Lue keskustelun säännöt.
Mies ehdotti yhteen muuttamista! Kertokaa kokemuksia, miten elämä muuttui?
08.01.2019 |
Erityisesti kiinnostaa kokemukset naisnäkökulmasta.
Asumme kaupungissa. Kerrostaloasunto on miehen omistuksessa, minä muuttaisin sinne soluhuoneestani. Minulla on tavaraa vähän. Siisteyskäsityksemme ovat yhtä suurpiirteiset. En ole koskaan asunut miehen kanssa yhdessä. Rahasta emme ole vielä puhuneet.
Siinäpä jotain faktoja, kysykää lisää.
Kommentit (135)
Mä en oikein pitäisi tuosta asetelmasta, mutta kaksi avioliittoa onkin koulinut pitämään puolensa myös taloudellisesti. Itse en muuttaisi toisen asuntoon. Tuossa ilmiselvin riski liittyy tulojen epätasapainoon: jos mies sympaattisesti ehdottaa, että koska tienaat vähemmän, kompensoit tekemällä enemmän kotona, ole tarkkana. Muuten mies saa kotipiian ja kartuttaa samalla edelleen vain omaa omaisuuttaan....mutta rakastunuthan ei niin tee, toivottavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Talousasioista kirjoita lista mitä sinulle mitä tuloja ja menoja nyt / jos asut miehen kanssa yhdessä. Siitä vøitte helposti yhdessäkin katsoa paljonko tukesi putoavat jos muutat jne.
Toisekseen vasta tuollaisen laskelman jälkeen voit paremmin hahmottaa mitä muutto tarkoittaa ja tulosi sen jälkeen jne.
Lisäksi kannattaa miettiä kuinka vaikeaa on tarvittaessa löytää myöhemmin yhtä hyvä soluasuntoja kuin nyt. Jos yhdessä asuminen ei toimi niin mitä teet? Löytyykö vastaavia soluasuntoja vai joudutko etsimään vuokra-asunnon vapailta markkinoilta?
Itselleni oli yhteenmuutossa jotenkin silmiäavaavaa kun mies yhdisti molempien tietokonelevyt samaan läjään. Olisin pitänyt ne vielä alkuun erillään kummankin omissa laatikoissa jos ei jäädäkkään lopullisesti yhteen niin helpompi erotella mikä on kummankin mutta mies laittoi heti tuplakappaleet kierrätettäviin jne. No yhdessä ollaan vieläkin vaikka yhteenmuutosta jo noin 20vuotta.
Kiitos, erittäin toimiva ja käytännöllinen neuvo talousasioiden suhteen!
Näin hyvää soluasuntoa on kylläkin vaikea löytää. Tämä oli suorastaan lottovoitto, jota pitää yleensä jonottaa vuosia.
Alan nyt miettimään mahdollisuutta, että vanhanaikaisesti muuttaisimme yhteen vasta papin aamenen jälkeen. Olisi jotenkin luontevaa että yhteiselo alkaa avioliitosta, varsinkin kun tähänkin asti on asuttu erillään. Mitä sitä enää kihloissa kiirehtimään. Saataisiin tämä loppuaika ennen häitä elää "jännittävämmin", sitten hyvillä mielin rakentaa yhteistä arkea.
Niin että vapaaehtoisesti ostamaan sikaa säkissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Talousasioista kirjoita lista mitä sinulle mitä tuloja ja menoja nyt / jos asut miehen kanssa yhdessä. Siitä vøitte helposti yhdessäkin katsoa paljonko tukesi putoavat jos muutat jne.
Toisekseen vasta tuollaisen laskelman jälkeen voit paremmin hahmottaa mitä muutto tarkoittaa ja tulosi sen jälkeen jne.
Lisäksi kannattaa miettiä kuinka vaikeaa on tarvittaessa löytää myöhemmin yhtä hyvä soluasuntoja kuin nyt. Jos yhdessä asuminen ei toimi niin mitä teet? Löytyykö vastaavia soluasuntoja vai joudutko etsimään vuokra-asunnon vapailta markkinoilta?
Itselleni oli yhteenmuutossa jotenkin silmiäavaavaa kun mies yhdisti molempien tietokonelevyt samaan läjään. Olisin pitänyt ne vielä alkuun erillään kummankin omissa laatikoissa jos ei jäädäkkään lopullisesti yhteen niin helpompi erotella mikä on kummankin mutta mies laittoi heti tuplakappaleet kierrätettäviin jne. No yhdessä ollaan vieläkin vaikka yhteenmuutosta jo noin 20vuotta.
Kiitos, erittäin toimiva ja käytännöllinen neuvo talousasioiden suhteen!
Näin hyvää soluasuntoa on kylläkin vaikea löytää. Tämä oli suorastaan lottovoitto, jota pitää yleensä jonottaa vuosia.
