Lue keskustelun säännöt.
Teini on ahdistunut, yksinäinen ja mielestäni masentunut. Mistä apua? Käy jo koulupsykologilla viikottain, muttei tunnu auttavan.
08.01.2019 |
Tätä on jatkunut jo puoli vuotta. Kotona kaikki hyvin, keskustelee paljon meidän vanhempien ja sisarusten kanssa, nauttii kotona olemisesta ja on iloinen. Nukkuu hyvin, syö hyvin, liikuu myös vapaa-ajalla - joko yksin tai yhteisillä perheen kävelyillä (retkeillään ehkä viikottain metsässä tms.).
Lähtee nykyään entistä useammin kesken päivän kotiin, kun ei ahdistukseltaan ja itkultaan pysty osallistumaan opetukseen. Ei oikein osaa edes sanoa, mistä ahdistus tulee, kun kaikki on hyvin.
Mistä apua? Soitanko terveyskeskukseen? Koulupsykologin kanssa käydyt keskustelut ovat kahdenvälisiä, meille ei kotiin tule mitään tietoa näistä.
Kommentit (65)
Ja lisään vielä: koulussa ei ole yhtään kaveria. Kaikki sosiaaliset kontaktit ovat pinnallisia kaverisuhteita harrastusten kautta. Ei näe niitäkään harrastusajan ulkopuolella. Sisarusten kanssa viettää vapaa-aikaa, eli ei ole ihan kokonaan "yksin". On kuitenkin mielestään yksinäinen, kun ei ole niitä kavereita.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain ahdistusta tai sitten koulukiusattu.
Suomessa jo kansantauti tuo kaverittomuus ja sille pitäisi tehdä jotain
Nuorisopsykologian polille, suosittelen, ettei pahene. Arvioivat tilanteen ja sen mukaisesti apua. Kysy koulupsykologilta tilanteesta ja pyydä lähete tuonne puolille. Koulupsykologeja on hyviä ja vähemmän hyviä, en ihan sen varaan jäisi. Yrittäkää mahdollisimman paljon antaa tukea ja olla yhdessä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotain ahdistusta tai sitten koulukiusattu.
Koulukiusaamista ei ole, sen tiedän. Teini on hyvin avoin asioistaan, mutta tämän ahdistuksen syytä ei osaa sanoa. On vain joku iso "möykky", jota ei osaa jäsentää. Voi olla ihan tavallista teini-ikään liittyvää, tulevaan aikuisuuteen ja itsenäistymiseen liittyvää selittämätöntä jännitystä ja ahdistusta, mutta selkeästi vaikuttaa nyt elämään enemmän kuin tavanomaisesti teini-iässä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Nuorisopsykologian polille, suosittelen, ettei pahene. Arvioivat tilanteen ja sen mukaisesti apua. Kysy koulupsykologilta tilanteesta ja pyydä lähete tuonne puolille. Koulupsykologeja on hyviä ja vähemmän hyviä, en ihan sen varaan jäisi. Yrittäkää mahdollisimman paljon antaa tukea ja olla yhdessä kotona.
Tuohon ollaan panostettu ja yritetty myös aiempaa enemmän saada sisarukset tekemään asioita yhdessä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaisiko asp. tai joku muun autismin kirjon diagnoosi? Entä lääkkeet? Monien lasten masennus on joidettavissa lääkeillä kuten aikuisillakin.
Pidän kavereita yliarvostettuna, mielummin vietän aikaa yksin. Tosin minulla oli lapsuudessa kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorisopsykologian polille, suosittelen, ettei pahene. Arvioivat tilanteen ja sen mukaisesti apua. Kysy koulupsykologilta tilanteesta ja pyydä lähete tuonne puolille. Koulupsykologeja on hyviä ja vähemmän hyviä, en ihan sen varaan jäisi. Yrittäkää mahdollisimman paljon antaa tukea ja olla yhdessä kotona.
