Lue keskustelun säännöt.
Mies ehdotti yhteen muuttamista! Kertokaa kokemuksia, miten elämä muuttui?
08.01.2019 |
Erityisesti kiinnostaa kokemukset naisnäkökulmasta.
Asumme kaupungissa. Kerrostaloasunto on miehen omistuksessa, minä muuttaisin sinne soluhuoneestani. Minulla on tavaraa vähän. Siisteyskäsityksemme ovat yhtä suurpiirteiset. En ole koskaan asunut miehen kanssa yhdessä. Rahasta emme ole vielä puhuneet.
Siinäpä jotain faktoja, kysykää lisää.
Kommentit (135)
Minä pidin oman vuokra-asuntoni vaikka käytännössä asuin miehen omistusasunnossa. Maksoin siis kaiken aikaa oman vuokrani, veden, sähkön jne. ja mies maksoi oman yhtiövastikkeensa ym. Olin tällöin työtön, joten muutoin olisin menettänyt työmarkkinatukeni miehen tulojen perusteella. Maksoin suurimman osan ruokaostoksista. En muutenkaan uskaltanut luopua omasta asunnosta ja hyvä niin, koska erohan siitä tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä tilastojen mukaan yhteistä asumista ehdottava mies on lähes varmuudella sarjamurhaaja. Varmuudella on siis ainakin paha ihminen jollei ole jo tappanut jota kuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhukaa rahasta. nyt heti kärkeen. se on asia, minkä pitää toimia. Naisen ei missään tapauksessa pidä suostua juoksevien kulujen maksamiseen tai siihen, että tienaava osapuoli vaurastuu köyhemmän kustannuksella. jos asut soluhuoneessa, opiskelet varmaankin? Oletko tietoinen miten tulosi muuttuvat kun heitätte hynttyyt yhteen?
Opiskelen, kyllä. Tiedän että tuloni tippuvat melkoisesti, en ole tarkkaa summaa tutkinut. Menoni ovat kylläkin myös hyvin pienet, mutta kenties silti tippuvat liikaa. En tiedä onko mies tiedostanut tätä kuviota, pitää toki jutella asiasta.
Asunto on jo maksettu pois, eli sen suhteen en voi omaisuutta kartuttaa.
Lähinnä tarkoitin sitä, ettei mies kartuta omaisuuttaan. Älä siis suostu missään tapauksessa maksamaan miehen yhtiövastikkeita tai mitään tällaisia, koska se on kaikki kankkulankaivoon heitettyä. En siis muuttaisi miehen luokse ellei se ole jollain säädyttömän hyvällä paikalla poreammeineen ja saunoineen. Enkä siltikään muuttaisi. Mutta neuvotelkaa. Voithan tietenkin lunastaa mieheltä hänen asunnostaan osasi pikku hiljaa kerryttämällä?
Tätä en ymmärrä. Muutin itse mieheni omistamaan asuntoon puoli vuotta sitten useiden vuosien seurustelun jälkeen ja minusta on päivänselvää, että juoksevat kulut maksetaan puoliksi. Ihan kuten ruoka ja yhteiset huonekalu- yms hankinnat. Sen sijaan kiinteistön arvoa nostavat remontit, hankinnat yms tulee mies hoitamaan yksin tai osallistun niihin vain muodollisella osuudella (koska ne lisäävät omaakin asumismukavuuttani). Minulle ei olisi tullut mieleenikään muuttaa miehen luo asumaan ilmaiseksi. Puolet nykyisistä asumiskuluista on edelleen vähemmän kuin mitä itse maksoin vuokraa, ja minähän kulutan sähköä, vettä jne ihan yhtä lailla kuin mieskin. Osuutta talosta en haluaisi lunastaa, vaikka siihen olisi varaakin, koska en näe siihen mitään syytä. Jos olemme onnellisia yhdessä, kuten toivomme, ei ole mitään syytä miksi talon pitäisi olla minunkin nimissäni. Jos emme ole onnellisia, pakkaan kamani ja lähden enkä ota mukaani muuta kuin omat tavarani. Omaa omaisuuttani kartutan säästämällä, en halua sitoa sitä vanhaan kiinteistöön.
