Kumpi parempi: Olisit puolisosi unelmien kumppani(mutta hän ei sinulle), vai puolisosi olisi sinun unelmien kumppani(mutta hänelle et sitä olisi)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan niin, että hän minulle. Haikailisin muuten loppu elämäni jonkun toisen perään tai ihastuisin toisiin miehiin.

Saisit jotenkin työnnettyä mielesi perukoille piiloon sen, että miehesi haikailee jonkun toisen perään ja ihastuu toisiin naisiin? Tämä on hankala kysymys. Itse olen lopulta pettänyt tai muuten loukannut kaikkia niitä miehiä, joille olen ollut heidän unelmanaisensa, mutta olen kokenut tilanteen myös toisinpäin. Tuntui todella pahalta tietää, ettei toinen koskaan voisi nähdä minua samoin kuin minä näin hänet, ja että hän varmasti ajoittain joutuisi taistelemaan pysyäkseen uskollisena.

Olen eri, mutta itse en usko puolisoni haikailevan kenenkään perään. Tällä hetkellä hän varmasti rakastaa minua eniten maailmassa, mutta hän ei varmaan koskaan tule rakastamaan ketään yhtä paljon kuin exäänsä parhaina vuosina rakasti. Ei minua, mutta ei ketään muutakaan, ei edes tuota exää enää vaikka joskus yhteen palaisivatkin. En siis koe olevani mieheni "elämän rakkaus" vaan se joka tuli kun elämän rakkaus oli jo rikki, mutta en pidä muita naisia uhkana.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ihminen, joka ei pääse jostain rakkaudesta yli koskaan, ei ole mieleltään balanssissa. Mun maailmassa asioista päästään yli, ei jäädä katkerana vellomaan. Eli tuollaista tilannetta ei kohdalleni voi omasta puolestani tulla, enkä ota miestä joka itkee katkerana jonkun perään.

Tämä sama. Oma elämäntapani on katse eteenpäin, joten elämäni suurin rakkaus on tässä ja nyt, tämän miehen kanssa. Joskus parikymppisenä se elämäni suurin rakkaus oli ihan muu, enhän tuntenut edes nykyistä miestäni silloin, mutta todella rakastunut olin silloinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en todellakaan lähtisi kumpaankaan. Oletteko ihan tosissanne jotka sanotte että kumpikin käy?? Yksinkin pärjää hienosti, ei ole mitään syytä tyytyä kumppaniin joka ei ole juuri sinulle se unelmakumppani, tai sellaiseenkaan jolle sinä et ole , juuri se unelmakumppani.

Ajattelin noin pitkään.

Ihminen tarvitsee kuitenkin yleensä rakkautta, ja minulle käy sekin että muuten ihana kumppani rakastaa minua, vaikka minä en häntä.

Ei se tarkoita sitä, että kohtelisin häntä huonosti, päinvastoin. Rakkautta täytyy arvostaa, on se niin harvinaista.

Ihan mielenkiinnosta, miten kumppanisi elää tämän tiedon kanssa?

Elämään mahtuu niitä elämän rakkauksia joten turha jumiutua  johonkin haavekuvaan. Se on hyvin epäkypsää sellainen, semminkin kun se elämän rakkaus yleensä vaan on täysin omaa kuvitelmaa eikä sen kohde välttämättä oikeassa elämässä ole lainkaan sellainen kuin itse on kuvitellut.

Mulla on ihan unelmakumppani ja unelmakumppanini sekä  viihtyy seurassani  että on varustettu samanlaisilla arvoilla, kiinnostuksenkohteille ja tulevaisuuden suunnitelmilla.Yhteinen tavoite on asetettu ja sitä kohti edetään yhteistyöllä kunnes se toteutuu. Sitten mietitään uusia tavoitteita.

Up