Koulupsykologin työhön kuuluu kyllä ns. tukikeskustelut, mutta ei varsinainen terapia. Eli jos lapsella on masennus tai ahdistushäiriö, niin koulupsykologikäynnit eivät ole riittävä hoito siihen. Hanki ap lapsellesi psykiatrin lausunto, jolla haette Kelasta tukea psykoterapiaan ja lapsi voi sitten saada ihan kunnon hoitoa ahdistukseensa, eli terapia lapsiin ja nuoriin erikoistuneella psykoterapeutilla. Kelan tuki alaikäisille on niin suuri, että se kattaa melkein koko käyntimaksun.
Olisiko poika asperger? Asperger ihmiset ovat usein sosiaalisesti kömpelöitä. Onko pojalla jotain erityismielenkiinnon kohdetta, johon tämä syventyy keskittyneesti ja josta tämä tuntuu tietävän kaiken? Vie poika polille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää vaan lääkkeitä pyytäkö! Menkää matkoille juuri sinne, minne hän haluaa. Onko kiinnostunut ehkä historiasta tai merestä. Valitkaa matka sen mukaan. Koettakaa suunnitella aina jotain niin, että on mitä odottaa.
Kertokaa aikuisuudesta, ja siitä ettei ole mitään pelättävää. Että tuette häntä opintojen valinnassa ja kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko poika asperger? Asperger ihmiset ovat usein sosiaalisesti kömpelöitä. Onko pojalla jotain erityismielenkiinnon kohdetta, johon tämä syventyy keskittyneesti ja josta tämä tuntuu tietävän kaiken? Vie poika polille.
Mitä ihmettä? Ensinnäkin ap ei kerro teininsä sukupuolta, miksi luulet että hän on poika. Ja toisekseen ei kyllä mikään viittaa autismiin eikä aspergeriin (jotka ovat neuropsykiatrisia, synnynnäisiä sairauksia) vaan ahdistushäiriöön tai nuoruusiän masennukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelisin ottamaan yhteyttä terveyskeskukseen, lapsesi voisi päästä lääkärille ja esim. nuorisopsykan polille. Kuulostaa tosi kurjalta, ja vielä tuo että ei ole juuri kavereita. Onko hän aina ollut yksinäinen vai onko kaverit jostain syystä kaikonneet? Pitkään jatkuva kaverittomuus voi varsinkin tuossa isässä ihan tiedostamatta vaikuttaa omaan oloon masentavasti. Siis vaikka ajattelisi että ei mua haittaa tms.
Tsemppiä teille! <3
Kosketti tää kovasti, onneksi on lapsellasi sisarukset elämässä ❤️
Omasta kokemuksestani sanon, että jos on vähän herkempi nuori, niin yksinäisyys koulussa on todella ahdistavaa. En itse varmaan edes ymmärtänyt yläkoulussa mitä ahdistus tai stressi on, tai mitä epämääräiset huonon olon oireeni olivat, saati sitten että olisin osannut sanoa vanhemmilleni, että tarvitsisin apua. Toisaalta nykyään kai puhutaan näistä asioista enemmän kuin 15 vuotta sitten.
Jos hän käy jo psykologilla niin se on hyvä. Itselleni ei olisi tullut nuorena mieleenkään, ja jouduin sitten käsittelemään asioita aikuisena psykologilla. Hyvä myös jos on joitakin kavereita. Voit myös kannustaa, että juttelisi koulussa muille yksinäisen oloisille tai miksei sellaisellekin, jolla on paljon kavereita. Itseäni helpotti tosi paljon kun oli kavereita edes toisella luokalla, sai edes kerran päivässä vähän hengähtää.
Voi olla että teinillä on jotakin muuta ongelmaa kuin kaverittomuutta (masennus, ahdistushäiriö?), mutta jospa hän saisi siitä puhua siellä psykologilla. Voitte tosiaan myös hankkiutua toiselle psykologille jolla voi käydä vaikka useammin.
Nuorisopsykiatrian Poli.