Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä mielenhäiriö tällä miehellä voi olla?
05.01.2019 |
Jonkin aikaa kestänyt suhde päättyi juuri, takana on vuoristorataa. Eteenpäin käy tieni, mutta silti jäi vaivaamaan, että mistä persoonallisuudenhäiriöstä mies mahtaa kärsiä?
Osaako joku tulkita?
Alussa HÄN oli täydellinen kaikin tavoin, kuntoili ja kokkasi itse ruokansa, luki kirjoja ja kävi teatterissa (omien sanojensa mukaan). Kertoi tykkäävänsä henkevistä keskusteluista ja hemmottelevansa naisen pilalle, että ex kuulemma oli ahdistunut kun hän on niin kova hellimään.
Mies oli ekoilla treffeillä ulkoisesti tosi freesi ja komea, puhtaat vaatteet ja siisti tukka. Asuntonsa oli tosi siisti.
Mikään hänen sanomansa ei ollut lopulta totta, ei edes se elämä.
Mies oli jatkuvissa talousvaikeuksissa ja teatteriin päästiin jos minä maksoin. Hän lainaili jatkuvasti rahaa minulta, pomoltaan ja äidiltään, tosin hekin häneltä.
Matkustelu, joka oli yksi hänen intohimonsa, osoittautui lainarahalla rahoitetuksi ja velat olivat ulosotossa asti.
Alussa kohtaamani palvova käytös muuttui ilkeilyksi ja suoranaiseksi häijyydeksi.
Hän sai outoja raivokohtauksia mitättömistä asioista, esim. kun pankkitilillä olikin luultua vähemmän rahaa hän raivostui ja paiskasi kännykän seinään.
Hän ei pessyt hampaitaan juuri koskaan, vaatteet haisivat tunkkaiselle koska hän pesi niitä huonosti, petivaatteet olivat vaihtamatta pitkiä aikoja.
Käytännössä kaikki hänen puheensa osoittautuivat aivan päinvastaiseksi kuin tekonsa. Kun hän suhteen alussa avasi oven, jossain vaiheessa hän antoi paiskautua sen naamalleni.
Riidat olivat outoja, aivan kuin jokainen riita johtuisi minun riidanhaluisuudestani ja syyttämisestä, hän siis sanoi vihaavansa riitelyä, mutta minun kanssani kuulemma ei voinut olla kuin riitelemällä, koska minulta piti puolustautua?
Seksi oli alussa uskomatonta ja parasta saamaani, sitten lopulta mies lopetti kokonaan huomion antamisen mulle, ja keskittyi vaan omaan nautintoonsa. Kun kieltäydyin enää palvomasta sängyssä häntä, hänen halunsa katosivat.
Seksissä hän tykkäsi aggressiivisuudesta, läimäyttelystä ja alistamisesta, hän sai nautintoa kun minua sattui. Hänellä oli myös outo tapa tökkiä minua, koska minusta kuulemma pääsi jänniä äännähdyksiä. Hän saattoi puristaa poskeani, tökkiä nenääni ja läpsäytellä kehooni muka hauskasti, mutta käytös oli vaan outoa.
OUTO on se termi jolla kuvaisin häntä, en oikein keksi mitään selitystä miehen toiminnalle...
Syyt raivareille olivat mitättömiä mielestäni, ne tulivat arvaamatta. Hän saattoi suuttua kiusoittelustani tosissaan ja alkaa huutamaan, haukkumaan ja raivoamaan. Kerran hän löi minua, mutta selitti sen johtuneen siitä että ajoin hänet nurkkaan vaatimalla häntä puhumaan ja koska huusin hänelle silloin.
En toki ole viaton itsekään, osaan olla aika pahapäinen, mutta mikä ihme tuolla miehellä oli? Loppuajasta aloin nähdä karmeita painajaisia ja kärsin unettomuudesta, miehen käytös julkisella paikalla hävetti minua.
Hän laittoi minut kantamaan raskaita ostoskasseja auttamatta, meni ovista ensin ja käyttäytyi tosi loukkaavasti julkisesti, silti muistutti jatkuvasti MINUA siitä, että häntä ei saa nolata.
Yritin jättää hänet useaan otteeseen, mutta aina päädyin säälimään häntä koska hän meni niin surulliseksi erosta, lähestyi miljoonaa eri kanavaa pitkin ja usein asiaa ei edes ollut, hän lähetti jonkun meemin tms. kuvan, joka muistutti meistä.
Jokaisen minieron jälkeen hän latasi Tinderin, kuulemma unohtaakseen minut ja saadakseen uutta ajateltavaa. Tinderin hän latasi myös sen jälkeen kun jätin hänet lyömisen takia.
