Lue keskustelun säännöt.
Onpas Hercule Poirot - sarja hyvä - katsoin pitkästä aikaa
Ei mitään epäloogisuutta juonessa, vaan nimenomaan päinvastoin.
Usein sarjoissa ja leffoissa häiritsee epäloogisuudet.
Olipa ilo katsella noita sarjoja, joissa puvustus ja lavastus on hiottu täydelliseksi ajankuvaksi, näyttelijät erittäin hyviä, englannin kieli hyvin lausuttua ja selkeää ja juoni on mietitty pilkun tarkasti. Ja samalla voi pohtia murhaajakandidaattia.
Ei ihme, että näitä on katsottu YleAreenassa jo parisataa tuhatta kertaa alle viikossa.
Kommentit (678)
Vierailija kirjoitti:
Oli, sekin oli todella hyvä. Ovela juonikuvio. Hyviä hämäyksiä. Kyllähän näissäaina käsitellään samalla kaikkia sellaisia asioita, mitkä tekevät meistä ihmisiä: rahasta, kateudesta, rakkaudesta, hyvyydestä, pahuudesta...
Olihan se hyvä, mut ei juoneltaan, vaan nimenoomaan tunnelmaltaan ja joiltain kohtauksiltaan ( erityisen ihana oli se kohta, jossa poirot selittää Katherin Greylle että hyvä ja ystävällinen kåytös on ainoa millä on väliä, muu etiketti on pelkkää snobbailua).
Juoneltaan tämä oli kaikkien Christie-sääntöjen (ja brittiläisen dekkarin sääntöjen) vastainen: murhaajan kuuluu olla läheinen, perheystävä, sukulainen tai perheenjösen! On halpahintaista poiketa säännöistä vain jotta saa aikaan kivoja hämäyksiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta on se, että katsojaa ei aliarvioida. Aivan kaikkea ei tarvitse alleviivata.
Kortit pöydällä -teoksen juoni on kämmitty niin totaalisesti, että leffaa katsoessa ei voi välttyä kiristelemästä hampaita.
No, David Suchet on yhä hurmaava, ja lavastaja on tehnyt työnsä hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jenkit ei vaan pysty näihin vaikka budjetti olisi miljardin verran.
Painajaisuneni: Hollywoodin versio Poirotista: pääosassa George Clooney, Hastingin roolissa Tom Cruise ja Jappina Ryan Gosling (vähän nuorta verta mukaan you know). "Tärkeissä" naisrooleissa jotkut 19-vuotiaat entiset kohukaunottaret tai aloittelevat 25-vuotiaat näyttelijät jotka sattumalta ovat entisiä huippumalleja ja sivuosassa sitten tunnettuja instababejä (saadaan some-sukupolvi kiinnostumaan Agathasta). Ilmeensä kadottanut Nicole Kidman tietenkin vierailevana tähtenä vähintään yhdessä jaksossa.
Anteeksi että pilasin ketjun tunnelman.
Eihän edes briteissä voi tehdä näitä sarjoja enää ilman hahmojen "monimuotoisuutta". Se siitä.
Jep. Ajatus on varmasti ns. hyvää tahtova, tuodaan sitä diversiteettia, mutta mutta...on se vain teennäistä. Sellaista kummallista vääntöä, että historiallisiinkin juttuihin pitää jollain typerällä juonenvenkautuksella saada joku mustaihoinen johonkin rooliin, ettei vain kukaan pääse sanomaana, että valkoista, rä zistista pskaa. Moni englantilainen sarja on täydellisesti pilattu tällä teennäisyydellä, päälleliimatuilla jutuilla. Joku Midsommerin murhat esimerkiksi, siellä varmasti tuotantopuolella on oikein taskulaskimen kanssa laskettu, että varmasti on jokainen rotu tasapuolisesti edustettuna.
Vanhoja brittisarjoja jaksaa katsoa, niin näitä kevyempiä kuin niitä todella hienoja, raskaan sarjan sarjoja: Minä, Claudius - Cracker (FItz ratkaisee), Järvet, Mennyt maailma, Uusi Sherlock, Ylpeys ja ennakkoluulo..jne jne.
Kevyistä sarjoista Hyasintti ja Pokaa pitää on ikuinen suosikkini. Näissä Poirot jutuissa pidän taas erityisesti siitä, kuinka huolellisesti ne on lavastettu ja puvustettu. Viisi pientä possua -olisi ollut mielenkiintoista, jos tarinaan olisi lisätty itse se taulu, jota taiteilija oli maalaamassa kuollessaan ja murhaajaansa maalatessaan. Että oliko tämä maalari 'taiteilija' vai Taiteilija, siis sellainen, joka näkee kasvonaamion taa. Niin kuin vaimo näki ja siksi pelkäsi: tämä suhde on erilainen, koska suhteen toinen osapuoli oli niin nuori ja ehtoton. Sitäkö taitelijakin maalasi? Vai mitä hän näki? Mikä oli niin tärkeää, että sen takia piti loukata verisesti nuorta ihmistä?
