Naisen ja miehen tasa-arvo perhe-elämässä

No huh huh. Totta. Pisti ajattelemaan. Miksiköhän mies ei ole ostanut yhtään vaatetta lapselle :O vaikka mies osallistuu lapsenhoitoon yhtä paljon, tajusin just nyt miten erilailla kuitenkin osallistumme. Mies sopi kanssani nimiäisten päivän ja tarjoilun, ja aloite tuli minulta. En tiedä tajuaisiko mies edes varmistaa onko laukuissa lapsen tavaroita, jos joku kerta mökille lähtiessämme minä huolehtisin vain itsestäni ja rattaiden kantamisesta autoon kuten mies.

Pisti miettimään.

"Luojan kiitos ei ole lapsia" oli se ajatus, jota nämä kysymykset laittoivat aivoni ajattelemaan. Elämä vanhempana on hemmetin paljon monimutkaisempaa js raskaampaa kuin elämä lapsettomana.

Tätä voisi laajentaa koskemaan myös lapsettomia - ainakin omien kokemusten perusteella nainen on aika usein parisuhteessa se suunnittelija, joka koordinoi esim. sosiaaliset menot ja just emännöi juhlat, suunnittelee tarjottavat ym.

Myönnän että itsekin sorrun tuohon "koordinointiin", johtuu tosin siitä että miehelle on aika usein ihan sama mitä tehdään "kunhan saadaan olla yhdessä". 

Siis just tuo voitko katsoa lasta. Miksi sanon niin, eihän mieskään kysy minulta!? Ihan kuin lapsi olisi minun lemmikkini jonka hoidosta mies on ottanut vähän vastuuta yhteenmuuton jälkeen 😫

Nyt lopetan tuon kysymyksen esittämisen ja katson mitä tapahtuu

Kannattaa jakaa hoitovapaa niin että mieskin on pitkään kotona (esim. vuoden verran), niin ei tarvitse loppuelämää olla perheen projektipäällikkönä, vaan se toinenkin saa tilaisuuden oppia.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa jakaa hoitovapaa niin että mieskin on pitkään kotona (esim. vuoden verran), niin ei tarvitse loppuelämää olla perheen projektipäällikkönä, vaan se toinenkin saa tilaisuuden oppia.

Ei se silti saa miestä ostamaan lapselle uusia sukkia automaattisesti, koska vanhat ovat menneet pieniksi. Miksi tämä asenne on olemassa ja lähes 100 prosenttia miehistä enemmän tai vähemmän?

Noniin.. ja kaiken tuon lisäksi naisenkin pitäisi käydä vielä töissäkin. En todellakaan suostuisi tuollaiseen.

Vierailija kirjoitti:

"Luojan kiitos ei ole lapsia" oli se ajatus, jota nämä kysymykset laittoivat aivoni ajattelemaan. Elämä vanhempana on hemmetin paljon monimutkaisempaa js raskaampaa kuin elämä lapsettomana.

Piti sitten tulla näsäviisastelemaan selkeästi lapsellisille suunnattuun ketjuun.

Vaikka elämä on monimutkaisempaa on se myös antoisampaa. Olen ollut joskus lapseton ja tiedän mistä puhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa jakaa hoitovapaa niin että mieskin on pitkään kotona (esim. vuoden verran), niin ei tarvitse loppuelämää olla perheen projektipäällikkönä, vaan se toinenkin saa tilaisuuden oppia.

Ei se silti saa miestä ostamaan lapselle uusia sukkia automaattisesti, koska vanhat ovat menneet pieniksi. Miksi tämä asenne on olemassa ja lähes 100 prosenttia miehistä enemmän tai vähemmän?

Koska miehiä ei ole luotu lasten hoitamiseen. 50 vuotta feminismiä ei asiaa muuta

En tekisi tuosta ongelmaa, sillä mielelläni olen ostanut ja huolehtinut lasten vaatteet yms. Vaatehuoltoon mies on puuttunut vain, jos olen ollut poissa. Ruuanlaitto ja kaupassakäynti on ollut enempi miehen hommia, mutta miehen poissaollessa olen huolehtinut niistä. Mies on huolehtinut kodin ja autojen kunnossapidosta, jotka minä olen voinut jättää huomiotta.

Kyllä töitä voi jakaa perheessä, mutta hyvä on olla jossain määrin perillä asioista, että pärjää toisen ollessa estynyt.

Tänä päivänä tasa-arvoisinkin suhde on vielä lopulta epätasa-arvoinen ja menee hielä tuskaisen monta vuotta tai vuosikymmentä ennenkuin tää muuttuu.

