Lue keskustelun säännöt.
Onpas Hercule Poirot - sarja hyvä - katsoin pitkästä aikaa
Ei mitään epäloogisuutta juonessa, vaan nimenomaan päinvastoin.
Usein sarjoissa ja leffoissa häiritsee epäloogisuudet.
Olipa ilo katsella noita sarjoja, joissa puvustus ja lavastus on hiottu täydelliseksi ajankuvaksi, näyttelijät erittäin hyviä, englannin kieli hyvin lausuttua ja selkeää ja juoni on mietitty pilkun tarkasti. Ja samalla voi pohtia murhaajakandidaattia.
Ei ihme, että näitä on katsottu YleAreenassa jo parisataa tuhatta kertaa alle viikossa.
Kommentit (678)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
totta toinen puoli kirjoitti:
Poirot on tosi mukavaa katsottavaa - rauhallista, pääosin puhumisen kautta edistyvää juonen kulkua. Katsojakin ehtii mietiskellä erilaisia vaihtoehtoja syyllisiksi. "Parasta laatua", kuten entinen myyjä sanoi. Ne ovat myös hyvää ajakuvausta vaatteineen, tapoineen, autoineen ja niin edelleen. Hastings on perienglantilainen "kapteeni", jonka usein ennakkoluuloja paljastavat möläykset ovat sarjan antoisimpia hetkiä. Sarjan mukaan varsinainen yläluokka oli todellinen turhakkeiden luokka, jonka aika kului lähinnä päivällisten ja kutsujen järjestämisessä. Dokumenttia sarja ei kuitenkaan ole, vaan tekijöiden tulkintaa niistä ajoista esitettynä tavalla, jonka toivotaan vaikuttavan katsojaan juuri niin kuin ne minuunkin vaikuttavat eli koukuttavat. Samantyyppistä nykyaikaan sijoittuvaa minulle mieluista uudempaa, räiskimistä, keikkuvia kameroita ja lyhyitä leikkauksia välttävää tuotantoa ovat Midsomer, Morse, nuori Morse, Foyle, Gently. Se vanha Morse oli kylläkin tehty turhan ilkeäksi vanhaksi äijäksi, vaikka siihen oli kyllä tarinassa syynsäkin.
Foylen sota oli hyvä, niin hyvin tehty. Siinä oli joku sanoinkuvaamaton tunnelma. Ihanin poliisi on kuitenkin Haddaway (Komisario Lewisin alainen)
Poirot myös loistava sarja, lavastus 10 +.T: Nainen jonka olisi pitänyt syntyä 1900-luvun alkuun
Hathaway. Ja on ihana.
Hathaway tosiaan, apua Haddaway 🤣 (nyt hävettää tosissaan)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jenkit ei vaan pysty näihin vaikka budjetti olisi miljardin verran.
Painajaisuneni: Hollywoodin versio Poirotista: pääosassa George Clooney, Hastingin roolissa Tom Cruise ja Jappina Ryan Gosling (vähän nuorta verta mukaan you know). "Tärkeissä" naisrooleissa jotkut 19-vuotiaat entiset kohukaunottaret tai aloittelevat 25-vuotiaat näyttelijät jotka sattumalta ovat entisiä huippumalleja ja sivuosassa sitten tunnettuja instababejä (saadaan some-sukupolvi kiinnostumaan Agathasta). Ilmeensä kadottanut Nicole Kidman tietenkin vierailevana tähtenä vähintään yhdessä jaksossa.
Anteeksi että pilasin ketjun tunnelman.
Eihän edes briteissä voi tehdä näitä sarjoja enää ilman hahmojen "monimuotoisuutta". Se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Viisi pientä possua. Tuli eilen, edelleen Areenassa.
Nerokas ja samalla monella tasolla puhutteleva elokuva.
Ja maanantaina tosiaan Teetä kolmelle.
Ajankuva, näyttelijätyö... Kaikki kohdallaan! David Suchetin jokainen ele ja liike tekee kunniaa HP:lle.
Eipä tällaista liikaa näe töllöttimessä. Ei todellakaan.
Upeaa, niin upeaa! Ei edes haittaa, että muistan juonen. Voin keskittyä yhä enemmän tarkkailemaan aikakauden puvustusta ja interiööriä. Herkkua kertakaikkiaan!
Minulle käy joissain tapauksissa niinkin, että vaikka joskus olen katsonut ko. jakson tai elokuvan, en muistakaan tekijää. Eli toinenkin kerta saattaa ola vielä ihan yhtä jännä.