Agatha Christien kirjoissa on usein kiemurainen, nerokas murhakuvio, mutta hänen ihmiskuvauksensa oli kapeaa, pinnallista ja usein ylimalkaista. Se taas antaa paljon mahdollisuuksia erilaisille tulkinnoille ja siksi varmasti Christietä on filmattukin niin paljon. Mutta kyllä noissa kolmidraamoissa voi ehkä nähdä Agathan oman elämän suurta tragediaa, hylätyksi ja pilkan kohteeksi ja hyväksikäytetyksi joutumista, sitä teemaahan löytyy Agathalta paljon. On muutamakin kaunis, nuori, lahjakas ja usein varakaskin nainen, joka 'vie' miehen vähän vaatimattomammalta, rumemmalta ja/tai vanhemmalta naiselta, koska vain voi niin tehdä. Huvikseen.[/quote]Siksi onkin mielenkiintoista, että aika usein jää Christien kirjoista se vaikutelma, että kirjailija tuntee myötätuntoa murhaajaa kohtaan, hänen motiiveille. Mielenkiintoisin on Kuolema Niilillä murhaajapariskunnan naispuolinen tappaja: tässä juoni on käännetty päälaelleen, että kaunis ja rikas on se höynäytettävä, mutta ns. hyvä ihminen pohjimmiltaan - ja tappaja on puolestaan fiksu (typerähköä miestään valovuosia älykkäämpi), rahaton ja vaatimattomamman näköinen ja paha ihminen. Viisi pientä possua -jutussa taas uhri on niin vastenmielinen narsisti, että lukija melkein hurraa nokkelan koston keksivälle nuorelle naiselle. Ehkä Agatha on terapoinut itseään keksimällä kirjoihinsa kymmeniä keinoja, miten nöyryyttää typerää ekaa aviomiestään ja miten tappaa se nuori, kaunis nainen, joka sen hölmön miehen vei. Käänteli vain asetelmia välillä nurinniskoin.
EIköhän se Agathan oma 'katoaminenkin' ollut vain jonkinlainen demonstraatio oikeassa elämässä aviomiehelle, että kuule, minä olen sinua ziljoona kertaa älykkäämpi, minä voin lavastaa sinut vaikka murhaajaksi, jos niin haluan. Ja olivathan jo poliisit ja suuri yleisö ihan varmoja, että on se ukko ja sen rakastaja tappannna sen Agathan, se on Agatha-rukka mennyt sinne kartanolle puhumaan asiat halki, ja ne on tappanut sen, hävittäneet ruumiin, ja vieneet sen auton sinne lammen rannalle ihan hämäykseksi vain. Juu, eiköhän ole aviomiehelle ollut ns. huonot housuissa.
No, onneksi Agatha löysi nuoren, älykkään arkeologinsa ja elivät onnellisina sitten elämänsä loppuun.
No se nuori arkeologi aivan avoimesti piti rakastajatarta ja Agatha joutui sen nielemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen dokumenttia "David Suchet Idän pikajunassa". Aivan herkku ja David on omana itsenäänkin hurmaava. Hän matkustaa siinä vanhaan tyyliin läpi Euroopan.
Kiitos tästä vinkistä! Katsoin heti, ja olipa todellakin ihastuttava dokumentti!
Tyttäreni tuntee miehen joka oli joskus David Suchetin ja hänen vaimonsa personal trainer. Tämä kertoi että ovat todella viehättäviä ja herttaisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen dokumenttia "David Suchet Idän pikajunassa". Aivan herkku ja David on omana itsenäänkin hurmaava. Hän matkustaa siinä vanhaan tyyliin läpi Euroopan.
Kiitos tästä vinkistä! Katsoin heti, ja olipa todellakin ihastuttava dokumentti!
Tyttäreni tuntee miehen joka oli joskus David Suchetin ja hänen vaimonsa personal trainer. Tämä kertoi että ovat todella viehättäviä ja herttaisia ihmisiä.
Uskon.
Itse en vain toipunut David Suchet'n omasta, matalasta puheäänestä ja leveästä hymystä.
Olen sisäistänyt että hän on Hercule Poirot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyypä ottaa Areenasta talteen.
En ymmärrä loppuratkaisua koskaan näissä. En tiedä johtuisiko huonosta nimimuististani, en koskaan tiedä keneen viitataan, henkilöitä on liikaa. Pitäisi laittaa aina pauselle ja miettiä tarkkaan jokaisen Poirotin sanoman lauseen kohdalla. Katson silti jostain syystä, vaikka en saa loppuratkaisusta mitään irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä loppuratkaisua koskaan näissä. En tiedä johtuisiko huonosta nimimuististani, en koskaan tiedä keneen viitataan, henkilöitä on liikaa. Pitäisi laittaa aina pauselle ja miettiä tarkkaan jokaisen Poirotin sanoman lauseen kohdalla. Katson silti jostain syystä, vaikka en saa loppuratkaisusta mitään irti.
Edellisessä jaksossa uhri oli hieman erikoinen, joten hankala seurata motiivia. Syyllinen ei löydy seuraamalla vain Poirotin sanomisia. Syyllinen löytyy kun seuraa vihjeitä.
