Mies ehdotti yhteen muuttamista! Kertokaa kokemuksia, miten elämä muuttui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut kaikkia kommentteja, mutta voin kertoa oman kokemuksen. Muutin miehen ostamaan rivariin virallisesti kirjoille ja oltiin kihloissa. Sovittiin, että maksan vastiketta vuokrana ja näin kävi. 2,5v avoliiton jälkeen matkoilta palattuamme oli mies pyytänyt poikansa hakea avaimeni kaapista ja kehotti hankkia oma asunto. Sain siis muuttaa yllättäen ilman avainta ja pääsyä varastoon ym. Tavaroita oli myös viety hänen mökilleen ja omakotitaloon, jossa poikansa asui, mutta isä ylläpiti. Kävin poliisillakin, joka hämmästeli, mutta sanoi että pääsen helpoimmalla kun alan viedä tavaroitani pois mahdollisimman pian. Exä siis päästi sovitusti hakemaan ainakin pääosan tavaroista.

Sisälukutaidossani lienee vikaa, myönnän sen, mutten ymmärtänyt tästä mitään.

Minä voin tiivistää:

- Mies ja nainen ovat kihloissa. Nainen muuttaa miehen rivariasuntoon.

- Nainen maksaa "vuokrana" vastiketta.

- Reilun kahden vuoden avioliiton jälkeen nainen lähtee matkalle.

- Palattuaan mies on järjestänyt naisen pihalle asunnosta. Tulee naiselle täysin yllätyksenä.

- Tavaroiden hakeminen on tehty vaikeaksi. Saa omansa suurin piirtein pois.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Jos lykkäät yhdessä asumista avioliittoon: edessä on ihan samat sopeutumisasiat, mutta eroaminen vaan on tosi paljon vaikeampaa. Ei se juridinen sopimus muuta mitään yhteiseloon sopeutumisen kannalta, samat ihmiset siinä on.

Mutta myöskin ajattelen, ettei tässä ole mitään kiirettä kun yhteinen elämä edessä. :) Eiköhän me saada homma sujumaan, kun kumpikin on hyvällä asenteella liikkeellä. Mun silmissä avioliitto on muutakin kuin juridinen sopimus, eikä muutenkaan noin vain erota ihan periaatteellisista syistä, jos ei ole väkivaltaa, pettämistä tms. En nyt tässäkään vaiheessa eroaisi sopeutumisongelmien takia, uskoisin että saataisiin ne keskusteltua kuntoon. Aika "helppoja" ihmisiä ollaan molemmat. Olen vain aika vanhanaikainen, ymmärrän jos en saa ymmärrystä. :D

-ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin sujunut hyvin, aika samassa tilanteessa muutin miehen omistusasuntoon opiskellessani. Mies on tietenkin maksanut työssäkäyvänä enemmän kuin minä 250 e/kk opintorahallani. Kuitenkin olen maksanut osuuteni yhtiövastikkeesta ja muita kuluja kykyni mukaan.

Suhdetta yhteenmuutto ei paljoakaan muuttanut, hieman ehkä arkipäiväisti. Rakkaus roihuaa edelleen samaan tapaan ja olemme oppineet toisistamme lisää. Emme riitele juurikaan, sillä osaamme avata suumme vaivaavista asioista. Vietämme jonkin verran viikonloppuja erillämme omilla kotipaikoillamme ja se onkin yksi henkireikä arkeen. Suosittelen, jos on mahdollista teille.

Puhukaa odotuksistanne, tunteistanne ja käytännön asioista ennen muuttoa. Toki eteen voi tulla asioita, joita ei osannut ottaa huomioon, mutta sopimalla yhdessä nekin selkeytyvät. Uskoisin teidän pärjäävän, tsemppiä!

