Lempihahmo tuntemattomasta sotilaasta

Koskela. -mies menee, mies tulee ja mies vastaa kulkemisestaan.

Meikäläiset elokuvat on laidasta lukien peruskoulutasoa, joten yks lysti kuka pelle mitäkin näyttelee.

Vierailija kirjoitti:

Samoin kuin Lotta Kotilaisen kullíkaruselli on hyvin moderni kuvaus naiseudesta.

Lotat olivat naisia paikoillaan ja ansaitsevat kaiken kunnioituksen.

Kuvauksesi modernista naiseudesta oli loistava, miksi ihmiset alapeukuttivat tätä?

Koskiko rehellinen kuvaus nykynaisen olemuksesta liikaa?

Naiset ovat petollisia ja moraalittomia olentoja kokonaisuutta arvioiden.

Ei ole enää turvattu lies, niin kauan kuin on pystyssä ykskin mies ( sillanpään marssilaulu)

Minua ei enää suomalaisen naisen kohtalo liikuta pätkääkään, nauttikaa aikaansaannoksistanne

rappeutuvassa yhteiskunnassa.

P.s Ilmiselvien sankarien joukosta on lisäksi poimittava ei-niin helposti tunnistettava todellinen sankari.

Sotamies Korpela, uhraa itsensä viattoman eläimen, hevosen, puolesta.

Ihailtavaa, parhaiten tämä kohtaus tavoitetaan Mollbergin tuntemattomassa.

Korpela, ja kaltaisensa, kuten Elias Simojoki, olivat todellisia sanakareita.

Lakki päästä.

Vierailija kirjoitti:

Koskela. -mies menee, mies tulee ja mies vastaa kulkemisestaan.

Toimii tosi hyvin rintamaolosuhteissa...   Vartiomies keskittyy veistelyyn, lukemiseen tai huuteluun, sen sijaan että tarkkailisi tai kuuntelisi ympäristöään. Tuloksena vihollinen hiipii asemiin ja räjäyttää majoituskorsun, jossa ryhmä tai puolijoukkue nukkuu. 10 kuollutta, 5 vakavasti haavoittunutta.

Kylläpä lohduttaa, että mies tekee ja mies vastaa itse tekemisistään.

Sika Jaatinen

Melkein kaikissa hahmoissa on jotain hyvää, paitsi ehkä Karjulassa.

Koskelasta, Rokasta ja Hietasesta nyt pitää kaikki, mutta itse pidän Kariluodosta. Hahmossa näkyy hyvin nuoruuden ideologisuus ja sen kariseminen. Erityisen hauska kohta on se, kun hän ensimmäisen taistelun jälkeen lähettää kotiväelle paatoksellisia kirjeitä mutta aamulla häpeää niiden lähettämistä. Jos ajatellaan kirjan harvoja rakkaustarinoita, mielestäni Sirkan ja Kariluodon suhde on kiinnostavampi ja traagisempi kuin vaikka Hietasen ja Veruskan, Verahan oli pelkkä ihastus.

Pidän myös Lammiosta, hän on turhaan parjattu hahmo. Jokainen, joka on toiminut opettajana tai ohjaajana tietää, että kaaoksesta ei synny mitään, vaan järjestys täytyy säilyttää vaikkei se kaikkia miellytä. Erityisesti sodassa, jossa on kyse ihmishengistä. Lammiohan ei vaadi komppanialta mitään sellaista mitä ei itsekin tee, hänhän oli kurinalaisuuden lisäksi kirjan rohkeimpia hahmoja. 

