Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII
Kommentit (6113)
Vierailija kirjoitti:
Menen naimisiin ensi kesänä. Sinun pitää siis unohtaa minut kokonaan.
Eikös se mene niin päin, että sinun on unohdettava muut, jos naimisiin menet. Ei muiden tarvitse sinua unohtaa sen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heidi, näen että et ole onnellinen. Miksi et tee mitään?
Tarjoan sinulle ihan toisenlaisen elämän ja parisuhteen jos teet ratkaisusi....
M
Mikä ratkaisu olisi tehtävä? Kerrotko niin tietäisin sen tehtävän.
Tällä hetkellä elämässäni on ainakin 6 M alkaava ihmistä, avaatko hieman kuka M kirjoittelee tällä kertaa, vai onko se m ode? 😉
En usko että onnellisuuteni on muista riippuvainen, mutta arvostan tarjoustasi.
-Heidi
En ole tarjonnut onnellisuutta, näen vaan että nyt et ole onnellinen.
Olen jotain muuta kuin mitä sinulla nyt on.... onni lähtee ihan sinusta itsestäsi, mutta onnettomuus tulee nykyisestä tilanteestasi
MM
Me dian Mo de
Oletko varma että se onnettomuus tulee nykyisestä tilanteesta vai kumpuaako sisältä onnettomuus, joka aiheuttanut nykyisen onnettoman tilanteen. Jos se tulee sisältä, ei se muutos ja helpotus onnettomuuteen tule ulkoa. Pitää korjata sisin, että pystyy nauttia ulkoisesta ja selviytyä vallitsevasta (siitä jopa aiheutuneesta) onnettomasta tilanteesta.
-väärä Heidi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heidi, näen että et ole onnellinen. Miksi et tee mitään?
Tarjoan sinulle ihan toisenlaisen elämän ja parisuhteen jos teet ratkaisusi....
M
Mikä ratkaisu olisi tehtävä? Kerrotko niin tietäisin sen tehtävän.
Tällä hetkellä elämässäni on ainakin 6 M alkaava ihmistä, avaatko hieman kuka M kirjoittelee tällä kertaa, vai onko se m ode? 😉
En usko että onnellisuuteni on muista riippuvainen, mutta arvostan tarjoustasi.
-Heidi
En ole tarjonnut onnellisuutta, näen vaan että nyt et ole onnellinen.
Olen jotain muuta kuin mitä sinulla nyt on.... onni lähtee ihan sinusta itsestäsi, mutta onnettomuus tulee nykyisestä tilanteestasi
MM
Me dian Mo de
Oletko varma että se onnettomuus tulee nykyisestä tilanteesta vai kumpuaako sisältä onnettomuus, joka aiheuttanut nykyisen onnettoman tilanteen. Jos se tulee sisältä, ei se muutos ja helpotus onnettomuuteen tule ulkoa. Pitää korjata sisin, että pystyy nauttia ulkoisesta ja selviytyä vallitsevasta (siitä jopa aiheutuneesta) onnettomasta tilanteesta.
-väärä Heidi
Sanomasi perusteella olen ymmärtänyt että et ole tyytyväinen tilanteeseen mihin sinut on puoliväkisin "pakotettu".
MM
Vierailija kirjoitti:
Näytit mies tänään hyvältä. Olisi tehnyt mieli ottaa susta kiinni ja ohjata hellästi lähimpään varastohuoneeseen.
Pahimmassa ihastuksen puuskassa kävin mielessäni läpi kaikki mahdolliset paikat missä oltaisiin voitu vähän hempeillä, mm. varastot :)
Sinä mies, teet työpäivistäni kultaa 💜
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkaspäivän terkut toiselle A:lle 💙❄️🌨️☃️ Mielessä olet joka ikinen päivä.
A'atpa on suosittuja🙂
No tää kans sitte, A'alle terkkuja💝
Tunniste: Alempi naapurilääni, pikku A eli 173cm🙃
Et kai vaan kaipaa minua? Sijaitseeko tämä lääni pohjoisessa vai etelässä?