Kiitos! Kiva kuulla että teillä on samassa tilanteessa asiat menneet hyvin! :) Varmasti tärkeää olla omia reissuja, harrastuksia, tai muita henkireikiä. Ja keskustella paljon. Kiitos näistä vinkeistä! -ap

Vierailija kirjoitti:

Olet muuttamassa miehen asuntoon, ja tulosi tulevat pienenemään. Kannattaa selvittää tilanne mahdollisimman hyvin taloudelliselta kantilta. Mitä tapahtuisi eron tullessa, vakavan sairauden, entä kuolemantapauksen, ketkä ovat perillisiä (avoliitossa puolisot eivät peri toisiaan automaattisesti)? Miten kulut todellakin on järkevintä jakaa?

Turvaa selustasi. Ota yhteyttä ammattilaiseen, jonka kanssa käyt kaikki mahdolliset skenaariot läpi. Lakimiehet ovat kalliita, mutta saatat olla tulevaisuudessa kiitollinen, että olit aikanaan kaukaa viisas.

Rakastunut saa olla, mutta älä anna tunteiden täysin sokaista. Liian monet naiset ovat tehneet sen virheen.

Kiitos vinkeistä, muttei mulla ole mitään rahaa mitä menettää. :D Muuttaisin vain toiseen asuntoon ja alkaisin saamaan taas asumistukea. Lakimies kuulostaa vähän yliampuvalta. (Ja ollaan kyllä menossa naimisiin, en tiedä vielä muutanko ennen vai jälkeen häiden.)

NäinMeillä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet muuttamassa miehen asuntoon, ja tulosi tulevat pienenemään. Kannattaa selvittää tilanne mahdollisimman hyvin taloudelliselta kantilta. Mitä tapahtuisi eron tullessa, vakavan sairauden, entä kuolemantapauksen, ketkä ovat perillisiä (avoliitossa puolisot eivät peri toisiaan automaattisesti)? Miten kulut todellakin on järkevintä jakaa?

Turvaa selustasi. Ota yhteyttä ammattilaiseen, jonka kanssa käyt kaikki mahdolliset skenaariot läpi. Lakimiehet ovat kalliita, mutta saatat olla tulevaisuudessa kiitollinen, että olit aikanaan kaukaa viisas.

Rakastunut saa olla, mutta älä anna tunteiden täysin sokaista. Liian monet naiset ovat tehneet sen virheen.

Ei nyt sentään tarvitse menneä mihinkään amerikkalaiseen lakimiesyhteiskuntaan. Kyllä meillä on muutetu iät ja ajat avoliittoon ilman että lakimiehet ovat käyneet läpi kaikki mahdolliset "skenaario". Ei tuossa nyt mitään valtavia summia liikutella opiskelijan tuloilla kuitenkaan joten mikään valtava taloudellinen hyötyminen miehen puolelta on kyllä poissa laskuista.

Ja yhtä hyvin se avoliitto voi päättyä eroon jossa joutuu muuttamaan pois asunnosta, oli asunnon omistussuhde mikä vain. Esim. yhteinen vuokra-asuntokin voi olla liian kallis yhden asua jolloin eri tietää muuttoa.

Mutta jos puhun omasta kokemuksesta yhteen muutosta niin meillä se kävi kyllä todella kivuttomasti enkä muista mitään negatiivista yksinasumiseen verrattuna. Oli vain yksinkertaisesti tosi mukavaa asua yhdessä. Kai olimme molemmat niin parisuhdeihmisiä että mitään kahnauksia ei tullut. Toki sekin auttoi että molemmat olimme tottuneita kotitöihin joten nekin hoituiva luonnostaan molemmilta.

Nyt 20 vuotta myöhemmin tilanne on ennallaan ja yhteiselo edelleen mukavaa.

Onpas mukavaa kuulla näin positiivinen esimerkki! -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhukaa rahasta. nyt heti kärkeen. se on asia, minkä pitää toimia. Naisen ei missään tapauksessa pidä suostua juoksevien kulujen maksamiseen tai siihen, että tienaava osapuoli vaurastuu köyhemmän kustannuksella. jos asut soluhuoneessa, opiskelet varmaankin? Oletko tietoinen miten tulosi muuttuvat kun heitätte hynttyyt yhteen?