Työskentelen johtajana vaativassa työssä ja olen miestäni paljon paremmin palkattu ja paljon korkeammalla uralla. Olemme sopineet että mies kantaa enemmän vastuuta kotona helpomman työnsä takia. Mutta eihän se nyt vaan toimi :(

Mies hyvin kyllä kokkaa, siivoaa ja pyykkää - siitäkin pitäisi jo olla iloinen - mutta IHAN KAIKKI MUU jää kuitenkin mulle, joka muutenkin tekee pitkää työviikkoa ja on kuormittunut raskaasta työstä.

IHAN KAIKKI lasten vastteenhankinnat, harrastusvälineent, koulun myyjäisalkoot, matkalle pakkaaminen, sukulaistrn lahjat ja juhlien järkkääminen ja yhteydenpito jää mulle. Olen sata kertaa tivsnnut miksi mies ei tajua tarttua hommaan. Syy on se että ”en tajunnut/hoksannut/nähnyt” Mies on siis LAPSUUSKODISSAA OPETETTU että ei tarvitse suunnitella pakkaamista, tarkkailla lakanoiden ja pyyhkeiden likaisuutta, muistaa merkkipäiviä tai suunnitella uuden sääsesongin vaatteiden hankintaa. virhe on siis tehty LAPSUUDESSA.

Omien lasten kohdalla vahdin kuin haukka että tää paska ei jatku. Poikani ja tyttäreni tekevät yhtä paljon kotitöitä, samoja töitä, molemmat opettanut tarkkailemaan milloin hankitaan vaatteet ja vaihdetaan lakanat. Erityisesti poikaan panostan jotta hänestä tulisi tasa-arvoinen mies tulevaisuudessa.

Pieni lohtu on se että oma puoliso ei ole piittaamaton ILKEYTTÄÄN. Hän ei vaan aidosti tajua, eikä tän asian kouluttaminen oikein aikuisena ole onnistunut. Syy sovinistiniehiinne on siis heidän lapsuudenkoti. Ja nyt kun te toistatte tuota samaa malliahuomasmattanne siirtätte lapsillennekin se. Jos nyt omalla kohdalla juna meni jo, niin vahtikaa edes niitä poikianne että heille tulee uusi asenne näihin hommiin.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa jakaa hoitovapaa niin että mieskin on pitkään kotona (esim. vuoden verran), niin ei tarvitse loppuelämää olla perheen projektipäällikkönä, vaan se toinenkin saa tilaisuuden oppia.

Mun mies on ollut kolmesta lapsesta kaikista väh 6kk koti-isänä. Auttoi vain ruuanlaiton oppimiseen, ei siihen että ostais vaatteita, vaihtais lakanoita, järkkäis synttäreitä tai pakkais matkalle. Eli ei toimi :(

- lasten vaatteiden osto: minä varmaankin ostan enemmän, mutta aina kun lapset jotain tarvitsee, myös isä voi lähteä heidän kanssaan ostoksille. Samoten hän saattaa ostaa heräteostoksina mm. merkkihuppareita, t-paitoja tms. jos kohdalle sattuu hyvä tarjous.

- pakkaaminen: minä pakkaan, osaan paremmin.

- lakanoiden vaihto: meillä mies ne vaihtaa koko perheelle kahden vkon välein. Osaa sen paremmin, tai oikeastaan nopeammin.

- sos.turvatunnukset todnäk muistaa. Mutta hänen hallussaan on lasten kelakortit, joten niistä saa tarkistettua tarvittaessa.

- ei ole ikinä tarvinnut kummankaan erikseen kysyä katsomaan lapsia. On automaatio aina sille osapuolelle, joka jää kotiin.

- minä mietin ja teen synttäritarjoilut ym. koska osaan paremmin. Jos mies haluaa oman puolen sukuaan kutsua, hän tekee sen itse. Minä hoidan lasten kavereiden kutsumiset, sillä minun puhelimessa on kavereiden vanhempien numerot.

Miehenä tulee mieleen keskustelut n.15vuoden takaa. Silloinen avopuoliso alkoi "ahdistella" kysymyksillä "minne tämä meidän suhde on menossa, missä näet itsesi viiden vuoden päästä ja jne". Nyt avopuoliso on aviopuoliso ja lapsiakin on.

Kuten miehet yleensä, niin minäkin tein lapsia koska halusin pitää naisen. Eikä siinä hyvin se meni. Lapset ovat rakkaita ja vaimo myös.

