Naisen ja miehen tasa-arvo perhe-elämässä

En saanut pitää kaikkia vapaitani, en saanut syöttää lasta pullolla, en saanut pukea ilman ivaa ja pilkkaa siitä kun se on niin hassunhauskaa ja väärin. Olin karikatyyri oman lapseni elämässä, ja jos suutuin siitä niin maailma repesi. Jos teen jotain se on väärin ja huonosti tai muuten vaan holhoavan valvonnan alla.

Nyt on nainen, joka on eri maata. Sain olla kotona, syöttää pumpattua maitoa, pukea eriparisukat ja hassutella lapsen kanssa ilman, että vanne kiristi kun jotain "piti" jotenkin. Erityisesti siivota että voi esitellä kavereille perhe-elämää. Joka oli näitä esityksiä ja leivottuja piirakoita lukuunottamatta helevettiä.

Tämäkin on varmasti väärin ja olen vääränlainen isänä, ihmisenä ja miehenä.

Vierailija kirjoitti:

En saanut pitää kaikkia vapaitani, en saanut syöttää lasta pullolla, en saanut pukea ilman ivaa ja pilkkaa siitä kun se on niin hassunhauskaa ja väärin. Olin karikatyyri oman lapseni elämässä, ja jos suutuin siitä niin maailma repesi. Jos teen jotain se on väärin ja huonosti tai muuten vaan holhoavan valvonnan alla.

Nyt on nainen, joka on eri maata. Sain olla kotona, syöttää pumpattua maitoa, pukea eriparisukat ja hassutella lapsen kanssa ilman, että vanne kiristi kun jotain "piti" jotenkin. Erityisesti siivota että voi esitellä kavereille perhe-elämää. Joka oli näitä esityksiä ja leivottuja piirakoita lukuunottamatta helevettiä.

Tämäkin on varmasti väärin ja olen vääränlainen isänä, ihmisenä ja miehenä.

Lopun liikauhriutuminen vähän latisti viestiäsi, muuten oli ihan sympaattinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi baby shower ja muu hapatus on naisen juttu? Miksi sellaisiin juhliin ei osallistuta yhdessä molempien ystävillä? Tälläkin luodaan epätasa-arvoa ja alitajuntaan jää, että vauva ja sen oheisasiat ovat pääasiassa naisten vastuulla. Mies jätetään ulkopuolelle heti. Miettikää näitä pieniä asioita, joita teette ja joilla luotte sitä mielikuvaa. Niillä on yllättävän iso merkitys ajan saatossa!

Voihan sen tulevan isän kaverit järjestää baby showerin tulevalle isälle ja hänen vaimolleen sekä kutsua kaikki ystävät puolisoineen paikalle. Mikä estää?

Niin voi ja ei mikään. Mutta kun yleisolettamus on, että naisten juttu, eikä miehet osallistu showereihin. Vähän kuin polttarit, mutta nyt vauvan tulolle. En ymmärrä, miksei voida kokoontua porukalla yhteen ihastelemaan pieniä töppösiä. Ne on vauvalle, ei naiselle. Ja silti juhlista tehdään naisten juhla.

Miten yleisiä ne on Suomessa? Suomessa on äitiyspakkaus, sitä varten ei tarvitse kavereiden ostella vaatteita.

Oman miehen tunnen, että hän ei moisiin olisi osallistunut mistään hinnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa jakaa hoitovapaa niin että mieskin on pitkään kotona (esim. vuoden verran), niin ei tarvitse loppuelämää olla perheen projektipäällikkönä, vaan se toinenkin saa tilaisuuden oppia.

Ei se silti saa miestä ostamaan lapselle uusia sukkia automaattisesti, koska vanhat ovat menneet pieniksi. Miksi tämä asenne on olemassa ja lähes 100 prosenttia miehistä enemmän tai vähemmän?

Onko tämä lastenvaatteiden ostaminen uusi metatyö, josta naiset uhriutuvat? Ketkä ostavat yh-leskimiesten lasten vaatteet? Isoäidit?

Vierailija kirjoitti:

"Luojan kiitos ei ole lapsia" oli se ajatus, jota nämä kysymykset laittoivat aivoni ajattelemaan. Elämä vanhempana on hemmetin paljon monimutkaisempaa js raskaampaa kuin elämä lapsettomana.