Opiskelen, kyllä. Tiedän että tuloni tippuvat melkoisesti, en ole tarkkaa summaa tutkinut. Menoni ovat kylläkin myös hyvin pienet, mutta kenties silti tippuvat liikaa. En tiedä onko mies tiedostanut tätä kuviota, pitää toki jutella asiasta.

Asunto on jo maksettu pois, eli sen suhteen en voi omaisuutta kartuttaa.

Lähinnä tarkoitin sitä, ettei mies kartuta omaisuuttaan. Älä siis suostu missään tapauksessa maksamaan miehen yhtiövastikkeita tai mitään tällaisia, koska se on kaikki kankkulankaivoon heitettyä. En siis muuttaisi miehen luokse ellei se ole jollain säädyttömän hyvällä paikalla poreammeineen ja saunoineen. Enkä siltikään muuttaisi. Mutta neuvotelkaa. Voithan tietenkin lunastaa mieheltä hänen asunnostaan osasi pikku hiljaa kerryttämällä? 

Tätä en ymmärrä. Muutin itse mieheni omistamaan asuntoon puoli vuotta sitten useiden vuosien seurustelun jälkeen ja minusta on päivänselvää, että juoksevat kulut maksetaan puoliksi. Ihan kuten ruoka ja yhteiset huonekalu- yms hankinnat. Sen sijaan kiinteistön arvoa nostavat remontit, hankinnat yms tulee mies hoitamaan yksin tai osallistun niihin vain muodollisella osuudella (koska ne lisäävät omaakin asumismukavuuttani). Minulle ei olisi tullut mieleenikään muuttaa miehen luo asumaan ilmaiseksi. Puolet nykyisistä asumiskuluista on edelleen vähemmän kuin mitä itse maksoin vuokraa, ja minähän kulutan sähköä, vettä jne ihan yhtä lailla kuin mieskin. Osuutta talosta en haluaisi lunastaa, vaikka siihen olisi varaakin, koska en näe siihen mitään syytä. Jos olemme onnellisia yhdessä, kuten toivomme, ei ole mitään syytä miksi talon pitäisi olla minunkin nimissäni. Jos emme ole onnellisia, pakkaan kamani ja lähden enkä ota mukaani muuta kuin omat tavarani. Omaa omaisuuttani kartutan säästämällä, en halua sitoa sitä vanhaan kiinteistöön.

Näin on meilläkin mennyt. avosuhde, ei ole tarkoitus hankkia lapsia eikä yhdistää tilejä eli ihan fiksua asua näin. maksan miehelle vain vastikkeen + osan sähkö ja vesilaskuista. ruokaostokset n. puoliksi, mies tarjaoa useammin ulkona syömiset tai juomat baarissa kuitenkin. isommat hankinnat kuten vaikka uunit ja pesukoneet, mies on hankkinut ja vanhan hajotessa tai uusia tarvittaessa hankkii itse tai ainakin maksaa isomman osan niistä. muuten meillä on kokonaan omat rahat ja käytetään niitä ihan oman halumme mukaan. Koti on kuitenkin minunkin koti, saan sielä sisustaa ja olla kuten haluan - teitysti isommissa asioissa päätämme miehen kanssa yhdessä. toki aluksi tuntui vähän siltä että olen miehen luona kylässä mutta sekin karisi pian kun asetuin ja totuin asuntoon - nyt se on ihan minunkin kotini. Jos kuitenkin ero tulisi, niin ei ongelmaa koska isoimmat tavarat on miehen- minun omaisuuteni koostuu lähinnä vaatteista ja irtotavaroista kuten tietokoneesta ja piirustustavaroistani - yksi työpöytä ja jokunen peili saattaa olla minun. Eli saan helposti kaiken hankittua uudelleen jos en jostain syystä saisi omiani itselleni eron sattuessa tms. eli ei ongelmaa. 