Dramaattisimmat murhat ja niiden tekijät kyllä yleensä jäävät jo eka kerralla pysyvästi mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Minä kaipailen myös vanhaa Morse -sarjaa. Pitääpä laittaa pyyntö ylelle.
Mulla on kaikki Morset tallennettuna digiboxiin. Jokin aika sitten katselin niitä ja niissä on erikoinen surumielinen tunnelma. Hyviä yhtä kaikki!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi YLE ei uusi Kyllä Jeeves hoitaa-sarjaa???
Ihan mainio aika monessa suhteessa tuo 20-30 -luku, itse en kuitenkaan sinne haluaisi. 30-luvun lopulla alkoi toinen maailmansota... ei hyvä aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jenkit ei vaan pysty näihin vaikka budjetti olisi miljardin verran.
Painajaisuneni: Hollywoodin versio Poirotista: pääosassa George Clooney, Hastingin roolissa Tom Cruise ja Jappina Ryan Gosling (vähän nuorta verta mukaan you know). "Tärkeissä" naisrooleissa jotkut 19-vuotiaat entiset kohukaunottaret tai aloittelevat 25-vuotiaat näyttelijät jotka sattumalta ovat entisiä huippumalleja ja sivuosassa sitten tunnettuja instababejä (saadaan some-sukupolvi kiinnostumaan Agathasta). Ilmeensä kadottanut Nicole Kidman tietenkin vierailevana tähtenä vähintään yhdessä jaksossa.
Anteeksi että pilasin ketjun tunnelman.
Eihän edes briteissä voi tehdä näitä sarjoja enää ilman hahmojen "monimuotoisuutta". Se siitä.
Jep. Ajatus on varmasti ns. hyvää tahtova, tuodaan sitä diversiteettia, mutta mutta...on se vain teennäistä. Sellaista kummallista vääntöä, että historiallisiinkin juttuihin pitää jollain typerällä juonenvenkautuksella saada joku mustaihoinen johonkin rooliin, ettei vain kukaan pääse sanomaana, että valkoista, rä zistista pskaa. Moni englantilainen sarja on täydellisesti pilattu tällä teennäisyydellä, päälleliimatuilla jutuilla. Joku Midsommerin murhat esimerkiksi, siellä varmasti tuotantopuolella on oikein taskulaskimen kanssa laskettu, että varmasti on jokainen rotu tasapuolisesti edustettuna.
Vanhoja brittisarjoja jaksaa katsoa, niin näitä kevyempiä kuin niitä todella hienoja, raskaan sarjan sarjoja: Minä, Claudius - Cracker (FItz ratkaisee), Järvet, Mennyt maailma, Uusi Sherlock, Ylpeys ja ennakkoluulo..jne jne.
Kevyistä sarjoista Hyasintti ja Pokaa pitää on ikuinen suosikkini. Näissä Poirot jutuissa pidän taas erityisesti siitä, kuinka huolellisesti ne on lavastettu ja puvustettu. Viisi pientä possua -olisi ollut mielenkiintoista, jos tarinaan olisi lisätty itse se taulu, jota taiteilija oli maalaamassa kuollessaan ja murhaajaansa maalatessaan. Että oliko tämä maalari 'taiteilija' vai Taiteilija, siis sellainen, joka näkee kasvonaamion taa. Niin kuin vaimo näki ja siksi pelkäsi: tämä suhde on erilainen, koska suhteen toinen osapuoli oli niin nuori ja ehtoton. Sitäkö taitelijakin maalasi? Vai mitä hän näki? Mikä oli niin tärkeää, että sen takia piti loukata verisesti nuorta ihmistä?
Agatha Christien kirjoissa on usein kiemurainen, nerokas murhakuvio, mutta hänen ihmiskuvauksensa oli kapeaa, pinnallista ja usein ylimalkaista. Se taas antaa paljon mahdollisuuksia erilaisille tulkinnoille ja siksi varmasti Christietä on filmattukin niin paljon. Mutta kyllä noissa kolmidraamoissa voi ehkä nähdä Agathan oman elämän suurta tragediaa, hylätyksi ja pilkan kohteeksi ja hyväksikäytetyksi joutumista, sitä teemaahan löytyy Agathalta paljon. On muutamakin kaunis, nuori, lahjakas ja usein varakaskin nainen, joka 'vie' miehen vähän vaatimattomammalta, rumemmalta ja/tai vanhemmalta naiselta, koska vain voi niin tehdä. Huvikseen.
Vierailija kirjoitti:
Sarja sijoittuu siis 1920-1930 luvuille?