Kyllä on ja voin hyvin ymmärtää, että on ihmisiä, jotka eivät pärjää vanhempana olemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saanut pitää kaikkia vapaitani, en saanut syöttää lasta pullolla, en saanut pukea ilman ivaa ja pilkkaa siitä kun se on niin hassunhauskaa ja väärin. Olin karikatyyri oman lapseni elämässä, ja jos suutuin siitä niin maailma repesi. Jos teen jotain se on väärin ja huonosti tai muuten vaan holhoavan valvonnan alla.

Nyt on nainen, joka on eri maata. Sain olla kotona, syöttää pumpattua maitoa, pukea eriparisukat ja hassutella lapsen kanssa ilman, että vanne kiristi kun jotain "piti" jotenkin. Erityisesti siivota että voi esitellä kavereille perhe-elämää. Joka oli näitä esityksiä ja leivottuja piirakoita lukuunottamatta helevettiä.

Tämäkin on varmasti väärin ja olen vääränlainen isänä, ihmisenä ja miehenä.

Lopun liikauhriutuminen vähän latisti viestiäsi, muuten oli ihan sympaattinen.

Kiitos. Liikauhriutuminen liittyy siihen, että aikasemmin sama tarina on kirvoittanut kymmeniä "Ota itse oma paikkasi isänä ei se äidin vika ole ettet ole osallistunut."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet aina ostanut lasten vaatteet (varmaankin olet myös jossain määrin pitänyt lasten vaatteiden valitsemisesta) miksi miehesi ostaisi lasten vaatteita, kun kaappi on jo täynnä? Itse ostan ylipäätään vaatteita aniharvoin silloin kun "näen jokun kivan halvalla". Ostan vaatteita tarpeeseen ja silloin kun lapset olivat pieniä, vaimo valitsi lasten vaatteet. Ei valittanut työn jaosta, olisin ostanut jos olisi valittanut. Nyt lapset osaavat sanoa itse mitä tarvitsevat.

Jos olet aina hoitanut lapsen hoidon itse ja aina pakannut lapsen tavarat, niin ei ole yllätys, jos mies ei sitä tarjoudu tai peräti osaa tehdä. Itse osasin, koska osallistuin lasten hoitoon.

Mistä miehesi voi tietää, koska on lakananvaihtopäivä, ellei siitä ole ollut puhetta? Siis kyllähän mies näkee, milloin lakanat on vaihdettu, mutta hän ei varmaan pane sitä merkille, tapahtuuko se aina perjantaisin vai kymmenen päivän välein. Lasten lakanoita nyt täytyy vaihtaa useimmiten tarpeen mukaan.

Mies tuskin tietää lapsen sosiaaliturvatunnusta, ellei hän ole joutunut sitä useamman kerran jonnekin lukemaan. Sosiaaliturvatunnuksen osaamattomuus tuskin on riittävä syy delegoida lasten lääkärikäynnit sen osaavalle vanhemmalle, jos sitä tarkoitit. Olen hoitanut lasten lääkärikäynnit pääosin itse, neuvolat poislukien.

Jos oletusarvoisesti "katsot lasta" tuntuisi hieman tyhmältä (ehkä jopa loukkaavalta) huomauttaa esim. kauppaan lähtiessään: "katsothan sitten lapsen perään myös kun olen kaupassa". Uloslähtiessä tietysti on syytä kertoa minne menee ja koska tulee suunnilleen takaisin. Tämä vaikka lapsi olisi isovanhemmilla hoidossa.

Noi juhlat meillä kyllä järjestettiin yhdessä ja olisin varmasti jotenkin yksinkin järjestänyt ristiäiset ja syntymäpäivät. Ja äitienpäivänä on muistettu äitiä isän toimesta, kun lapsi/lapset ovat liian pieniä. Ja sitten taas, kun teini/teinit unohtaa. Mitä tulee aikuisten syntymäpäiviin, ei sinun ole mikään pakko järjestää niitä miehellesi, ellet halua. Ja voit järjestää juhlat kyllä itsellesi ihan hyvin. Ja kutsua vieraita ja jopa muistuttaa, että lahja olisi kiva.

Kyllä minä tiedän, että miehen ja naisen tasa-arvossa on paljon tekemistä niin perhe-elämässä, kuin eritoten muuten, mutta aloituksesi oli kyllä hieman kummallinen, oikeastaan hieman lapsellinen.