kannattaa kuitenkin alusta asti sopia rahankäytöstä ja siitä saatko sisustaa tms. eli onko asunto oikeasti miehen ja hän päättää viimekädessä eli olet käytännössä vaan siellä hänen salliessa. meillä tämmöstä tunnetta ei ole onneksi koskaan tullut ja ollaan sovittu raha-asiat, siivoomiset yms alusta asti hyvin ja selkeästi + luotto pelaa ja kämppä on ihan yhtälailla mun koti kuin miehenkin koti, vaikka mun nimi ei virallisissa omistuspapereissa olekkaan. Olin muuttaessa myös opiskelija, ja maksan silti nyt asumisesta huomattavasti vähemmän kuin aiemmin - silti elintaso on parantunut ja suhde on tiivis ja mielestäni syvempi kun asumme yhdessä. 

Älä muuta. Olet nuori ja elä ensin elämääsi aikuisemmaksi. Kerkiät asua yhteistaloutta myöhemminkin. Ei ole aina herkkua asua miehen kanssa enkä enää asukaan - tuskin tulen asumaankaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut kaikkia kommentteja, mutta voin kertoa oman kokemuksen. Muutin miehen ostamaan rivariin virallisesti kirjoille ja oltiin kihloissa. Sovittiin, että maksan vastiketta vuokrana ja näin kävi. 2,5v avoliiton jälkeen matkoilta palattuamme oli mies pyytänyt poikansa hakea avaimeni kaapista ja kehotti hankkia oma asunto. Sain siis muuttaa yllättäen ilman avainta ja pääsyä varastoon ym. Tavaroita oli myös viety hänen mökilleen ja omakotitaloon, jossa poikansa asui, mutta isä ylläpiti. Kävin poliisillakin, joka hämmästeli, mutta sanoi että pääsen helpoimmalla kun alan viedä tavaroitani pois mahdollisimman pian. Exä siis päästi sovitusti hakemaan ainakin pääosan tavaroista.

Sisälukutaidossani lienee vikaa, myönnän sen, mutten ymmärtänyt tästä mitään.

Minä voin tiivistää:

- Mies ja nainen ovat kihloissa. Nainen muuttaa miehen rivariasuntoon.

- Nainen maksaa "vuokrana" vastiketta.

- Reilun kahden vuoden avioliiton jälkeen nainen lähtee matkalle.

- Palattuaan mies on järjestänyt naisen pihalle asunnosta. Tulee naiselle täysin yllätyksenä.

- Tavaroiden hakeminen on tehty vaikeaksi. Saa omansa suurin piirtein pois.

-ap

Jos nainen oli kirjoilla asunnossa, niin ei sieltä niin vain heitetä ulos lain mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

On ihan ymmärrettävää, että ainakin aluksi kokeilette avoliittoa miehen asunnossa, jos se kerran on hyvä.

Rahasta puhumisesta onkin ollut puhetta. Sen voi aloittaa vaikka sillä, että mies laittaa paperille asumisen kulut ja ehdotuksen kulujen jakamisesta.

Yhtiövastike on kuten vuokraa, että jollain osuudella siihen pitää asunnossa asuvan osallistua.

Sitten on pelkona se, että tuntee olevansa toisen luona vieraana... Kokeile testauksen vuoksi ehdottaa, että sohva on epämukava eikä miellytä silmää, haluaisit että hankkisitte uuden (tai ihan mikä tahansa iso juttu).  Ja sitten haluaisit toisenlaiset verhot.

Tuo ehdotus ihan keskustelun kannalta. Jos mies on sitä mieltä, että hän on ainoa jonka olemassaolo saa asunnossa näkyä, niin siinä on keskustelun ja miettimisen paikka. Yhteenmuutossa on paljon asioita, jotka tulee kohdalle vasta sitten kun ne ovat ajankohtaisia.