Vanhalastakin tykkään, hän on ironisuudesta huolimatta ikuisen optimismin kuva. Ajattelen aina vaikeina hetkinä, että "Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto voitti, mutta hyvänä kakkosena maaliin tuli pieni ja sisukas Suomi". Kaiken voi nähdä positiivisessa valossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lehdon suhtautuminen Riitaojaan oli peiteltyä homoseksuaalista himoa. Tuossa ajassa ja vieläpä sotatilassa Lehto kuitenkin joutui koko ajan torjumaan omat eroottiset ajatuksensa Riitaojasta. Riitaojahan oli Lehdon täydellinen vastakohta, pehmeä ja jopa feminiinen. Tukahdutettu eroottinen lataus noissa oloissa purkautuikin sitten vihamielisyytenä Riitaojaa kohtaan ja jopa käsiksi käymisenä, joka sekin kenties toi kuitenkin Lehdolle eroottista mielihyvää. Saihan hän siinä koskea ihastuksensa kohdetta.

Juurikin näin. Lehto oli pakotettu tuon ajan miesihanteeseen, joka oli karski ja tunteetonkin. Ja koska hän kuitenkin oli homoseksuaali, hän kävi alituista sisäistä kamppailua tuon ihanneodotteen ja oman homoseksuaalisuutensa kanssa. Tämä jatkuva sisäinen risitiriita sitten purkautui ulospäin vihamielisyytenä ja inhorealistisena suhtautumisena asioihin. Tässä ajassa ja paikassa Lehto ja Riitaoja olisivat onnellinen ja tasapainoinen miespari.

Minusta taas Lehto vaikutti aseksuaalilta. Louhimiehen versiossa oli kohtaus, jossa Rahikainen esitteli varastamiaan naisten alushousuja ja Lehto reagoi ärtyneesti. Tuli mieleen, että Lehto on ehkä joutunut lapsena hyväksikäytetyksi.

Rokka tässä uusimmassa tuntemattomassa, eli Eero Aho. Huikea roolisuoritus!! Se ekan version Rokka on aivan kauhee tapaus.

Paavo - kirjoitti:

Rokka tässä uusimmassa tuntemattomassa, eli Eero Aho. Huikea roolisuoritus!! Se ekan version Rokka on aivan kauhee tapaus.

Ekan leffan Rokka oli valovuoden lähempänä sitä mistä Linna kirjoitti. Louhimiehen Rokka oli modernin ahdistuksen ja passiivisaggressivisen minä minä ja minun tunteet-kuvaus. Laineen (ja Linnan) Rokka taas sellaisen talttumattoman ja poikkeuksellisen älyn ja energian kuvaus.

Viirilä, aito lapinmies!

Oikeassa sodassa omat "vahingossa" ampuisivat Lammion, tuollaista mulkkua ei tarvitse kenenkään sietää.

Omathan sen Lammion esikuvan ampuivat saunaan hirsiseinän läpi rintamalla.

Eilen nähdyssä Mollbergin leffassa oikeastaan ainoa parannus alkuperäiseen oli lotta Kotilainen upseerien kanssa saunasssa. On uusi lempihahmoni.

Rokka, koska en muista niiden muiden nimiä. 😂

Alkuper.Rokka .Uutta elokuvaa kato pirukaan niin huono.Alkuper.näyttelijähän lähti suomesta enkä yhtään aattel miks.Saattaa kuuluu mun esisukuuni kuten leinon eikkakin.Suomessa propakandaa sillon ja nytkin.Hullua..hävittiin sodat,osa suomee,karjalaiset menetti kodit.Karjaja ollu kaunis siellä vaikka mitä,manner-suomessa ei ollut.Lukekaa kirjoja kuvilla löytyy..Kyllä naapuri tiesi mitä vei.

Rahikainen. Mollbergin leffan Rahikainen oli ehkä eniten kirjan mielikuvaa vastaava hahmo, sympaattinen veijari ja nuori mies.  Louhimies teki erilaisen tulkinnan (härski kauppamies, osin tunteeton peluri), molemmat tulkinnat ovat osuvia ja erilaisuudessaan hyviä.

Täällä joku haukkui Robinia/Hauhia.  Esitti kyllä erinomaisen hyvin hämmentynyttä täydennysmiestä. Juuri noin voisin kuvitella aran pojan käyttäytyvän kun tulee rintamalle jermujen sekaan.