Tämä asia painaa mieltäni, vaikka en ole enää miehen kanssa missään tekemisissä, niin kiinnostaisi kuulla kokemuksia ja mielipiteitä. Onko tuo toiminta ihan normaalia? Tämä kaikki tapahtui alle vuodessa.
Kommentit (68)
Joku persoonallisuushäiriö, en tiedä mikä, niitä on monia. Ei normaalia! Hyvä kun pääsit eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Romaani?
Tietokirja? ..vai kenties Sarjakuva?
Mä en ymmärrä mitä siitä saa itselleen kun arvuuttelee muiden persoonallisuus häiriöitä? Täytyy aina muistaa että muita ihmisiä tulkitsee aina itsen kautta ja joskus omat piirteet näkeekin toisissa. Tavallinen talliainen ei voi diagnosoida eikä arvailla diagnooseja toisista. Se on julmaa ja kiusantekoa.
Täyttä soopaa! Hän saa kiksit, kun uskotte kaiken. Vielä muutama episodi ennen keskiyötä.
Tinder on vaarallinen paikka. Siellä on tosi häröä porukkaa, olen havainnut. Kukaan ei ole siellä sitä mitä esittää, eivät miehet, eivätkä naiset. On siellä fiksujakin, mutta se riski on otettava, että ne ovat narsistien ja sosiopaattien makoisat apajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistidisso taisi miehesi olla.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä mitä siitä saa itselleen kun arvuuttelee muiden persoonallisuus häiriöitä? Täytyy aina muistaa että muita ihmisiä tulkitsee aina itsen kautta ja joskus omat piirteet näkeekin toisissa. Tavallinen talliainen ei voi diagnosoida eikä arvailla diagnooseja toisista. Se on julmaa ja kiusantekoa.
No en mä nyt mitään diagnoosia edes halua, vaan lähinnä vertaiskokemuksia ja ajatuksia. Ei tämä ole mikään helppo ero ollut ja on ollut kipeitä hetkiä, oltiinhan me yhdessä kuitenkin lähes vuosi.
Mä olen yrittänyt tulkita tätä nimenomaan muuten kuin itseni kautta, siksi kirjoitin tänne. Mistä ihmeestä sitä keskusteluseuraa sitten hakee jos ei keskustelupalstalta?
Jos puhun tästä ystävilleni, tottakai he näkevät sen vain minun kauttani koska minä olen se joka puhun. Kaverit ovat kehottaneet eroamaan jo aiemmin, minä taas halusin ymmärtää.
Helpottaisi omaakin oloa, jos tietäisin että mies voisi esimerkiksi eheytyä jotenkin. En ole niin epäempaattinen, ettenkö miettisi miten hänellä menee jatkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Romaani?
Ei kun novelli.
Epävakaa narsisti, jolla sadistisia piirteitä.
Erittäin ikävää, että täällä on leimattu ADHD-ihmisiä. ADHD ei tee ihmisestä julmaa ja ilkeää manipuloijaa, vaikka raha-asiat voivatkin sekaisin mennä ja lakanat jäädä pesemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetti miellyttämisesi, kun ei saanut itse mitään.
Itseasiassa, hän sai minut ihastumaan itseensä väittämällä, että olen parasta mitä hän voi daada, ja sitten ihastuin häneen, koska hän vaikutti samanlaiselta kuin minä. Olin kertonut hänelle mielenkiinnon kohteistani, ja yllättäen ne olivat aivan samoja. Yhteenkuuluvuuden tunne alussa olikin harhaa, koska lopulta hän ei pitänyt lainkaan samoista asioista.
Mulla on suhteessa tapana miellyttää kumppania ja laittaa toisen etu oman edelle, mutta koska en menneistä oppineena enää tee niin, tämä suhde päättyi rakkauteni loppumiseen.
Silti on outo tunne, koska se palvonta alussa oli jotain niin huimaa. Mikä saa aikaan niin valtavan muutoksen? Tuntuu, että mitä enemmän minä rakastin häntä, sitä vihaisemmaksi hän tuli. Aivan kuin olisi allerginen rakkaudelle.
Toi on noilla normaalia. Ensin ne nostaa toisen jalustalle ja palvoo ja sitten kiskovat alas ja hautaavat betoniin jalustan alle. Ei niille riitä se heijastus minkä ne toisesta saavat.
Mut joo, älä lähde enää miellyttämisen tielle, se on loputon suo.Seuraavan kerran kun törmäät moiseen mieheen, googlaa" sammakko kattilassa" ja lue huolella sekä valmistaudu hyppäämään kattilasta ennen kuin vesi alkaa kiehua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä mitä siitä saa itselleen kun arvuuttelee muiden persoonallisuus häiriöitä? Täytyy aina muistaa että muita ihmisiä tulkitsee aina itsen kautta ja joskus omat piirteet näkeekin toisissa. Tavallinen talliainen ei voi diagnosoida eikä arvailla diagnooseja toisista. Se on julmaa ja kiusantekoa.