Vinkki: kurkkaa ketun profiilista sijainti. 😉
Uskoako vanhaa kettua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuu. Henkilö jonka kanssa menin naimisiin, on universaalissa katsantokannassa edelleen aviopuolisoni. Olen harvinaisen periaatteellinen ihminen. Ei auta, vaikka kaikki olisikin vain kärsimystä. Pelkkää surua ja kärsimystä.
Etkö sinä voisi yrittää omalta osaltasi parantaa teidän parisuhteen tilaa ja ilmapiiriä?
Yritystä on ollut. Huomasin ettei kyllä ollutkaan liikaa minun puoleltani. Ehkä hän rakasti sittenkin enemmän. Olen melko karu jos minua loukataan syvästi. En silloin hehkuta mitään enkä puhu rakkaudesta. En osaa.
Etkö pysty siis antamaan anteeksi? Miten sinua loukattiin?
Loukattiin suunnilleen kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Minulla on tuntuma, että olen antanut anteeksi. En ole ihan varma, mutta toivottavasti.Onko sulla joku toinen kaivattu kuin puolisosi kun olet täällä ketjussa?
On. Jos hän sattuisi olemaan täällä, hän pääsi tietämään sen, miksi kaikki meni kuten meni. Olisin halunnut aina sen sanoa. Siis mikäli ylipäätään on ajatellut koko asiaa.
Eipä siihen mitään selitystä tullut eikä tule.
Tuskinpa on täällä. Tuskin edes muistaa minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi on palsta, minne nämä ajatukset muuten purkaisi? Kukaan ei terveeksi näiden juttujen pohjalta uskoisi, mutta niin sitä vaan potkitaan elämässä eteenpäin. Rakastuminenhan on kai kuin mielenhäiriö?
Luulin jo, että tässä se nyt oli, mutta taisin ollakin vain loukkaantunut. En vieläkään osaa tunnistaa kaikkia tunteitani, etenkään kipeämpiä, mieluummin unohdan tai kätken ne.
Annoin kuitenkin anteeksi vaikket edes pyytänyt, se lie onkin reilua, koska myös loukkaannuin, vaikket loukannut. Mutta nyt se on hyväksyttävä, etten koskaan voi suhtautua suhun ihan täysin platonisesti. Et tuu koskaan olemaan se "kuin veli", mulla on sulle vähän liikaa lämpöä aina.
Opettelen elämään asian kanssa. Opettelen olemaan ajattelematta turhia. Jälleen vaan tuntuu siltä, että haet musta hyväksyntää silloin, kun muualla sitä ei ole tarjolla ja kun taas on, vedät muuria eteen. En tiedä, mitä olisin tuosta mieltä. Toivottavasti kuvittelen. Itse pidän mielestäni samaa etäisyyttä, mutta kun tuut lähemmäs mun on vaikea estää. Kun henkinen läheisyys on niin viatonta.... Silti se etäisyys pitäisi nyt olla, jotta saan energiani suunnattua sinne, minne se kuuluu. Siksi juuri sinä, joka tunnet nyt piston sydämessäsi: Anna kamppailevalle sydämelle rauhaa ja tilaa.
Alan herätä harhoista - miten ikävää!- ja joudun toteamaan, että sinä ja minä ollaan vain sivuhenkilöitä toistemme tarinoissa, ei synny suurta romanttista rakkauskertomusta, ei vaikka kuinka tahdoin niin uneksia. Oi, mikä turhauttava, mutta nähtävästi väistämätön kohtalo! Kaikesta huolimatta tämä on ollut tärkeä reissu (vaikka onkin se yhdenlainen, joka tuli kuitenkin tehtyä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuu. Henkilö jonka kanssa menin naimisiin, on universaalissa katsantokannassa edelleen aviopuolisoni. Olen harvinaisen periaatteellinen ihminen. Ei auta, vaikka kaikki olisikin vain kärsimystä. Pelkkää surua ja kärsimystä.
Etkö sinä voisi yrittää omalta osaltasi parantaa teidän parisuhteen tilaa ja ilmapiiriä?
