuosia täällä päivystänyt ilmeisesti.

Vierailija kirjoitti:

Näytä minulle vihreää valoa J mies, niin olen sinun. Jos haluat.

Kuin olisin lukenut tämän saman joskus aiemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan kiitollisia siitä mitä meillä on, eikä pilata sitä. Hyväksytään samalla se, että meillä oli tunteita toisiamme kohtaan, mutta emmehän pelkästään tunteiden takia halua rikkoa mitään. Tunteita tulee ja menee, mutta se mitä meillä on nyt omissa elämässämme on jotain pysyvää.

Voitaisiinko kuitenkin myöntää nuo tunteet toisillemme? Se olisi mulle tärkeää ja auttaisi mua eteenpäin. Tosin mulla (meillä?) nää tunteet ei näytä tulevan ja menevän. Ne vaan on.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan kiitollisia siitä mitä meillä on, eikä pilata sitä. Hyväksytään samalla se, että meillä oli tunteita toisiamme kohtaan, mutta emmehän pelkästään tunteiden takia halua rikkoa mitään. Tunteita tulee ja menee, mutta se mitä meillä on nyt omissa elämässämme on jotain pysyvää.

Mutta aina silloin tällöin haaveilen sinusta salaa. Se ei satuta ketään.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan kiitollisia siitä mitä meillä on, eikä pilata sitä. Hyväksytään samalla se, että meillä oli tunteita toisiamme kohtaan, mutta emmehän pelkästään tunteiden takia halua rikkoa mitään. Tunteita tulee ja menee, mutta se mitä meillä on nyt omissa elämässämme on jotain pysyvää.

Tämä olis voinut olla minulle. Tai minulta.

Välillä on silti niin outoa ja kaihoisaa ajatella, ettei koskaan saada tietää, miltä olisi päivän sijaan viettää ilta toistemme vierellä. Kahdestaan. Lähempänä kuin nyt, toistemme lämmössä. Jutusteltaisiin niitä näitä ja syvällisiä, kuten aina, mut kiireettä. Kun tekisi mieli silittää, silittäisi vain. Ei olis pakko jäädä vain katsomaan silmiin (vaikka se kivaa onkin), saisi suudella, kevyesti tai kauan. Yö ei tarkoittaisikaan väistämätöntä eroa, vaan hiljaisia hetkiä, läheisyyttä, muuta... Se syvä ja harvinainen yhteys on yhtälailla totta ja pysyvää.

Noh, opettelen eroon tästä, viisauden sanoja kai nuo olivat. Miten se onkin niin, että asiat, jotka on hyväksi on usein niin vaikeita toteuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan kiitollisia siitä mitä meillä on, eikä pilata sitä. Hyväksytään samalla se, että meillä oli tunteita toisiamme kohtaan, mutta emmehän pelkästään tunteiden takia halua rikkoa mitään. Tunteita tulee ja menee, mutta se mitä meillä on nyt omissa elämässämme on jotain pysyvää.

Voitaisiinko kuitenkin myöntää nuo tunteet toisillemme? Se olisi mulle tärkeää ja auttaisi mua eteenpäin. Tosin mulla (meillä?) nää tunteet ei näytä tulevan ja menevän. Ne vaan on.

Oletko varma että pääsisit eteenpäin? Se voisi pahentaa asiaa jos tunteista aletaan puhua ja tunnustetaan toiselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan kiitollisia siitä mitä meillä on, eikä pilata sitä. Hyväksytään samalla se, että meillä oli tunteita toisiamme kohtaan, mutta emmehän pelkästään tunteiden takia halua rikkoa mitään. Tunteita tulee ja menee, mutta se mitä meillä on nyt omissa elämässämme on jotain pysyvää.

Mutta aina silloin tällöin haaveilen sinusta salaa. Se ei satuta ketään.

Salaa saa haaveilla, se ei tietenkään satuta ketään.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan kiitollisia siitä mitä meillä on, eikä pilata sitä. Hyväksytään samalla se, että meillä oli tunteita toisiamme kohtaan, mutta emmehän pelkästään tunteiden takia halua rikkoa mitään. Tunteita tulee ja menee, mutta se mitä meillä on nyt omissa elämässämme on jotain pysyvää.

Miehelle vai naiselle?

Sitä en sulle mies sanonut että olen niin syvästi rakastunut sinuun että jos sinä tuntisit samoin (tai ehkä tunnetkin vaikka et oo sanonu sitä), minä en pystyisi enää ajattelemaan noin järkevästi. Jos et vastustelisi, se olis menoa sitten. Multa ei tässä vaiheessa löytyis voimaa vastustella. Vaikka tiedän seuraukset. Tää tunne on niin vahva. Että onneksi sä olet meistä se järkevämpi.