Lue keskustelun säännöt.
Naisen ja miehen tasa-arvo perhe-elämässä
09.01.2019 |
Esitän teille joukon kysymyksiä, ja toivon, että vastaatte ja keskustelette asiasta. Ehkäpä nämä kysymykset herättävät teidät ihmettelemään asiaa, kuten minulle kävi.
Kuka teillä ostaa lasten vaatteet? En tarkoita maksaa, vaan valitsee, vertailee ja tuo kotiin. Onko mies koskaan ostanut lapselle esimerkiksi kauppareissulla vaatetta huomattuaan edullisen bodyn tai kivan näköisen takin?
Kuka pakkaa lapsen tavarat, kun menette matkoille? Jos mies, annatko listan tai neuvotko? Vaihtaako mies lapsen lakanat tai vaatteet huomattuaan, että ne ovat likaisia. Tietäisikö mies, jos kysyisit nyt, että milloin on lakananvaihtopäivä?
Tietääkö mies lapsen sosiaaliturvatunnuksen?
Kysytkö mieheltäsi vessaan/suihkuun/kauppaan lähtiessäsi "voitko katsoa lasta, jos käyn". Kysyykö miehesi sinulta samoin lähtiessään, vai lähteekö hän vain ilmoitusluontoisesti?
Kuka järjestää lapsen syntymäpäivät, osallistuiko mies ristiäisiin? Järjestätkö miehen syntymäpäivät? Jos, järjestääkö hän vastavuoroisesti sinulle? Jos et tekisi tai sanoisi mitään, kuten oletetusti mies olisi tehnyt, olisiko lapsen syntymäpäivät ja ristiäiset jääneet järjestämättä? Olisiko mies alkanut miettiä ristiäispäivää ja menua?
Keskustelua ja lisää vastaavia aiheita!
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole lapsia, mutta en näin muutenkaan osaa samaistua aloitukseen. Kai meillä sitten on harvinaisen tasa-arvoinen suhde, koska en koe olevani mitenkään enemmän vastuussa kuin mieheni. Hän siivoaa ja pyykkää ja vaihtaa pyyhkeitä/lakanoita oma-aloitteisesti silloin kun se on tarpeen ja huolehtii myös muista pienemmistä jutuista kuten kasvien kastelusta, pölyjen pyyhkimisestä, jääkaapin putsaamisesta tai vaikka tyhjenevien siivousaineiden ostamisesta ilman että minun täytyisi asiasta koskaan huomauttaa. Jaamme kaiken aikalailla tasan mitä kodin ja elämän pyörittämiseen/huolenpitoon tulee. Tosin mieheni on kasvanut yh-äidin ainoana lapsena ja on sitten kai alusta alkaen kasvatettu huolehtimaan tällaisista asioista. Uskoisin että jos me joskus lapsia hankkisimme niin sama tasavertaisuus jatkuisi niidenkin suhteen. Hän on esimerkiksi minua parempi muistamaan säännölliset terveystarkastuksetkin kuten hammaslääkärin buukkaamisen ja joutuu muistuttamaan minuakin tekemään ajanvarauksia sellaisia asioita varten.
Ei lapsettoman parin arjessa ole niin paljoa tehtävää, että siitä saisi riitaa aikaiseksi. Kyllä se on lapsen mukanaan tuoma kokonaisvaltainen elämänmuutos, joka nuo vaikeudet aiheuttaa. Tästä on paljon tutkimustietoakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakanat vaihdan minä ehkä noin 80% kerroista ja vaimo loppukerrat. Ja molemmat kysyy tyypillisesti onko ok, jos lähtee käymään kaupassa tms. Kumpikaan ei muista ulkoa lasten sotuja.
HeMan kirjoitti:
Miehenä tulee mieleen keskustelut n.15vuoden takaa. Silloinen avopuoliso alkoi "ahdistella" kysymyksillä "minne tämä meidän suhde on menossa, missä näet itsesi viiden vuoden päästä ja jne". Nyt avopuoliso on aviopuoliso ja lapsiakin on.
Kuten miehet yleensä, niin minäkin tein lapsia koska halusin pitää naisen. Eikä siinä hyvin se meni. Lapset ovat rakkaita ja vaimo myös.
Jos kuitenkin tältä pohjalta mietitään valmiuksia arjen osaamisessa, niin saattaa olla että ne eivät ole "tasa-arvoiset".
