Te joilla on genitaaliherpes, miten toimitte..

Vierailija kirjoitti:

Kuinka clueless ihmisiä täällä kirjoittelee?

Tiedoksi: Totta kai spontaania seksiä harrastetaan ilman testejä, mutta silloin käytetään kumia. Ihan perusjuttu. Kondomi ei välttämättä suojaa 100% kaikilta taudeilta, mutta parempi sekin kuin ei mitään.

Jos suhde vakavoituu ja halutaan tehdä lupaus seksin rajoittamisesta vain tähän yhteen kumppaniin, on aika varata aika sp-testeihin. Jos tulokset negatiivisia kummallakin, kumin ja suuseksisuojan voi jättää pois. Jos ei, kummankin käyttö jatkuu. Ihan perusjjuttu tääkin.

Itse olen ollut sen verran onnekas että vakikumppaneilla on ollut 100% puhtaat paperit, kuten myös itsellä. Ei ole ollut koskaan yhtään sp-tautia eikä edes huuliherpestä. Ei nykyisellä aviomiehelläkään. Hyvin olen pysynyt näillä keinoilla sp-taudittomana, vaikka seksikumppaneita on ollut noin 30. (Monen mielestä voi olla näin nykyaikana pieni luku, mutta mun kohdalla saa olla luku johon jään. Saa tämä nykyinen riittää loppuelämän.)

Mistä tiedät ettei ole huuliherpestä? Se on oireeton suurimmalla osalla ja sp-testeissä sitä ei oteta.

Vierailija kirjoitti:

Mua mietityttää tämä, miksi genitaaliherpeksestä nostetaan niin iso haloo aina, mutta huuliherpestä ei tarvitse mainita vaikka olisi suuseksiä antamassa jos se ei ole pinnassa??

Toinen asia on tämä "mutta ei se kumppanilleni tarttunu". Mistä sitä voi sanoa onko se piilevänä ollut vaikka kokoajan hänellä?!

Avoimuus kannattaa aina <3

No niinpä. Minä olen näitä onnettomia joka sai kumppanilta "huuliherpeksen" alapäähän. Ei hänellä oireillut se näkyvästi. Huuliherpes on ihan yhtä vaarallinen vastsyntyneellekin kuin alapääherpes, silti siitä ei vouhkata. Vauvoja on vammautunut kun huuliherpes on tarttunut jopa kätilöltä.

Vierailija kirjoitti:

No tuota, huuliherpes on tutkimusten mukaan yli 50 % ihmisistä. Osalla lähes oireeton, mutta aktivoituu silti säännöllisesti erittämään viruksia. Oireetonkin kantaja voi siis levittää huuliherpestään. Ennemmin olisin tästä huolissani, jos vaikka pusuttelee lapsiaan.

Lapsia pusuttelee suulle? Se ei kuulu mielestäni normaaliin lapsen ja vanhemman suhteeseen. Poskipusut ovat ihan eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Miten tän kanssa voi elää??

25-30 % aikuisista kantaa alapääherpestä (kaikki ei oireile) joten kai sitä aika hyvin elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tuota, huuliherpes on tutkimusten mukaan yli 50 % ihmisistä. Osalla lähes oireeton, mutta aktivoituu silti säännöllisesti erittämään viruksia. Oireetonkin kantaja voi siis levittää huuliherpestään. Ennemmin olisin tästä huolissani, jos vaikka pusuttelee lapsiaan.

Lapsia pusuttelee suulle? Se ei kuulu mielestäni normaaliin lapsen ja vanhemman suhteeseen. Poskipusut ovat ihan eri asia.

Voi tarttua poskipusustakin ja ihan vaan kun vaikka nukkuu vauva vierellään ja kontakti sattuu vahingossa.

Sain genitaaliherpeksen 2000-luvun alkupuolella seksikumppaniltani. Käytimme toki kondomia, mutta herpes tarttui ilmeisesti suuseksin kautta. Herpes on siis oireillut tasan sen yhden kerran. Sen jälkeen herpes ei ole koskaan enää oireillut ja aikaa on kulunut 17 vuotta. Enkä usko, että tauti enää uusiutuu. Tiedän kantavani herpes virusta.

Mieheni tietää, että minulla on joskus ollut herpes eikä se ole meidän parisuhteeseen vaikuttanut mitenkään.

