Lue keskustelun säännöt.
Miten tukea stressaantunutta ja ahdistunutta lukiolaista?
Lukion toisella oleva tyttö on yhtäkkiä ahdistunut silmin nähden opiskelusta. Tulevaisuus pelottaa hirveästi, kun on tunne ettei pääse mihinkään opiskelemaan.
Ennen joulua tuli muutamasta kokeesta alle vitosen arvosana, mistä tytär murtui täysin. Luuli osanneensa asiat. Muutoin on tullut 7-9 arvosanoja.
Haluaisi vaihtaa pitkän matematiikan lyhyeksi, mutta pelkää, ettei sitten ainakaan saa jatko-opiskelupaikkaa.
Miten voisi parhaiten tukea tässä kohtaa? Tyttö on niin ahdistunut, ettei saa nukuttua, mikä ei tietysti helpota painetta yhtään.
Kommentit (274)
Vierailija kirjoitti:
Stressaantunut abi täällä hei! Tuntuu mahtavalta, että joku aikuinen aidosti välittää ja yrittää ymmärtää sitä myllytystä, mitä lukiolaiset käyvät tällä hetkellä läpi. Paineet ovat kovat, ja tuntuu, ettei mikään riitä, munkin keskiarvo (lukuaineet) oli peruskoulusta lähdettäessä 9,9 ja vielä lukiossakin keskiarvo on ollut yli 9. Mutta. Se ei tunnu riittävän kuin E:n papereihin, ja mahdollisesti muutamaan M:ää ja L:ään, mikä taas ei riitä yliopistoihin haettaessa nyt jatko-opiskelu-uudistuksen jälkeen. Tunnistan tyttösi tuntemukset siitä, että yrittää parhaansa, periaatteessa on ihan hyväkin, mutta silti tietää ettei se todennäköisesti tule riittämään jatko-opiskelupaikkaan. Muita ohjeita en osaa sanoa, kun että päivä kerrallaan. Yo-koestressi ja kokeisiin valmistautuminen on rankkaa, mutta asioiden pieniin palasiin jakaminen auttaa. Lepopäiviä on pakko muistaa pitää, pää yksinkertaisesti hajoaa jos pänttää tietoa päivittäin useamman kuukauden ajan. Lukusuunnutelmasta myöhästyminen ei ole katastrofi, kaikkia asioita ei kysytä kokeessa, joten jonkun asian voi jättää lukemattakin. Pitää muistaa säilyttää muukin elämä, ja jättää vapaa-aikaa, joka ei ole varattu millekään erityiselle. Mulla ainakin oli helpotus kun sai jäädä pois perheen yhteiseltä reissulta, ja samalla vapautui vähän aikaa vain olemiselle. Silti kirjoitukset saattavat olla raskas kokemus, itselläni syksyn kirjoitukset laukaisi paniikkikohtauksia, unettomuutta ja ahdistuskohtauksia. Ne loppuivat kirjoitusten mentyä ohitse, joten stressi on väliaikaista. Ei auta muu kuin yrittää selvitä.
Höpö höpö. Ei niihin kaikkiin yliopistoihin ja tutkinto-ohjelmiin vaadita kuutta ällää. Pelottelet nyt turhaan. Vaikka yo-kirjoitukset menis persiilleen, niin akateeminen ura on ihan mahdollinen. Toki jos on niin tyhmä, ettei pärjää sit siellä yliopistossa, niin se on voi voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Stressaantunut abi täällä hei! Tuntuu mahtavalta, että joku aikuinen aidosti välittää ja yrittää ymmärtää sitä myllytystä, mitä lukiolaiset käyvät tällä hetkellä läpi. Paineet ovat kovat, ja tuntuu, ettei mikään riitä, munkin keskiarvo (lukuaineet) oli peruskoulusta lähdettäessä 9,9 ja vielä lukiossakin keskiarvo on ollut yli 9. Mutta. Se ei tunnu riittävän kuin E:n papereihin, ja mahdollisesti muutamaan M:ää ja L:ään, mikä taas ei riitä yliopistoihin haettaessa nyt jatko-opiskelu-uudistuksen jälkeen. Tunnistan tyttösi tuntemukset siitä, että yrittää parhaansa, periaatteessa on ihan hyväkin, mutta silti tietää ettei se todennäköisesti tule riittämään jatko-opiskelupaikkaan. Muita ohjeita en osaa sanoa, kun että päivä kerrallaan. Yo-koestressi ja kokeisiin valmistautuminen on rankkaa, mutta asioiden pieniin palasiin jakaminen auttaa. Lepopäiviä on pakko muistaa pitää, pää yksinkertaisesti hajoaa jos pänttää tietoa päivittäin useamman kuukauden ajan. Lukusuunnutelmasta myöhästyminen ei ole katastrofi, kaikkia asioita ei kysytä kokeessa, joten jonkun asian voi jättää lukemattakin. Pitää muistaa säilyttää muukin elämä, ja jättää vapaa-aikaa, joka ei ole varattu millekään erityiselle. Mulla ainakin oli helpotus kun sai jäädä pois perheen yhteiseltä reissulta, ja samalla vapautui vähän aikaa vain olemiselle. Silti kirjoitukset saattavat olla raskas kokemus, itselläni syksyn kirjoitukset laukaisi paniikkikohtauksia, unettomuutta ja ahdistuskohtauksia. Ne loppuivat kirjoitusten mentyä ohitse, joten stressi on väliaikaista. Ei auta muu kuin yrittää selvitä.
