Lue keskustelun säännöt.
Sos.tilanteiden pelko ja jännitys
Holmenroose
07.01.2019 |
Olen siis aikuinen mies, mutta välillä jännitän ja punastelen kuin pikkutyttö. Kokouksissa, palavereissa tai muuten vain esiintymistilanteessa saatan yhtäkkiä muuttua punaiseksi ku rapu, eikä tuo vaadi edes pahaakaan ärsykettä. Esittelykierrokset ovat myös sellaisia, että syke nousee korkealle ja aloitan käymään omaa vuoroani tarkasti mielessäni. Propralia syön näihin tarkoituksiin, mutta tahtoisin päästä kokonaan irti nk. lääkityksestä. Psykoterapiaa olen kokeillut, mutta eipä siitä ollut apuja. Toistoja toistojen perään -meiningillä olen edennyt ja ei tuosta ole ollut apua, ei ainakaan vielä. Ihmetyttää muuten, että työelämässäkin törmää vielä näihin huomauttelijoihin - hei, jätkä on ihan punainen! Ja niin edespäin.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Itseä on kiusattu niin paljon, että uskon näiden kokemusten laukaisseen sos.tilanteiden pelon.Olin sitä ennen kuitenkin suhteellisen puhelias ja tykkäsin ihmisistä. Se tässä jotenkin ikävintä onkin, että muut ovat tavallaan vieneet minulta kyvyn olla normaalisti sosiaalisissa tilanteissa. En olisi tässä pisteessä ilman heidän vaikutustaan. Nykyisin muistuu aina ne ikävät kokemukset mieleen ja olen jo valmiiksi varovainen. Sitten kun tilanne menee sietämättömäksi niin haluaa vain paeta. Pitäisi siedättää, mutta en toisaalta halua rääkätä itseäni loppuun. Olen kuitenkin jotenkin selvinnyt noista vuosista ja siinä mielessä ollut vahvakin. Joskus haluasin vaan nollata kaiken ja aloittaa alusta, mutta kun täällä on vaan tämä yksi elämä ja yksi mahdollisuus ja sitten jos ei pysty käyttämään sitä tilaisuutta ja epäonnistuu niin on vaikeaa katsoa itseään peilistä. Tulee olo, että katso nyt sinä epäonnistuit, luovutit ja olit heikko. Toisaalta en voi sanoa, että minulla olisi mitkään huonot sosiaaliset taidot kuitenkaan sillä olen hyvä lukemaan muiden ilmeitä ja vaistomaan tunnelman. Osaan myös kuunnella muita. Enemmän se on sitä jännitystä.
Tämä on kuin minun kynästäni. Ihan samanlainen tarina. Itsekin olisin sosiaalinen ja puhelias, enkä millään tapaa introvertti. Ja sama, minäkin olen hyvä lukemaan ilmeitä ja vaistoamaan kieletöntä viestintää. Mutta en "uskalla" olla oma sosiaalinen itseni. Itsekin toivon aina että voisi ns. "alottaa alusta".
Siksi päätinkin että en anna vanhan kiusaamiseni viedä minulta enää yhtäkään vuotta ja nyörryin aloittamaan lääkityksen. Nyt koen että voin edes johonkin rajaan asti olla "oma itseni". T. 16
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näiden oireiden takia en poistu enää kotoa. Olen työskennellyt asiantuntijatehtävissä, mutta jättäytynyt syrjään työelämästä. Viimeksi olen ollut ulkona viime kesänä, kun kävin Kalasataman ps. polilla. Oli tarkoitus, että olisin tavannut lääkäriä syksyllä, mutta kontrolliaika peruttiin, eikä uusia aiota antaa. Parempi näin. En olisi kestänyt stressiä, mikä tulee ulos lähtemisestä.
Minä olen nro 7 ja itsekin olin koulukiusattu ja usean vuoden ajan ilman kavereita. Pahinta se oli yläasteella, jolloin myös sosiaalisten tilanteiden pelko ja paniikkihäiriö saivat alkunsa. Itsetuntoni on edelleen huono ja uskon kaikkien vihaava minua ja pitävän rumana, ällöttävänä ja outona. Olen ollut aina ujo ja hiljainen, mutta uskoisin olevani nykyään normaalimpi ihminen ilman koulukiusaamiskokemuksia. En usko, että tilanne olisi mennyt näin pahaksi.
Söin ssri-lääkkeitä 6 vuotta, mutta nykyään en ole hoitosuhteessa mihinkään paikkaan. Syön beetasalpaajia rytmihäiriöiden estoon ja se auttaa samalla jännityksestäkin johtuviin tykytyksiin yms. oireisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärsin samasta ongelmasta. Olen nyt 19-vuotias opiskelija ja ensimmäistä kertaa hakenut apua vaivaan. Saa siis nähdä, auttaako minulla terapia ja lääkkeet. Hieman helpottaa ajatus siitä, että tämä on aika yleinen vaiva. Olisi ”nolompaa” olla ainut ”viallinen”.
Et sä ole viallinen. Itse en ikinä uskaltanut edes hakea apua ongelmiini. Nyt vasta 50v pääsin peloista, jännityksestä ja paniikista eroon. Tsemppiä sulle.
Miten?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siinä on vaikea olla oma rento itsensä kun tärisee koko ihminen , sanat ei tule suusta , pyörryttää ja hiki virtaa. Vai ei kukaan huomaa tälläistä.