Spoilausvaroitus. Kortit pöydällä.
1. Pöydässä ja huoneessa neljä tappajaehdokasta joille uhri puhuu murhista eli yksi on tuleva syyllinen.
2. Aihetodisteet. Korttipelin tulokset. Murha-aseen sijainti. Unilääke.
3. Motiivi. Aiemmin tapahtuneen murhan salaaminen.
4. Psykologia. Uhri suunnitteli kuolemansa ja toteuttaja teki sen tunneperäinen päätöksen vallassa. Tämä vaikuttaa ihmisen keskittymiseen ja huomiokykyyn. Muut pelaajat osasivat kertoa pelistä ja murhaaja ei ole keskittynyt peliin.
5. Henkilösuhteet. Äiti ja tytär. Äiti suojelee tytärtä. Tyttäreen on ihastunut yksi epäillyistä. Naisten mies joka ei ole naisten mies. Ei pelaa korttipeliä vakituisen parterin kanssa mutta pelaa ”korttipeliä” säännöllisesti saman miehen kanssa. Nuhteeton upseeri.
"Tyttäreni tuntee miehen joka oli joskus David Suchetin ja hänen vaimonsa personal trainer. Tämä kertoi että ovat todella viehättäviä ja herttaisia ihmisiä."
Suchetin sukujuuret ovat Liettuassa. Melkein suomalainen siis! Muistaakseni hänen vanhempansa muuttivat Liettuasta Englantiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos niistä tykkää kannattaa katsoa myös leffat. Huomasin että niitä löytyy muutama YLEn Areenalta.
Britit on kyllä osanneet tehdä aina hienosti lavastettuja ja puvustettuja tv-sarjoja ja elokuvia ja erityisesti 20- ja 30-luvuille.
Katson itse youtubesta Jeeves & Woosteria (eli Kyllä Jeeves hoitaa) ja jo pelkästään interiöörit ja vaatteet on niin hienoja, että niitä katsoo mielikseen. Sitten vielä 20- luvun jatsahtavat renkutukset, joita Wooster hoilaa (harrastan itse ko. aikakauden pop.musiikkia ja bongaan tuttuja biisejä) ja siihen vielä Laurie & Fry. Yläluokan hölmöt ja joutilaat, niminä Pinky, Poky ja Phipps-Button tai White -Fiddle ja jotain vastaavaa.
Eniten ihastuttaa, että kaikki vaatteet näyttää siltä, kuin ko henkilö oikeasti niitä käyttäisi. Rahastahan se on kiinni. Suomessa pienellä budjetilla tehdyissa leffoissa näkee luvattoman paljon sellaista 'kirpputorilta löydetty ihania 70-luvun vaatteita' ja ne tyrkätään näyttelijän päälle sopi tahi ei ja hassunhauska perrrruukki vielä päähän, koska ne tyypit 70-luvullakin käytti järjestään epäsopivia vaatteita ja hassunhauskoja pitkiä tukkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Brittielokuvien lavastuksista sen verran, että ennen toista maailman sotaa esim kaikki Lontoon talot olivat ilmansaasteen vuoksi likaisen tummia tai mustia. Saasteet johtuivat hiilen polttamisesta, joka aiheutti myös usein kuuluisan Lontoon sumun.
Näin ollen elokuvien vitivalkoiset talot eivät kuvasta aikansa oikeata Lontoota.
En ymmärrä tuota, kun monet ihastelevat ajan kuvaa. Mistä te voitte tietää, mitä silloin oli ja etenkään yläluokassa, mitä Poiroteissa esitetään?
Voisiko ihan vaan sanoa, että viihdyttävää, jännittävää ja kaunista katseltavaa?
No, onhan se joka tapauksessa myös oman aikansa peili.
Vierailija kirjoitti:
Brittielokuvien lavastuksista sen verran, että ennen toista maailman sotaa esim kaikki Lontoon talot olivat ilmansaasteen vuoksi likaisen tummia tai mustia. Saasteet johtuivat hiilen polttamisesta, joka aiheutti myös usein kuuluisan Lontoon sumun.
Näin ollen elokuvien vitivalkoiset talot eivät kuvasta aikansa oikeata Lontoota.
Ihan kohtuuton vaatimus lavastajille. Poirotin asunto ei ole valkoinen ja suurin osa juonista on kirjoitettu muualle kuin Lontooseen. Kirjoissa sivutaan Lontoon ilmanlaatua useasti ja Poirot käy lepäilemässä maaseudulla.
Poirots of the caribbean
https://hs.mediadelivery.fi/img/1920/013900bd87294dd0bb46a080306da76b.j…
Vierailija kirjoitti:
Poirots of the caribbean
https://hs.mediadelivery.fi/img/1920/013900bd87294dd0bb46a080306da76b.j…
Haluaisin nähdä elokuvan.
Oli, sekin oli todella hyvä. Ovela juonikuvio. Hyviä hämäyksiä. Kyllähän näissäaina käsitellään samalla kaikkia sellaisia asioita, mitkä tekevät meistä ihmisiä: rahasta, kateudesta, rakkaudesta, hyvyydestä, pahuudesta...