Alan nyt miettimään mahdollisuutta, että vanhanaikaisesti muuttaisimme yhteen vasta papin aamenen jälkeen. Olisi jotenkin luontevaa että yhteiselo alkaa avioliitosta, varsinkin kun tähänkin asti on asuttu erillään. Mitä sitä enää kihloissa kiirehtimään. Saataisiin tämä loppuaika ennen häitä elää "jännittävämmin", sitten hyvillä mielin rakentaa yhteistä arkea.
Niin että vapaaehtoisesti ostamaan sikaa säkissä?
Näinhän sitä on kautta aikain toimittu
Tosi moni kommentoija alkaa puhumaan rahasta. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä yhteen muuttamisen kanssa. Totta kai asumisen menot jaetaan, eli esimerkiksi vuokra, sähkö, vesi ja netti. Mutta siihen se jää, ellei erikseen jotain muuta haluta. Usein samassa taloudessa ostetaan yhdessä ruokaa ja sen voi siihen halutessaan ottaa mukaan. Esimerkiksi niin, että luottokortti ja siihen toiselle rinnakkaiskortti. Kerran kuukaudessa maksatte sen tyhjäksi ja ei tule korkoja. 50/50 on hyvä perusjako. Molemmat voi sitten ostaa omia herkkujaan tai mitä haluaa ihan itse.
Edelleenkään se yhdessä asuminen ja rahapolitiikka ei varsinaisesti liity toisiinsa. Kustannuksia voi jakaa tai olla jakamatta riippumatta siitä asuuko samassa osoitteessa vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikein pitäisi tuosta asetelmasta, mutta kaksi avioliittoa onkin koulinut pitämään puolensa myös taloudellisesti. Itse en muuttaisi toisen asuntoon. Tuossa ilmiselvin riski liittyy tulojen epätasapainoon: jos mies sympaattisesti ehdottaa, että koska tienaat vähemmän, kompensoit tekemällä enemmän kotona, ole tarkkana. Muuten mies saa kotipiian ja kartuttaa samalla edelleen vain omaa omaisuuttaan....mutta rakastunuthan ei niin tee, toivottavasti.
En usko, että olettaa mun tekevän enemmän. Uskon vilpittömästi, että haluaisi vain enemmän aikaa tehdä kivoja asioita yhdessä ja herätä aina samasta sängystä. En ole ainakaan antanut kovinkaan kodinhengetär-vaikutelmaa.. :D Olen siis sellainen melko epäkäytännöllinen, kotitöissä laiskahko nörtti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosi moni kommentoija alkaa puhumaan rahasta. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä yhteen muuttamisen kanssa. Totta kai asumisen menot jaetaan, eli esimerkiksi vuokra, sähkö, vesi ja netti. Mutta siihen se jää, ellei erikseen jotain muuta haluta. Usein samassa taloudessa ostetaan yhdessä ruokaa ja sen voi siihen halutessaan ottaa mukaan. Esimerkiksi niin, että luottokortti ja siihen toiselle rinnakkaiskortti. Kerran kuukaudessa maksatte sen tyhjäksi ja ei tule korkoja. 50/50 on hyvä perusjako. Molemmat voi sitten ostaa omia herkkujaan tai mitä haluaa ihan itse.
Edelleenkään se yhdessä asuminen ja rahapolitiikka ei varsinaisesti liity toisiinsa. Kustannuksia voi jakaa tai olla jakamatta riippumatta siitä asuuko samassa osoitteessa vai ei.
Muakin kyllä kiinnostaisi kuulla muitakin näkökulmia. Miten suhde muuttui? Esimerkiksi.
Yhteinen arki alkaa, hyvässä ja pahassa. Tutustuu toiseen ihan eri tavalla. Liekkiä täytyy vaalia ihan eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteinen arki alkaa, hyvässä ja pahassa. Tutustuu toiseen ihan eri tavalla. Liekkiä täytyy vaalia ihan eri tavalla.
Mua ainakin huolestuttaa eniten se, ettei AP ole asunut ikinä yksin. En tiedä yhtään suhdetta, joka olisi kestänyt, jos jompi kumpi ei ole asunut koskaan aikaisemmin yksin. Eroatte. Valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa muutakin miettiä kuin talousasioita, josta onkin jo hyviä kommentteja. Hyvä keskusteluyhteys pitää olla ja valmius joustaa ja tehdä kompromisseja. Valitaanko vaikka verhot sinun vai miehesi mielen mukaan? Entä huonekalut ja niiden järjestys? Sinulla ei siis paljon tavaraa ole mutta saatko ne järkevästi jonnekin? Kuka hoitaa ruokaostokset?