Yritystä on ollut. Huomasin ettei kyllä ollutkaan liikaa minun puoleltani. Ehkä hän rakasti sittenkin enemmän. Olen melko karu jos minua loukataan syvästi. En silloin hehkuta mitään enkä puhu rakkaudesta. En osaa.
Etkö pysty siis antamaan anteeksi? Miten sinua loukattiin?
Loukattiin suunnilleen kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Minulla on tuntuma, että olen antanut anteeksi. En ole ihan varma, mutta toivottavasti.Onko sulla joku toinen kaivattu kuin puolisosi kun olet täällä ketjussa?
On. Jos hän sattuisi olemaan täällä, hän pääsi tietämään sen, miksi kaikki meni kuten meni. Olisin halunnut aina sen sanoa. Siis mikäli ylipäätään on ajatellut koko asiaa.
Eipä siihen mitään selitystä tullut eikä tule.
Tuskinpa on täällä. Tuskin edes muistaa minua.
Mitä selitystä? Mihin asiaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on palsta, minne nämä ajatukset muuten purkaisi? Kukaan ei terveeksi näiden juttujen pohjalta uskoisi, mutta niin sitä vaan potkitaan elämässä eteenpäin. Rakastuminenhan on kai kuin mielenhäiriö?
Luulin jo, että tässä se nyt oli, mutta taisin ollakin vain loukkaantunut. En vieläkään osaa tunnistaa kaikkia tunteitani, etenkään kipeämpiä, mieluummin unohdan tai kätken ne.
Annoin kuitenkin anteeksi vaikket edes pyytänyt, se lie onkin reilua, koska myös loukkaannuin, vaikket loukannut. Mutta nyt se on hyväksyttävä, etten koskaan voi suhtautua suhun ihan täysin platonisesti. Et tuu koskaan olemaan se "kuin veli", mulla on sulle vähän liikaa lämpöä aina.
Opettelen elämään asian kanssa. Opettelen olemaan ajattelematta turhia. Jälleen vaan tuntuu siltä, että haet musta hyväksyntää silloin, kun muualla sitä ei ole tarjolla ja kun taas on, vedät muuria eteen. En tiedä, mitä olisin tuosta mieltä. Toivottavasti kuvittelen. Itse pidän mielestäni samaa etäisyyttä, mutta kun tuut lähemmäs mun on vaikea estää. Kun henkinen läheisyys on niin viatonta.... Silti se etäisyys pitäisi nyt olla, jotta saan energiani suunnattua sinne, minne se kuuluu. Siksi juuri sinä, joka tunnet nyt piston sydämessäsi: Anna kamppailevalle sydämelle rauhaa ja tilaa.
Alan herätä harhoista - miten ikävää!- ja joudun toteamaan, että sinä ja minä ollaan vain sivuhenkilöitä toistemme tarinoissa, ei synny suurta romanttista rakkauskertomusta, ei vaikka kuinka tahdoin niin uneksia. Oi, mikä turhauttava, mutta nähtävästi väistämätön kohtalo! Kaikesta huolimatta tämä on ollut tärkeä reissu (vaikka onkin se yhdenlainen, joka tuli kuitenkin tehtyä).
Mielestäni ajattelet aika lyhytjänteisesti asioista. Että nyt on tunnetila tämä, teenpä päätöksen sen perusteella. Aikaa se tarttee, toipuminen.
Näin muuten 2016 vuonna unta, että menet naimisiin sen naisen kanssa kesällä. Silloin se tuntui minusta tosi pahalta. Aina ei voi voittaa. En kyllä yhtään muista mitä mieltä itse olit asiasta. Ilmeisesti sen kuuluu mennä niin. Meistä tuskin mitään kuitenkaan koskaan tulee. Täytyy sanoa, että vähän pelottavalta käärmeeltä näytti tuleva morsiamesi. Se kyllä voi johtua ihan minustakin. Toivottavasti saatte lapsia ja olette onnellisia ja rakastatte toisianne aina täysillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on palsta, minne nämä ajatukset muuten purkaisi? Kukaan ei terveeksi näiden juttujen pohjalta uskoisi, mutta niin sitä vaan potkitaan elämässä eteenpäin. Rakastuminenhan on kai kuin mielenhäiriö?
