Lue keskustelun säännöt.
Onpas Hercule Poirot - sarja hyvä - katsoin pitkästä aikaa
Ei mitään epäloogisuutta juonessa, vaan nimenomaan päinvastoin.
Usein sarjoissa ja leffoissa häiritsee epäloogisuudet.
Olipa ilo katsella noita sarjoja, joissa puvustus ja lavastus on hiottu täydelliseksi ajankuvaksi, näyttelijät erittäin hyviä, englannin kieli hyvin lausuttua ja selkeää ja juoni on mietitty pilkun tarkasti. Ja samalla voi pohtia murhaajakandidaattia.
Ei ihme, että näitä on katsottu YleAreenassa jo parisataa tuhatta kertaa alle viikossa.
Kommentit (684)
totta toinen puoli kirjoitti:
Poirot on tosi mukavaa katsottavaa - rauhallista, pääosin puhumisen kautta edistyvää juonen kulkua. Katsojakin ehtii mietiskellä erilaisia vaihtoehtoja syyllisiksi. "Parasta laatua", kuten entinen myyjä sanoi. Ne ovat myös hyvää ajakuvausta vaatteineen, tapoineen, autoineen ja niin edelleen. Hastings on perienglantilainen "kapteeni", jonka usein ennakkoluuloja paljastavat möläykset ovat sarjan antoisimpia hetkiä. Sarjan mukaan varsinainen yläluokka oli todellinen turhakkeiden luokka, jonka aika kului lähinnä päivällisten ja kutsujen järjestämisessä. Dokumenttia sarja ei kuitenkaan ole, vaan tekijöiden tulkintaa niistä ajoista esitettynä tavalla, jonka toivotaan vaikuttavan katsojaan juuri niin kuin ne minuunkin vaikuttavat eli koukuttavat. Samantyyppistä nykyaikaan sijoittuvaa minulle mieluista uudempaa, räiskimistä, keikkuvia kameroita ja lyhyitä leikkauksia välttävää tuotantoa ovat Midsomer, Morse, nuori Morse, Foyle, Gently. Se vanha Morse oli kylläkin tehty turhan ilkeäksi vanhaksi äijäksi, vaikka siihen oli kyllä tarinassa syynsäkin.
Morse oli ihana, samoin kuin näyttelijänsä John Thaw!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hastings on ihana.
Minun mielestäni taas Poirot itse on ihana. Kuvittelen aina, että jos eläisin tuossa maailmassa, Poirot ihastuisi minuun ja minä häneen. Itse asiassa oikeassakin elämässä mieheni muistuttaa hieman Poirotia. Tajusin tämän vasta nyt katsottuani muutamia sarjan jaksoja uudelleen. :D
Minun mieheni ja joidenkin ystävien mielestä minä muistutan Poirotia. En oikein tiedä mtä ajatella vaikka itse hahmosta (nimenomaan Suchetin tulkitsemana) pidänkin.
Olen siis nainen.
Lähinnä näissä ärsyttää tuo Poirotin hahmo, niin läpeensä itseensätyytyväinen. Ja liian stereotyyppisesti homoseksuaali.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä näissä ärsyttää tuo Poirotin hahmo, niin läpeensä itseensätyytyväinen. Ja liian stereotyyppisesti homoseksuaali.
Poirotilla on syytäkin olla itseensätyytyväinen ja pienoinen itserakkaus sallittakoon, tekee hänestä inhimillisemmän. Et ehkä ole huomannut että hän on hyvin tarkkanäköinen muiden suhteen ja osaa arvostaa kun syytä on.
Oletko ihan tosissasi että stereotyyppinen homoseksuaali olisi kuten Hercule Poirot :O
Kyllä Poirotin heterous käy ilmi, pitää vain olla kykyä huomata heikompiakin nyanseja, kaikkea ei väännetä ratakiskosta.