Puhukaa siivouksesta ja ruokailuista.

Tsemppiä. Ja hei, aina voi erota, mutta toisaalta yhteenmuutto on ainoa keino kokeilla haluatteko asua arkea yhdessä!

Paperille laittaminen kyllä selkeyttää paljon asioita. Samahan se mulle toki on, maksanko vuokraa vai yhtiövastiketta. Kunhan jää rahaa myös ruokaan. (Eipä sitä nytkään paljon muuhun jää, jos haluaa vähän säästöönkin.)

Mulle riittää jos tyyliin seinillä on jotain mua miellyttäviä tauluja tai julisteita, siihen varmasti suostuu. En oikein halua testailla, jos en oikeasti jotain halua. Mutta oma sohvani on kyllä mukavampi, sitä voisin ehdottaa olkkariin.

Lue ne opinnot loppuun siellä soluasunnossa ja kato asiaa uudelleen valmistumisen jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

M kirjoitti:

Mies on ilmeisesti aapeeta vanhempi?

Miksi ette voisi koeasua yhdessä, et anna soluasi pois, mutta asut miehen luona.

Kuinka kauan olette seurustelleet?

Aapeen ikä?

Jotenkin tuntuu että katkerat äm - mät nillittää ja kaikessa on mukana raha raha raha, eikö elämässä ole muuta kuin raha? Pitääkö kaikki hinnoitella?

On mua 8 vuotta vanhempi. Itse olen 25 vuotta, aloittanut opiskelut myöhemmällä iällä hanttihommien tekemisen jälkeen. Ollaan seurusteltu pari vuotta. Voisihan tuota vaikka käydä kuukauden koeasumassa ja sen jälkeen miettiä, mistä kaikesta olisi hyvä vielä keskustella. :D

Olisi kyllä mukavaa kuulla muustakin, kuin rahasta. :) Onko sinulla jakaa kokemusta? -ap

Mulla vähän huonoja kokemuksia, mulla oli jo ok-talo kun tapasin exän mistä oli kaikki kivaa ja hienoa, leikkiä kotia , tykkäsi kotihommista, ruuanlaitto, siivoaminen, sisustaminen, Autoin exän veloista eroon ja muutenkin pidin kuin kukkaa kämmenellä.

Exän vanhemmat olivat alkkareita ja oli jo nuorena omilleen muuttanut, kerännyt velkaa vaikka mihin, ei mitään tollkkua raha-asioissa vaikka töissä kävikin.

Kaikesta tuli kuitenkin vuosien kuluessa pakkopullaa, mikään ei kiinnostanut, lopetti salaa pillerit, tuli raskaaksi, sen jälkeen alkoi jatkuva vitt-uilu, ei ollut ikinä tykännyt minusta, seksi ei tuntunut miltään, kaikki oli mun hankkimaa, talo, autot ym.ym.

Sanoin että myyn talosta puolet sille, sekään ei tietenkään kelvannut.

Nyt kun on omillaan jatkuu täysin holtiton rahan käyttö, tekoripset, kynnet, kampaajalla kerran viikossa, vuokra 60% nto tuloista, osti auton, mun ostamalla ei halunnut ajaa, kämppä ostettu täyteen kaikkea sisustus "krääsää" uudet sohvat, sängyt ja kaikki vaikka vei menneessään kaiken omansa eli mulle jäi sänky ja ruokapöytä, oikeusteitse hakee lapsen huoltajuutta ym.

Yhdessä asuessa sovittiin että hoitaa ruuat ja antaa isoihin laskuihin rahaa, lähinnä sähkölaskuun, hoitaa autonsa vakuutuksen ja käyttömaksun ja myöhemmin lapsen päivähoitomaksuun, mutta niistäkin alkoi valittamaan koska ei ollut rahaa? Mihin ne rahat meni?

Kun ei maksanut kuin ruuat, auton, minä maksoin sen kaikki remontitkin ja oman puhelimensa.

