Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Ei, vaan kokonaiset pippurit.  Lapsena minullekin sanottiin että kokonaisia pippureita ei saa niellä.  Outoa !!!

Kaverini valitti lonkkakipua. Kerroin mielestäni neuvoksi, että fysioterapiassa sain avun vastaavaan vaivaan. Suuttui. Halusin kuulemma olla aina sairain. En anna enää neuvoja. Syököön särkylääkkeitä, jotka jo nostaneet maksa-arvoja.

Mulla on maitoallergia,  en kestä minkäänlaista lehmänmaitoa missään muodossa, mies ja lapset  ovat onneksi säästyneet allergioilta. Olin ostamassa viikoksi ruokaa. Työkaveri tulee siihen ja tuijottaa mun ostoskärryä ja lopulta tuhahtaa että hän arvasi että mun maitoallergia oli pelkkää huijausta. Mä olin vähän että mitä hittoa, en todellakaan käytä maitoa, tulen kipeäksi ja mm. saan ihan karmean kutinan joka puolelle jos menen sitä juomaan. Nytkin ruokaan tarvittava creme fraichen olin korvannut kaura fraichella  Työkaveri jumitta siinä ja lopulta kysyy että miksi mulla on sitten sinistä maitoa ostoksissa?!? Saatoin ehkä olla vähän ilkeähkö kun selitin samaan tyyliin kuin pienille lapsille kerrotaan että mi-nä o-len nai-mi-sis-sa, mi-nul-la on kak-si las-ta, mies ja lap-set juo-vat mai-to-a...

Näin ohiksena, allergiat ja muut herkkyydet on vaan jostain syystä joillekin kuin punainen vaate härälle. Kun tietäisi että miksi.

Entisen kumppanini nykyinen puoliso suuttui, kun en suostunut parisuhdeterapeutiksi. Sanottakoon, että ero oli todella ruma ja vaikea, koska exäni oli varannut hääkirkon ja muuta vastaavaa jo kauan ennen kuin pidemmän aikaa kestänyt salasuhde paljastui minulle - sain tietää tästä vasta myöhemmin. 

En ole kuitenkaan alentunut kostamaan exälleni ja vielä vähemmän tälle uudelle kumppanille, koska hän on syytön exäni tekemisiin. Kuitenkin heillä ilmeisimmin on ongelmia suhteessaan. En ole ottanut exääni enää vuosiin yhteyttä ja edellisellä kerralla kyse oli käytännön asioista. Olen sitä mieltä, että välien katkaiseminen ja se, että kumpikin jatkaa omaa elämäänsä omalla tahollaan, on järkevin ratkaisu. Minun ei tarvitse tietää heidän asioistaan mitään, exäni on mennyttä elämää. Vaalin hyviä muistoja mutta haluan suunnata katseeni tulevaan. 

Kun sitten kerroin asiallisesti tälle uudelle kumppanille, että en halua puuttua heidän asioihinsa millään tavalla ja toivon saavani elää rauhassa omaa elämääni, alkoi tulla hirveää haukkumista ja syytöksiä katkeruudesta. Kerroin, että en jaksa alkaa vääntää hänen kanssaan, koska minulla ei ole mitään henkilökohtaista kaunaa häntä vastaan; en vain näe tarvetta olla hänen kanssaan yhteydessä. Tämäkään ei kelvannut, koska tämä uusi kumppani oli jostain syystä kehitellyt päässään sen teorian, että vihaan häntä. Jos hän haluaa ajatella niin, en voi asiaan vaikuttaa. En ylipäätään vaivaa päätäni sillä, mitä kukakin minusta ajattelee, varsinkaan tuntemattomat ihmiset. 

Onneksi tuo häiriköinti on näemmä jäänyt kun en ole lähtenyt mukaan hänen provosointiinsa, vaan jutellut asiallisen kohteliaasti. Olen sanonut tälle nykyiselle kumppanilleni, että toivon heidän löytävän ratkaisun ongelmiinsa, koska toisten onni ei ole minulta pois. 

Toivottavasti saan jatkossakin olla heiltä rauhassa. 

