Lue keskustelun säännöt.
Onpas Hercule Poirot - sarja hyvä - katsoin pitkästä aikaa
Ei mitään epäloogisuutta juonessa, vaan nimenomaan päinvastoin.
Usein sarjoissa ja leffoissa häiritsee epäloogisuudet.
Olipa ilo katsella noita sarjoja, joissa puvustus ja lavastus on hiottu täydelliseksi ajankuvaksi, näyttelijät erittäin hyviä, englannin kieli hyvin lausuttua ja selkeää ja juoni on mietitty pilkun tarkasti. Ja samalla voi pohtia murhaajakandidaattia.
Ei ihme, että näitä on katsottu YleAreenassa jo parisataa tuhatta kertaa alle viikossa.
Kommentit (678)
Olen katsonut viime viikkoina Poirot-elokuvia jo ties kuinka monetta kertaa.
Ovat niin hyvin tehtyjä ja hienoja, että mieluummin katson niitä kuin jotain nykysoopaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OT, mutta olikohan entisajan maailmassa tavallista mennä naimisiin tyyliin muutaman viikon tuttavuuden perusteella. Esim. Kuolema Niilillä -elokuvassa tri Bessner kosii Corneliaa salamavauhdilla ja muissakin Christian teoksissa näin toimitaan.
Vierailija kirjoitti:
Hautajaisten jälkeen-sarjassa ihmettrlen miksei ottanut sitä maalausta Coran murhan jälkeen? Ei kukaan olisi tiennyt että edes omisti sellaista kun ei olkut sukulaisten kanssa missään tekemisissä.
Ehkä siksi, että murhatun taideharrastajan seuraneiti myymässä aitoa Rembrandtia omanaan olisi herättänyt epäilyksiä ja kuolinpesään olisi oltu yhteydessä. Nyt seuraneiti olisi saanut Rembrandtin luvallisesti ja se olisi ollut hänen.
Poirotit on hyviä, mutta oletteko tutustuneet sellaiseen sarjaan, kuin Metsolat? Siinä on mahtava lavastus, näyttää ihan 1990-luvun alun lama-Suomelta. Lisäksi näyttelijät ovat todella uskottavia, esim. Metsolan Erkin juopottelusta tulee ihan semmoinen olo, kuin meidän ukon juopottelua katsoisi. Kaukovaaran Karin juonittelut ovat myös todella aidon tuntuisia. Menee omasta mielestä Poirotien edelle ja ihmettelen, että tällä sarjalla ei ole saavutettu enempää kansainvälistä huomiota, menestystä ja kunniaa.
Minäkin katson innoissani kaikki Poirotit ja Marplet. Huvittavaa, kuinka rikoskirjallisuudesta puhuttaessa nykyisin sanotaan, että pitää olla trillerimäisyyttä, monitasoiset, kirjasta toiseen kehittyvät hahmot jne. Jostain Christiestä sanotaan, että laadukkaasti tehty TV-sarja on kutakuinkin tekohengittänyt jo aikansa eläneitä kirjoja. Itse pidän paljon enemmän entisajan rauhallisista, nokkelista dekkareista kuin nykyajan takaa-ajoista. Tätäkin keskustelua lukiessa tuli mieleen, että meitä on ehkä muitakin. Ilmeisesti kunnollinen hyvä palapelidekkari ei vain suostu kuolemaan, vaikka asiantuntijat mitä väittävät :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kissa kyyhkyslakassa. Poirotissa häiritsee välillä se, että henkilöitä on ihan liikaa.
Vierailija kirjoitti:
OT, mutta olikohan entisajan maailmassa tavallista mennä naimisiin tyyliin muutaman viikon tuttavuuden perusteella. Esim. Kuolema Niilillä -elokuvassa tri Bessner kosii Corneliaa salamavauhdilla ja muissakin Christian teoksissa näin toimitaan.
Kyllä mä luulen, että sellaisakin oli. Asenteethan oli silloin vanhakantaisemmat eli ei niinkään sallittu tyttö- ja poikaystäviä ja vapaata seurustelua, vaan kun vähänkään sopiva kumppani tavattiin, solmittiin heti kihlat, eli äkkiähän siitä sitten mentiin naimisiinkin. Kun ei ollut ehkäisyä, saattoi äkkiäkin joutua menemään naimisiin.