Voi teitä! Uskon, että monellakin vanhemmalla on huoli ja auttaisi mielellään, mutta nuoret eivät jostain syystä puhu liikaa. Ymmärrän, että itsenäisyys on tärkeää, mutta mielellään kuulisin silti enemmän siitä miten menee ja miltä elämä tuntuu. Rakkaus lasta kohtaan ei ainakaan vähene tässä vaiheessa!
Yritän itse tarjoutua mahdollisimman usein hieromaan hartioita tms, jotta syntyy hyvä keskusteluyhteys, kun muuten yhteinen aika tuntuu olevan kortilla.
En jaksa lukea läpi koko ketjua, mutta lohduta vaan tytärtäsi, ettei arvosanoilla ole mitään merkitystä. Kukaan ei tule katsomaan lukion päättötodistusta, sillä vain kirjoituksilla on merkitystä ainakin yliopistoihin haettaessa. Kasvatustieteisiin en usko matikan olevan mikään vaatimus, muistaakseni ainakin mun tapauksessa pari vuotta sitten painotettiin muutamaa alalle tärkeää ainetta ja kaikesta muusta sai sitten lisäpisteitä arvosanan mukaan, jos se oli vähintään C. Matikka ja ruotsi on tossa samanarvoisia suunnilleen.
Muistan itse, että lukiossa ns. pakkopulla-aineet meni mullakin jatkokoulutusstressin takia ihan penkin alle. Yliopistossa kaikki on ollut helpompaa, sisällöllisesti vaikeammatkin aineet, kun ei enää ole jatkuvaa pelkoa ja stressiä siitä, pääseekö kouluun. Tsemppiä teille!
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea läpi koko ketjua, mutta lohduta vaan tytärtäsi, ettei arvosanoilla ole mitään merkitystä. Kukaan ei tule katsomaan lukion päättötodistusta, sillä vain kirjoituksilla on merkitystä ainakin yliopistoihin haettaessa. Kasvatustieteisiin en usko matikan olevan mikään vaatimus, muistaakseni ainakin mun tapauksessa pari vuotta sitten painotettiin muutamaa alalle tärkeää ainetta ja kaikesta muusta sai sitten lisäpisteitä arvosanan mukaan, jos se oli vähintään C. Matikka ja ruotsi on tossa samanarvoisia suunnilleen.
Muistan itse, että lukiossa ns. pakkopulla-aineet meni mullakin jatkokoulutusstressin takia ihan penkin alle. Yliopistossa kaikki on ollut helpompaa, sisällöllisesti vaikeammatkin aineet, kun ei enää ole jatkuvaa pelkoa ja stressiä siitä, pääseekö kouluun. Tsemppiä teille!
Kasvatustieteisiin pitkän matikan laudaturista saa eniten pisteitä (36,1) ja äikkä hyvänä kakkosena (33,0). Muista sitten selkeästi vähemmän mm. pitkä kieli 28,3 ja keskipitkä 25,1. Pitkästä ruotsista on todella vaikea kirjoittaa laudatur ymmärrettävistä syistä, joten matikan rooli korostuu entisestään
Muistetaanpa nyt kuitenkin että vain osa korkeakoulujen aloituspaikoista jaetaan ylioppilasarvosanojen perusteella. Pääsykokeet ovat edelleen ihan mahdollinen tapa päästä sisään. Jos siis taipumukset viittaavat tietylle alalle, siitä vain yrittämään myös pääsykokeiden kautta koska se mittaa juuri sen alan taipumuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
¨Meidän tyttö joutu mini mekossa tanssiaisiin.