En lukenut kaikkia kommentteja, mutta voin kertoa oman kokemuksen. Muutin miehen ostamaan rivariin virallisesti kirjoille ja oltiin kihloissa. Sovittiin, että maksan vastiketta vuokrana ja näin kävi. 2,5v avoliiton jälkeen matkoilta palattuamme oli mies pyytänyt poikansa hakea avaimeni kaapista ja kehotti hankkia oma asunto. Sain siis muuttaa yllättäen ilman avainta ja pääsyä varastoon ym. Tavaroita oli myös viety hänen mökilleen ja omakotitaloon, jossa poikansa asui, mutta isä ylläpiti. Kävin poliisillakin, joka hämmästeli, mutta sanoi että pääsen helpoimmalla kun alan viedä tavaroitani pois mahdollisimman pian. Exä siis päästi sovitusti hakemaan ainakin pääosan tavaroista.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia kommentteja, mutta voin kertoa oman kokemuksen. Muutin miehen ostamaan rivariin virallisesti kirjoille ja oltiin kihloissa. Sovittiin, että maksan vastiketta vuokrana ja näin kävi. 2,5v avoliiton jälkeen matkoilta palattuamme oli mies pyytänyt poikansa hakea avaimeni kaapista ja kehotti hankkia oma asunto. Sain siis muuttaa yllättäen ilman avainta ja pääsyä varastoon ym. Tavaroita oli myös viety hänen mökilleen ja omakotitaloon, jossa poikansa asui, mutta isä ylläpiti. Kävin poliisillakin, joka hämmästeli, mutta sanoi että pääsen helpoimmalla kun alan viedä tavaroitani pois mahdollisimman pian. Exä siis päästi sovitusti hakemaan ainakin pääosan tavaroista.
Sisälukutaidossani lienee vikaa, myönnän sen, mutten ymmärtänyt tästä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lykkäät yhdessä asumista avioliittoon: edessä on ihan samat sopeutumisasiat, mutta eroaminen vaan on tosi paljon vaikeampaa. Ei se juridinen sopimus muuta mitään yhteiseloon sopeutumisen kannalta, samat ihmiset siinä on.
Meillä ainakin sujunut hyvin, aika samassa tilanteessa muutin miehen omistusasuntoon opiskellessani. Mies on tietenkin maksanut työssäkäyvänä enemmän kuin minä 250 e/kk opintorahallani. Kuitenkin olen maksanut osuuteni yhtiövastikkeesta ja muita kuluja kykyni mukaan.
Suhdetta yhteenmuutto ei paljoakaan muuttanut, hieman ehkä arkipäiväisti. Rakkaus roihuaa edelleen samaan tapaan ja olemme oppineet toisistamme lisää. Emme riitele juurikaan, sillä osaamme avata suumme vaivaavista asioista. Vietämme jonkin verran viikonloppuja erillämme omilla kotipaikoillamme ja se onkin yksi henkireikä arkeen. Suosittelen, jos on mahdollista teille.
Puhukaa odotuksistanne, tunteistanne ja käytännön asioista ennen muuttoa. Toki eteen voi tulla asioita, joita ei osannut ottaa huomioon, mutta sopimalla yhdessä nekin selkeytyvät. Uskoisin teidän pärjäävän, tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joudut katsomaan sitä laiskaa ukkoa nurkissasi. En usko, että kannattaa tuohon lähteä.
Olet muuttamassa miehen asuntoon, ja tulosi tulevat pienenemään. Kannattaa selvittää tilanne mahdollisimman hyvin taloudelliselta kantilta. Mitä tapahtuisi eron tullessa, vakavan sairauden, entä kuolemantapauksen, ketkä ovat perillisiä (avoliitossa puolisot eivät peri toisiaan automaattisesti)? Miten kulut todellakin on järkevintä jakaa?
Turvaa selustasi. Ota yhteyttä ammattilaiseen, jonka kanssa käyt kaikki mahdolliset skenaariot läpi. Lakimiehet ovat kalliita, mutta saatat olla tulevaisuudessa kiitollinen, että olit aikanaan kaukaa viisas.