Jos kuitenkin tältä pohjalta mietitään valmiuksia arjen osaamisessa, niin saattaa olla että ne eivät ole "tasa-arvoiset".

Vaimo joka aktiivisesti halusi perheen, on toki taitavampi sitä hoitamaan kuin mies joka tempautui mukaan.

Ei ihme että syntyvyys laskee. Luulen että aika monet nuoret naiset (myös minä) ovat lapsuudenkodissaan nähneet perhe-elämän epätasa-arvon eivätkä halua samaa itselleen. Kotitöiden lisäksi myös esim. perhevapaat kaatuvat edelleen naisten niskaan ja se taas vaikuttaa negatiivisesti naisten työuriin, palkkoihin ja eläkkeisiin.

En tajua miksi kukaan nainen haluaa itselleen sellaisen elämän. Mielestäni on parempi olla yksin kuin toisen kotipiika.

Vierailija kirjoitti:

Esitän teille joukon kysymyksiä, ja toivon, että vastaatte ja keskustelette asiasta. Ehkäpä nämä kysymykset herättävät teidät ihmettelemään asiaa, kuten minulle kävi.

Kuka teillä ostaa lasten vaatteet? En tarkoita maksaa, vaan valitsee, vertailee ja tuo kotiin. Onko mies koskaan ostanut lapselle esimerkiksi kauppareissulla vaatetta huomattuaan edullisen bodyn tai kivan näköisen takin?

Kuka pakkaa lapsen tavarat, kun menette matkoille? Jos mies, annatko listan tai neuvotko? Vaihtaako mies lapsen lakanat tai vaatteet huomattuaan, että ne ovat likaisia. Tietäisikö mies, jos kysyisit nyt, että milloin on lakananvaihtopäivä?

Tietääkö mies lapsen sosiaaliturvatunnuksen?

Kysytkö mieheltäsi vessaan/suihkuun/kauppaan lähtiessäsi "voitko katsoa lasta, jos käyn". Kysyykö miehesi sinulta samoin lähtiessään, vai lähteekö hän vain ilmoitusluontoisesti?

Kuka järjestää lapsen syntymäpäivät, osallistuiko mies ristiäisiin? Järjestätkö miehen syntymäpäivät? Jos, järjestääkö hän vastavuoroisesti sinulle? Jos et tekisi tai sanoisi mitään, kuten oletetusti mies olisi tehnyt, olisiko lapsen syntymäpäivät ja ristiäiset jääneet järjestämättä? Olisiko mies alkanut miettiä ristiäispäivää ja menua?

Keskustelua ja lisää vastaavia aiheita!

Vastaan omasta ja ex-miehen puolesta. Kun olimme yhdessä ja minä kotona, tein enemmän vaatehankintoja, nykyään menee aika tasan - ostaa lapselle vaatetta siinä missä minäkin. Lakanan vaihdosta ei ole mielikuvia, koska itselläni ei ole ollut koskaan mitään "lakananvaihtopäivää". Yleensä kumpikin ilmoitti, kun lähti johonkin tms. ei tarvinnut erikseen kysyä tuollaista. En muista järjestäneeni elämässäni yhden yhtäkään miehen synttäripäivää, yhdessä järkätty molempien.  Ristiäiset olivat nimiäiset ja kun niistä oli jo sovittu, niin varmaan olisi järkännyt ne yksinkin. Tietää ja on tiennyt sos-tunnuksen. Lapsen synttärit on järkätty yhdessä ja pidetään yleensä eksän luona. (enemmän tilaa) Lisään listalle vielä sen, että osallistuu myös päikyn vasukeskusteluihin yhdessä ja on tainnut hoitaa enemmän lääkärikäyntejä kuin itse olen, neuvola on ollut pääsääntöisesti minun vastuullani. 

Meillä ei ole lapsia, mutta en näin muutenkaan osaa samaistua aloitukseen. Kai meillä sitten on harvinaisen tasa-arvoinen suhde, koska en koe olevani mitenkään enemmän vastuussa kuin mieheni. Hän siivoaa ja pyykkää ja vaihtaa pyyhkeitä/lakanoita oma-aloitteisesti silloin kun se on tarpeen ja huolehtii myös muista pienemmistä jutuista kuten kasvien kastelusta, pölyjen pyyhkimisestä, jääkaapin putsaamisesta tai vaikka tyhjenevien siivousaineiden ostamisesta ilman että minun täytyisi asiasta koskaan huomauttaa. Jaamme kaiken aikalailla tasan mitä kodin ja elämän pyörittämiseen/huolenpitoon tulee. Tosin mieheni on kasvanut yh-äidin ainoana lapsena ja on sitten kai alusta alkaen kasvatettu huolehtimaan tällaisista asioista. Uskoisin että jos me joskus lapsia hankkisimme niin sama tasavertaisuus jatkuisi niidenkin suhteen. Hän on esimerkiksi minua parempi muistamaan säännölliset terveystarkastuksetkin kuten hammaslääkärin buukkaamisen ja joutuu muistuttamaan minuakin tekemään ajanvarauksia sellaisia asioita varten.