Huh, hyvä kuulla, että se ei uusi kaikilla!

Muita kokemuksia?

Eli käytännössäkö siis herpes tarttuu älyttömän helposti, mutta ei aiheuta suurimmalle osalle havaittavia oireita?

Minulla on huuliherpes ja olen saanut sen pikkulapsena luultavasti mummoltani.

Miehellä ja lapsilla ei ole huuliherpestä...ainakaan ei ole koskaan ollut mitään oireita. Olen kyllä ollut aina tosi varovainen ettei vaan tartu. 

Sain genitaaliherpeksen aikanaan exältäni. Ensimmäisen puhkeamisen jälkeen siitä ei näkynyt mitään merkkejä 8 vuoteen. Sen aikana harrastin suojaamatonta seksiä noin 10 naisen kanssa, osan kanssa seurustelinkin ja kenellekään se ei tarttunut.

Pari vuotta sitten herpes alkoi taas ilmoitella itsestään ja nyt käytän jatkuvasti estolääkitystä, muuten näppylöitä tulee parissa viikossa. Estolääkitys suojaa myös kumppania paremmin, koska se tuhoaa jatkuvasti virusta jos se lähtee keskushermostosta muualle elimistöön seikkailemaan. Virushan piileksii hermostossa ja sen takia sitä ei saa nykykeinoilla poistettua kokonaan, koska lääkkeet eivät pääse sinne. Jos jostain syystä lääke jää syömättä ja ehtii kehittyä näppylöiden alkua, se menee pois lääkkeellä vajaassa viikossa.

Nykyiselle kumppanille olen kertonut asiasta ennen seksin aloittamista, selitin koko tilanteen ja häntä ei haitannut. Suojausta emme ole käyttäneet, eikä se ole häneen tarttunut. Ei kuulemma pelkää eikä olisi maailmanloppu vaikka tarttuisikin, meillä on tarkoitus olla loppuikä yhdessä. Olen onnekas mies <3

Viisitoista vuotta monogaaminen parisuhde, tiedossa ollut koko ajan miehellä oleva (genitaali-)herpes. Päätimme parin vuoden yhdessäolon jälkeen, ettemme käytä enää kondomia, kun oli muukin ehkäisy. Olemme välttäneet kaikenmuotoista intiimikontaktia herpesoireiden aikana, ja tähän asti mennyt hyvin. Paino siis sanoilla "tähän" ja "asti".

Sain yks kaks yllättäen herpestartunnan ennen joulua. En aluksi tiennyt, mikä oli vikana. Ensin tuli yleinen huonovointisuus, ruokahaluttomuus ja outo olo. Seuraavana päivänä ilmestyivät kova päänsärky ja kuume (39, 5), kuumeen noustessa oli sellainen horkka päällä, että miestäkin pelotti katsoa vierestä. Kuumelääkkeiden jälkeen hikoilin niin, että piti yöllä vaihtaa vaatteet & lakanat, välillä parikin kertaa. Luulin ensin sairastuneeni influenssaan, mutta  ei ollut muita sopivia oireita, kuin karmea kuume ja tolkuton väsymys. Kolmantena päivänä alkoivat menkat, ja tamponia asettaessa huomasin kipua ja kirvelyä alakerrassa. Silloin välähti; sen on oltava herpes.

Erikoiseksi asian tekee, ettei minulla ollut alkuun tyypilliseksi oireeksi luettavaa rakkulanmuodostusta genitaalialueella. Yksi myöhemmin todettu leesio oli joka tapauksessa kuumeeseen ja yleiseen huonovointisuuteen nähden koko epsiodin ajan murheistani vähäisin. Kun äkkäsin herpeskuvion, menin yksityiselle gynelle (kyllä, herpes ja menkat samaan aikaan gynekäynnillä, juhlavaa), ja sain herpeslääkityksen, joka aiheutti omat ongelmansa- mikä tosin on harvinaista, asikloviiri on yleensä hyvin siedetty lääke. Lisäksi olin joutua keskussairaalaan osastolle, koska oireeni olivat niin rajut. CRP- arvoni oli korkeimmillaan 100, mikä ei ole mitenkään yleistä virusinfektiossa, mutta naistentautienosaston lääkärin mukaan ei täysin tavatontakaan.

