Lue keskustelun säännöt.
Kiusaamista ei kannata ottaa itseensä
08.01.2019 |
Vaikka aihe on todella lapsellinen, niin voi joutua kiusatuksi myös aikuisenakin, jos esim. Omaa tiettyjä piiryeitä.
Mutta itse pointti on se, että jos lapsilla ja nuorilla riittäisi kyky ymmärtää se fakta, että he itse eivät ole, eivätkä muutkaan ole se mielikuva, joka syntyy ulkonäöstä ja olemuksesta!!
Kaikki me ollaan ns. Henkisiä olentoja ja havaintojen kohteena oleva "minä" muuttuu jatkuvasti, mutta se todellinen minä säilyy aina. Ymmärrätte varmasti mitä tarkoitan;
Jos olette kaunis, mutta naamanne palaa, niin ihmiset voivat kuvitella teistä jotain ihan muuta, kun silloin kun näytitte kauniilta.
Sit menee leikkaukseen ja saa kauneutensa takaisin, niin ihmiset taas kuvittelevat "teistä" jotain muuta. Mutta se todellinen minä pysyy samana koko ajan..
Sama se on niillä keillä on kiusaamiseen laukaisevia piirteitä ulkonäössään ja olemuksessaan. Ei kukaan oikeasti kiusaa tätä ihmistä, vaan omaa vajaata mielikuvaansa tästä ihmisestä. Niin mustavalkoista se kuitenkin on ja oikeestaan ihan turhaan me koemme niin paljon kipua kiusaamisesta.
Jos vaan emme samaistuisi tuohon "ehdollistettuun minään" tai siihen mitä kiusaajat itsestään luulevat. Harmi, kun lapsena ja nuorena en näin osannut ajatella, kun kiusattiin. Mut nyt on eri homma.:)
Se kipukin vaan putoaa pois, kun ymmärtää.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen todellinen minä? Ihminen on 5-kymppisenä psyykkisesti erilainen kuin 10-vuotiaana.
Valitettavasti narsistinen häiriö kehittyy jo varhaislapsuudessa. Kun ei ole kykyä tuntea myötätuntoa, niin sitä ei vaan ole.
Tunnekylmä on tunnekylmä vanhanakin. Toki hän on voinut oppia, miten kannattaa toimia, oman edun maksimoimiseksi. Mutta ihmisenä on yhtä mitätön, odotettuun loppuunsa saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan siltä että olisit aineissa kirjoittanut tuon.
Sulla voi tuo sepustus auttaa mutta tajua nyt jo että kiusaaminen on väärin, se ei ole kiusatun vastuulla mitä kiusaaminen aiheuttaa vaan se on kiusaajan vastuulla. Sen takia pitäis kaikki kiusaajat laittaa leirille...ja ehkä niiden vanhemmat myös jos eivät osaa kasvattaa lastaan oikein.
Yleeensä aina mitä millimetriiin tarkemmallle voisi kuvitellla jonkun jutun etenevän niin sitä enemmäään sitä toiivooo että voi olla siinä pääältäpäin enemmän sovitttelemassssa asiaa.
Rajattomat ne vasta (ymmärrykseltään) rajoittuneita tuntuvatkin olevan.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan siltä että olisit aineissa kirjoittanut tuon.
Sulla voi tuo sepustus auttaa mutta tajua nyt jo että kiusaaminen on väärin, se ei ole kiusatun vastuulla mitä kiusaaminen aiheuttaa vaan se on kiusaajan vastuulla. Sen takia pitäis kaikki kiusaajat laittaa leirille...ja ehkä niiden vanhemmat myös jos eivät osaa kasvattaa lastaan oikein.
Mähän kerroin jo alussa, että mua on kiusattu.
Ala-asteelta lähtien aina millon missäkin ja saanut ihmetellä, että miksi?
Ja pohdintojen jälkeen tuo "sepustus" on vapauttanut mut totaalisesti mennestä ja tulevasta, koska ne kiusaajat kiusasivat MIELIKUVAANSA minusta, ei _minua_. Koska eiväthän he edes tunne minua, miten se olisi mahdollista?
En tiedä miksi ihmiset eivät tykkää siitä vaihtoehdosta, että ei antaisi enää kiusaajille ja huutelijoille valtaa loukata itseään. Onko parempi vaan elää elämä samaistuen joihinkin mielikuviin itsestä, vai elää vapaana ja onnellisena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tosiaan kannattaa aina kysyä itseltään, miten paljolti kiusaamisongelman voi yhdistää ihan kiusaajan omiin ongelmiin, joita voi koettaa sitten valistuneesti arvata aikaisempien kokemustensa perusteella. Ihan nuorilla niitä voi olla vähemmän, joten häpeä menee helposti ytimeen asti. Se on todellakin turhaa. Hävetköön se, jolla on aihettakin. Toisilla opettajillakin on aika heikko logiikka näissä asioissa (syitä voi taaskin arvailla kokemustensa perusteella), joten mitäpä heitä asiantuntijoinaan käyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Mutta tosiaan kannattaa aina kysyä itseltään, miten paljolti kiusaamisongelman voi yhdistää ihan kiusaajan omiin ongelmiin, joita voi koettaa sitten valistuneesti arvata aikaisempien kokemustensa perusteella. Ihan nuorilla niitä voi olla vähemmän, joten häpeä menee helposti ytimeen asti. Se on todellakin turhaa. Hävetköön se, jolla on aihettakin. Toisilla opettajillakin on aika heikko logiikka näissä asioissa (syitä voi taaskin arvailla kokemustensa perusteella), joten mitäpä heitä asiantuntijoinaan käyttämään.
Niinpä! T. Ap
Kumpa olis opettajat opettaneet tuon sepustukseni jo koulussa. Koulussa ei vaan valitettavasti opeteta elämään tai elämästä ylipäätään.
Just tää se mun pointti olikin, että samaistumme siihen kehoomme ja luulemme, että olemme se.
JUST sen takia kaikki kommentit ja mielipiteet yms sattuvat meihin, koska luulemme, että olemme sitä mitä muut voivat nähdä.
Ymmärtäkää, etten ole puolustelemassa kiusaamista. Olen vaan tuomassa ilosanomaa siiitä, kuinka voi olla ja elää vapaasti samaistumatta "itseensä".