Rakastunut saa olla, mutta älä anna tunteiden täysin sokaista. Liian monet naiset ovat tehneet sen virheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet muuttamassa miehen asuntoon, ja tulosi tulevat pienenemään. Kannattaa selvittää tilanne mahdollisimman hyvin taloudelliselta kantilta. Mitä tapahtuisi eron tullessa, vakavan sairauden, entä kuolemantapauksen, ketkä ovat perillisiä (avoliitossa puolisot eivät peri toisiaan automaattisesti)? Miten kulut todellakin on järkevintä jakaa?
Turvaa selustasi. Ota yhteyttä ammattilaiseen, jonka kanssa käyt kaikki mahdolliset skenaariot läpi. Lakimiehet ovat kalliita, mutta saatat olla tulevaisuudessa kiitollinen, että olit aikanaan kaukaa viisas.
Rakastunut saa olla, mutta älä anna tunteiden täysin sokaista. Liian monet naiset ovat tehneet sen virheen.
Ei nyt sentään tarvitse menneä mihinkään amerikkalaiseen lakimiesyhteiskuntaan. Kyllä meillä on muutetu iät ja ajat avoliittoon ilman että lakimiehet ovat käyneet läpi kaikki mahdolliset "skenaario". Ei tuossa nyt mitään valtavia summia liikutella opiskelijan tuloilla kuitenkaan joten mikään valtava taloudellinen hyötyminen miehen puolelta on kyllä poissa laskuista.
Ja yhtä hyvin se avoliitto voi päättyä eroon jossa joutuu muuttamaan pois asunnosta, oli asunnon omistussuhde mikä vain. Esim. yhteinen vuokra-asuntokin voi olla liian kallis yhden asua jolloin eri tietää muuttoa.
Mutta jos puhun omasta kokemuksesta yhteen muutosta niin meillä se kävi kyllä todella kivuttomasti enkä muista mitään negatiivista yksinasumiseen verrattuna. Oli vain yksinkertaisesti tosi mukavaa asua yhdessä. Kai olimme molemmat niin parisuhdeihmisiä että mitään kahnauksia ei tullut. Toki sekin auttoi että molemmat olimme tottuneita kotitöihin joten nekin hoituiva luonnostaan molemmilta.
Nyt 20 vuotta myöhemmin tilanne on ennallaan ja yhteiselo edelleen mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Puhukaa rahasta. nyt heti kärkeen. se on asia, minkä pitää toimia. Naisen ei missään tapauksessa pidä suostua juoksevien kulujen maksamiseen tai siihen, että tienaava osapuoli vaurastuu köyhemmän kustannuksella. jos asut soluhuoneessa, opiskelet varmaankin? Oletko tietoinen miten tulosi muuttuvat kun heitätte hynttyyt yhteen?
siis tuet ei tulot. Miehen rahoilla elelee joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M kirjoitti:
Mies on ilmeisesti aapeeta vanhempi?
Miksi ette voisi koeasua yhdessä, et anna soluasi pois, mutta asut miehen luona.
Kuinka kauan olette seurustelleet?
Aapeen ikä?
Jotenkin tuntuu että katkerat äm - mät nillittää ja kaikessa on mukana raha raha raha, eikö elämässä ole muuta kuin raha? Pitääkö kaikki hinnoitella?
On mua 8 vuotta vanhempi. Itse olen 25 vuotta, aloittanut opiskelut myöhemmällä iällä hanttihommien tekemisen jälkeen. Ollaan seurusteltu pari vuotta. Voisihan tuota vaikka käydä kuukauden koeasumassa ja sen jälkeen miettiä, mistä kaikesta olisi hyvä vielä keskustella. :D
Olisi kyllä mukavaa kuulla muustakin, kuin rahasta. :) Onko sinulla jakaa kokemusta? -ap
Vierailija kirjoitti:
Ainakin se muuttuu, ettei tarvitse erikseen järjestää yhteistä aikaa. Se toinen on ihan luonnostaan siinä läsnä. Toki se osaltaan kyllä myös arkipäiväistää suhdetta. Kotityöt ainakin meillä alkoi sujumaan hyvin, ilman että piti erikseen mitään pelisääntöjä alkaa laatimaan. Ikävänä puolena tuli se, että puolison koira alkoi aiheuttamaan itselleni allergiaoireita nyt kun asuikin jatkuvasti samassa tilassa koiran kanssa. Siitä jouduttiin sitten luopumaan.