TotuusSattuu kirjoitti:
Muistetaanpa nyt kuitenkin että vain osa korkeakoulujen aloituspaikoista jaetaan ylioppilasarvosanojen perusteella. Pääsykokeet ovat edelleen ihan mahdollinen tapa päästä sisään. Jos siis taipumukset viittaavat tietylle alalle, siitä vain yrittämään myös pääsykokeiden kautta koska se mittaa juuri sen alan taipumuksia.
Kannattaa myös muistaa, että pienemmässä pääsykoekiintiössä on vanhempia ihmisiä, joilla monella on jo kokemusta yliopisto-opiskelusta, mikä tulee varmasti näkymään pisterajoissa sekä tietysti niitä nuorempia, jotka kirjoittivat "vain" LEEMM
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Muistetaanpa nyt kuitenkin että vain osa korkeakoulujen aloituspaikoista jaetaan ylioppilasarvosanojen perusteella. Pääsykokeet ovat edelleen ihan mahdollinen tapa päästä sisään. Jos siis taipumukset viittaavat tietylle alalle, siitä vain yrittämään myös pääsykokeiden kautta koska se mittaa juuri sen alan taipumuksia.
Kannattaa myös muistaa, että pienemmässä pääsykoekiintiössä on vanhempia ihmisiä, joilla monella on jo kokemusta yliopisto-opiskelusta, mikä tulee varmasti näkymään pisterajoissa sekä tietysti niitä nuorempia, jotka kirjoittivat "vain" LEEMM
Tämä! Moni muistelee vielä vanhaa systeemiä.
Vähän hämmästelen miten isoja eroja voi olla,ihmisissä ja kouluissa- tyttäreni kirjoitti viime vuonna LLEEMM eikä kyllä läksyjä tehnyt kuin toisella kädellä...puhumattakaan että olisi vaikuttanut stressaantuneelta!
Pääsi haluamaansa jatko-opintopaikkaan helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän hämmästelen miten isoja eroja voi olla,ihmisissä ja kouluissa- tyttäreni kirjoitti viime vuonna LLEEMM eikä kyllä läksyjä tehnyt kuin toisella kädellä...puhumattakaan että olisi vaikuttanut stressaantuneelta!
Pääsi haluamaansa jatko-opintopaikkaan helposti.
Vähän hämmästelen, että aikuinen ihminen hämmästelee sitä kuinka kaikki eivät ole samanlaisia kuin hänen tyttärensä. Miksipä niitä edes olisi erilaisia arvosanoja, jos kaikki saisi mitään tekemättä saman lopputuloksen?
Vierailija kirjoitti:
Vähän hämmästelen miten isoja eroja voi olla,ihmisissä ja kouluissa- tyttäreni kirjoitti viime vuonna LLEEMM eikä kyllä läksyjä tehnyt kuin toisella kädellä...puhumattakaan että olisi vaikuttanut stressaantuneelta!
Pääsi haluamaansa jatko-opintopaikkaan helposti.
Ei ole tyttö älyään ainakaan äidiltään perinyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sa.tan is my co pilot kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei,
En lukenut koko ketjua, mutta minulla saman ikäinen tyttö. Lukion eka etenkin oli valtavan stressaavaa hänelle. Nykynuorillä on kovat paineet elämää varten ja sitä ei kauheasti voi muuttaa. Mutta voi koittaa kehittää selviytymisstrategioita. Minä olen tytön pyynnöstä hommanut satunnaisen tutorin sekä matikkaan, fykeen ja kemiaan. Olen huomannut, että se on helpottanut stressiä. Nyt lukiok tokalla mielestäni stressi ei enää ole niin kovaa. Nyt mietitään jo paljon vanhojentansseja ja abivuottakin. Välillä toki ahdistuneena itkee et mitä tekee isona ja minne pääsee opiskelemaan jne. Koitamme puhua, että aika näyttää ja elämässä on paljon eri mahdollisuuksia. Ulkomaillekin voi lähteä opiskelemaan.Tsemppiä!
Minä pärjäsin lukiossa, vaikka jouduin muuttamaan yksin omaan asuntoon 16 vuotiaana.
Vaikeaa oli ja itkin paljon.