Sinä et kyllä tajunnut aloittajan pointtia ollenkaan.

Mielestäni tajusin. Ap ei ole tyytyväinen työnjakoon ja ottaa esille mielestäni melko outoja esimerkkejä ja väännän hänelle rautalangasta miksi näin on ja jopa korjausehdotuksia.

Lisäksi osoitan, että ei kaikissa parisuhteissa asiat ole, ei ainakaan meidän parisuhteessa.

Voisitko kertoa miten ymmärsit itse aloittajan pointin?

Ihan mukavia nää keskustelut, katsotaas hieman mitä tilastot sanovat?

Äidit totta tosiaan tekevät kotitöitä merkittävästi enemmän kuin miehet kun lapsi on 0-6 vuotias. Tosin, miehet tekevät ansiotöitä saman verran enemmän mitä naiset kotitöitä.

Tilanne tasoittuu 7-17 vuotiailla, nainen tekee enemmän kotitöitä. Mutta jälleen kerran, mies tekee enemmän ansiotöitä.

Ja vielä, nuoremmissa kaikki nämä erot tasottuvat. Tämähän tietysti on hyvä asia.

Ja vielä lopuksi vinkki, miehissä on iso ero ammatillisen ja akateemisen koulutuksen välillä. Jälkimmäiset hoitavat selkeästi enemmän lapsia kuin edelliset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet aina ostanut lasten vaatteet (varmaankin olet myös jossain määrin pitänyt lasten vaatteiden valitsemisesta) miksi miehesi ostaisi lasten vaatteita, kun kaappi on jo täynnä? Itse ostan ylipäätään vaatteita aniharvoin silloin kun "näen jokun kivan halvalla". Ostan vaatteita tarpeeseen ja silloin kun lapset olivat pieniä, vaimo valitsi lasten vaatteet. Ei valittanut työn jaosta, olisin ostanut jos olisi valittanut. Nyt lapset osaavat sanoa itse mitä tarvitsevat.

Jos olet aina hoitanut lapsen hoidon itse ja aina pakannut lapsen tavarat, niin ei ole yllätys, jos mies ei sitä tarjoudu tai peräti osaa tehdä. Itse osasin, koska osallistuin lasten hoitoon.

Mistä miehesi voi tietää, koska on lakananvaihtopäivä, ellei siitä ole ollut puhetta? Siis kyllähän mies näkee, milloin lakanat on vaihdettu, mutta hän ei varmaan pane sitä merkille, tapahtuuko se aina perjantaisin vai kymmenen päivän välein. Lasten lakanoita nyt täytyy vaihtaa useimmiten tarpeen mukaan.

Mies tuskin tietää lapsen sosiaaliturvatunnusta, ellei hän ole joutunut sitä useamman kerran jonnekin lukemaan. Sosiaaliturvatunnuksen osaamattomuus tuskin on riittävä syy delegoida lasten lääkärikäynnit sen osaavalle vanhemmalle, jos sitä tarkoitit. Olen hoitanut lasten lääkärikäynnit pääosin itse, neuvolat poislukien.

Jos oletusarvoisesti "katsot lasta" tuntuisi hieman tyhmältä (ehkä jopa loukkaavalta) huomauttaa esim. kauppaan lähtiessään: "katsothan sitten lapsen perään myös kun olen kaupassa". Uloslähtiessä tietysti on syytä kertoa minne menee ja koska tulee suunnilleen takaisin. Tämä vaikka lapsi olisi isovanhemmilla hoidossa.

Noi juhlat meillä kyllä järjestettiin yhdessä ja olisin varmasti jotenkin yksinkin järjestänyt ristiäiset ja syntymäpäivät. Ja äitienpäivänä on muistettu äitiä isän toimesta, kun lapsi/lapset ovat liian pieniä. Ja sitten taas, kun teini/teinit unohtaa. Mitä tulee aikuisten syntymäpäiviin, ei sinun ole mikään pakko järjestää niitä miehellesi, ellet halua. Ja voit järjestää juhlat kyllä itsellesi ihan hyvin. Ja kutsua vieraita ja jopa muistuttaa, että lahja olisi kiva.

Kyllä minä tiedän, että miehen ja naisen tasa-arvossa on paljon tekemistä niin perhe-elämässä, kuin eritoten muuten, mutta aloituksesi oli kyllä hieman kummallinen, oikeastaan hieman lapsellinen.