Nämä kaikki uudelleen filmatisoidut jaksot, jotka on siis 20 vuoden aikana tehnyt ja Poirotia näyttelee David Suchet, sijoittuu vuoteen 1936. Christien kirjoissa seikkaillaan jostain 20-luvulta aina 60-luvulle saakka.
Oli mielestäni hyvä ratkaisu sijoittaa kaikki filmatisoinnit samaan vuoteen. Ainoastaan Curtain eli se viimeinen stoori sijoittuu jonnekin 40-50 -luvun taitteeseen, koska Poirot on jo vanhainkodissa ja kuoleekin (spoiler...) jaksossa. Silti siinä ei tuoda esille sitä teknologian hyppäystä tuona aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ärkule puaroo
Ärkyl puaroo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jenkit ei vaan pysty näihin vaikka budjetti olisi miljardin verran.
Painajaisuneni: Hollywoodin versio Poirotista: pääosassa George Clooney, Hastingin roolissa Tom Cruise ja Jappina Ryan Gosling (vähän nuorta verta mukaan you know). "Tärkeissä" naisrooleissa jotkut 19-vuotiaat entiset kohukaunottaret tai aloittelevat 25-vuotiaat näyttelijät jotka sattumalta ovat entisiä huippumalleja ja sivuosassa sitten tunnettuja instababejä (saadaan some-sukupolvi kiinnostumaan Agathasta). Ilmeensä kadottanut Nicole Kidman tietenkin vierailevana tähtenä vähintään yhdessä jaksossa.
Anteeksi että pilasin ketjun tunnelman.
Eihän edes briteissä voi tehdä näitä sarjoja enää ilman hahmojen "monimuotoisuutta". Se siitä.
Jep. Ajatus on varmasti ns. hyvää tahtova, tuodaan sitä diversiteettia, mutta mutta...on se vain teennäistä. Sellaista kummallista vääntöä, että historiallisiinkin juttuihin pitää jollain typerällä juonenvenkautuksella saada joku mustaihoinen johonkin rooliin, ettei vain kukaan pääse sanomaana, että valkoista, rä zistista pskaa. Moni englantilainen sarja on täydellisesti pilattu tällä teennäisyydellä, päälleliimatuilla jutuilla. Joku Midsommerin murhat esimerkiksi, siellä varmasti tuotantopuolella on oikein taskulaskimen kanssa laskettu, että varmasti on jokainen rotu tasapuolisesti edustettuna.
Vanhoja brittisarjoja jaksaa katsoa, niin näitä kevyempiä kuin niitä todella hienoja, raskaan sarjan sarjoja: Minä, Claudius - Cracker (FItz ratkaisee), Järvet, Mennyt maailma, Uusi Sherlock, Ylpeys ja ennakkoluulo..jne jne.
Kevyistä sarjoista Hyasintti ja Pokaa pitää on ikuinen suosikkini. Näissä Poirot jutuissa pidän taas erityisesti siitä, kuinka huolellisesti ne on lavastettu ja puvustettu. Viisi pientä possua -olisi ollut mielenkiintoista, jos tarinaan olisi lisätty itse se taulu, jota taiteilija oli maalaamassa kuollessaan ja murhaajaansa maalatessaan. Että oliko tämä maalari 'taiteilija' vai Taiteilija, siis sellainen, joka näkee kasvonaamion taa. Niin kuin vaimo näki ja siksi pelkäsi: tämä suhde on erilainen, koska suhteen toinen osapuoli oli niin nuori ja ehtoton. Sitäkö taitelijakin maalasi? Vai mitä hän näki? Mikä oli niin tärkeää, että sen takia piti loukata verisesti nuorta ihmistä?
Agatha Christien kirjoissa on usein kiemurainen, nerokas murhakuvio, mutta hänen ihmiskuvauksensa oli kapeaa, pinnallista ja usein ylimalkaista. Se taas antaa paljon mahdollisuuksia erilaisille tulkinnoille ja siksi varmasti Christietä on filmattukin niin paljon. Mutta kyllä noissa kolmidraamoissa voi ehkä nähdä Agathan oman elämän suurta tragediaa, hylätyksi ja pilkan kohteeksi ja hyväksikäytetyksi joutumista, sitä teemaahan löytyy Agathalta paljon. On muutamakin kaunis, nuori, lahjakas ja usein varakaskin nainen, joka 'vie' miehen vähän vaatimattomammalta, rumemmalta ja/tai vanhemmalta naiselta, koska vain voi niin tehdä. Huvikseen.