Outo, mies hlö, sai herneen nenuun kun kysyin uimahallin saunassa voisko hän pestä selkäni jos minä sitten hänen. Kysyi suu vaahdossa ja kasvot punaisena pidänkö häntä pilkkana. Hävetti miehen puolesta. Sauna oli miestä täynnä. Ei ne muutkaat diiliä pesusta solmineen. Suomalaiset on niin ihmisarkoja. Kosketuskammoisia.

Poikaystävä aikoinaan suuttu kunnolla kun en viittinyt katsoa jalkapallomatsia hänen kanssaan vaan luin lehteä. "MÄ LUULIN ET TÄTÄ KATOTAAN YHDESSÄ!" Kun ei mua kiinnostanut ni ei kiinnostanu. Raivos aikansa mun piittaamattomuudesta ja en voinu ku kattoo huuli pyöreänä et mitä ihmettä?

Minulle on raivottu työkaverin virheestä.

Työkaveri (keski-ikäinen mies, itse olen 20v nainen) oli siis antanut asiakkaalle vahingossa vääriä ohjeita tuotteen suhteen - tajusi asian kuitenkin itse, etsi asiakkaan käsiinsä, ja korjasi virheensä ja antoi oikeat neuvot jo ennen kuin asiakas ehti kassalle. Asiakas, totta kai, oli kiitollinen tästä korjauksesta ja ymmärsi todella hyvin että työkaverilleni sattui vain pieni sekaannus, eikä asiakkaalla ollut mitään ongelmaa tämän suhteen.

Itse olin kassalla (ja siis kuulin koko aiemman keskustelun, koska se tapahtui sen verran lähellä). Työkaverini lähdettyä, asiakas luonnollisesti tuli kassalle maksamaan tuotteensa. Ja heti kun olin saanut tervehdittyä häntä, sain päälleni aivan totaaliset raivoamiset siitä millainen paska olen, miten ei todellakaan saa neuvoa asiakasta väärin, ja koko pulju on täysin paska ja se on nimenomaan minun vikani että työkaverille sattui tuo aiempi virhe. Mikään määrä pahoitteluja ei kelvannut, raivoaminen jatkui ja maksaminen ei onnistunut koska asiakas oli niin suuttunut. 

Työkaveri sattui kuitenkin olemaan vielä niin lähellä, että kuuli tämän huutamisen, ja tuli takaisin katsomaan mitä tapahtuu. Heti kun asiakas näki kyseisen työkaverin, hän rauhoittui kuin taikaiskusta ja oli taas sitä mieltä että missään ei ollut mitään ongelmaa, tietysti hän ymmärtää että virheitä sattuu, ja esitteli vielä työkaverilleni ylimääräisiä kiitoksia siitä miten hienosti tämä oli tilanteen hoitanut - ja mulkoili minua todella murhaavaan sävyyn lähtiessään.

Olen yläkoulun opettaja. Minulle on monta kertaa suututtu siitä, että Wilma ei ole minuutilleen ajan tasalla. 

Esimerkiksi oppilas on tullut myöhässä, mutta en ole heti ehtinyt korjata tunnin alussa merkitsemääni poissaoloa myöhästymiseksi. Erään huoltajan mielestä minun olisi pitänyt varmuuden vuoksi laittaa myöhästyminen, jos oppilas vaikka vielä tulisikin paikalle. No näinhän en tietenkään tee, koska silloinhan se tarkoittaisi, että ilmoitan oppilaan tulleen paikalle.

 Samoin huoltajat vetävät herneen nenuun, jos minä en tiedä tai muista, että oppilas on vaikkapa futisturnauksessa liikunnanopen kanssa, eikä poissa koulusta, vaikka onkin poissa minun hissantunnilta. Ihan kauhea riemu siitä, että Wilmassa on punainen merkintä pari tuntia, ennen kuin luokanvalvoja tai liikunnanope sen korjaa. 

Eräältä huoltajalta tuli raivoviesti aamupäivällä, kun en ollut reagoinut hänen klo 21 tulleeseen loma-anomukseensa. No en, kun olin tunteja pitämässä. 

Minulla voi olla sata oppilasta päivässä ja tunneilla minun pitäisi keskittyä ensisijaisesti ihan muuhun kuin Wilmaan.

 On todella outoa, miten moni aikuinen ihminen ottaa lämpöä siitä, että Wilmassa on hetken joku väärä merkintä. Ihan oikeasti, ei siihen kukaan kuole, jos merkintä korjaantuukin vasta puolen tunnin tai kahden tunnin päästä.