Nyt sitten sekä itse herpeksestä, että kaikesta muustakin asiaan liittyvästä, joskaan ei tässä kuvastusta p**kasta selvinneenä mietin, milloin ja millaisena mahdolliset uusintainfektiot mahtavatkaan tulla. Varmaan todella mukavina, kuten kaikki kohdallani yleensä.

Summa summarum: herpes on monille siedettävä tai ainakin vähemmän ikävä juttu, kuin itselleni. Kehotan silti ehdottomasti tekemään selväksi seksikumppaneille, mikäli tietää tällaisen viruksen itsessään piileskelevän. Voin kertoa, että mikäli mieheni ei olisi tästä aikanaan minua valottanut, ja olisin kuullut asiasta vasta sairastuttuani, olisi suhteen jatko höllässä. Mieheni rehellisyyden ansiosta sain ainakin valita, otanko riskin asian suhteen, vai en. Juuri nyt on fiilis, että ratkaisuni ei ehkä lopulta olisi aivan selvä, jos olisin ennen sairastumistani tiennyt sen, minkä tiedän nyt.

Kun mietitte näitä herpeksen tarttumisia ja kumppanille kertomista: muistakaa, että huuliherpes voi olla ihan tasan sama asia kuin genitaaliherpeskin. Se voi myös tarttua sukuelimiin. Herpes voi tarttua myös vaikka käyttäisi kondomia. Huuliherpeksen voi tartuttaa myös esimerkiksi käden välityksellä itselleen tai kumppanilleen.

Sain herpeksen kumppaniltani, hänellä on ollut huuliherpes lapsesta asti.

Itselleni ei ole koskaan tullut infektiota huuleen, vain genitaalialueelle. Oireet eivät ole olleet erityisen pahoja ja niitä on ollut harvemmin kuin kerran vuodessa.

Eihän se nyt mukavaa ole, mutta en tajua miksi herpes kantaa semmoista leimaa. Genitaaliherpeksen voi saada, vaikka ei olisi koskaan harrastanut seksiä, olisi vakituisessa suhteessa, tai vaikka kuinka olisi aina käyttänyt kondomia. Tottakai siitä pitää kertoa kumppanille, mutta niin pitäisi jokaisen huuliherpestä kantavankin tehdä.

Herpeksen itämisaika on 4- 14 vrk. Jos herpeksestä tulee ensioireisto, primaariherpes, on tartunta tapahtunut  siis itämisajan puitteissa. Tällöin voi olla mahdollista osuvasti oivaltaa, mistä on tartunnan saanut, etenkin genitaalialueelle ilmaantuvan herpeksen suhteen. Kun on elänyt itsensä kanssa esim. 40 vuotta ilman herpesoireita, ja yhden tietyn seksikerran jälkeen herpeksen omaavan kanssa ilmestyvät primaariherpeksen oireet, ei tarvinne olla suurikaan selvänäkijä tajutakseen, miten homma meni.

Kaikki eivät saa herpeksen ensioireistoa, ja moni huomaakin tartunnan vasta jollakin uusintakerralla. Heidän voi olla mahdotonta tietää, mistä tartunta on tullut. Noin muutoin olen sitä mieltä, että herpeksen, kuten minkä hyvänsä muunkin taudin, stigmatisoiva vaikutus voisi vähitellen alkaa hälvetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tuota, huuliherpes on tutkimusten mukaan yli 50 % ihmisistä. Osalla lähes oireeton, mutta aktivoituu silti säännöllisesti erittämään viruksia. Oireetonkin kantaja voi siis levittää huuliherpestään. Ennemmin olisin tästä huolissani, jos vaikka pusuttelee lapsiaan.

Lapsia pusuttelee suulle? Se ei kuulu mielestäni normaaliin lapsen ja vanhemman suhteeseen. Poskipusut ovat ihan eri asia.

Voi tarttua poskipusustakin ja ihan vaan kun vaikka nukkuu vauva vierellään ja kontakti sattuu vahingossa.

Kyllä herpes tosiaan tarttuu kasvoissa muuallekin kuin huuliin. Viihtyy hyvin esimerkiksi silmänympäryksen iholla tai silmässä sarveiskalvolla.

Millasia oireita?