Vaimo joka aktiivisesti halusi perheen, on toki taitavampi sitä hoitamaan kuin mies joka tempautui mukaan.
Meillä mies halusi sitoutua eli mennä naimisiin. Lapsetkin on hankittu miehen aloitteesta. Minä olin se joka tempauduin mukaan koska halusin miellyttää ja pitää mieheni. Silti kaikki APN luettelema on juuri noin meillä. Mies rakastaa lapsiaan ja tekee heidän hyväkseen mitä vaan. Mutta kyllä se kordinointi, organisointi , suunnittelu ja käskytys täytyy minun tehdä. Oma- aloitteisesti mies ei esim osaa ostaa mitään kotiin ja lapsille. Ostaa kyllä kun hänelle ostoslistan antaa.
Miksi baby shower ja muu hapatus on naisen juttu? Miksi sellaisiin juhliin ei osallistuta yhdessä molempien ystävillä? Tälläkin luodaan epätasa-arvoa ja alitajuntaan jää, että vauva ja sen oheisasiat ovat pääasiassa naisten vastuulla. Mies jätetään ulkopuolelle heti. Miettikää näitä pieniä asioita, joita teette ja joilla luotte sitä mielikuvaa. Niillä on yllättävän iso merkitys ajan saatossa!
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä ostan pääosin lasten ulko- ja urheiluvaatteet ja vaimo sisävaatteet. Urheiluvälineet on myös liki järjestään minun ostamia. Matkalle vaimo pakkaa suurimmaksi osaksi lasten vaatteet ja minä lelut ja harrastevälineet ym. Matkojen varaaminen, kohteiden, hotellien ja hintojen esikartoitusta myöten on ollut aina minun vastuulla. Lasten synttärit järjestetään yhdessä. Vaimo ehkä tekee niiden osalta hiukan enemmän valmisteluita.
Itse ostan sekä vaimolle että lapsille vaatteita jos joku kiva löytyy edullisesti. Vaimon synttärit hääpäivän jne. huomioin vähintään aamiaisen ja lahjan muodossa. Pari kertaa olen järkännut hänelle yllätyssynttärit ja muulloin normaalisti käyty syömässä jossain ulkona tai sitten olen kokannut itse meille jotain hiukan normi-illallista parempaa.
Saanko kysyä tarkentavan kysymyksen kun ekasta lauseesta ei selvinnyt suoraan, kun ostat lapsen ulko- ja urheiluvaatteet, ostatko niitä sen takia että itse pidät silmällä ja havaitset tarpeen, ja aktivoidut ostoksille oma-aloitteisesti, vai käytkö ostoksilla sen jälkeen kun vaimo on havainnut ja huomauttaa tarpeesta? Kun nyt ei kysytty maksajaa, vaan sitä kumpi tekee sen metatyön ja kenellä se vastuu siitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Minä ostan pääasiassa lapselle vaatteet, en aina. Miksikö? Minulla on enemmän silmää sellaiselle ja mies kysyy minun mielipidettäni monesti myös omien vaatteiden suhteen.
- Mies pakkaa aina lasten tavarat, minä vain omani. Miehellä parempi keskittymis- ja orgsnisointikyky.
- Mies vaihtaa lapsen lakanat ja likaiset vaatteet siinä missä minäkin. Enemmän minä kysyn mieheltä milloin on viimeksi vaihdettu lasten lakanat tai ollut kylpypäivä.
- Kumpikaan ei muista lasten sosiaaliturvatunnuksia. Katsomme kelakortista.
- En kysy vaan ilmoitan:"Lähden nyt " jotta mies tietää katsoa lasten perään. Samoin tekee mies.
- Minä leivon, mies kokkaa. Leivon lasten synttärit ja ristiäiset. Jako menee aina niin että minä hoidan asiat keittiössä ja mies siivouksen. Tasapuolinen jako jossa molemmat pysyy omalla mukavuusalueella.
- Emme vietä toistemme syntymäpäiviä mutta äitienpäivä ja isänpäivä eroaa siinä että isänpäivänä on täytekakku, äitienpäivänä hotellitason aamiainen.
-Olen ollut joskus ristiäiset ja joulun niin huonossa kunnossa etten ole pystynyt osallistumaan ja mies hoitanut. Omalla tavallaan mutta hyvin ja tiedän että pystyy hoitamaan. Ristiäisiin tilasi kaikki leipomukset leipomosta, joulun nautti kokkailusta, graavasi itse kalat, teki laatikot, sienisalaatit, rosollit itse. Hyvin meni.