Minä inhoan yhtä mattoamme mutta siedän sitä koska se on miehen mummon. Nukkuisin mieluummin ikkunan puolella mutta niin mieskin. Pesen vessan koska haluan että se on kunnolla siivottu ja mies imuroi, koska inhoan sitä. Olisin ostanut erilaisen sohvan mutta hyväksyn miehelleni mieleisen. Mieheni sietää minun lehti- ja vaatekasojani, vaikka omat tavaransa pitää tiptop.
Vierailija kirjoitti:
Saa muutakin miettiä kuin talousasioita, josta onkin jo hyviä kommentteja. Hyvä keskusteluyhteys pitää olla ja valmius joustaa ja tehdä kompromisseja. Valitaanko vaikka verhot sinun vai miehesi mielen mukaan? Entä huonekalut ja niiden järjestys? Sinulla ei siis paljon tavaraa ole mutta saatko ne järkevästi jonnekin? Kuka hoitaa ruokaostokset?
Minä inhoan yhtä mattoamme mutta siedän sitä koska se on miehen mummon. Nukkuisin mieluummin ikkunan puolella mutta niin mieskin. Pesen vessan koska haluan että se on kunnolla siivottu ja mies imuroi, koska inhoan sitä. Olisin ostanut erilaisen sohvan mutta hyväksyn miehelleni mieleisen. Mieheni sietää minun lehti- ja vaatekasojani, vaikka omat tavaransa pitää tiptop.
Kiitos tässä on hyvää pohdittavaa.
Mun tavaroille pitäis varmasti hommata joku lisäkaappi ja lipasto tai raivata tilaa. Asunto on kaksio ja siellä on kyllä tilaa, tilaa ei ole käytetty kovin "tehokkaasti". Luulen että suurin kysymys olisi, kumman sohva otettaisiin käyttöön. En ole kovin innokas sisustaja, mutta haluaisin toki että siellä olisi myös jotain minun näköistäni. Asunto on mielestäni muuten ihan kiva nytkin, mutta hänen tyylinsä on asiallinen ja miehekkään "skandinaavinen", minun on hieman boheemimpi ja värikkäämpi.
Meillä on aikalailla eri inhokki kotityöt. Ainoa, mitä kumpikin inhoaa on vessan siivous. Aika usein tällä hetkellä teemme kaiken yhdessä :D Tai sitten esimerkiksi mies käy kaupassa ostamassa (ja maksamassa) ruuat, teemme ruuan yhdessä, minä tiskaan. Inhoan imurointia ja roskien vientiä. Mies inhoaa yli kaiken tiskausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua ainakin huolestuttaa eniten se, ettei AP ole asunut ikinä yksin. En tiedä yhtään suhdetta, joka olisi kestänyt, jos jompi kumpi ei ole asunut koskaan aikaisemmin yksin. Eroatte. Valitettavasti.
Emme nyt ole eroamassa vaikka sinun tuttavapiirissäsi on käynyt noin ikävästi. :)
Mies on ilmeisesti aapeeta vanhempi?
Miksi ette voisi koeasua yhdessä, et anna soluasi pois, mutta asut miehen luona.
Kuinka kauan olette seurustelleet?
Aapeen ikä?
Jotenkin tuntuu että katkerat äm - mät nillittää ja kaikessa on mukana raha raha raha, eikö elämässä ole muuta kuin raha? Pitääkö kaikki hinnoitella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän vaikea kertoa kokemuksia kun en ole sun miehesi kanssa asunut.
Ainakin se muuttuu, ettei tarvitse erikseen järjestää yhteistä aikaa. Se toinen on ihan luonnostaan siinä läsnä. Toki se osaltaan kyllä myös arkipäiväistää suhdetta. Kotityöt ainakin meillä alkoi sujumaan hyvin, ilman että piti erikseen mitään pelisääntöjä alkaa laatimaan. Ikävänä puolena tuli se, että puolison koira alkoi aiheuttamaan itselleni allergiaoireita nyt kun asuikin jatkuvasti samassa tilassa koiran kanssa. Siitä jouduttiin sitten luopumaan.
Hmm. Asunto on siis jo maksettu, eli miehen oma. Miltä kuulostaisi tällainen: Muutat miehen luokse, mies maksaa asunnon yhtiövastikkeen koska se tosiaan on hänen omansa, ja kaikki muut kulut (eli ne jotka teillä olisi joka tapauksessa jaettavana jos asutte yhdessä) maksatte joko puoliksi tai sitten tulojen mukaan prosentuaalisesti, monet tekee näin ja se on kyllä ihan reilua. Laitat samalla säästöön sen minkä voit, pienikin summa kuukaudessa olisi jo hyvä. Joskus tulevaisuudessa, kun menette naimisiin ja olet toivottavasti töissä, ostatte yhdessä uuden asunnon. Mies voi joko pitää vanhansa sijoitusasuntona tai myydä sen ja maksaa sillä oman puolikkaansa uudesta. Sinä maksat säästöistäsi ja lainalla oman puolikkaasi, tai pelkällä lainalla ja jatkat säästämistä sillä ajatuksella että joskus pitkällä tähtäimellä sinäkin voit ostaa OMAN sijoitusasunnon. Todennäköisesti saatte yhteisen lainan vaikka et käyttäisi säästöjä, koska mies voi joko käyttää asuntonsa vakuutena tai maksaa oman osuutensa.