Poirot'n paremmin tuntevat tietävät, että hänellä on ollut suuri rakkaus, jonka kohde oli nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua niin huvittaa tuo Japp. Tarvitsee aina Poirotin apua rikosten ratkaisemisessa ja sitten kerää kunnian itselleen. Ihana Hercule vain myhäilee taustalla. Mahtoikohan tuo kunniapalkinto Belgiassakaan tulla ihan omilla ansioilla? Ihana Poirot❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua niin huvittaa tuo Japp. Tarvitsee aina Poirotin apua rikosten ratkaisemisessa ja sitten kerää kunnian itselleen. Ihana Hercule vain myhäilee taustalla. Mahtoikohan tuo kunniapalkinto Belgiassakaan tulla ihan omilla ansioilla? Ihana Poirot❤️
Minä taas puolestani pidän eniten juuri Jappista. Hän on sellainen jalat maassa- tyyppi ja pohjaltaan hyvin selväjärkinen ja oikeudenmukainen. Jappin ja Herkuleen suhde on minusta paljon mielenkiintoisempi kuin konsanaan Hastingsin ja Herkuleen.
Muistuupa mieleen esimerkiksi se jakso, jossa Jappin vaimo häipyy ja Japp on Herkuleen vieraana ja syö niitä omituisen makuisia pöperöitä - tilanne on hauska, koska miehet ovat työväenluokkaisista lähtökohdistaan huolimatta niin erilaisia - toinen tyylistään tarkka dandy, toinen ulkoisista seikoista piittaamaton äijä (siis jos ne ulkoiset seikat eivät koske naisen ulkonäköä, naisenhan tietysti pitää olla kaunis tällaisten äijien mielestä).
En pidä kaikista jaksoista, koska realiteetti noissa murhissa menee vähän tyhmäks, lähinnä tavat miten ne toteuttaa ne. Lisäksi useissa jaksoissa katsojalle ei kerrota edes kaikkea, joten murhaajaa mahdotonta spekuloida. Riippu täysin jaksoista.
Myös koomista, kun syytetty automaattisesti yrittää heti peloissaan paeta vaikka ei ole tarpeeksi pitäviä todisteista niistä. Lisäksi esim. vanhempi nainen yrittää paeta poliisia aika hölmöä.
Myös tarinan menee välillä oudoks. Esim toi peili jakso 37, jossa nainen ei mukamassa kuule luukusta ääntä vaan seuraa jotain kummituksia yms.
On toi silti seurattavampi, kuin nykyajan hömppäjaksot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joitain vuosia sitten tuli tv:sta ohjelma (en muista nimeä) jossa Hastingsin esittäjä olikin roisto. Oli vaikea hyväksyä sitä kun kiltti ja vähän yksinkertainen rooli on niin personoitunut näyttelijään.
Mä näin joskus pätkän jostain sarjasta/elokuvasta missä David Suchet oli takatukkainen öykkäri, joka ryyppäsi ja piti perhettään pelossa. Se vasta oli outoa katsottavaa. Taisin laittaa telkkarin ihan kiinni nähtyäni tämän pätkän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä näin joskus pätkän jostain sarjasta/elokuvasta missä David Suchet oli takatukkainen öykkäri, joka ryyppäsi ja piti perhettään pelossa. Se vasta oli outoa katsottavaa. Taisin laittaa telkkarin ihan kiinni nähtyäni tämän pätkän.
Apua! En halua tuollaista nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hastings on ihana.
Minun mielestäni taas Poirot itse on ihana. Kuvittelen aina, että jos eläisin tuossa maailmassa, Poirot ihastuisi minuun ja minä häneen. Itse asiassa oikeassakin elämässä mieheni muistuttaa hieman Poirotia. Tajusin tämän vasta nyt katsottuani muutamia sarjan jaksoja uudelleen. :D
Minun mieheni ja joidenkin ystävien mielestä minä muistutan Poirotia. En oikein tiedä mtä ajatella vaikka itse hahmosta (nimenomaan Suchetin tulkitsemana) pidänkin.
Olen siis nainen.
