Mistä johtuu että ihmiset eivät tykkää jos puhun harrastamastani liikunnasta
Olen havainnut että innostuessani harrastamaan monipuolisesti liikuntaa muutama vuosi sitten (ja sen jatkuessa edelleen säännöllisesti), ihmiset eivät selkeästikään halua kuulla minun kertovan mitään harrastamastani liikunnasta.
Ihmeelliseksi tämän tekee se, että kaikista muista harrastuksistani tai tekemisistäni mainitseminen ei aiheuta ollenkaan samanlaista penseää suhtautumista.
Esim jos kerron niitä näitä jutustellessamme ja molemmin puolin(!) kuulumisiamme kertoessa niinkin tavallisen asian kuin että "siivosin eilen" ja mainitsen mitä tein/oliko pyykkiä paljon tms., tai että luin jonkun kirjan, niin nämä saa paljon paremman vastaanoton, kuin jos sitten kerron että " kävin uimassa kilometrin ja tänään salilla tekemässä uutta harjoitusohjelmaa".
Tämä saa nyt alanuolia varmasti, mutta itsellä on tullut mieleen, että kadehtivatko ihmiset oikeasti toisten liikunnallisuutta? Vai mikä tämä juttu on, että toisen liikuntaharrastus ei kiinnosta ja annetaan näkyvästi huomata, että siitä mainitseminen koetaan asiaksi josta ei saisi puhua. Jos ja KUN paljon vähäpätöisemmätkin harrastukset kuitenkin ns. kiinnostaa ja niistä on luvallista ja suotavaa puhua small talkina. Miksei liikunnasta?
Ja EI, en selosta liikunnasta koko aikaa, en painosta ketään liikkumaan, enkä kerro yksityiskohtia. Mutta ihan vaan maininta "kävin uimassa kilometrin" tuntuu olevan lause, joka ohitetaan tyystin eikä siitä haluta kuulla yhtään mitään enempää.
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Kokeile sanoa vaan "kävin uimassa".
No mutta miksi juuri liikunnasta puhuttaessa pitäisi typistää lauseet?
Miksei muista tekemistään ja kertomistaan jutuista?
Ap
Ne jotka eivät liiku, kadehtivat usein.
Itse harrastan kilpajuoksua veteraanisarjoissa ja en todellakaan ala kertoilemaan työpaikalla mitä olen tehnyt tai miten treenaan,toki vastaan jos joku kysyy mutta ei ole koskaan kukaan kysynyt.
Haluat tietenkin uskotella, että he on kateellisia, mutta ehkä ne ei vaan osaa osallistua keskusteluun samalla tavalla kuin "siivosinpa eilen ja tein aamupalaksi puuroa".
Oon kans liikunnallinen ja välillä aivan täpinöissään, mutta osaan näistä hehkua vaan kavereille jotka kans harrastaa.
Toisten kanssa voi puhua sut vaikka mielenterveydestä, kymppiuutisista tai siitä siivoamisesta.
Kun ei ne muut ole yhtä innoissaan kuin sinä, niillä on omat juttunsa.
Miksi sulle siis oltais kateellisia? Asenteesta paistaa ehkä vähän itsekehu ja paremmuus läpi.
No jos minä alkaisin laveasti kertomaan lukemistani kirjoista tai kuinka pähkäilin villasukan kantapään kavennusten kanssa koko illan, kuinka paljon sinua rehellisesti kiinnostaisi?
Ehkä niin monelle liikunta on pakkopullaa.. eikä koeta sitä kovin mielekkääksi puheenaiheeksi edes
Minua ei kiinnosta pätkän vertaa urheilu. Minulle käveleminen, järvessä uiminen ja tanssiminen eivät ole urheilua vaan liikuntaa. En kestä, kun joku alkaa vauhkoamaan jostain t@pp@van tylsästä urheilusta. En ymmärrä pointtia, en ymmärrä mikä siinä on niin upeaa, en vain ymmärrä enkä ole siksi kiinnostunut. Toisaalta minua ei myöskään kiinnosta puhua kenenkään tanssimisewta, kävelemisestä tai uimisesta järvessä. En käsitä urheilun seuraamista telkkarista enkä vain t a j u a mikä siinä kiehtoo.
Ap on täysin oikeassa. On hienoa, että sinulla on itsekuria ja aloitekykyä harrastaa liikuntaa.
Näille ihmisille tulee paha mieli siitä, etteivät kykene siihen.
Esimerkiksi itselläni kaikki kaverit harrastavat liikuntaa, niin silloin siitä jutellaankin. Sinunkin kannattaa ottaa liikunnallisia ystäviä, jos onnistuu.
Terveydestään kiinnostumattomat pyrkivät lannistamaan sinut. Vältä heidän seuraansa.
Vierailija kirjoitti:
Kokeile sanoa vaan "kävin uimassa".
Ja miksi? Miksi ei saisi sanoa, että uin kilometrin?
Itse ainakin ylpeästi sanon, jos olen uinut esim. 1,5 km. En siitä jauha koko ajan, mutta kyllä sen voi mainita.