 Aina saa täältäkin lukea, miten opet hilluvat Wilmassa. Oma kokemus on kyllä päinvastainen. Välillä kyllä ihmetyttää, eikö huoltajilla ole muuta tekemistä kuin kytätä tämmöisiä. Samat huoltajat ovat useimmiten niitä, joiden lapsi lintsaa, myöhästelee jatkuvasti, rikkoo sääntöjä, ei tee töitä, mutta suurin ongelma on se, että Wilmassa oli hetken väärä merkintä. 

Vierailija kirjoitti:

Minulle on muutamaan kertaan suututtu, koska saatan saada isossa kaupassa paniikkikohtauksen. Silloin on pakko päästä istumaan ja rauhoittumaan. Eräs exäni alkoi möykätä suureen ääneen että voi v*ttu, nyt HÄN joutuu vaikeisiin tilanteisiin ja miten hänen exänsä paniikkihäiriö oli v*tuttanut häntä. Läheiseni ja ystäväni tietävät, että jos saan paniikkikohtauksen, minun on mentävä kauemmas tungoksesta ja istuttava hetkeksi. Minuun ei saa koskea, mutta se helpottaa, jos toinen kertoo ettei ole mitään hätää ja että ollaan tässä ihan rauhassa. 

Kukaan sellainen, joka ei ole tätä sairautta itse kokenut, ei voi ymmärtää, miten hirveitä paniikkikohtaukset ovat. Tuntuu kuin ympäristön seinät kallistuisivat minua kohti, äänet muuttuvat sietämättömän koviksi, rinnasta puristaa, henkeä ahdistaa ja tuntuu, että kuolee. Ja että kaikki tuijottavat ivallisesti. Kohtaus menee ohi hetken kuluttua. 

On hyvä muistaa se, että paniikkikohtauksen saanutta ei koskaan pidä hoputtaa tyyliin jokohan se alkaisi mennä ohi jne. Ei ainakaan minua. Antakaa kohtauksen mennä rauhassa ohi ja olkaa siinä vierellä. Älkääkä tuhahdelko turhautuneena. 

Tuttua. Mulle on myös joka kerta suututtu, kun olen saanut paniikkikohtauksen. Se ei kyllä hirveästi helpota siinä tilanteessa... Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Olen yläkoulun opettaja. Minulle on monta kertaa suututtu siitä, että Wilma ei ole minuutilleen ajan tasalla. 

Esimerkiksi oppilas on tullut myöhässä, mutta en ole heti ehtinyt korjata tunnin alussa merkitsemääni poissaoloa myöhästymiseksi. Erään huoltajan mielestä minun olisi pitänyt varmuuden vuoksi laittaa myöhästyminen, jos oppilas vaikka vielä tulisikin paikalle. No näinhän en tietenkään tee, koska silloinhan se tarkoittaisi, että ilmoitan oppilaan tulleen paikalle.

 Samoin huoltajat vetävät herneen nenuun, jos minä en tiedä tai muista, että oppilas on vaikkapa futisturnauksessa liikunnanopen kanssa, eikä poissa koulusta, vaikka onkin poissa minun hissantunnilta. Ihan kauhea riemu siitä, että Wilmassa on punainen merkintä pari tuntia, ennen kuin luokanvalvoja tai liikunnanope sen korjaa. 

Eräältä huoltajalta tuli raivoviesti aamupäivällä, kun en ollut reagoinut hänen klo 21 tulleeseen loma-anomukseensa. No en, kun olin tunteja pitämässä. 

Minulla voi olla sata oppilasta päivässä ja tunneilla minun pitäisi keskittyä ensisijaisesti ihan muuhun kuin Wilmaan.

 On todella outoa, miten moni aikuinen ihminen ottaa lämpöä siitä, että Wilmassa on hetken joku väärä merkintä. Ihan oikeasti, ei siihen kukaan kuole, jos merkintä korjaantuukin vasta puolen tunnin tai kahden tunnin päästä.