No en mä nyt mitään diagnoosia edes halua, vaan lähinnä vertaiskokemuksia ja ajatuksia. Ei tämä ole mikään helppo ero ollut ja on ollut kipeitä hetkiä, oltiinhan me yhdessä kuitenkin lähes vuosi.
Mä olen yrittänyt tulkita tätä nimenomaan muuten kuin itseni kautta, siksi kirjoitin tänne. Mistä ihmeestä sitä keskusteluseuraa sitten hakee jos ei keskustelupalstalta?
Jos puhun tästä ystävilleni, tottakai he näkevät sen vain minun kauttani koska minä olen se joka puhun. Kaverit ovat kehottaneet eroamaan jo aiemmin, minä taas halusin ymmärtää.
Helpottaisi omaakin oloa, jos tietäisin että mies voisi esimerkiksi eheytyä jotenkin. En ole niin epäempaattinen, ettenkö miettisi miten hänellä menee jatkossa.
Valitettavasti ajatus eheytymisestä pitää unohtaa koska se on noille mahdotonta. Mikään terapia ei tuohon auta koska se vaatisi nykyisen minän pirstomista ja uuden kokoamista ja siihen ne eivät häpeän vuoksi pysty. Se sykli (ihanasta kamalaan) tulee nopeutumaan mitä vanhemmaksi mies tulee.
Olen onnellinen että selvisit vuodessa. Jotkut ovat tuollaisessa monta vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan selvä narsisti! Ja sitä pahempaa sorttia. Täysin tyypillistä käytöstä narsistiselle miehelle, onneksi pääsit eroon.
Olen lukenut narsisteista, ja kuvauksien mukaan narsistimiehet ostelevat alussa lahjoja ylenpalttisesti. Tämän miehen lahjahankinnat olivat vaan jotenkin outoja...tai se lahjaa edeltänyt ostoprosessi.
Mies ei hankkinut oikein koskaan mitään, ja jos hankki, teki siitä ison numeron. Kukkia toi yhden riidan jälkeen kun olin uhannut erolla.
Niistä kukista jaksoi jauhaa kuukausia vielä, että kun tuli hankittua kalliit kukat.
Osti mulle joululahjan, jonka toivoin olevan yllätys, niin hän teki siitä lahjastaan niin ison numeron että ei malttanut odottaa aattoon, vaan sain sen joulukuun alussa hirveän selityksen kanssa. Kuulemma oli niin vaikea hankkia ja iso prosessi se, soitti myös mulle silloin lahjanhaku matkallaan, että kylläpä menee bensaa mun lahjan takia ajaessa.
Tämä olevinaan vitsinä, mutta jotenkin jäi syyllinen olo lahjastakin. :(
Kuin mun eksä. Minäkin olen pohtinut mikä oli oikein vialla.
Teki myös ison jutun ostamistaan lahjoista, ei malttanut odottaa, ei sitten yhtään kaikki aina paljasti etukäteen tai antoi etukäteen. Osti paljon esim. vanhemmilleen, pyytämättä asioita mitä oli päättänyt että he tarvitsevat ja haluavat. Ja kertoi sitä aina kovaan ääneen, mitä oli ostanut, kuinka äiti aina on tätä halunnut... Mutta sitten taas lainasi kaksinverroin rahaa heiltä ja käskytti ostamaan, kun itsellä ei ollut rahaa. Raivostui kun asiat ei menneet niinkuin halusi.
Käytti pikavippejä ja oli peliriippuvainen.
Huusi ja raivosi läheisilleen. Muille esitti niin hyvää, aina kertoi niitä "hyviä asioita" kuinka oli auttanut jotakuta, ostanut jotain, oli saanut kiitosta töissä jne. Sitten todellisuudessa ei arvostanut yhtään läheisiään, esim herätti surutta äitinsä yöllä, vaikka oli jo nukkumassa(siis usein) , kun halusi jotain tai täytyi juuri sillä hetkellä puhua joku asia. Siis kaikki piti tapahtua juuri silloin kun hän halusi, ei sopinut huomenna, ei edes puolen tunnin päästä, vaan nyt! Jos ei tehty alkoi, kuin 2vuotiaan paha uhmakohtaus, tosin kyseessä 30vuotias 100kg :nen mies. Ja se ei loppunut, ei ennen kuin oli saanut kaikki niin väsyneiksi, stressaantuneiksi, kiristettyä, peloteltua, että sai tahtonsa läpi. Ja sittenkin seurasi sellainen uhri esitys, kun hänen tahtonsa meni läpi, mutta nyt hän käänsi suunnan, ei, ei se enää käynyt, olisi heti käynyt mutta ei enää mitäs teitte asiat vaikeiksi. Ja hän jatkoi taas, nyt koko riita oli ollut sen syy kuka kieltäytyi, ja nyt hän ei enää suostunut siihen alkuperäiseen tai muuhunkaan, koska... Joo en tiedä itsekkään oli niin sekavia riitoja välillä tuntui ettei edes tiennyt mistä toinen raivosi, mikään ei käynyt. Lopulta sai anella anteeksi antoa, sopua häneltä.