Ja keskustelua. Perheessähän jaetaan työt molempien mielekkyyden ja vahvuuksien mukaan. MInä en osallistu talon kunnostustöihin enkä vaihda öljyjä autoon. En tyhjennä lattiakaivoja tai hajulukkoja. Olen myös lyhyt ja mieheltä sujuu paremmin lamppujen vaihto ja palohälyyttimien asennus. Mies myös hoitaa laskut ja minun veroilmoitukset. Miehen hommaksi on myös tullut ilmanvaihtokoneen suodattimien puhdistus ja kaikki huoltohommat.
Asiat on meillä sovittu niin että molemmat on tyytyväisiä. Esimerkiksi kaupassa käynti. Inhoan sitä niin mies hoitaa kun ei ole sille niin paha.
Ai samperi että haluaisin olla kärpäsenä katossa kun mammat rupee tätä pohtimaan - oikein klassinen "miten meillä menee" tilanne. Ennen tätä asiat ovat olleet aivan hyvin mutta tämä yksi viesti saa vellit taas tuulettimeen. :D Onneksi jäi lapsukaiset tekemättä niin vältyn tältäkin kuramyrskyltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HeMan kirjoitti:
Miehenä tulee mieleen keskustelut n.15vuoden takaa. Silloinen avopuoliso alkoi "ahdistella" kysymyksillä "minne tämä meidän suhde on menossa, missä näet itsesi viiden vuoden päästä ja jne". Nyt avopuoliso on aviopuoliso ja lapsiakin on.
Kuten miehet yleensä, niin minäkin tein lapsia koska halusin pitää naisen. Eikä siinä hyvin se meni. Lapset ovat rakkaita ja vaimo myös.
Jos kuitenkin tältä pohjalta mietitään valmiuksia arjen osaamisessa, niin saattaa olla että ne eivät ole "tasa-arvoiset".
Vaimo joka aktiivisesti halusi perheen, on toki taitavampi sitä hoitamaan kuin mies joka tempautui mukaan.
Teit lapsia, koska halusit pitää naisen. Jos edelleenkin haluat naisen pitää, osallistut nyt tasavertaisesti lasten ja kodin hoitoon. Sillä ei ole merkitystä, kumpi on taitavampi. Toki voi hommia jakaa osaamisen ja kiinnostusten mukaan, mutta tasapuolisesti.
Vierailija kirjoitti:
Miksi baby shower ja muu hapatus on naisen juttu? Miksi sellaisiin juhliin ei osallistuta yhdessä molempien ystävillä? Tälläkin luodaan epätasa-arvoa ja alitajuntaan jää, että vauva ja sen oheisasiat ovat pääasiassa naisten vastuulla. Mies jätetään ulkopuolelle heti. Miettikää näitä pieniä asioita, joita teette ja joilla luotte sitä mielikuvaa. Niillä on yllättävän iso merkitys ajan saatossa!
Aivan varmasti miehet ovat innolla tulossa, kun tietävät baby showerin tulevan. Siellä lapsettomat miehet kuulevat kivoja vinkkejä ja lapsia saaneet miehet kertovat synnysytskokemuksia. Uskooko joku?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostaa vaatteita. Viimeksi hatun ja takin ihan oma-aloitteisesti. Lakanoista olen aloitteellinen, mutta vaihtaa ne. Synttärit järjestetään yhdessä. Tuo kysymys vahtiiko lasta kauppareissun ajan on outo. Tietenkin. Kuka jättää lapsen yksin?
Vierailija kirjoitti:
Saanko kysyä tarkentavan kysymyksen kun ekasta lauseesta ei selvinnyt suoraan, kun ostat lapsen ulko- ja urheiluvaatteet, ostatko niitä sen takia että itse pidät silmällä ja havaitset tarpeen, ja aktivoidut ostoksille oma-aloitteisesti, vai käytkö ostoksilla sen jälkeen kun vaimo on havainnut ja huomauttaa tarpeesta? Kun nyt ei kysytty maksajaa, vaan sitä kumpi tekee sen metatyön ja kenellä se vastuu siitä on.
Tyypillisesti olen ostanut jo valmiiksi ennen kuin vanha jää pieneksi kun olen löytänyt jonkun hyvän diilin mutta joskus aktivoidun vasta kun huomaan että nykyinen alkaa olla pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutettiin erilleen kun naisen mielestä kaikki tehtiin väärin. Hän ei sitten kuitenkaan kestä ollenkaan että hänen selän takana katsotaan miten hän suoriutuu hommista. Siinä se tasa-arvo.