Sinä et kyllä tajunnut aloittajan pointtia ollenkaan.

Mielestäni tajusin. Ap ei ole tyytyväinen työnjakoon ja ottaa esille mielestäni melko outoja esimerkkejä ja väännän hänelle rautalangasta miksi näin on ja jopa korjausehdotuksia.

Lisäksi osoitan, että ei kaikissa parisuhteissa asiat ole, ei ainakaan meidän parisuhteessa.

Voisitko kertoa miten ymmärsit itse aloittajan pointin?

Tuossa sinun kommentissasi tuli juuri esiin se epätasaisuus vastuun jaossa. "Miksi mies ostaisi, kun minä ostan, mistä mies tietäisi vaihtaa lakanat, juhlat olemme järjestäneet yhdessä, mutta olisin yksinkin selvinnyt.." nämä kaikki osoittavat juuri sen, että sinullahan se päävastuu on. Miten sinulla meni pointti noin railakkaasti ohi?

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa jakaa hoitovapaa niin että mieskin on pitkään kotona (esim. vuoden verran), niin ei tarvitse loppuelämää olla perheen projektipäällikkönä, vaan se toinenkin saa tilaisuuden oppia.

Ei se silti saa miestä ostamaan lapselle uusia sukkia automaattisesti, koska vanhat ovat menneet pieniksi. Miksi tämä asenne on olemassa ja lähes 100 prosenttia miehistä enemmän tai vähemmän?

Onko tämä lastenvaatteiden ostaminen uusi metatyö, josta naiset uhriutuvat? Ketkä ostavat yh-leskimiesten lasten vaatteet? Isoäidit?

Kaikki muut paitsi sinä tajuavat, että tämä ketju koskee perheitä, joissa on kaksi aikuista.

Kumpi kantaa painavan kalusteen portaita ylös?

Kumpi korjaa rikkoutuneen putken?

Kumpi useammin stressaa ja itkee, ja kumpi on vakaa kallio jonka kainaloon toinen pääsee rauhoittumaan?

Syntyy uhkaava tilanne. Vihainen naapuri, riitatilanne autoa myydessä, juoppo ahdistelee baarista palatessa. Kumpi hyökkää toimintaan ja kumpi jää toisen selkän taakse turvaan?

Kummalle on ylipäätään sallitumpaa olla heikko tilanteissa joissa pitäisi toimia?

Kumpi toimii seksissä viejänä, toisen keskittyessa nauttimaan kyydistä?

Kumpi on halukkaampi pariutumaan sosioekonomisessa hierarkiassa alaspäin?

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa jakaa hoitovapaa niin että mieskin on pitkään kotona (esim. vuoden verran), niin ei tarvitse loppuelämää olla perheen projektipäällikkönä, vaan se toinenkin saa tilaisuuden oppia.

Ei se silti saa miestä ostamaan lapselle uusia sukkia automaattisesti, koska vanhat ovat menneet pieniksi. Miksi tämä asenne on olemassa ja lähes 100 prosenttia miehistä enemmän tai vähemmän?

Koska miehiä ei ole luotu lasten hoitamiseen. 50 vuotta feminismiä ei asiaa muuta

jos asia on noin, niin miksi helvetissä te samat miehet ulisette epätasa-arvosta silloin, kun lapset eron jälkeen jäävät pääsääntöisesti äidin hoidettavaksi?

-Kuka teillä ostaa lasten vaatteet?

*Minä ostan, mies ei tiedä minkä kokoisia käyttää, eikä käy kaupassa.

-Kuka pakkaa lapsen tavarat, kun menette matkoille?

*Minä pakkaan, käyn lapsen kanssa kaksin matkoilla, koska mies ei suostu ikinä mihinkään lähtemään.

-Vaihtaako mies lapsen lakanat tai vaatteet huomattuaan, että ne ovat likaisia. Tietäisikö mies, jos kysyisit nyt, että milloin on lakananvaihtopäivä?

*Ei vaihda, ja ei todellakaan tiedä 😂

-Tietääkö mies lapsen sosiaaliturvatunnuksen?

*Ei tiedä.

-Kysytkö mieheltäsi

vessaan/suihkuun/kauppaan lähtiessäsi "voitko katsoa lasta, jos käyn". Kysyykö miehesi sinulta samoin lähtiessään, vai lähteekö hän vain ilmoitusluontoisesti?