Pointtina siis, että pidätte nuo asumiseen liittyvät omistusasiat erillään, oli sitten kyse omista asunnoista, yhteisen asunnon puolikkaasta, omasta lainan puolikkaasta tms. Kulut yhteiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Talousasioista kirjoita lista mitä sinulle mitä tuloja ja menoja nyt / jos asut miehen kanssa yhdessä. Siitä vøitte helposti yhdessäkin katsoa paljonko tukesi putoavat jos muutat jne.
Toisekseen vasta tuollaisen laskelman jälkeen voit paremmin hahmottaa mitä muutto tarkoittaa ja tulosi sen jälkeen jne.
Lisäksi kannattaa miettiä kuinka vaikeaa on tarvittaessa löytää myöhemmin yhtä hyvä soluasuntoja kuin nyt. Jos yhdessä asuminen ei toimi niin mitä teet? Löytyykö vastaavia soluasuntoja vai joudutko etsimään vuokra-asunnon vapailta markkinoilta?
Itselleni oli yhteenmuutossa jotenkin silmiäavaavaa kun mies yhdisti molempien tietokonelevyt samaan läjään. Olisin pitänyt ne vielä alkuun erillään kummankin omissa laatikoissa jos ei jäädäkkään lopullisesti yhteen niin helpompi erotella mikä on kummankin mutta mies laittoi heti tuplakappaleet kierrätettäviin jne. No yhdessä ollaan vieläkin vaikka yhteenmuutosta jo noin 20vuotta.
Kiitos, erittäin toimiva ja käytännöllinen neuvo talousasioiden suhteen!
Näin hyvää soluasuntoa on kylläkin vaikea löytää. Tämä oli suorastaan lottovoitto, jota pitää yleensä jonottaa vuosia.
Alan nyt miettimään mahdollisuutta, että vanhanaikaisesti muuttaisimme yhteen vasta papin aamenen jälkeen. Olisi jotenkin luontevaa että yhteiselo alkaa avioliitosta, varsinkin kun tähänkin asti on asuttu erillään. Mitä sitä enää kihloissa kiirehtimään. Saataisiin tämä loppuaika ennen häitä elää "jännittävämmin", sitten hyvillä mielin rakentaa yhteistä arkea.
Niin että vapaaehtoisesti ostamaan sikaa säkissä?
Ei, vaan tuo on sitä palstamiesten kaipaamaa perinteisten arvojen tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Mua ainakin huolestuttaa eniten se, ettei AP ole asunut ikinä yksin. En tiedä yhtään suhdetta, joka olisi kestänyt, jos jompi kumpi ei ole asunut koskaan aikaisemmin yksin. Eroatte. Valitettavasti.
Asuuhan ap nytkin tavallaan yksin, ei ne solukämpän muut asukit ole puolisoon tai vanhempiin verrattavissa. Ei kämppikset käy toistensa puolesta kaupassa, tee ruokaa, pese pyykkejä tai siivoa yksin saati suunnittele yhteisiä hankintoja saati vietä yhdessä vapaa-aikaa. Solukämppis voi kulkea miten haluaa, ei hänen tarvitse ottaa toisia huomioon.
Oma parisuhde on kestänyt vaikka mies muuttikin minun kanssa yhteen suoraan lapsuudenkodistaan. Olen kyllä moneen otteeseen ajatellut, että yksin asuminen vähintään vuoden ajan pitäisi olla pakollista jokaiselle.
Kiitos, erittäin toimiva ja käytännöllinen neuvo talousasioiden suhteen!
Näin hyvää soluasuntoa on kylläkin vaikea löytää. Tämä oli suorastaan lottovoitto, jota pitää yleensä jonottaa vuosia.
Alan nyt miettimään mahdollisuutta, että vanhanaikaisesti muuttaisimme yhteen vasta papin aamenen jälkeen. Olisi jotenkin luontevaa että yhteiselo alkaa avioliitosta, varsinkin kun tähänkin asti on asuttu erillään. Mitä sitä enää kihloissa kiirehtimään. Saataisiin tämä loppuaika ennen häitä elää "jännittävämmin", sitten hyvillä mielin rakentaa yhteistä arkea.