Jos olet aina ostanut lasten vaatteet (varmaankin olet myös jossain määrin pitänyt lasten vaatteiden valitsemisesta) miksi miehesi ostaisi lasten vaatteita, kun kaappi on jo täynnä? Itse ostan ylipäätään vaatteita aniharvoin silloin kun "näen jokun kivan halvalla". Ostan vaatteita tarpeeseen ja silloin kun lapset olivat pieniä, vaimo valitsi lasten vaatteet. Ei valittanut työn jaosta, olisin ostanut jos olisi valittanut. Nyt lapset osaavat sanoa itse mitä tarvitsevat.
Jos olet aina hoitanut lapsen hoidon itse ja aina pakannut lapsen tavarat, niin ei ole yllätys, jos mies ei sitä tarjoudu tai peräti osaa tehdä. Itse osasin, koska osallistuin lasten hoitoon.
Mistä miehesi voi tietää, koska on lakananvaihtopäivä, ellei siitä ole ollut puhetta? Siis kyllähän mies näkee, milloin lakanat on vaihdettu, mutta hän ei varmaan pane sitä merkille, tapahtuuko se aina perjantaisin vai kymmenen päivän välein. Lasten lakanoita nyt täytyy vaihtaa useimmiten tarpeen mukaan.
Mies tuskin tietää lapsen sosiaaliturvatunnusta, ellei hän ole joutunut sitä useamman kerran jonnekin lukemaan. Sosiaaliturvatunnuksen osaamattomuus tuskin on riittävä syy delegoida lasten lääkärikäynnit sen osaavalle vanhemmalle, jos sitä tarkoitit. Olen hoitanut lasten lääkärikäynnit pääosin itse, neuvolat poislukien.
Jos oletusarvoisesti "katsot lasta" tuntuisi hieman tyhmältä (ehkä jopa loukkaavalta) huomauttaa esim. kauppaan lähtiessään: "katsothan sitten lapsen perään myös kun olen kaupassa". Uloslähtiessä tietysti on syytä kertoa minne menee ja koska tulee suunnilleen takaisin. Tämä vaikka lapsi olisi isovanhemmilla hoidossa.
Noi juhlat meillä kyllä järjestettiin yhdessä ja olisin varmasti jotenkin yksinkin järjestänyt ristiäiset ja syntymäpäivät. Ja äitienpäivänä on muistettu äitiä isän toimesta, kun lapsi/lapset ovat liian pieniä. Ja sitten taas, kun teini/teinit unohtaa. Mitä tulee aikuisten syntymäpäiviin, ei sinun ole mikään pakko järjestää niitä miehellesi, ellet halua. Ja voit järjestää juhlat kyllä itsellesi ihan hyvin. Ja kutsua vieraita ja jopa muistuttaa, että lahja olisi kiva.
Kyllä minä tiedän, että miehen ja naisen tasa-arvossa on paljon tekemistä niin perhe-elämässä, kuin eritoten muuten, mutta aloituksesi oli kyllä hieman kummallinen, oikeastaan hieman lapsellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- lasten vaatteiden osto: minä varmaankin ostan enemmän, mutta aina kun lapset jotain tarvitsee, myös isä voi lähteä heidän kanssaan ostoksille. Samoten hän saattaa ostaa heräteostoksina mm. merkkihuppareita, t-paitoja tms. jos kohdalle sattuu hyvä tarjous.
- pakkaaminen: minä pakkaan, osaan paremmin.
- lakanoiden vaihto: meillä mies ne vaihtaa koko perheelle kahden vkon välein. Osaa sen paremmin, tai oikeastaan nopeammin.
- sos.turvatunnukset todnäk muistaa. Mutta hänen hallussaan on lasten kelakortit, joten niistä saa tarkistettua tarvittaessa.
- ei ole ikinä tarvinnut kummankaan erikseen kysyä katsomaan lapsia. On automaatio aina sille osapuolelle, joka jää kotiin.
- minä mietin ja teen synttäritarjoilut ym. koska osaan paremmin. Jos mies haluaa oman puolen sukuaan kutsua, hän tekee sen itse. Minä hoidan lasten kavereiden kutsumiset, sillä minun puhelimessa on kavereiden vanhempien numerot.
