Miten päättää kummisuhde asiallisesti?

Siis jos kummilapsi on kohta jo aikuinen, niin etkö voi pitää häneen yhteyttä ihan itse, jos lapsi sitä haluaa?

Kummilapsesi aikuistuu.

Eikö sinulla ole suhdetta häneen, ainoastaan vanhempiinsa?

Jospa alkaisit pitää yhteyttä suoraan häneen, kutsuisit kahville kerran vuodessa, laittaisit joulukortin, syntymäpäiväkortin.

Koska hän on jo rippikouluikäisenä lähes täysivaltainen yhteiskunnan jäsen, rakenna kiva, ahdistamaton suhde vain häneen. Itse pidän paljon nuorista, koska ovat hauskoja ja hämmästyttävän järkeviä ja ajattelevia ihmisiä.

Vanhemmat vaatimuksineen (?) voi huoletta skipata.

Kummilapsestakin saattaisi olla kivaa tuntea aikuinen, joka suhtautuu häneen kuin toiseen aikuiseen.

Itselläni ei ole kummia, on kuulemma ollut, mutta en tunne, koska olen tavannut alle 1-vuotiaana. Kaikilla muilla oli kummi :(

Aika moni kummi lopettaa jokavuotiset synttäri- ja joululahjat juuri rippikouluikään, vaikka hyvät välit olisikin. Eli sen lahja-automaattina toimimisen voit hyvin joka tapauksessa lopettaa.

Kiitokset teille. Minun on ollut vaikea pitää yhteyttä kummilapseeni, koska vanhempansa, joista kumpikaan ei ole sukulaiseni, ovat olleet enemmän kiinnostuneita kummilta saatavista lahjoista kuin siitä, että lapsensa viettäisi aikaa kumminsa kanssa tai edes näkisi minua. Merkkipäiviäkin on vietetty niin, että olen joutunut lähettämään tai antamaan lahjan vanhemmille, koska syystä tai toisesta en ole ollut tervetullut (esim.  synttärit vietetään lastenjuhlina, jonne ei aikuisia tai ainakaan lapsettomia aikuisia kutsuta, eikä sitten ole aikaa tai halua siihen, että kummi voisi pistäytyä jonain toisena päivänä). Yritin taas yhtedenottoa ihan vähän aikaa sitten, kun oli joulukin tulossa, mutta laihoin tuloksin. Olen jäänyt teini-ikään ehtineelle kummilapselleni aika lailla vieraaksi enkä tiedä, miten sitä suhdetta enää syventää. Siksi tämä kyllästymiseni ja haluni päättää toimimaton kummisuhde.

Eikös se kummius konfirmaatioon pääty?

Sen jälkeen voi toki kohteliaasti kuulumisia kysellä jne, mutta eiköhän lasta itseäänkin kiinnosta kaverit jne. enemmän kuin kummit.

Minuakin kyllästyttää olla lahja-automaatti. Olen lähettänyt välillä lahjan lahjakortin muodossa, eikä minulle ole edes lähetetty minkäänlaista kuvaa vanhempien ostamista lahjoista tai tullut lapselta kiitosta. Veikkaan etteivät edes sano lahjan tulleen minulta. Siksi aika usein annan lahjat vasta kun näemme. 

Nyt olen miettinyt, että alan keräämään rahaa, jonka annan hänelle täysi-ikäisyyden kynnyksellä jolloin yleensä rahaa enemmän tarvitsevat. 

Olet tehnyt parhaasi. En kuitenkaan tekisi pois jättäytymisestä isoa numeroa, koska minusta olisi kiva jos kummilapsi sitten vaikka aikuisena haluaisi tutustua lisää. Jo tieto siitä, että on olemassa kummi voi tuoda lohtua aikuistuvalle.

Vierailija kirjoitti:

Eikös se kummius konfirmaatioon pääty?

Sen jälkeen voi toki kohteliaasti kuulumisia kysellä jne, mutta eiköhän lasta itseäänkin kiinnosta kaverit jne. enemmän kuin kummit.

Kyllä. Virallisesti se päättyy konfirmaatioon.

Kiitokset: voin tietysti vielä yrittää jollain tavalla kummisuhteen rakentamista ja syventämistä, jos teini on siitä kiinnostunut ja vanhempansa eivät tule tielle, mutta muuten varmaan päätän sen konfirmaatioon. Eihän minun tosiaan tarvitse siitä tehdä mitään numeroa: onnittelen ja annan lahjan ja toivotan kaikkea hyvää elämään. Jos sitten myöhemmin kummilapsi itse ottaa yhteyttä muutenkin kuin lahjan haluamisen merkeissä, niin varmaankin jatkaisin yhteydenpitoa.

Vielä sille, joka kertoi omista lahja-automaattikokemuksistaan: tosiaankin samanlaisia kokemuksia - yhden ainoan kerran olen saanut kiitoksen, yhden ainoan kerran. Tuo täysi-ikäistymisen varalle säästäminen on kunnioitettava ajatus, mutta itse haluaisin menetellä niin vain, jos minulla olisi toimiva suhde kummilapseen eikä hän olisi niin vieras kuin nyt on.