Luulin jo, että tässä se nyt oli, mutta taisin ollakin vain loukkaantunut. En vieläkään osaa tunnistaa kaikkia tunteitani, etenkään kipeämpiä, mieluummin unohdan tai kätken ne.
Annoin kuitenkin anteeksi vaikket edes pyytänyt, se lie onkin reilua, koska myös loukkaannuin, vaikket loukannut. Mutta nyt se on hyväksyttävä, etten koskaan voi suhtautua suhun ihan täysin platonisesti. Et tuu koskaan olemaan se "kuin veli", mulla on sulle vähän liikaa lämpöä aina.
Opettelen elämään asian kanssa. Opettelen olemaan ajattelematta turhia. Jälleen vaan tuntuu siltä, että haet musta hyväksyntää silloin, kun muualla sitä ei ole tarjolla ja kun taas on, vedät muuria eteen. En tiedä, mitä olisin tuosta mieltä. Toivottavasti kuvittelen. Itse pidän mielestäni samaa etäisyyttä, mutta kun tuut lähemmäs mun on vaikea estää. Kun henkinen läheisyys on niin viatonta.... Silti se etäisyys pitäisi nyt olla, jotta saan energiani suunnattua sinne, minne se kuuluu. Siksi juuri sinä, joka tunnet nyt piston sydämessäsi: Anna kamppailevalle sydämelle rauhaa ja tilaa.
Alan herätä harhoista - miten ikävää!- ja joudun toteamaan, että sinä ja minä ollaan vain sivuhenkilöitä toistemme tarinoissa, ei synny suurta romanttista rakkauskertomusta, ei vaikka kuinka tahdoin niin uneksia. Oi, mikä turhauttava, mutta nähtävästi väistämätön kohtalo! Kaikesta huolimatta tämä on ollut tärkeä reissu (vaikka onkin se yhdenlainen, joka tuli kuitenkin tehtyä).
Mielestäni ajattelet aika lyhytjänteisesti asioista. Että nyt on tunnetila tämä, teenpä päätöksen sen perusteella. Aikaa se tarttee, toipuminen.
Et kiva, ei nämä romanttiset viestit mitään sitten tarkoittanutkaan. Vannot rakkautta ja sitten oot että eipä tästä mitään, heippa vaan ja hyvät jatkot
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heidi, näen että et ole onnellinen. Miksi et tee mitään?
Tarjoan sinulle ihan toisenlaisen elämän ja parisuhteen jos teet ratkaisusi....
M
Mikä ratkaisu olisi tehtävä? Kerrotko niin tietäisin sen tehtävän.
Tällä hetkellä elämässäni on ainakin 6 M alkaava ihmistä, avaatko hieman kuka M kirjoittelee tällä kertaa, vai onko se m ode? 😉
En usko että onnellisuuteni on muista riippuvainen, mutta arvostan tarjoustasi.
-Heidi
En ole tarjonnut onnellisuutta, näen vaan että nyt et ole onnellinen.
Olen jotain muuta kuin mitä sinulla nyt on.... onni lähtee ihan sinusta itsestäsi, mutta onnettomuus tulee nykyisestä tilanteestasi
MM
Me dian Mo de
Oletko varma että se onnettomuus tulee nykyisestä tilanteesta vai kumpuaako sisältä onnettomuus, joka aiheuttanut nykyisen onnettoman tilanteen. Jos se tulee sisältä, ei se muutos ja helpotus onnettomuuteen tule ulkoa. Pitää korjata sisin, että pystyy nauttia ulkoisesta ja selviytyä vallitsevasta (siitä jopa aiheutuneesta) onnettomasta tilanteesta.
-väärä Heidi
Sanomasi perusteella olen ymmärtänyt että et ole tyytyväinen tilanteeseen mihin sinut on puoliväkisin "pakotettu".
MM
Väärä Heidi.