Miksi tätä oli alapeukutettu? Mukava kuulla, että teillä on jouhevasti sujunut kotitöiden jako, toivottavasti menisi meilläkin yhtä kätevästi. :) Aika ikävää, että koira allergisoi, toivottavasti löysi hyvän kodin! Eipä sitä voinut tietää. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Asunto on siis jo maksettu, eli miehen oma. Miltä kuulostaisi tällainen: Muutat miehen luokse, mies maksaa asunnon yhtiövastikkeen koska se tosiaan on hänen omansa, ja kaikki muut kulut (eli ne jotka teillä olisi joka tapauksessa jaettavana jos asutte yhdessä) maksatte joko puoliksi tai sitten tulojen mukaan prosentuaalisesti, monet tekee näin ja se on kyllä ihan reilua. Laitat samalla säästöön sen minkä voit, pienikin summa kuukaudessa olisi jo hyvä. Joskus tulevaisuudessa, kun menette naimisiin ja olet toivottavasti töissä, ostatte yhdessä uuden asunnon. Mies voi joko pitää vanhansa sijoitusasuntona tai myydä sen ja maksaa sillä oman puolikkaansa uudesta. Sinä maksat säästöistäsi ja lainalla oman puolikkaasi, tai pelkällä lainalla ja jatkat säästämistä sillä ajatuksella että joskus pitkällä tähtäimellä sinäkin voit ostaa OMAN sijoitusasunnon. Todennäköisesti saatte yhteisen lainan vaikka et käyttäisi säästöjä, koska mies voi joko käyttää asuntonsa vakuutena tai maksaa oman osuutensa.
Pointtina siis, että pidätte nuo asumiseen liittyvät omistusasiat erillään, oli sitten kyse omista asunnoista, yhteisen asunnon puolikkaasta, omasta lainan puolikkaasta tms. Kulut yhteiset.
Kiitos ideasta! :) Minua ei haittaa, vaikken omistaisi mitään. Riittää, että on katto pään päällä ja ruokaa. :D Mutta jos tulen joskus toisiin aatoksiin, mietin tätä!
Vierailija kirjoitti:
Minä pidin oman vuokra-asuntoni vaikka käytännössä asuin miehen omistusasunnossa. Maksoin siis kaiken aikaa oman vuokrani, veden, sähkön jne. ja mies maksoi oman yhtiövastikkeensa ym. Olin tällöin työtön, joten muutoin olisin menettänyt työmarkkinatukeni miehen tulojen perusteella. Maksoin suurimman osan ruokaostoksista. En muutenkaan uskaltanut luopua omasta asunnosta ja hyvä niin, koska erohan siitä tuli.
Pitää miettiä voisiko tämäkin olla järkevää. Tosin olisi huono omatunto, että joku opiskelija olisi ilman asuntoa samaan aikaan, joten en ehkä kehtaisi. Ikävää, että teillä kävi noin! -ap
On ihan ymmärrettävää, että ainakin aluksi kokeilette avoliittoa miehen asunnossa, jos se kerran on hyvä.
Rahasta puhumisesta onkin ollut puhetta. Sen voi aloittaa vaikka sillä, että mies laittaa paperille asumisen kulut ja ehdotuksen kulujen jakamisesta.
Yhtiövastike on kuten vuokraa, että jollain osuudella siihen pitää asunnossa asuvan osallistua.
Sitten on pelkona se, että tuntee olevansa toisen luona vieraana... Kokeile testauksen vuoksi ehdottaa, että sohva on epämukava eikä miellytä silmää, haluaisit että hankkisitte uuden (tai ihan mikä tahansa iso juttu). Ja sitten haluaisit toisenlaiset verhot.
Tuo ehdotus ihan keskustelun kannalta. Jos mies on sitä mieltä, että hän on ainoa jonka olemassaolo saa asunnossa näkyä, niin siinä on keskustelun ja miettimisen paikka. Yhteenmuutossa on paljon asioita, jotka tulee kohdalle vasta sitten kun ne ovat ajankohtaisia.
Puhukaa siivouksesta ja ruokailuista.
Tsemppiä. Ja hei, aina voi erota, mutta toisaalta yhteenmuutto on ainoa keino kokeilla haluatteko asua arkea yhdessä!