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/maailmanlaajuinen-arvio-sinulla-on-…

Viisitoista vuotta monogaaminen parisuhde, tiedossa ollut koko ajan miehellä oleva (genitaali-)herpes. Päätimme parin vuoden yhdessäolon jälkeen, ettemme käytä enää kondomia, kun oli muukin ehkäisy. Olemme välttäneet kaikenmuotoista intiimikontaktia herpesoireiden aikana, ja tähän asti mennyt hyvin. Paino siis sanoilla "tähän" ja "asti".

Sain yks kaks yllättäen herpestartunnan ennen joulua. En aluksi tiennyt, mikä oli vikana. Ensin tuli yleinen huonovointisuus, ruokahaluttomuus ja outo olo. Seuraavana päivänä ilmestyivät kova päänsärky ja kuume (39, 5), kuumeen noustessa oli sellainen horkka päällä, että miestäkin pelotti katsoa vierestä. Kuumelääkkeiden jälkeen hikoilin niin, että piti yöllä vaihtaa vaatteet & lakanat, välillä parikin kertaa. Luulin ensin sairastuneeni influenssaan, mutta  ei ollut muita sopivia oireita, kuin karmea kuume ja tolkuton väsymys. Kolmantena päivänä alkoivat menkat, ja tamponia asettaessa huomasin kipua ja kirvelyä alakerrassa. Silloin välähti; sen on oltava herpes.

Erikoiseksi asian tekee, ettei minulla ollut alkuun tyypilliseksi oireeksi luettavaa rakkulanmuodostusta genitaalialueella. Yksi myöhemmin todettu leesio oli joka tapauksessa kuumeeseen ja yleiseen huonovointisuuteen nähden koko epsiodin ajan murheistani vähäisin. Kun äkkäsin herpeskuvion, menin yksityiselle gynelle (kyllä, herpes ja menkat samaan aikaan gynekäynnillä, juhlavaa), ja sain herpeslääkityksen, joka aiheutti omat ongelmansa- mikä tosin on harvinaista, asikloviiri on yleensä hyvin siedetty lääke. Lisäksi olin joutua keskussairaalaan osastolle, koska oireeni olivat niin rajut. CRP- arvoni oli korkeimmillaan 100, mikä ei ole mitenkään yleistä virusinfektiossa, mutta naistentautienosaston lääkärin mukaan ei täysin tavatontakaan.

Nyt sitten sekä itse herpeksestä, että kaikesta muustakin asiaan liittyvästä, joskaan ei tässä kuvastusta p**kasta selvinneenä mietin, milloin ja millaisena mahdolliset uusintainfektiot mahtavatkaan tulla. Varmaan todella mukavina, kuten kaikki kohdallani yleensä.

Summa summarum: herpes on monille siedettävä tai ainakin vähemmän ikävä juttu, kuin itselleni. Kehotan silti ehdottomasti tekemään selväksi seksikumppaneille, mikäli tietää tällaisen viruksen itsessään piileskelevän. Voin kertoa, että mikäli mieheni ei olisi tästä aikanaan minua valottanut, ja olisin kuullut asiasta vasta sairastuttuani, olisi suhteen jatko höllässä. Mieheni rehellisyyden ansiosta sain ainakin valita, otanko riskin asian suhteen, vai en. Juuri nyt on fiilis, että ratkaisuni ei ehkä lopulta olisi aivan selvä, jos olisin ennen sairastumistani tiennyt sen, minkä tiedän nyt.

Aika rajut oireet, harvemmin ne herpeksessä noin kovia ovat. Itselleni ei tullut muuta kuin rakkuloita.

Sen voi sanoa, että ensimmäinen puhkeaminen on aina kaikkein rajuin, sen jälkeen mahdolliset uusimiset ovat paljon lievempiä ja menevät nopeammin ohi.

Mielestäni molemmista herpestyypeistä kuuluu kertoa, koska vaikka vaiva ei ole hengenvaarallinen niin se on kuitenkin elinikäinen ja kiusallinen. Ellei parannusta keksitä tässä joskus.

Vaikka eihän se varmasti helppoa ole muutenkin kovassa pariutumismaailmassa, joissa on miljoona muutakin syytä hylätä ehdokas. Joissain maissahan on olemassa deittipalveluita herpesihmisille, taitaa Suomessakin olla netissä jotakin ryhmiä.