MUTTA TAJUSIN ETTÄ JOS HALUAN ELÄMÄN; MINUN PITÄÄ SE ITSE RAKENTAA.potkaise teini pellolle ..niin kyllä alkaa lapsukainen skarppaamaan.
Tajuaa elämän realiteetitNyt mietitään jo paljon vanhojentansseja ja abivuottakin. Välillä toki ahdistuneena itkee et mitä tekee isona ja minne pääsee opiskelemaan jne. Koitamme puhua, että aika näyttää ja elämässä on paljon eri mahdollisuuksia. Ulkomaillekin voi lähteä opiskelemaan.
jatkan vielä
Mekko saa maksaa 1000 eur , kun on ainutkertainen tapahtuma:)
Aiotaan maksaa opinnot jossain ulkomaisessa korkeakoulussa,
Oma poni teinillä toki on, joku köyhän lapsi hoitaa ponia ilmaiseksi.,
Ei varmaan lapsukaistas ahdista
Ap ota lainaa
Mamma nro. 572 kirjoitti:
¨Meidän tyttö joutu mini mekossa tanssiaisiin.
Joutu..vai halus?
Taitaa tyttö laittaa pyllykuvia instaan?:)
Nam
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme natinaa. Mä olin tuon ikäisenä amiksessa ja tein opiskelun ohessa töitä. Olen ollut jatkuvasti töissä 14-vuotiaasta lähtien ja nyt on ollu oma yritys jo pidemmän aikaa. Nykyään notkutaan ties missä kouluissa kolmekymppisiks eikä tiedetä työnteosta yhtään mitään. Yhteiskunta kun maksaa ylläpidon, niin eipähän pullamössöillä ole mikään kiire tekemään hommia. Joku muuhan sen elämisen maksaa..
No muttaku ..sä et ollu masentunut.
Köyhyys ja huono osaisuus on asia erikseen.
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Muistetaanpa nyt kuitenkin että vain osa korkeakoulujen aloituspaikoista jaetaan ylioppilasarvosanojen perusteella. Pääsykokeet ovat edelleen ihan mahdollinen tapa päästä sisään. Jos siis taipumukset viittaavat tietylle alalle, siitä vain yrittämään myös pääsykokeiden kautta koska se mittaa juuri sen alan taipumuksia.
Kannattaa myös muistaa, että pienemmässä pääsykoekiintiössä on vanhempia ihmisiä, joilla monella on jo kokemusta yliopisto-opiskelusta, mikä tulee varmasti näkymään pisterajoissa sekä tietysti niitä nuorempia, jotka kirjoittivat "vain" LEEMM
Ensikertalaiset hyötyy todistusvalinnasta. Ensikertalainen menee edelle pisteissä ts pääsykokeissa vanhempaa kauraa . Tietysti parhaimmat pitäisi valita. Nyt on näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tytöllä jo tiedossa mitä alaa haluaa suunnilleen opiskella? Itselläni oli palikkamatikka lukiossa, hain ja pääsin yliopistoon pääaineeseen, jonka valinnassa ei olisi tullut pitkästä matikasta lisäpisteitä. Kannattaisiko jutella tästä, jos stressaakin suotta eli pitkän matikan lisäpojoille ei olisi tarvettakaan? Tällöin voisi huoletta vaihtaa palikkamatikan puolelle jos helpottaa stressiä.
Ohiksena, oot ihana äiti kun olet noin murkun arjessa ja lukiostressissä mukana ja huolehtivana, ei ole mitenkään itsestäänselvää että kotona saa "enää" tuossa iässä tukea (omakohtainen kokemus). On niitäkin, joille lapsi on lapsi vain lapsena, juuri niissä vaikeissa kasvukivuissa lapsi jätetään yksin koska osaahan aikaihminen jo sumplia omat juttunsa (13 v alkaen omalla kohdalla). Kiva lukea että sun tyttösi saa tukea, tuli lämmin ja mukava fiilis siitä. Tsemppiä teille kummallekin!
Kiitos kauniista sanoista. Kasvatustieteet kiinnostavat eniten. En itse asiassa tiedä kuinka paljon hakiessa hyötyy pitkästä matikasta. Ajattelukykyä se kehittää tietysti.
Täytyy yrittää puhua vielä asiasta, vaikka se vähän haastavaa on nyt ollutkin, kun tulevaisuus tuntuu niin pelottavalta möröltä. Mulle on itsestäänselvyys olla tukena. Kai se on täälläkin just sitä, etten itse aikoinani saanut mitään tsemppausta ja kannustusta kotoa, vaikkei mitenkään dissattukaan.