Pahoitteluni, ehkä oikea osuu vielä kohdallesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Freewheelin' Franklin jne kirjoitti:
No niin, minulla ja Mukavalla on aina vain mukavaa.
Sinä taas tuot yhä useammin mieleen eksäni. Ehkä
intuitioni on aivan väärässä. Jotenkin kuitenkin tuntuu,
että on sinussa muutakin kuin eksässäni. Että olet
sellainen ikuinen tyttö, jota kotiväkikin ihmettelee
loputtomiin, että miten ihmeessä jaksatkin,
aikuinen nainen, kun sinulle iskee höpötys- ja
pärinävaihde päälle. Mutta koska olet oppivainen,
Friikkilän sisko ei pääse esiin väärään aikaan,
paitsi silloin, kun liika on liikaa ja luulet
hetken olevan suurinpiirtein ok.Mikähän siinä onkin, että tämän maailman Mukavien
kanssa meni aina jokin pieleen, jopa niiden kanssa,
joiden kanssa olin paljon läheisempi kuin eksäni
kanssa ikinä. No, onneksi et ole Mukavantyyppinen.
Hulluksihan sitä olisi tullut, jos toinen olisi
ollut kaikinpuolin lumoava pelkkä peruna suussaan.
Mitä kaikkea se olisikaan voinut olla, jos olisi
päästy levykauppaan saakka.Siinä mielessä olet kuin eksäni, että et sinä
tunnu olevan oikein oma itsesi muiden seurassa.
Luontoni kun on sellainen kuin on, haistan
kyllä näyttelijänlahjat ja ärsyynnyn. Itsekin
tietenkin näyttelen usein, mutta törkeän
huonosti. Ja sanon huihai, piruparka, siniparta.
No, olet kyllä nähnyt aika monet
moodit. Jos Georgiassa sataa, niin peeveli
vie sataa. Ja kesähän se on mielessä.
Sekin vielä romuttuneen elämän lisäksi.
Vihaan aina näitä aikoja ja silloin kun vihaan,
teen mitä teen.Ja nyt jos sinua ärsyttää, että olen mollannut
sinua, hyvä niin. Ja jos et myönnä totuutta
tai et anna anteeksi hetken funtsittuasi,
niin sitten olet taas eksäni. Aistin sinussa
enemmän itseäni kuin eksässäni ja jos se
on siellä jossain niin se on mm. terve itsetunto,
kyky nauraa itselleen, kyky antaa anteeksi.Mutta ehkä sinun sisälläsi ei ole sitä,
mitä luulen olevan. Sitä minä olen alkanut
miettiä, kun aika kuluu. Jos olet yhtään
oikea ihminen, olet itsekin miettinyt
samaa. Tosin minähän olen se hupiukko, joka
on tuonut jo jos jonkin puolen itsestään esille.
Niin täällä kuin siellä hiilikellarissa.Joo, oikeasti piti sanoa varmaan jotain
muutakin, mutta on hieman kiire, kun on
oikeastaan noita pienimuotoisia addiktioita
ja silloin ei jaksa alkaa kelata, mitä
oli kielen päällä muuta kuin jotain makeaa.
Joo, sitä piti sanomani, että vaikka usein
sua katsellessa -tuttaa, olen kuitenkin
friikillä tavalla pohjattoman ihastunut.
Pistetään se vaikka jonkin vuosituhansien
takaisen oikun, edellisten elämien,
vilkkaan mielikuvituksen, liiallisen
camp-henkisyyyden, unohdettujen unien
ja vaikka huonon suklaan piikkiin.
Alabama Whitman. No et sinä sellainen
ole, mutta kaiken kunniallisen elämän,
vakavamielisen kasvatustyön ja sen sellaisen
lomassa elämämme voisi olla myös ilotulitusta.
Kovasti kuitenkin yrittäisin huolehtia
ja rakastaa. Mutta mikä riittää kenellekin...
Tiedät kyllä mikä olen. Mutta rakkauttani
et ole kokenut. Mutta jos olet sellainen
kuin luulen, tiedät jo oikeastaan.Ääh. Tahtoisin toisinaan olla Mukava.