1900-luvulla myös sodat vaikuttivat siihen etteivät nuoret aikailleet avioliiton solmimisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, epäloogisuuksia ei ehkä ole mutta mielestäni hölmöjä, katsojalle täysin mahdottomia yllätyksiä kyllä: kun asia ratkeaa, käy ilmi että 27 vuotta sitten toiselle puolelle maapalloa muuttanut isotäti, jonka olemassaolosta ei ole mainittu tavullakaan, onkin ilmestynyt tyhjästä paikalle ja sekoittanut pakan. Jos kiinnostaa ratkoa mysteeriä itse, tällaiset tekijät ovat vähän hölmö ratkaisu.
Mutta muuten sarja on kyllä aivan upea. Katson aina huolella. Niihin on niin helppo uppoutua, etenkin uskomattoman tarkan ajanmukaisuuden ansiosta. Ehdottomasti suosikkisarjojani.
Millanen tää Poirot olis sängyssä? Lempeä hempeilijä vai suoran toiminnan mies?
Kyselee Herculeen ihastunut tyttö 21 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään taas 18.55 tv1. Kolmas tyttö, ei sano vielä nimi mitään. Aina toivon että jospa olisikin kerrankin jakso jota en ole vielä nähnyt! Hyviä ne on silti vaikka ennen nähtyjä. Perjantai-illan pelastus!
Yllättävän hyvin muistaa vaikka vuosia sitten nähty. Tykkään kyllä katsoa, parasta mitä tvstä tulee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millanen tää Poirot olis sängyssä? Lempeä hempeilijä vai suoran toiminnan mies?
Kyselee Herculeen ihastunut tyttö 21 v.
Poirot on lempeä herrasmies henkeen ja vereen. Joten lempeä hempeilijä. Ehdottomasti.
Tänään uusia murhia luvassa klo 18:55 alkaen. Hercule Poirot joutuu taas töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on kyllä epäloogisuuksia, kuten täysin mahdoton murhan tekotapa, mutta en voi sanoa mikä ja missä jaksossa, vaikka huomaahan sen jo siinä kun ruumis näytetään.
Kuka bongasi muuten sen hengittävän ruumiin? Miksi sellainen kohtaus oli jätetty, että selvästi kohoilee ruumiin rinta? :D
Mutta näistäkin huolimatta, on ihana. Marple ei ole aiemmin ollut suosikkini, mutta kolmoselta olen katsonut, ja on nekin tosi hyviä! Voi että se Marplen näyttelijä onkin muuten kaunis.
Jos pitäisi valita suosikki Poiroteista, oma valita olisi ehkä Sininen juna tai murhan mesopotamiassa. Vaikea valita. Pidän myös näistä joissa on Adriane Oliver. Idän pikajunan arvoitus taasen oli hieman pettymys, Poirotista oli tehty mielestäni liian jyrkkä ja tuomitseva, ei ollut mielestäni ollenkaan Poirot.
Poirotin loppukohtaukset, joissa Poirot selittää murhan ratkaisun, on kuvattu aina yhdellä otolla.
David Suchet on näytellyt myös teatterissa, jossa piti muistaa pitkät pätkät ulkoa vuorosanoja.
Loppukohtaus on tehty Poirotissa aina teatterin tapaan. Tähän loppukohtaukseen David paneutui ja keskittyi tarkkaan.
David Suchet esitti myös poliisia elokuvassa Täydellinen murha.
Ei voinut olla vertaamatta Poirottiin.
Parasta perjantaissa on katsoa Poirot. Nyt oli kyllä huono jakso. Kerrassaan sekava juoni eikä missään tuntunut olevan mitään järkeä. Onhan näitä silti kiva katsoa.
Artikulointi oli tämän illan jaksossa vähän epäselvää ja käännökset välillä mitä sattui. Juoni muutenkin pomppi niin oli vaikea pysyä kärryillä.
Ja lisäksi se kuvaa juuri tuota Lynnin ja Davidin välistä vetovoimaa. Tai siis sitä, että sama voima vetää molempia, mutta muutamia tuhoisia hetkiä lukuunottamatta eri suuntiin.
Narsistiin on muuten helppo rakastua, ja vaikea pyristellä irti. Silti sellainen suhde on ihan hirveä, todennäköissti kaikille osapuolille