Vaikka huomaan tekstisi sävyn, tähän tekee mieli vastata että se oma jännitys, hikoilu, punoitus ja tuska näkyy katsojille vähemmän kuin esiintyjä itse uskookaan. Esityksen katsojat haluavat päästä perille siitä mistä on kyse, ja esiintyjä on kaikkine vahvuuksineen ja heikkouksineen heidän tärkein apunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärsin samasta ongelmasta. Olen nyt 19-vuotias opiskelija ja ensimmäistä kertaa hakenut apua vaivaan. Saa siis nähdä, auttaako minulla terapia ja lääkkeet. Hieman helpottaa ajatus siitä, että tämä on aika yleinen vaiva. Olisi ”nolompaa” olla ainut ”viallinen”.
Et sä ole viallinen. Itse en ikinä uskaltanut edes hakea apua ongelmiini. Nyt vasta 50v pääsin peloista, jännityksestä ja paniikista eroon. Tsemppiä sulle.
Miten?
Tavalla, mitä en voi suositella kellekään. Sain verenmyrkytyksen ja meinasin kuolla. Ehkä mä taitavien kirurgien avulla synnyin tavallaan uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen stressaaviin tilanteisiin L-teaniinia ja valeriaanaa
Optipar 20mg eli seroxatia olen syönyt noin 15 vuotta. Välillä annosta vähentäen mutta kuitenkin täyteen annokseen palaten. Auttaa hyvin ja pystyn olemaan oma sosiaalinen itseni vapaa-ajalla ja työelämässä. Joskus olen jopa esiintynyt/kouluttanut ja ei kyllä olisi onnistunut ilman lääkitystä. Ei varmaan auta kaikilla mutta itse en voi kun suositella. Rauhottavia kokeilin silloin kun tämä lääke aloitettiin, mutta aiheutti vaan väsymystä ja tilanteet olisi pitänyt pystyä ennakoimaan niin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HurstinJannu kirjoitti:
Heikkojen tauti.
Syö pääs 😨
Miten aikuiset ihmiset voi aikuisten oikeasti olla noin heikkoja? Itse en ainakaan seurustelisi tuollaisten arkajalkamiesten kanssa. Onneksi viereltäni löytyy ihana, tumms, hyvin varusteltu, komea irakilainen ALFA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö muut kärsi tästä vaivasta?
T:M34
Tietenkin kärsii. Minä aion syödä rauhoittavaa lääkettä niin pitkään, kun niitä määrätään. Olen käyttänyt niitä satunnaisesti 15 vuotta. Kahta erityyppistä mielialalääkettä olen myös syönyt, mutta ne eivät poistaneet oireilua tarpeeksi ja sivuvaikutuksia oli liikaa. Rauhoittavia piti ottaa silti. Rauhoittavista en saa muuta sivuvaikutusta kuin lievää raukeutta, joka ei haittaa työntekoa. Jos on esiintymistilanne edessä, nakkaa vain rauhoittavan kielen alle. Vaikutus alkaa tunnin sisällä. Olen käynyt terapiassa useita vuosia, joista viimeisin oli kognitiivista. Jännitykseni on voimakkaasti sisäsyntyistä. Luonteen herkkyyttä. Näin talvella varsinkin pahentuu oireilu.
Joku esiintymiskurssi saattaisi auttaa, jos esiintymistä on paljon eikä lääkkeitä halua käyttää.
HurstinJannu kirjoitti:
Heikkojen tauti.
Tarkoittanet epävarmuutta, useimmilla lienee libidoon liittyvää. Lääkkeeksi nakuilua ja naimista.
SofiaFitBaby kirjoitti:
Miten aikuiset ihmiset voi aikuisten oikeasti olla noin heikkoja? Itse en ainakaan seurustelisi tuollaisten arkajalkamiesten kanssa. Onneksi viereltäni löytyy ihana, tumms, hyvin varusteltu, komea irakilainen ALFA.
My little princess. My name is ali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhoittavat toimii!
Jos oikeasti haluaa sosiaalisten tilanteiden pelosta eroon, kannattaa mennä kognitiiviseen psykoterapiaan. Sielä saa tehokkaan avun tuohonkin vaivaan.
Mäkin menisin, jos olisin Kroisos. Siedätys ei auta, lääkkeet ei auta... Hirveää.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin kärsii. Minä aion syödä rauhoittavaa lääkettä niin pitkään, kun niitä määrätään. Olen käyttänyt niitä satunnaisesti 15 vuotta. Kahta erityyppistä mielialalääkettä olen myös syönyt, mutta ne eivät poistaneet oireilua tarpeeksi ja sivuvaikutuksia oli liikaa. Rauhoittavia piti ottaa silti. Rauhoittavista en saa muuta sivuvaikutusta kuin lievää raukeutta, joka ei haittaa työntekoa. Jos on esiintymistilanne edessä, nakkaa vain rauhoittavan kielen alle. Vaikutus alkaa tunnin sisällä. Olen käynyt terapiassa useita vuosia, joista viimeisin oli kognitiivista. Jännitykseni on voimakkaasti sisäsyntyistä. Luonteen herkkyyttä. Näin talvella varsinkin pahentuu oireilu.
Joku esiintymiskurssi saattaisi auttaa, jos esiintymistä on paljon eikä lääkkeitä halua käyttää.
Mitä rauhoittavaa syöt ja mikä on kerta-annos? Työterveydestäkö olet reseptin saanut?
Pelothan on opittuja. Niistä voi myös oppia ulos. Ei kannata lannistua.