Meillä jo lukioikäiset lapset mutta vastaan, että varsin samalla lailla kuin tuossa ylempänä. Tyttö ostaa vaatteensa itse, pojalle ostamme vuorotellen mitä sattuu puuttumaan, molemmat osaavat seurata tilannetta. Mies opettaa lapsille matematiikkaa jos hankaluuksia, minä kieliä. Wilma ym molemmat seuraavat ja hoitavat yhdessä, se kumpi kerkeää periaatteella. Synttäreitä ei enää tuon ikäisille järjestetä, mutta tulevissa yo juhlissa suunnitellaan yhdessä menu ja vieraslista, jompi kumpi hoitaa kutsut. Pienempänä minä kutsuin kaverivieraat ja järjestin enemmän synttäreitä koska tykkäsin siitä. Mies, kuten aika iso osa suomalaisista miehistä, on täysin kykenevä hoitamaan arjen asioita ja "metatöitä", toimii tjnä keskisuuressa yrityksessä ja siellä hoitaa huomattavasti vaativampia tehtäviä. Minä olen myös uraorientoitunut ja siksi en koskaan ole tehnyt kodista omaa valtakuntaani jossa mies on avustaja vaan olemme tasa-arvoisesti jakaneet vastuun päätöksenteosta toteutukseen sopuisasti. Näin meillä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi baby shower ja muu hapatus on naisen juttu? Miksi sellaisiin juhliin ei osallistuta yhdessä molempien ystävillä? Tälläkin luodaan epätasa-arvoa ja alitajuntaan jää, että vauva ja sen oheisasiat ovat pääasiassa naisten vastuulla. Mies jätetään ulkopuolelle heti. Miettikää näitä pieniä asioita, joita teette ja joilla luotte sitä mielikuvaa. Niillä on yllättävän iso merkitys ajan saatossa!
Voihan sen tulevan isän kaverit järjestää baby showerin tulevalle isälle ja hänen vaimolleen sekä kutsua kaikki ystävät puolisoineen paikalle. Mikä estää?
Vierailija kirjoitti:
Jos olet aina ostanut lasten vaatteet (varmaankin olet myös jossain määrin pitänyt lasten vaatteiden valitsemisesta) miksi miehesi ostaisi lasten vaatteita, kun kaappi on jo täynnä? Itse ostan ylipäätään vaatteita aniharvoin silloin kun "näen jokun kivan halvalla". Ostan vaatteita tarpeeseen ja silloin kun lapset olivat pieniä, vaimo valitsi lasten vaatteet. Ei valittanut työn jaosta, olisin ostanut jos olisi valittanut. Nyt lapset osaavat sanoa itse mitä tarvitsevat.
Jos olet aina hoitanut lapsen hoidon itse ja aina pakannut lapsen tavarat, niin ei ole yllätys, jos mies ei sitä tarjoudu tai peräti osaa tehdä. Itse osasin, koska osallistuin lasten hoitoon.
Mistä miehesi voi tietää, koska on lakananvaihtopäivä, ellei siitä ole ollut puhetta? Siis kyllähän mies näkee, milloin lakanat on vaihdettu, mutta hän ei varmaan pane sitä merkille, tapahtuuko se aina perjantaisin vai kymmenen päivän välein. Lasten lakanoita nyt täytyy vaihtaa useimmiten tarpeen mukaan.
Mies tuskin tietää lapsen sosiaaliturvatunnusta, ellei hän ole joutunut sitä useamman kerran jonnekin lukemaan. Sosiaaliturvatunnuksen osaamattomuus tuskin on riittävä syy delegoida lasten lääkärikäynnit sen osaavalle vanhemmalle, jos sitä tarkoitit. Olen hoitanut lasten lääkärikäynnit pääosin itse, neuvolat poislukien.
Jos oletusarvoisesti "katsot lasta" tuntuisi hieman tyhmältä (ehkä jopa loukkaavalta) huomauttaa esim. kauppaan lähtiessään: "katsothan sitten lapsen perään myös kun olen kaupassa". Uloslähtiessä tietysti on syytä kertoa minne menee ja koska tulee suunnilleen takaisin. Tämä vaikka lapsi olisi isovanhemmilla hoidossa.