*Kysyn, mies ei kysy.

-Kuka järjestää lapsen syntymäpäivät, osallistuiko mies ristiäisiin?

*Syntymäpäiviä ei ole vielä ollut, ristiäisissä mies kävi muiden vieraiden joukossa.Juhlat järjestin äitini kanssa.

-Järjestätkö miehen syntymäpäivät?

*En. Emme vietä omia syntymäpäiviä.

- Jos et tekisi tai sanoisi mitään, kuten oletetusti mies olisi tehnyt, olisiko lapsen syntymäpäivät ja ristiäiset jääneet järjestämättä? Olisiko mies alkanut miettiä ristiäispäivää ja menua?

*Mies ei olisi pitänyt ristiäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Kumpi kantaa painavan kalusteen portaita ylös?

Kumpi korjaa rikkoutuneen putken?

Kumpi useammin stressaa ja itkee, ja kumpi on vakaa kallio jonka kainaloon toinen pääsee rauhoittumaan?

Syntyy uhkaava tilanne. Vihainen naapuri, riitatilanne autoa myydessä, juoppo ahdistelee baarista palatessa. Kumpi hyökkää toimintaan ja kumpi jää toisen selkän taakse turvaan?

Kummalle on ylipäätään sallitumpaa olla heikko tilanteissa joissa pitäisi toimia?

Kumpi toimii seksissä viejänä, toisen keskittyessa nauttimaan kyydistä?

Kumpi on halukkaampi pariutumaan sosioekonomisessa hierarkiassa alaspäin?

 

Montako kertaa viikossa tai kuukaudessa korjailet putkia tai kannat huonekaluja tai tappelet naapurien kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa jakaa hoitovapaa niin että mieskin on pitkään kotona (esim. vuoden verran), niin ei tarvitse loppuelämää olla perheen projektipäällikkönä, vaan se toinenkin saa tilaisuuden oppia.

Ei se silti saa miestä ostamaan lapselle uusia sukkia automaattisesti, koska vanhat ovat menneet pieniksi. Miksi tämä asenne on olemassa ja lähes 100 prosenttia miehistä enemmän tai vähemmän?

Koska miehiä ei ole luotu lasten hoitamiseen. 50 vuotta feminismiä ei asiaa muuta

jos asia on noin, niin miksi helvetissä te samat miehet ulisette epätasa-arvosta silloin, kun lapset eron jälkeen jäävät pääsääntöisesti äidin hoidettavaksi?

Varmaan siksi koska päätös menee äidin hyväksi myös silloin kun mies ON kykenevä ja hyvä hoitamaan. Se on ok että menee useammin äidille, mutta se ei ole ok kun molemmat ovat yhtä hyviä hoitamaan.

Vierailija kirjoitti:

Kumpi kantaa painavan kalusteen portaita ylös?

Kumpi korjaa rikkoutuneen putken?

Kumpi useammin stressaa ja itkee, ja kumpi on vakaa kallio jonka kainaloon toinen pääsee rauhoittumaan?

Syntyy uhkaava tilanne. Vihainen naapuri, riitatilanne autoa myydessä, juoppo ahdistelee baarista palatessa. Kumpi hyökkää toimintaan ja kumpi jää toisen selkän taakse turvaan?

Kummalle on ylipäätään sallitumpaa olla heikko tilanteissa joissa pitäisi toimia?

Kumpi toimii seksissä viejänä, toisen keskittyessa nauttimaan kyydistä?

Kumpi on halukkaampi pariutumaan sosioekonomisessa hierarkiassa alaspäin?

 

Tämä.

Voinko soittaa itkuisena vaimolle että tuli riita renkaiden ostajan kanssa, èttä voitko tulla jämerästi auttamaan?

Voinko skitsoilla vaatevalintojen kanssa kun kauluspaidan väri ei sovi farkkujen värin kanssa eikä ole mitään mitä laittaa päälle?

Pääsenkö joka ilta kainaloon rauhoittumaan kun töissä on niin stressaavaa ja työpaikan miehet ovat niin kamalia?

Käveletkö joka toinen kerta edellä raflaan kun siellä on niin pelottavan oloisia juoppoja?

Voinko pyytää sinua kantamaan sohvan ylös, kun olen pienempi ja heikompi?