Miksi Mukavat ylipäätään viihtyvät seurassani?
Kun kuitenkin tietävät, että olen myös
änkyrä. Graah. Silmätkin vaihtavat taas väriä.Joo, tämä oli kyllä ihan vain sulle, Modesty.
Ja jos sanon nyt "Kiitos ja anteeksi",
niin ihan vain leikilläni.
Lopeta tervehtiminen, jos siltä tuntuu
tai virnuile entistäkin enemmän,
kun hetki on otollinen.Ja nyt perinteisiä alanuolia, kiits.
Muuten tunnen epäonnistuneeni.Kiitos kohteliaisuudesta! Ainut vaan että toi platonic relationship ei oikeestaan ole se mitä haen. Ja mitä meidän suhde, vaikka haluaisikin, ei koskaan tule olemaan. se vaan, että.. fyysinen puoli tulee sit myöhemmin. Ja on tosiaan eri asia himoita, kun rakastella. Pystyisitkö sä odottamaan? Haluatko odottaa?
Himoitsen, en pysty! En halua odottaa! Tulisit jo!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on palsta, minne nämä ajatukset muuten purkaisi? Kukaan ei terveeksi näiden juttujen pohjalta uskoisi, mutta niin sitä vaan potkitaan elämässä eteenpäin. Rakastuminenhan on kai kuin mielenhäiriö?
Luulin jo, että tässä se nyt oli, mutta taisin ollakin vain loukkaantunut. En vieläkään osaa tunnistaa kaikkia tunteitani, etenkään kipeämpiä, mieluummin unohdan tai kätken ne.
Annoin kuitenkin anteeksi vaikket edes pyytänyt, se lie onkin reilua, koska myös loukkaannuin, vaikket loukannut. Mutta nyt se on hyväksyttävä, etten koskaan voi suhtautua suhun ihan täysin platonisesti. Et tuu koskaan olemaan se "kuin veli", mulla on sulle vähän liikaa lämpöä aina.
Opettelen elämään asian kanssa. Opettelen olemaan ajattelematta turhia. Jälleen vaan tuntuu siltä, että haet musta hyväksyntää silloin, kun muualla sitä ei ole tarjolla ja kun taas on, vedät muuria eteen. En tiedä, mitä olisin tuosta mieltä. Toivottavasti kuvittelen. Itse pidän mielestäni samaa etäisyyttä, mutta kun tuut lähemmäs mun on vaikea estää. Kun henkinen läheisyys on niin viatonta.... Silti se etäisyys pitäisi nyt olla, jotta saan energiani suunnattua sinne, minne se kuuluu. Siksi juuri sinä, joka tunnet nyt piston sydämessäsi: Anna kamppailevalle sydämelle rauhaa ja tilaa.
Alan herätä harhoista - miten ikävää!- ja joudun toteamaan, että sinä ja minä ollaan vain sivuhenkilöitä toistemme tarinoissa, ei synny suurta romanttista rakkauskertomusta, ei vaikka kuinka tahdoin niin uneksia. Oi, mikä turhauttava, mutta nähtävästi väistämätön kohtalo! Kaikesta huolimatta tämä on ollut tärkeä reissu (vaikka onkin se yhdenlainen, joka tuli kuitenkin tehtyä).
Mielestäni ajattelet aika lyhytjänteisesti asioista. Että nyt on tunnetila tämä, teenpä päätöksen sen perusteella. Aikaa se tarttee, toipuminen.
Kirjoitan ilmeisen epäselvästi. Tilanne on täysin päinvastainen! Lyhytjänteisyys on tästä kaukana, tuota kielteistä tunnetilaa olen etsimällä etsinyt, enkä nytkään onnistunut säilyttämään.
Tämä tarina olisi startannut varastetulla ajokilla, tietäähän sen katsomattakin miten siinä kävisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Freewheelin' Franklin jne kirjoitti:
No niin, minulla ja Mukavalla on aina vain mukavaa.