Vierailija kirjoitti:

Rahikainen. Mollbergin leffan Rahikainen oli ehkä eniten kirjan mielikuvaa vastaava hahmo, sympaattinen veijari ja nuori mies.  Louhimies teki erilaisen tulkinnan (härski kauppamies, osin tunteeton peluri), molemmat tulkinnat ovat osuvia ja erilaisuudessaan hyviä.

Täällä joku haukkui Robinia/Hauhia.  Esitti kyllä erinomaisen hyvin hämmentynyttä täydennysmiestä. Juuri noin voisin kuvitella aran pojan käyttäytyvän kun tulee rintamalle jermujen sekaan.

Rahikaisen ulkonäkö voi myös vaikuttaa tulkintaan. Mollbergin Rahikainen on siloposkinen nuorukainen, joka näyttää joltain abiturientilta. Louhimiehen Rahikainen on ”rikollisen näköinen” lommoposkinen aikamies. Ei Rahikainen mikään miellyttävä hahmo ole, kiero huijari ja lusmu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehethän pitivät Koskelasta eniten ja sitä tottelevat. Koskela vaan jotenkin murtui , kun hietanen/ hirviniemen hahmo kuoli aika karskilla tavalla.

Typerä kohtaus. Tuollainen murtuminen olisi johtanut siirtoon takalinjoille, eikä Koskela kirjassa itkenyt, vaan ajatteli vaan mielessään että kammottava kuolema ja samalla mietti että kauanko elää itse. Mielestäni tuo itkukohtaus oli ihan turha ja epäuskottava. 

Elokuvissa nyt vain on kyse muustakin kuin kirjan tapahtumien suorasta filmaamisesta.

Vai miten ajattelit esittää tuon kohtauksen niin kuin se oli kirjassa? Ääneenhän noita sanoja ei voi sanoa, koska hahmo ajatteli ne. Saa olla aika lahjakas näyttelijä, joka pystyy pelkillä ilmeillä tuomaan ajatuksensa julki.

Ilmeisesti täydellisen uskollinen elokuvaversio olisi sellainen, jossa joku Linnan sukulainen istuisi hämärässä huoneessa pöydän ääressä lukemassa kirjaa pöytälampun juuri ja juuri riittävässä valossa ääneen?

Mollbergin Rahikainen oli bongattu raviradan katsomosta, näyttelijän suoritusta voi arvostella mutta idea oli ilmeisesti se, että kun vuorosanat on hallussa, niin loput on todellista elämää.

Jos varastaa muonista ja tarvikkeista, niin se on sodassa muilta pois eli Rahikaisen ja kumppanien hauskuus ei oikein aukea minulle.

Vierailija kirjoitti:

Tässä mielestäni huonoimmat roolivalinnat ja tulkinnat:

Laine: Rahikainen, aivan liian vanha patu, joka ei saa hahmoon nyansseja. Riitaoja, liian karrikoitu hahmo. Raninin Kariluoto ei myöskään täysin vakuuta, Ranin on aika melodramaattinen.

Molle: En muista tätä kovin hyvin, mutta Rokka oli sellainen vanha pappa josta ei olisi supersankariksi, jollaiseksi hahmo on kirjoitettu. Petelius oli todella mitätön Hietanen.

Louhimies: Taas Rahikainen. Hahmosta tehtiin yksiulotteinen ällötys. Lehto, hahmosta tehtiin tuhiseva apukoululainen. Rokka, Aho periaatteessa tekee ihan hyvää työtä, mutta jokin siinä teennäisessä murteessa ja tylsässä olemuksessa ärsyttää minua :D Aho ei saa Rokkaan sitä karismaa, jota muiden hahmojen käytöksen perusteella pitäisi ilmeisesti olla. Honkajoki, Milonoffin esitys on teennäinen ja vaivaannuttava ja se imelä "rukous" oli yksi sarjan huonoimpia kohtauksia.

Hmmm... Entä Linnan Tuntemattomassa?

Toki elokuvaversiot ovat omia tulkintojaan alkuperäisestä tekstistä, mutta on hassua, että alkuperäinen Linnan teksti unohdetaan kokonaan!