Onhan se niin että jos entiset "naisten työt" menevät 50/50 ja entisestyä "naisen roolistta" luovutaan, niin sama koskee entisiä "miesten töitä" ja entistä "miehen roolia" myös?

Onhan?

 

Pystyisin hoitamaan helposti kaiken aloituksessa mainitun, jos saisin. Tai olisin pystynyt, jos olisin saanut. Mutta vaimo omi alusta asti kaiken vastuun itselleen. Hän ei edes yrittänyt keskustella sen jakamisesta. Ja sanomattakin on selvää, että kaikki mitä hän tekee, on "oikein". Minun tapani tehdä asioita taas on yleensä "väärin".

Todellisuudessa esim. vaatteita on kolmelle lapselle huomattavasti yli tarpeen. Kaapit ja komerot pullistelevat jopa käyttämättömiä vaatteita ja kenkiä, jotka ovat menneet pieniksi. Rahaa on palanut järkyttäviä summia, eikä vaatteista saa enää kirpparilla kuin murto-osan takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Kumpi kantaa painavan kalusteen portaita ylös?

Kumpi korjaa rikkoutuneen putken?

Kumpi useammin stressaa ja itkee, ja kumpi on vakaa kallio jonka kainaloon toinen pääsee rauhoittumaan?

Syntyy uhkaava tilanne. Vihainen naapuri, riitatilanne autoa myydessä, juoppo ahdistelee baarista palatessa. Kumpi hyökkää toimintaan ja kumpi jää toisen selkän taakse turvaan?

Kummalle on ylipäätään sallitumpaa olla heikko tilanteissa joissa pitäisi toimia?

Kumpi toimii seksissä viejänä, toisen keskittyessa nauttimaan kyydistä?

Kumpi on halukkaampi pariutumaan sosioekonomisessa hierarkiassa alaspäin?

 

Kaikkiin vastaus: minä, NAINEN. Minä remppaan ja raksaan ja rassaan autoa. Tappelen jos perhettä pitää puolustaa, mies ei osaa eikä uskalla. Olen miestäni koulutetumpi ja paremmin tienaava. Olen työni ohella rakentanut OK talon perheelleemme.

Ja tän lisäksi minä järjestän ne synttärit ja vaatehankinnat ja kakkumyyjäisetkin.

Esimerkkisi oli typerä sillä erityäin moni nainen hoitaa ne miestenkin hommat.

Mä haluan koordinoida nämä hommat sillä se tarkoittaa sitä, että saan valita työt.

Esimerkiksi siivotessa mä en ikinä imuroi koska vihaan imurointia. Lasten vaatteet taas on kiva valita. Lasten uuden sängyn kokoaminen ei kiinnosta, joten mies hoitaa sen.

Mieluummin siis näin päin :D

Kumpi kantaa painavan kalusteen portaita ylös?

MINÄ, koska mieheni on pyörätuolissa

Kumpi korjaa rikkoutuneen putken?

Ei kumpikaan. Kerrostalossa se on talonmies

Kumpi useammin stressaa ja itkee, ja kumpi on vakaa kallio jonka kainaloon toinen pääsee rauhoittumaan?

Olet hauska :D Olen ollut meistä aina se, joka itkee ja tunteilee vähemmän. Mies purkaa etenkin aggressiotaan paljon avoimemmin ja useasti.

Syntyy uhkaava tilanne. Vihainen naapuri, riitatilanne autoa myydessä, juoppo ahdistelee baarista palatessa. Kumpi hyökkää toimintaan ja kumpi jää toisen selkän taakse turvaan?

Olen mielenterveyspuolen sairaanhoitaja. Mies on ohjelmoija. Kumman meistä kuvittelet olevan se, joka hoitaa uhkaavat tilanteet ja keskustelut hankalien ihmisten kanssa myös siviilissä...?

Kummalle on ylipäätään sallitumpaa olla heikko tilanteissa joissa pitäisi toimia?

Miehelle, koska hän on vammautunut. Oli jo tavatessamme.

Kumpi toimii seksissä viejänä, toisen keskittyessa nauttimaan kyydistä?

Yritäpä päätellä aiemmista vastauksista...

Kumpi on halukkaampi pariutumaan sosioekonomisessa hierarkiassa alaspäin?

Tienaan kuukaudessa noin 500 e enemmän kuin mieheni. Joka kuukausi.