Sinä taas tuot yhä useammin mieleen eksäni. Ehkä
intuitioni on aivan väärässä. Jotenkin kuitenkin tuntuu,
että on sinussa muutakin kuin eksässäni. Että olet
sellainen ikuinen tyttö, jota kotiväkikin ihmettelee
loputtomiin, että miten ihmeessä jaksatkin,
aikuinen nainen, kun sinulle iskee höpötys- ja
pärinävaihde päälle. Mutta koska olet oppivainen,
Friikkilän sisko ei pääse esiin väärään aikaan,
paitsi silloin, kun liika on liikaa ja luulet
hetken olevan suurinpiirtein ok.Mikähän siinä onkin, että tämän maailman Mukavien
kanssa meni aina jokin pieleen, jopa niiden kanssa,
joiden kanssa olin paljon läheisempi kuin eksäni
kanssa ikinä. No, onneksi et ole Mukavantyyppinen.
Hulluksihan sitä olisi tullut, jos toinen olisi
ollut kaikinpuolin lumoava pelkkä peruna suussaan.
Mitä kaikkea se olisikaan voinut olla, jos olisi
päästy levykauppaan saakka.Siinä mielessä olet kuin eksäni, että et sinä
tunnu olevan oikein oma itsesi muiden seurassa.
Luontoni kun on sellainen kuin on, haistan
kyllä näyttelijänlahjat ja ärsyynnyn. Itsekin
tietenkin näyttelen usein, mutta törkeän
huonosti. Ja sanon huihai, piruparka, siniparta.
No, olet kyllä nähnyt aika monet
moodit. Jos Georgiassa sataa, niin peeveli
vie sataa. Ja kesähän se on mielessä.
Sekin vielä romuttuneen elämän lisäksi.
Vihaan aina näitä aikoja ja silloin kun vihaan,
teen mitä teen.Ja nyt jos sinua ärsyttää, että olen mollannut
sinua, hyvä niin. Ja jos et myönnä totuutta
tai et anna anteeksi hetken funtsittuasi,
niin sitten olet taas eksäni. Aistin sinussa
enemmän itseäni kuin eksässäni ja jos se
on siellä jossain niin se on mm. terve itsetunto,
kyky nauraa itselleen, kyky antaa anteeksi.Mutta ehkä sinun sisälläsi ei ole sitä,
mitä luulen olevan. Sitä minä olen alkanut
miettiä, kun aika kuluu. Jos olet yhtään
oikea ihminen, olet itsekin miettinyt
samaa. Tosin minähän olen se hupiukko, joka
on tuonut jo jos jonkin puolen itsestään esille.
Niin täällä kuin siellä hiilikellarissa.Joo, oikeasti piti sanoa varmaan jotain
muutakin, mutta on hieman kiire, kun on
oikeastaan noita pienimuotoisia addiktioita
ja silloin ei jaksa alkaa kelata, mitä
oli kielen päällä muuta kuin jotain makeaa.
Joo, sitä piti sanomani, että vaikka usein
sua katsellessa -tuttaa, olen kuitenkin
friikillä tavalla pohjattoman ihastunut.
Pistetään se vaikka jonkin vuosituhansien
takaisen oikun, edellisten elämien,
vilkkaan mielikuvituksen, liiallisen
camp-henkisyyyden, unohdettujen unien
ja vaikka huonon suklaan piikkiin.
Alabama Whitman. No et sinä sellainen
ole, mutta kaiken kunniallisen elämän,
vakavamielisen kasvatustyön ja sen sellaisen
lomassa elämämme voisi olla myös ilotulitusta.
Kovasti kuitenkin yrittäisin huolehtia
ja rakastaa. Mutta mikä riittää kenellekin...
Tiedät kyllä mikä olen. Mutta rakkauttani
et ole kokenut. Mutta jos olet sellainen
kuin luulen, tiedät jo oikeastaan.Ääh. Tahtoisin toisinaan olla Mukava.
Miksi Mukavat ylipäätään viihtyvät seurassani?
Kun kuitenkin tietävät, että olen myös
änkyrä. Graah. Silmätkin vaihtavat taas väriä.Joo, tämä oli kyllä ihan vain sulle, Modesty.