 Aina saa täältäkin lukea, miten opet hilluvat Wilmassa. Oma kokemus on kyllä päinvastainen. Välillä kyllä ihmetyttää, eikö huoltajilla ole muuta tekemistä kuin kytätä tämmöisiä. Samat huoltajat ovat useimmiten niitä, joiden lapsi lintsaa, myöhästelee jatkuvasti, rikkoo sääntöjä, ei tee töitä, mutta suurin ongelma on se, että Wilmassa oli hetken väärä merkintä. 

Ihan kuin itse kirjoittamani. Sitten on vielä nämä, jotka tulkitsevat selvittämättömän poissaolon luvattomasti ja raivoavat siitä. Ja suuttuvat luvattomasta merkinnästä ja väittävät, että oppilas oli pois hänen luvallaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini sai asua kämppäni olohuoneessa, koska oli tulossa kesätöihin opiskelupaikkakunnalleni. Heti alussa seurasi kilarit, että ei kai se näin poikien kesken haittaa, vaikka olisi lenkkarit jalassa sisälläkin, koska oltiin kuitenkin myöhemmin lähdössä kaupungille. Hän oli kostoksi tahallaan koko kesän kengät jalassa kämpässä.

Ja eräänä toisena päivänä hän istahti sohvalle ja kysyi kiukkuisena, että miksi et ole hommannut edes jalkarahia. Sanoin, että ei opiskelijana ole varaa kaikkeen ja eihän se jalkatuki ole välttämätön. Hän veti hirveät kilarit ja sähisi, että hän tarvii jalkatuen NYT. Sanoin, että sorry mutta en voi yhtäkkiä jalkarahiksi muuttua. Hän raivosi, että kyllä muuten voit ja vaati naama vääränä, että makaisin lattialla hänen kenkiensä alla jalkatukena, koska hänellä on eilisestä treenaamisesta jalat kipeät. En tietenkään suostunut, koska hän olisi luultavasti pitänyt automaationa että olen hänen jalkarahinaan aina, kun hän tarvii. Kieltäytymisestäni seurasi mykkäkoulua ja hän vieläpä levitteli muille kavereilleni, että olen tosi itsekäs tyyppi, koska en ota koskaan muita huomioon.

Sun kaveris on selvästi vapaan kasvatuksen hedelmiä. Hän on tottunut määräilemään ja kuvittelee saavansa tehdä mitä haluaa 😠

Olisin laittanut omat likaiset niken kengät jalkaan, riuhtaissut tyypin vauhdilla lattialle ja kertonut, että mun asunnossa minä määrään säännöt! Sä oletkin nyt mun jalkatukena muutaman tunnin! 😉

Osaan useampia taistelulajeja, joten mun kenkien alta ei liikuta yhtään mihinkään, jos näin päätän. 

Tämän jälkeen olisin heittänyt niskaperse - otteella ulos ja kertonut, että tervetuloa uudestaan sitten kun osaat käyttäytyä! Tai tervetuloa uudestaan jalkatueksi koska tahansa 🤣

Sisko sai itkupotkuraivarit kun en suostunut värjäämään luonnonvaaleita hiuksiani mustaksi hänen ehdotuksestaan. On kuulemma epäreilua, että minä saan aina olla perheen blondi. 

Asuttiin omakotitalossa. Meidät oli kutsuttu mun 100 km päässä asuvan siskon lapsen syntymäpäiville. Yöllä tuli raivokas lumimyrsky, pihan tiet auraamatta ja auto ei liikahtanutkaan. Sisko suuttui oikein kunnolla kun emme päässeetkään paikalle. Hän kun oli jo ehtinyt ostaa synttäritarjoiluja.  (En edelleenkään ymmärrä miten tällaisesta voi suuttua...)

Ajoin taksia Helsingissä huhtikuussa noin vuonna 2000-2003. Kaksi humalaista äijää unohti takapenkille kaiken maailman HIFK- fanikrääsää, muun muassa pienen lipun. Lätkämatsi oli juuri loppunut Hartwall-areenalla. En huomannut asiakkaiden jättämiä tavaroita takapenkillä. Seuraavat asiakkaat olivat myös kaksi humalaista äijää, jotka olivat Jokereiden kannattajia. Kun he huomasivat HIFKin fanitavarat, he alkoivat solvata minua hurriksi ja homoksi. Pysäytin taksin, heitin miehet ulos ja ilmoitin heille, että en ota maksua tästä lyhyestä kyydistä.