Ikäeroa ei ollut sitä joku kysyy kuitenkin.

Tee koeasuminen. Asu siellä pari viikkoa, ja kerro tämä heti.   Pidä soluasuntosi.  Kahden viikon kuluttua olet viisaampi.

Vierailija kirjoitti:

Käytkö töissä? Mikäli et niin tukesi vähentyvät huomattavasti. Kannattaa kysyä myös että onko mies valmis maksamaan kaiken tai suurimman osan. Kauan parisuhde on kestänyt ja kauan sinulla on opintoja jäljellä? Itse asuisin erillään opintojen ajan ja sitten työelämään päästyäni olisi yhteenmuuton aika.

Käyn töissä tekemässä keikkaa jaksojen eka viikolla tms, kun opinnot ovat vielä kevyempiä. Muuten en käy. Asumistuki ainakin varmaan tippuu pois. Mies luultavasti on varautunut asiaan, mutta toki pitää asiasta jutella.

Pari vuotta ollaan oltu yhdessä. Kihloissa ja naimisiin menossa. Mennään naimisiin varmasti ennen kuin opintoni ovat päättyneet. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhukaa rahasta. nyt heti kärkeen. se on asia, minkä pitää toimia. Naisen ei missään tapauksessa pidä suostua juoksevien kulujen maksamiseen tai siihen, että tienaava osapuoli vaurastuu köyhemmän kustannuksella. jos asut soluhuoneessa, opiskelet varmaankin? Oletko tietoinen miten tulosi muuttuvat kun heitätte hynttyyt yhteen?

Opiskelen, kyllä. Tiedän että tuloni tippuvat melkoisesti, en ole tarkkaa summaa tutkinut. Menoni ovat kylläkin myös hyvin pienet, mutta kenties silti tippuvat liikaa. En tiedä onko mies tiedostanut tätä kuviota, pitää toki jutella asiasta.

Asunto on jo maksettu pois, eli sen suhteen en voi omaisuutta kartuttaa.

Lähinnä tarkoitin sitä, ettei mies kartuta omaisuuttaan. Älä siis suostu missään tapauksessa maksamaan miehen yhtiövastikkeita tai mitään tällaisia, koska se on kaikki kankkulankaivoon heitettyä. En siis muuttaisi miehen luokse ellei se ole jollain säädyttömän hyvällä paikalla poreammeineen ja saunoineen. Enkä siltikään muuttaisi. Mutta neuvotelkaa. Voithan tietenkin lunastaa mieheltä hänen asunnostaan osasi pikku hiljaa kerryttämällä? 

Tätä en ymmärrä. Muutin itse mieheni omistamaan asuntoon puoli vuotta sitten useiden vuosien seurustelun jälkeen ja minusta on päivänselvää, että juoksevat kulut maksetaan puoliksi. Ihan kuten ruoka ja yhteiset huonekalu- yms hankinnat. Sen sijaan kiinteistön arvoa nostavat remontit, hankinnat yms tulee mies hoitamaan yksin tai osallistun niihin vain muodollisella osuudella (koska ne lisäävät omaakin asumismukavuuttani). Minulle ei olisi tullut mieleenikään muuttaa miehen luo asumaan ilmaiseksi. Puolet nykyisistä asumiskuluista on edelleen vähemmän kuin mitä itse maksoin vuokraa, ja minähän kulutan sähköä, vettä jne ihan yhtä lailla kuin mieskin. Osuutta talosta en haluaisi lunastaa, vaikka siihen olisi varaakin, koska en näe siihen mitään syytä. Jos olemme onnellisia yhdessä, kuten toivomme, ei ole mitään syytä miksi talon pitäisi olla minunkin nimissäni. Jos emme ole onnellisia, pakkaan kamani ja lähden enkä ota mukaani muuta kuin omat tavarani. Omaa omaisuuttani kartutan säästämällä, en halua sitoa sitä vanhaan kiinteistöön.