Ei ketään kiinnosta kenenkään liikkumiset.
Vierailija kirjoitti:
Haluat tietenkin uskotella, että he on kateellisia, mutta ehkä ne ei vaan osaa osallistua keskusteluun samalla tavalla kuin "siivosinpa eilen ja tein aamupalaksi puuroa".
Oon kans liikunnallinen ja välillä aivan täpinöissään, mutta osaan näistä hehkua vaan kavereille jotka kans harrastaa.
Toisten kanssa voi puhua sut vaikka mielenterveydestä, kymppiuutisista tai siitä siivoamisesta.
Kun ei ne muut ole yhtä innoissaan kuin sinä, niillä on omat juttunsa.
Miksi sulle siis oltais kateellisia? Asenteesta paistaa ehkä vähän itsekehu ja paremmuus läpi.
Ei se itsekehua ole, tulkitsit väärin.
Lähinnä ehkä sitä, että kun itselleni liikunta on nykyään todella iso osa elämää, josta olen myös valtavan innoissani, niin jos en saa puhua siitä (edes mainita) niin minun kuulumisistani ja elämästäni jää todella iso ja merkittävä osa kertomatta. Ja silloin keskustelu muuttuu todella yksipuoliseksi, tyyliin minä en voisi kertoa toisille kuin juurikin siivouspäivästä, katsomastani tv-sarjasta tms joka ei merkitse itselleni mitään eikä kerro minusta mitään.
Siinä kun toiset saa selittää ummet ja lammet omasta elämänsä keskipisteestä (lemmikit, kodinsisustus tms) joita itse kyllä kuuntelen kohteliaasti, vaikkeivät minua henkkoht kiinnostakaan.
Ap
Ei vaan kiinnosta, ei osaa samaistua.
Oon huomannut, että osa epätoivotuista pokausyrityksistä hiljenee kun hihkuu uudesta painoliivistä ja kyselee tohkeissaan kuinka pitkiä lenkkejä toinen vetää ja koska lähdetään lenkille katsomaan kumpi kestää pidempään :D
Sama. Jos sanon,että kävin heittää kolmen kilsan uintitreenin, mitään vastausta ei tule. Nämä kuuntelijat ovat mitään liikuntaa harrastamattomia, siksi on kiusallista kuunnella kun joku kehtaa nykyisin edes jotakin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
No jos minä alkaisin laveasti kertomaan lukemistani kirjoista tai kuinka pähkäilin villasukan kantapään kavennusten kanssa koko illan, kuinka paljon sinua rehellisesti kiinnostaisi?
Laveasti kertominen onkin eri asia. Lue aloitukseni uudestaan ja huomioi, että puhuin siitä että YKSI neljän sanan lause liikunnasta (kävin eilen uimassa kilometrin) on sellainen joka saa täystyrmäyksen kuulijassa. Ja sitä tässä juuri ihmettelenkin, että miksi.
Ap
Minä tiedän vastauksen: mikään ei ärsytä enempää kuin se että joku kertoo liikkuvansa ( ihan sama mitä ) ja jaksavansa kun itse ei jaksa eikä pysty jostain syystä. Esim. raha on erittäin usein syy miksi joku ei liiku. Uiminenkaan ei ole ilmaista. Ja kuka kehtaa sanoa että ei ole rahaa liikkua? Ei kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Kokeile sanoa vaan "kävin uimassa".
Janten laki voimissaan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Janten_laki
Oikea lannistajan kommentti, kiitos esimerkistä!
Minua huvittaa välillä se kuinka jotkut kuvittelee ihmisten olevan hyvässä kunnossa koska geenit tai muuta vastaavaa, ihminen syntyi hyväkuntoiseksi.
Ehkä geenit voi olla syy 0,01% ihmisistä joidenka ei tarvitse tehdä mitään, he voivat myös syödä, juoda mitä haluaa, ovat silti normaalipainoisia. Auta armias jos kerrot jollekin ihmiselle, kuinka pitää katsoa mitä syö (määrät), ei voi vetää viinaa tolkuttomia määriä viikossa ja pitää harrastaa myös säännöllisesti liikuntaa, että pysyy kunnossa.
Jokainen saa tehdä aivan mitä haluaa, ei se minua haittaa. Mutta olisi joskus kiva, että tunnustetaan sellainenkin tosiasia, että asioiden eteen pitää tehdä myös "töitä". Eikä se aina niin kivaa ole katsoa mitä syö ja lähteä sinne lenkille. Joten mitäpä jos lopetetaan se geeneistä jauhaminen, annetaan tunnustusta ihan rehdisti ja kannustetaan muitakin kohtia terveellisempää elämää.
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään kiinnosta kenenkään liikkumiset.
Niin, ja pointti onkin että miksi ei?
Ketä oikeasti kiinnostaa toisen kirjanluku, siivoukset, lemmikkigerbiili?
Silti niistä on ihan luvallista ja suotavaa kuulumisia vaihtaessa puhua. Liikunnasta ei.
Monella meni avaukseni pointti aivan totaalisesti ohi...
Ap
Kokeile sanoa vaan "kävin uimassa".