Hyvä tavaton sentään! Mitä lie tapahtuisikaan, jos sinä ja mieheni kohtaisitte? :D Myönnän, että minussakin on joitakin yhteisiä piirteitä Poirot'n kanssa. Kuten vaikkapa aistiyliherkkyys ja äkäisyys. Miehelläni on sitten niitä hänen jalompia piirteitään enemmän, mm. lyhyys ja itserakkaus. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen dokumenttia "David Suchet Idän pikajunassa". Aivan herkku ja David on omana itsenäänkin hurmaava. Hän matkustaa siinä vanhaan tyyliin läpi Euroopan.
Kun Poirotit on kohta nähty, voisi Yle heittää pitkästä aikaa ruutuun Kahden kerroksen väkeä. Sarja käsittelee ihan eri aihepiiriä kuin Poirot, mutta harmittaa että viimeksi kun tuo näytettiin olin lapsi. Tai ainakin liian nuori todella ymmärtämään sarjan arvoa.
Vierailija kirjoitti:
Kun Poirotit on kohta nähty, voisi Yle heittää pitkästä aikaa ruutuun Kahden kerroksen väkeä. Sarja käsittelee ihan eri aihepiiriä kuin Poirot, mutta harmittaa että viimeksi kun tuo näytettiin olin lapsi. Tai ainakin liian nuori todella ymmärtämään sarjan arvoa.
Sehän näytettiin ihan pari vuotta sitten, siis se vanha versio. Poirotin jälkeen samalle ohjelmapaikalle tulee Sydämen asialla.
Myös muut henkilöt ovat riemastuttavia: kapteeni Hastings, oikea peribritti, sekä inspector Japp melko kyynisenä hahmona. Toki David Suchet Poirotina on aivan mainio, matkii hyvin Belgian ranskankielisen englannin ääntämystä. Juuri tuollaiselta se kuulostaa oikeastikin.
Vierailija kirjoitti:
Kukkarintakoristeen antoi Virginie Mesnard, jonka Poirot tapasi toimiessaan poliisina Belgiassa ja tutkiessaan erästä tapausta, tämä kerrottiin takaumin juuri eilen tulleessa jaksossa 'Suklaarasia'. Tai ainakin näin sarjassa, en tiedä onko sama juttu kirjoissa.
Kiitos korjauksesta. Muistikuvani rintakorusta oli hatara, muistin kyllä että joltain naiselta se on saatu ja sen jälkeen se on ollut aina rintapielessä. En ollut pannut sitä edes merkille, ennen kuin asia kävi ilmi jossain osassa aikoinaan, ja nyt kun olen katsonut näitä uusintoja, niin aina on koru paikoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Ruutu + on maksullinen ja siellä ei ole mainoksia
Miksi maksaa ylimääräistä yleveron päälle, kun ylestä näkee ilman lisämaksua vaikka ja mitä?
Poirot on tosi mukavaa katsottavaa - rauhallista, pääosin puhumisen kautta edistyvää juonen kulkua. Katsojakin ehtii mietiskellä erilaisia vaihtoehtoja syyllisiksi. "Parasta laatua", kuten entinen myyjä sanoi. Ne ovat myös hyvää ajakuvausta vaatteineen, tapoineen, autoineen ja niin edelleen. Hastings on perienglantilainen "kapteeni", jonka usein ennakkoluuloja paljastavat möläykset ovat sarjan antoisimpia hetkiä. Sarjan mukaan varsinainen yläluokka oli todellinen turhakkeiden luokka, jonka aika kului lähinnä päivällisten ja kutsujen järjestämisessä. Dokumenttia sarja ei kuitenkaan ole, vaan tekijöiden tulkintaa niistä ajoista esitettynä tavalla, jonka toivotaan vaikuttavan katsojaan juuri niin kuin ne minuunkin vaikuttavat eli koukuttavat. Samantyyppistä nykyaikaan sijoittuvaa minulle mieluista uudempaa, räiskimistä, keikkuvia kameroita ja lyhyitä leikkauksia välttävää tuotantoa ovat Midsomer, Morse, nuori Morse, Foyle, Gently. Se vanha Morse oli kylläkin tehty turhan ilkeäksi vanhaksi äijäksi, vaikka siihen oli kyllä tarinassa syynsäkin.