Kuka teillä ostaa lasten vaatteet?

- Pääasiassa minä. Teen vaatetilaukset netistä samalla kun hankin itsellenikin, ikinä en mene kaupoille. Lastenvaatteiden osto on tyyliä 5pack samanlaisia paitoja, tähän ei mitenkään panosteta. Joskus mies on hakenut jotain tarvittavaa tai tuonut vapaaehtoisesti. Mä olen kyllä vaatevastaava ja mies ruoka.

Kuka pakkaa lapsen tavarat, kun menette matkoille?

- Yhdessä pakataan, pakkaamisessa ei mene kauaa. Mies muistuttaa jostain jutuista mitä helposti unohdan. Viimeksi pakkasin ilman muistutuksia ja nuoremmalla ei sitten ollut kalsareita mukana. Mies on järjestelmällisempi.

Vaihtaako mies lapsen lakanat tai vaatteet huomattuaan, että ne ovat likaisia. Tietäisikö mies, jos kysyisit nyt, että milloin on lakananvaihtopäivä?

- Vaihtaa. En tiedä milloin meillä on lakananvaihtopäivä, eikä tiedä mieskään.

Tietääkö mies lapsen sosiaaliturvatunnuksen?

- Ei. Itsekään en muista nuoremman yleensä

Kysytkö mieheltäsi vessaan/suihkuun/kauppaan lähtiessäsi "voitko katsoa lasta, jos käyn". Kysyykö miehesi sinulta samoin lähtiessään, vai lähteekö hän vain ilmoitusluontoisesti?

- Molemmat kysyy

Kuka järjestää lapsen syntymäpäivät, osallistuiko mies ristiäisiin?

- Minä järjestän juhlat, niitä on isomman kaveribileet ja halloween bileet. Vauvoille ei olla pidetty mitään juhlia. Emme pidä ikinä mitään sukupönötysjuhlia.

Järjestätkö miehen syntymäpäivät? Jos, järjestääkö hän vastavuoroisesti sinulle? Jos et tekisi tai sanoisi mitään, kuten oletetusti mies olisi tehnyt, olisiko lapsen syntymäpäivät ja ristiäiset jääneet järjestämättä? Olisiko mies alkanut miettiä ristiäispäivää ja menua?

- Meistä ei kumpikaan järjestä tälläisiä asioita. Kumpikin pitää huolen että lapsen syntymäpäivänä huomioimme lasta vaikka sukulaisia ei tulekaan. Isompi lapsi muistaa itse vaatia kaverisynttärit, että sinällään ei varmasti jäisi järkkäämättä.

Nimenomaan tämä on se syy, miksi lapset useimmiten jäävät erossa äidille. Usein väitetään, että mies osallistuu lasten hoitoon ihan yhtä paljon. No se ei riitä, kun se vastuu on kuitenkin äidillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Luojan kiitos ei ole lapsia" oli se ajatus, jota nämä kysymykset laittoivat aivoni ajattelemaan. Elämä vanhempana on hemmetin paljon monimutkaisempaa js raskaampaa kuin elämä lapsettomana.

Piti sitten tulla näsäviisastelemaan selkeästi lapsellisille suunnattuun ketjuun.

Vaikka elämä on monimutkaisempaa on se myös antoisampaa. Olen ollut joskus lapseton ja tiedän mistä puhun.

Kivs, että elämäsi on antoisaa. Minunkin elämäni on. Ja koska minä olen minä enkä sinä, tiedän myös, että elämäni on paljon antoisampaa näin lapsettomana kuin se olisi, jos joutuisin elämään itselleni täysin vastenmielisellä tavalla. Minulle tämä on itsestäänselvyys mutta monille vanhemmille ilmeisen vaikea asia ymmärtää.

Kiva kun kuitenkin tartuit viestiini. Kyllä tänäänkin joku palstaa lukeva nuori mies tai nainen saa sen kimmokkeen, että ehkä elämä on kuitenkin parempaa lapsettomana.