Saiko sun lapsuudessasi käydä jääkaapilla?

No tietenkin sai!

Miksei teillä saanut?

Sai. Isäni eli lapsuutensa nälässä ja köyhyydessä ja hänen mielestään mistä tahansa muusta voi aina tinkiä mutta ei ruuasta. Meillä sai aina syödä kun nälkä oli. Laihoja olimme silti koko perhe.

Vain silloin, kun piti hakea isille olut.

Ei ruoka-aikojen ulkopuolella ikinä.

Minun lapsuudessani ei meillä ollut jääkaappia.

Maakellarissa oli iso jääkuutio, joka oli peitetty valtavalla määrällä sahanpurua.

Ei todellakaan. Syödä ei saanut yksin, vain ruoka-aikoina yhdessä muun perheen kanssa.

Ei saanut, lupa piti kysyä ja äiti määräsi mitä sai ottaa ja käyttää. Sama se on meillä nytkin, nälkään saa ottaa leipää ja hedelmiä mutta mitään lihoja, makkaroita ja sellaisia ei tarvii ladten mennä omin päin ottamaan koska minä suunnittelen ruokapolitiikan.

Vierailija kirjoitti:

No tietenkin sai!

Miksei teillä saanut?

Äiti kielsi.

Saatiin ihan vapaasti. Tosin kunnioitettiin ruoka-aikoja ja aina syötiin perheen kesken pöydässäkin.

Isä muisti tosin aina kertoa että hänen lapsuudessaan ruokakaappi oli lukossa eikä sinne menty omin nokkineen. Oon huomannut että muut tän ikäiset ei kunnioita ruokaa ihan yhtä paljon ja heittävät paljon pois.

Suklaakeksejä ja appelisiineja hain, vaan en jääkaapista.

Meillä ei kotona ollut lainkaan mitään napostelutapaa. Äiti huolehti että ruokailut järjestetään ja niihin osallistutaan. Koulun jälkeen kun oltiin kotona ennen vanhempia, niin syötiin jotain muroja tms.

Sai, sillä piti syödä jos oli nälkä. Aino huonopuoi oli että jos ruokailessa pyydettiin satsaamaan ei saanut kieltäytyä ja lautanen oli syötävä aina tyhjäksi. Vanhempani eolivat lapsuudessa olleet usein nälkäisiä ja lisäksi äitini oli ammatiltaan kokki ja joka ruoka pyysi vähintään aina kerran ottamaan lisää ettei ruokaa mene hukkaan. Lapsuuden ylipainosta pääsin vasta eroon viime vuonna.

Tavallinen nainen kirjoitti:

Ei saanut, lupa piti kysyä ja äiti määräsi mitä sai ottaa ja käyttää. Sama se on meillä nytkin, nälkään saa ottaa leipää ja hedelmiä mutta mitään lihoja, makkaroita ja sellaisia ei tarvii ladten mennä omin päin ottamaan koska minä suunnittelen ruokapolitiikan.

Miksi? Kuunteletko toiveita? Mihin tällaisella kasvatuksella pyritään?

Vierailija kirjoitti:

Suklaakeksejä ja appelisiineja hain, vaan en jääkaapista.

Ei ollut appelsiineja kuin aniharvoin ja keksit olivat kuivia Marie keksejä jotka äiti annosteli.

Ap

Ei saanut. Jääkaapilla piti käydä vanhemmilta salaa tai silloin, kun he eivät olleet kotona.

Eikä ole vitsi.

Aina sai syödä kylliksensä. Kuten myös sukulaisillakin. Meilläkin saa syödä, myös kaverit.

Sai mutta kyllä meillä ruoka-aikoina piti syödä.

Ei meillä kyllä mitään kovin säännöllistä ollut ja ruokaa tehtiin kun enemmistöllä oli nälkä. Muuten sai syödä jotain muuta.

Sama meillä on kotona nyt. En ole mikään kello kaulassa kulkeva äiti ja syödään kun on nälkä. Aina jotain kaapissa on.

Lapset osaa itse valmistaa välipalaa ja ruokaakin sekä leipoa. Ihan kyin lapsuudenkodissani.

Viiden jälkeen ei saanut muuta kuin pullaviipaleen ja leipää jossa voita päällä.

Ap

No totta kai sai. Ja saa. Todella hullua, ettei saa syödä, kun on nälkä. Varmaan nämä, jotka lapsena ovat joutuneet anelemaan ja odottamaan ruokaa, lihovat sitten aikuisina helpommin.

Eiköhän tuo jääkaapin vahtaaminen usein myös liity muuhun sairaalloiseen pihiyteen, kontrollointiin ja henkiseen väkivaltaan. Muistelisin, että näin vaikutti olevan ainakin siinä pitkässä ketjussa perheiden omituista säännöistä.

Ei saanut. Ruoka-ajat. Ja kavereita ei ruokittu.