Käytkö töissä? Mikäli et niin tukesi vähentyvät huomattavasti. Kannattaa kysyä myös että onko mies valmis maksamaan kaiken tai suurimman osan. Kauan parisuhde on kestänyt ja kauan sinulla on opintoja jäljellä? Itse asuisin erillään opintojen ajan ja sitten työelämään päästyäni olisi yhteenmuuton aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhukaa rahasta. nyt heti kärkeen. se on asia, minkä pitää toimia. Naisen ei missään tapauksessa pidä suostua juoksevien kulujen maksamiseen tai siihen, että tienaava osapuoli vaurastuu köyhemmän kustannuksella. jos asut soluhuoneessa, opiskelet varmaankin? Oletko tietoinen miten tulosi muuttuvat kun heitätte hynttyyt yhteen?
Opiskelen, kyllä. Tiedän että tuloni tippuvat melkoisesti, en ole tarkkaa summaa tutkinut. Menoni ovat kylläkin myös hyvin pienet, mutta kenties silti tippuvat liikaa. En tiedä onko mies tiedostanut tätä kuviota, pitää toki jutella asiasta.
Asunto on jo maksettu pois, eli sen suhteen en voi omaisuutta kartuttaa.
Lähinnä tarkoitin sitä, ettei mies kartuta omaisuuttaan. Älä siis suostu missään tapauksessa maksamaan miehen yhtiövastikkeita tai mitään tällaisia, koska se on kaikki kankkulankaivoon heitettyä. En siis muuttaisi miehen luokse ellei se ole jollain säädyttömän hyvällä paikalla poreammeineen ja saunoineen. Enkä siltikään muuttaisi. Mutta neuvotelkaa. Voithan tietenkin lunastaa mieheltä hänen asunnostaan osasi pikku hiljaa kerryttämällä?
Tätä en ymmärrä. Muutin itse mieheni omistamaan asuntoon puoli vuotta sitten useiden vuosien seurustelun jälkeen ja minusta on päivänselvää, että juoksevat kulut maksetaan puoliksi. Ihan kuten ruoka ja yhteiset huonekalu- yms hankinnat. Sen sijaan kiinteistön arvoa nostavat remontit, hankinnat yms tulee mies hoitamaan yksin tai osallistun niihin vain muodollisella osuudella (koska ne lisäävät omaakin asumismukavuuttani). Minulle ei olisi tullut mieleenikään muuttaa miehen luo asumaan ilmaiseksi. Puolet nykyisistä asumiskuluista on edelleen vähemmän kuin mitä itse maksoin vuokraa, ja minähän kulutan sähköä, vettä jne ihan yhtä lailla kuin mieskin. Osuutta talosta en haluaisi lunastaa, vaikka siihen olisi varaakin, koska en näe siihen mitään syytä. Jos olemme onnellisia yhdessä, kuten toivomme, ei ole mitään syytä miksi talon pitäisi olla minunkin nimissäni. Jos emme ole onnellisia, pakkaan kamani ja lähden enkä ota mukaani muuta kuin omat tavarani. Omaa omaisuuttani kartutan säästämällä, en halua sitoa sitä vanhaan kiinteistöön.
Tämä kuulostaa järkevältä! Tosin yhteenmuuttamisen jälkeen tuloni olisivat niin säälittävän pienet että ei olisi varaa maksaa kovinkaan paljon juoksevista kuluista opiskeluaikana. :D En uskalla edes ajatella miten säälittävä prosenttiosuuteni olisi. Säälittävä on kylläkin myös elintaso, mihin olisin tyytyväinen, mun nykyiset omat juoksevat kulut on murto-osa miehen kuluista.
Mua harmittaisi eron tultua aika monet muut asiat kuin raha. Olen köyhä, joten ei mulla ole mitään menetettävää. :D Jos ero tulisi, mun sydän olisi rikki eikä siinä setelit lohduttaisi. Toimisin juuri noin ja aloittaisin alusta.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tilastojen mukaan yhteistä asumista ehdottava mies on lähes varmuudella sarjamurhaaja. Varmuudella on siis ainakin paha ihminen jollei ole jo tappanut jota kuta.
Jännittävää eloa siis luvassa! -ap
Up.