Ja jos sanon nyt "Kiitos ja anteeksi",
niin ihan vain leikilläni.
Lopeta tervehtiminen, jos siltä tuntuu
tai virnuile entistäkin enemmän,
kun hetki on otollinen.Ja nyt perinteisiä alanuolia, kiits.
Muuten tunnen epäonnistuneeni.Kiitos kohteliaisuudesta! Ainut vaan että toi platonic relationship ei oikeestaan ole se mitä haen. Ja mitä meidän suhde, vaikka haluaisikin, ei koskaan tule olemaan. se vaan, että.. fyysinen puoli tulee sit myöhemmin. Ja on tosiaan eri asia himoita, kun rakastella. Pystyisitkö sä odottamaan? Haluatko odottaa?
Himoitsen, en pysty! En halua odottaa! Tulisit jo!
No en kuule tule. Opettele käyttäytymään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menen naimisiin ensi kesänä. Sinun pitää siis unohtaa minut kokonaan.
Miksi olet sitten tällä palstalla?
No ei ole. Luokattoman huonoa keksittyä sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on palsta, minne nämä ajatukset muuten purkaisi? Kukaan ei terveeksi näiden juttujen pohjalta uskoisi, mutta niin sitä vaan potkitaan elämässä eteenpäin. Rakastuminenhan on kai kuin mielenhäiriö?
Luulin jo, että tässä se nyt oli, mutta taisin ollakin vain loukkaantunut. En vieläkään osaa tunnistaa kaikkia tunteitani, etenkään kipeämpiä, mieluummin unohdan tai kätken ne.
Annoin kuitenkin anteeksi vaikket edes pyytänyt, se lie onkin reilua, koska myös loukkaannuin, vaikket loukannut. Mutta nyt se on hyväksyttävä, etten koskaan voi suhtautua suhun ihan täysin platonisesti. Et tuu koskaan olemaan se "kuin veli", mulla on sulle vähän liikaa lämpöä aina.
Opettelen elämään asian kanssa. Opettelen olemaan ajattelematta turhia. Jälleen vaan tuntuu siltä, että haet musta hyväksyntää silloin, kun muualla sitä ei ole tarjolla ja kun taas on, vedät muuria eteen. En tiedä, mitä olisin tuosta mieltä. Toivottavasti kuvittelen. Itse pidän mielestäni samaa etäisyyttä, mutta kun tuut lähemmäs mun on vaikea estää. Kun henkinen läheisyys on niin viatonta.... Silti se etäisyys pitäisi nyt olla, jotta saan energiani suunnattua sinne, minne se kuuluu. Siksi juuri sinä, joka tunnet nyt piston sydämessäsi: Anna kamppailevalle sydämelle rauhaa ja tilaa.
Alan herätä harhoista - miten ikävää!- ja joudun toteamaan, että sinä ja minä ollaan vain sivuhenkilöitä toistemme tarinoissa, ei synny suurta romanttista rakkauskertomusta, ei vaikka kuinka tahdoin niin uneksia. Oi, mikä turhauttava, mutta nähtävästi väistämätön kohtalo! Kaikesta huolimatta tämä on ollut tärkeä reissu (vaikka onkin se yhdenlainen, joka tuli kuitenkin tehtyä).
Mielestäni ajattelet aika lyhytjänteisesti asioista. Että nyt on tunnetila tämä, teenpä päätöksen sen perusteella. Aikaa se tarttee, toipuminen.
Kirjoitan ilmeisen epäselvästi. Tilanne on täysin päinvastainen! Lyhytjänteisyys on tästä kaukana, tuota kielteistä tunnetilaa olen etsimällä etsinyt, enkä nytkään onnistunut säilyttämään.
Tämä tarina olisi startannut varastetulla ajokilla, tietäähän sen katsomattakin miten siinä kävisi.
No mitä sä laitat tollasia viestejä. Ja mikä hiton varastettu ajokki? Puhu nyt niin että ymmärtää
Ketju on lukittu.
Toivottavasti et ole minun kaivattuni. Ja toivottavasti valintasi tekee sinut myös onnelliseksi.