Kasvatustieteet on tulevaisuudenala ja lehtoreilla on hyvät palkat ja mielekäs työ.
Nyt yhdessä käytte kaavat läpi rauhassa ja harjoittelette niin kauan että epäselvät asiat selkiytyvät ja tyttö voi mennä hyvillä mielin tenttiin.
Jatkossa olet mukana kotitehtävissä niin, että uudet matikanmutkat eivät muodostu taas hebreaksi.
Näin itse tein tyttärien kanssa. Vaikeata oli, mutta yhdessä selvittiin, ja oma miesystävä on insinööri, hän oli haka kaikissa jutuissa joita ei hokattu millään..Opetusalalla on todella paljon pätkätyötä ja työttömyytt. Koulutuksesta on leikattu ja se näkyy työpaikkojen määrässä. En ikinä suosittelisi opetusalaa varmana työllistäjänä kenellekään. Mielummin joku muu asiantuntijatason työ.
T. Pätkäope jo 11 vuotta
10 vuoden sisällä jää opettajia sankoin joukoin eläkkeelle.
Äiteeee kirjoitti:
Tietääkö hän, että pitkä matikka vaaditaan loppujen lopuksi hyvin harvoihin paikkoihin?
Pitkästä matikasta saa moniin paikkoihin parhaimmat pisteet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välivuodetkin ahdistavat, jos on tulevaisuuden suunnitelmissa asunnon ostoa tms
Sillä nyt ei ole mitään väliä ostaako asunnon 30 vai 33- vuotiaana, jos siis pitää kolme välivuotta. Vaikka yksikin välivuosi on nuoresta kauhea, kun ei ole perspektiiviä asioihin. Itseni olisi kannattanut pitää vaikka 5 välivuotta, silloinkin olisin ollut keskivertoiässä aloittamaan nykyisen alan opiskelut- jotka aloitin yli 30 v kun ensimmäinen oli väärä.
Ellei oo varma mitä haluaa niin kannattaa pitää välivuosi ja lähteä vaikka reppu selässä Aasiaan vaikja jenkkeihin aurpairiksi. Afrikkaan vapaaehtoistöihin. Jne. Voi olla että on selvinnyt mitä haluaa opiskella kunhan on realisti.
Stressaantunut abi täällä hei! Tuntuu mahtavalta, että joku aikuinen aidosti välittää ja yrittää ymmärtää sitä myllytystä, mitä lukiolaiset käyvät tällä hetkellä läpi. Paineet ovat kovat, ja tuntuu, ettei mikään riitä, munkin keskiarvo (lukuaineet) oli peruskoulusta lähdettäessä 9,9 ja vielä lukiossakin keskiarvo on ollut yli 9. Mutta. Se ei tunnu riittävän kuin E:n papereihin, ja mahdollisesti muutamaan M:ää ja L:ään, mikä taas ei riitä yliopistoihin haettaessa nyt jatko-opiskelu-uudistuksen jälkeen. Tunnistan tyttösi tuntemukset siitä, että yrittää parhaansa, periaatteessa on ihan hyväkin, mutta silti tietää ettei se todennäköisesti tule riittämään jatko-opiskelupaikkaan. Muita ohjeita en osaa sanoa, kun että päivä kerrallaan. Yo-koestressi ja kokeisiin valmistautuminen on rankkaa, mutta asioiden pieniin palasiin jakaminen auttaa. Lepopäiviä on pakko muistaa pitää, pää yksinkertaisesti hajoaa jos pänttää tietoa päivittäin useamman kuukauden ajan. Lukusuunnutelmasta myöhästyminen ei ole katastrofi, kaikkia asioita ei kysytä kokeessa, joten jonkun asian voi jättää lukemattakin. Pitää muistaa säilyttää muukin elämä, ja jättää vapaa-aikaa, joka ei ole varattu millekään erityiselle. Mulla ainakin oli helpotus kun sai jäädä pois perheen yhteiseltä reissulta, ja samalla vapautui vähän aikaa vain olemiselle. Silti kirjoitukset saattavat olla raskas kokemus, itselläni syksyn kirjoitukset laukaisi paniikkikohtauksia, unettomuutta ja ahdistuskohtauksia. Ne loppuivat kirjoitusten mentyä ohitse, joten stressi on väliaikaista. Ei auta muu kuin yrittää selvitä.