Noi juhlat meillä kyllä järjestettiin yhdessä ja olisin varmasti jotenkin yksinkin järjestänyt ristiäiset ja syntymäpäivät. Ja äitienpäivänä on muistettu äitiä isän toimesta, kun lapsi/lapset ovat liian pieniä. Ja sitten taas, kun teini/teinit unohtaa. Mitä tulee aikuisten syntymäpäiviin, ei sinun ole mikään pakko järjestää niitä miehellesi, ellet halua. Ja voit järjestää juhlat kyllä itsellesi ihan hyvin. Ja kutsua vieraita ja jopa muistuttaa, että lahja olisi kiva.
Kyllä minä tiedän, että miehen ja naisen tasa-arvossa on paljon tekemistä niin perhe-elämässä, kuin eritoten muuten, mutta aloituksesi oli kyllä hieman kummallinen, oikeastaan hieman lapsellinen.
Sinä et kyllä tajunnut aloittajan pointtia ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi baby shower ja muu hapatus on naisen juttu? Miksi sellaisiin juhliin ei osallistuta yhdessä molempien ystävillä? Tälläkin luodaan epätasa-arvoa ja alitajuntaan jää, että vauva ja sen oheisasiat ovat pääasiassa naisten vastuulla. Mies jätetään ulkopuolelle heti. Miettikää näitä pieniä asioita, joita teette ja joilla luotte sitä mielikuvaa. Niillä on yllättävän iso merkitys ajan saatossa!
Voihan sen tulevan isän kaverit järjestää baby showerin tulevalle isälle ja hänen vaimolleen sekä kutsua kaikki ystävät puolisoineen paikalle. Mikä estää?
Niin voi ja ei mikään. Mutta kun yleisolettamus on, että naisten juttu, eikä miehet osallistu showereihin. Vähän kuin polttarit, mutta nyt vauvan tulolle. En ymmärrä, miksei voida kokoontua porukalla yhteen ihastelemaan pieniä töppösiä. Ne on vauvalle, ei naiselle. Ja silti juhlista tehdään naisten juhla.
Miksi kukaan mies tai nainen osallistuisi baby showeriin?
Vierailija kirjoitti:
- lasten vaatteiden osto: minä varmaankin ostan enemmän, mutta aina kun lapset jotain tarvitsee, myös isä voi lähteä heidän kanssaan ostoksille. Samoten hän saattaa ostaa heräteostoksina mm. merkkihuppareita, t-paitoja tms. jos kohdalle sattuu hyvä tarjous.
- pakkaaminen: minä pakkaan, osaan paremmin.
- lakanoiden vaihto: meillä mies ne vaihtaa koko perheelle kahden vkon välein. Osaa sen paremmin, tai oikeastaan nopeammin.
- sos.turvatunnukset todnäk muistaa. Mutta hänen hallussaan on lasten kelakortit, joten niistä saa tarkistettua tarvittaessa.
- ei ole ikinä tarvinnut kummankaan erikseen kysyä katsomaan lapsia. On automaatio aina sille osapuolelle, joka jää kotiin.
- minä mietin ja teen synttäritarjoilut ym. koska osaan paremmin. Jos mies haluaa oman puolen sukuaan kutsua, hän tekee sen itse. Minä hoidan lasten kavereiden kutsumiset, sillä minun puhelimessa on kavereiden vanhempien numerot.
Eikö tämä riitä esimerkiksi. Miksi lasten kavereiden vanhempien puhelinnumerot ovat vain sinun puhelimessasi? Sinä hoidat kaiken yhteydenpidon lastesi ja heidän kavereiden välillä. Miksi miehelläsi ei ole noita numeroita, kun kerran tasapuolisesti hoidatte lapset?
Meillä minä ostan pääosin lasten ulko- ja urheiluvaatteet ja vaimo sisävaatteet. Urheiluvälineet on myös liki järjestään minun ostamia. Matkalle vaimo pakkaa suurimmaksi osaksi lasten vaatteet ja minä lelut ja harrastevälineet ym. Matkojen varaaminen, kohteiden, hotellien ja hintojen esikartoitusta myöten on ollut aina minun vastuulla. Lasten synttärit järjestetään yhdessä. Vaimo ehkä tekee niiden osalta hiukan enemmän valmisteluita.
Itse ostan sekä vaimolle että lapsille vaatteita jos joku kiva löytyy edullisesti. Vaimon synttärit hääpäivän jne. huomioin vähintään aamiaisen ja lahjan muodossa. Pari kertaa olen järkännut hänelle yllätyssynttärit ja muulloin normaalisti käyty syömässä jossain ulkona tai sitten olen kokannut itse meille jotain hiukan normi-illallista parempaa.