Näin on meilläkin mennyt. avosuhde, ei ole tarkoitus hankkia lapsia eikä yhdistää tilejä eli ihan fiksua asua näin. maksan miehelle vain vastikkeen + osan sähkö ja vesilaskuista. ruokaostokset n. puoliksi, mies tarjaoa useammin ulkona syömiset tai juomat baarissa kuitenkin. isommat hankinnat kuten vaikka uunit ja pesukoneet, mies on hankkinut ja vanhan hajotessa tai uusia tarvittaessa hankkii itse tai ainakin maksaa isomman osan niistä. muuten meillä on kokonaan omat rahat ja käytetään niitä ihan oman halumme mukaan. Koti on kuitenkin minunkin koti, saan sielä sisustaa ja olla kuten haluan - teitysti isommissa asioissa päätämme miehen kanssa yhdessä. toki aluksi tuntui vähän siltä että olen miehen luona kylässä mutta sekin karisi pian kun asetuin ja totuin asuntoon - nyt se on ihan minunkin kotini. Jos kuitenkin ero tulisi, niin ei ongelmaa koska isoimmat tavarat on miehen- minun omaisuuteni koostuu lähinnä vaatteista ja irtotavaroista kuten tietokoneesta ja piirustustavaroistani - yksi työpöytä ja jokunen peili saattaa olla minun. Eli saan helposti kaiken hankittua uudelleen jos en jostain syystä saisi omiani itselleni eron sattuessa tms. eli ei ongelmaa. 

kannattaa kuitenkin alusta asti sopia rahankäytöstä ja siitä saatko sisustaa tms. eli onko asunto oikeasti miehen ja hän päättää viimekädessä eli olet käytännössä vaan siellä hänen salliessa. meillä tämmöstä tunnetta ei ole onneksi koskaan tullut ja ollaan sovittu raha-asiat, siivoomiset yms alusta asti hyvin ja selkeästi + luotto pelaa ja kämppä on ihan yhtälailla mun koti kuin miehenkin koti, vaikka mun nimi ei virallisissa omistuspapereissa olekkaan. Olin muuttaessa myös opiskelija, ja maksan silti nyt asumisesta huomattavasti vähemmän kuin aiemmin - silti elintaso on parantunut ja suhde on tiivis ja mielestäni syvempi kun asumme yhdessä. 

Kiitos tästä esimerkistä! Kiva kuulla että mennyt hyvin. Pitää kysellä sisustuspolitiikkaa, en tosin kovin innokas sillä saralla edes ole. Mutta jotain oman näköistähän sinne pitäisi saada, että on kotoisampi olo heti alkuun. :)

Ap vaikuttaa mukavalta naiselta ja pärjää varmasti.

Mikä sinusta tulee isona?

Asutteko stadissa?

Vierailija kirjoitti:

Älä muuta. Olet nuori ja elä ensin elämääsi aikuisemmaksi. Kerkiät asua yhteistaloutta myöhemminkin. Ei ole aina herkkua asua miehen kanssa enkä enää asukaan - tuskin tulen asumaankaan.

En minä nyt niin nuori ole. :) Ikäiselläni kavereilla on osalla jo lapset, parhaimmillaan neljä. Joskus sitä pitää uskaltautua tuntemattomaan.

Ikävä kuulla että sulla on huonoja kokemuksia! ap

Vierailija kirjoitti:

Lue ne opinnot loppuun siellä soluasunnossa ja kato asiaa uudelleen valmistumisen jälkeen. 

Tämä on muuten hyvä idea, mutta ehditään varmasti mennä naimisiin ennen mun valmistumista. :) ap

Vierailija kirjoitti:

Tee koeasuminen. Asu siellä pari viikkoa, ja kerro tämä heti.   Pidä soluasuntosi.  Kahden viikon kuluttua olet viisaampi.