Britti-imperiumi oli laaja, ja siihen kuului ihmisiä monesta eri etnisestä taustasta. Moni heistä muutti myös Englantiin ja rakensi sinne elämänsä. Joten siltä kannalta rotujen kirjo näissä vanhempiin aikoihin sijoittuvissa tarinoissa on aivan uskottava. Tosin ei heitä ymmärtääkseni aina kohdeltu tasaveroisina kanssaihmisinä, joten siltä osin uskottavuus saattaa kärsiä jos ollaan kovin poliittisesti korrekteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulispa niitä vanhoja Miss Marpleja, joissa oli Joan Hickson. Minusta paras Marple. Niistä muista en tykkää yhtään.
Niissä on kyllä ihana tunnelma.
Minä pidän myös vielä vanhemmista, mustavalkoisista miss Marple-leffoista, joissa näyttelee Margaret Rutherford. Niissä on kyllä tulkittu Agatha Christien tarinoita hyvin vapaasti, ja koko miss Marplen hahmosta on tehty hyvin aktiivinen, vähän kuin ylikasvanut neiti Etsivä. Hän muun muassa soluttautuu kodinhoitajaksi erääseen kartanoon, eli ollaan hyvin kaukana Christien passiivisesti ja ihmistuntemuksen kautta rikoksia ratkovasta alkuperäisestä neiti Marplesta. Näissä leffoissa on silti oma viehätyksensä.
Kyllähän näissä Poiroteissa on esimerkiksi sellaista realisimia, että jos vaikka joku huitaisee vahingossa tai suutuspäissään jotain toista vaikka takkatikulla, niin henki voi lähteä laakista. Toisin kuin vaikka perinteiset jenkkisarjat, joissa räiskitään sarjana ja kukaan ei kuitenkaan kanna ammuksia mukanaan. Ja sankariin ei kukaan osu metrinkään päästä.
Erkule Puaroo on kyllä parhaita sarjoja mitä täällä pakkovero-toosasta 💸 tulee. Erittäin hyvä ja täydellinen 🤩! Ikävä vain että ovat uusintoja.
Noita tökeröitä ja typeriä pohjoismaisia femakkopläjäyksiä, Siltoja ja Karppeja (tai Skammeja) 🤮💩, ei sikakaan kiljumatta katso 🐷 😖.
David Suchet kertoo elämäkerrassaan, että Hercule Poirot -kuvauksissa oli yhtenä mahtavana piirteenä juuri se, että resurssit olivat kaikin puolin kunnossa.
Jos jokin vanhan ajan kallis ajoneuvo tarvittiin kuvauksiin, se niihin hommattiin, maksoi mitä maksoi. Jne.
Tämäkin näkyy lopputuloksessa.
Mieleen on jäänyt myös luonnehdinta, jonka mukaan näyttelijän työ alkaa siitä, mihin käsikirjoitus loppuu. Eli näyttelijällä on vielä paljon työkaluja pakissaan, joilla voi tuoda lisäulottuvuutta käsikirjoituksen hahmoon.
Mutta ennen kaikkea: niissä kuvauksissa oli mahtava ilmapiiri. Oli mukava tehdä töitä! Kuinka paljon ihminen onkana valmis venymään silloin kun asiat ovat näin hyvällä mallilla!
Vierailija kirjoitti:
David Suchet kertoo elämäkerrassaan, että Hercule Poirot -kuvauksissa oli yhtenä mahtavana piirteenä juuri se, että resurssit olivat kaikin puolin kunnossa.
Jos jokin vanhan ajan kallis ajoneuvo tarvittiin kuvauksiin, se niihin hommattiin, maksoi mitä maksoi. Jne.
Tämäkin näkyy lopputuloksessa.
Mieleen on jäänyt myös luonnehdinta, jonka mukaan näyttelijän työ alkaa siitä, mihin käsikirjoitus loppuu. Eli näyttelijällä on vielä paljon työkaluja pakissaan, joilla voi tuoda lisäulottuvuutta käsikirjoituksen hahmoon.
Mutta ennen kaikkea: niissä kuvauksissa oli mahtava ilmapiiri. Oli mukava tehdä töitä! Kuinka paljon ihminen onkana valmis venymään silloin kun asiat ovat näin hyvällä mallilla!
Juu, tämä kaikki varmasti henkii lopputuloksesta. On hienoa jälkeä!
Minua aina huvittaa kun muistan David Suchetin kertomuksen siitä miten hän harjoitteli Poirot'n kävelytyylin. Suchet laittoi kolikon pakaroiden väliin ja sipsutteli menemään! :D
Ärkule puaroo