Tätä pitää kokeilla. Olisi ehkä joka tapauksessa helpompi keskustella, kun on jotain kokemusta. Sitten helpompi kun muuttaa "oikeasti" tietää, mitä tuli yllätyksenä. ap

Vierailija kirjoitti:

Tee koeasuminen. Asu siellä pari viikkoa, ja kerro tämä heti.   Pidä soluasuntosi.  Kahden viikon kuluttua olet viisaampi.

Tätä pitää kokeilla. Olisi ehkä joka tapauksessa helpompi keskustella, kun on jotain kokemusta. Sitten helpompi kun muuttaa "oikeasti" tietää, mitä tuli yllätyksenä. ap

M kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M kirjoitti:

Mies on ilmeisesti aapeeta vanhempi?

Miksi ette voisi koeasua yhdessä, et anna soluasi pois, mutta asut miehen luona.

Kuinka kauan olette seurustelleet?

Aapeen ikä?

Jotenkin tuntuu että katkerat äm - mät nillittää ja kaikessa on mukana raha raha raha, eikö elämässä ole muuta kuin raha? Pitääkö kaikki hinnoitella?

On mua 8 vuotta vanhempi. Itse olen 25 vuotta, aloittanut opiskelut myöhemmällä iällä hanttihommien tekemisen jälkeen. Ollaan seurusteltu pari vuotta. Voisihan tuota vaikka käydä kuukauden koeasumassa ja sen jälkeen miettiä, mistä kaikesta olisi hyvä vielä keskustella. :D

Olisi kyllä mukavaa kuulla muustakin, kuin rahasta. :) Onko sinulla jakaa kokemusta? -ap

Mulla vähän huonoja kokemuksia, mulla oli jo ok-talo kun tapasin exän mistä oli kaikki kivaa ja hienoa, leikkiä kotia , tykkäsi kotihommista, ruuanlaitto, siivoaminen, sisustaminen, Autoin exän veloista eroon ja muutenkin pidin kuin kukkaa kämmenellä.

Exän vanhemmat olivat alkkareita ja oli jo nuorena omilleen muuttanut, kerännyt velkaa vaikka mihin, ei mitään tollkkua raha-asioissa vaikka töissä kävikin.

Kaikesta tuli kuitenkin vuosien kuluessa pakkopullaa, mikään ei kiinnostanut, lopetti salaa pillerit, tuli raskaaksi, sen jälkeen alkoi jatkuva vitt-uilu, ei ollut ikinä tykännyt minusta, seksi ei tuntunut miltään, kaikki oli mun hankkimaa, talo, autot ym.ym.

Sanoin että myyn talosta puolet sille, sekään ei tietenkään kelvannut.

Nyt kun on omillaan jatkuu täysin holtiton rahan käyttö, tekoripset, kynnet, kampaajalla kerran viikossa, vuokra 60% nto tuloista, osti auton, mun ostamalla ei halunnut ajaa, kämppä ostettu täyteen kaikkea sisustus "krääsää" uudet sohvat, sängyt ja kaikki vaikka vei menneessään kaiken omansa eli mulle jäi sänky ja ruokapöytä, oikeusteitse hakee lapsen huoltajuutta ym.

Yhdessä asuessa sovittiin että hoitaa ruuat ja antaa isoihin laskuihin rahaa, lähinnä sähkölaskuun, hoitaa autonsa vakuutuksen ja käyttömaksun ja myöhemmin lapsen päivähoitomaksuun, mutta niistäkin alkoi valittamaan koska ei ollut rahaa? Mihin ne rahat meni?

Kun ei maksanut kuin ruuat, auton, minä maksoin sen kaikki remontitkin ja oman puhelimensa.

Ikäeroa ei ollut sitä joku kysyy kuitenkin.

Huh huh! Onpa aikamoista. Ehkä inhottavimpia asioita on käyttää toisen hyväntahtoisuutta hyväkseen, olet ollut kyllä tosi reilu tälle naiselle! Ilmeisesti lapsi on kuitenkin sinulla ja voi hyvin? ap