Alkuun en tietenkään nähnyt kuinka huonosti kohteli vanhempiaan, ja lopulta minua samoin. Jossain vaiheessa ihmettelin kun isänsä kanssa riiteli, tai oikeastaan ärsytti ja komenteli tätä. Ihmettelin hänelle sitten, ethän nyt noin voi käyttäytyä. Selitti sen niin että hänen isänsä esittää minun aikana erilaista, ja oikeasti isä kohtelee häntä samoin/pahemmin on aina kohdellut, ja sitten seurasi avautuminen kaikesta lapsuuden "vääryyksistä",
Onneksi lopulta tajusin/jaksoin/uskalsin erota.
Sääliksi käy nyt jo iäkkäitä vanhempia, jotka eivät osaa tai pääse eroon pojastaan. Tai uskalla pistää välejä poikki. Molemmat ovat niin hermoriekaleina, toisella myös rytmihäiriöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä mitä siitä saa itselleen kun arvuuttelee muiden persoonallisuus häiriöitä? Täytyy aina muistaa että muita ihmisiä tulkitsee aina itsen kautta ja joskus omat piirteet näkeekin toisissa. Tavallinen talliainen ei voi diagnosoida eikä arvailla diagnooseja toisista. Se on julmaa ja kiusantekoa.
No en mä nyt mitään diagnoosia edes halua, vaan lähinnä vertaiskokemuksia ja ajatuksia. Ei tämä ole mikään helppo ero ollut ja on ollut kipeitä hetkiä, oltiinhan me yhdessä kuitenkin lähes vuosi.
Mä olen yrittänyt tulkita tätä nimenomaan muuten kuin itseni kautta, siksi kirjoitin tänne. Mistä ihmeestä sitä keskusteluseuraa sitten hakee jos ei keskustelupalstalta?
Jos puhun tästä ystävilleni, tottakai he näkevät sen vain minun kauttani koska minä olen se joka puhun. Kaverit ovat kehottaneet eroamaan jo aiemmin, minä taas halusin ymmärtää.
Helpottaisi omaakin oloa, jos tietäisin että mies voisi esimerkiksi eheytyä jotenkin. En ole niin epäempaattinen, ettenkö miettisi miten hänellä menee jatkossa.
Hei ap, Mullakin oli muutaman kuukauden suhde, jossa miehessä oli hämmentävän paljon samankuuloisia piirteitä kuin mitä sinä kerroit omasta suhteestasi. Ja tuollainen pistävä tuijotus jäi kyllä mieleen myös. Vaikka meillä oli rakkaussuhde (tai ainakin luulin niin), niin rakkautta en hänen katseestaan silti nähnyt. Saattoi katsoa vaikka pitkäänkin mua silmiin tuolla lailla, jopa melkein vihaisella intensiivisellä läpitunkevalla katseella. Väkivaltainen hän ei tosin ollut. Jotenkin hyvin jyrkkä mielipiteissään, mutta sitten kun sattui esim.rehellisyystoiveet hänen omalle kohdalleen (oli siis korostanut mulle rehellisyyden tärkeyttä monet kerrat ja oletti minulta kaiken kertomista ja täydellistä rehellisyyttä), niin sitten se ei ollutkaan niin tärkeää.
Tuntui myös kuin hän olisi ikäänkuin tarkkaillut minua ja käytöstäni koko ajan. Oli myös epäileväinen suhteeni monessa asiassa ja suorastaan myös vainoharhainen joskus. Riidat olivat myös minun riidanhaluisuuttani. Tuo kun sanoit, että kaikki kääntyikin jotenkin päinvastoin, mistä toinen oli puhunut, kuvaa omiakin tuntoja tuossa suhteessa. Hän monesti sanoi ettei halunnut draamaa eikä riitaa, mutta oli käytöksessään välillä todella dramaattiinen ja sanoi todella loukkaavasti ja ilkeäsi. Mutta kuitenkin antoi ymmärtää että eripura oli mun syytäni hän kun halusi vain rauhaa ja harmonista olemista.
Itsellänikin on suuri tarve ymmärtää muita ja sitä mistä asiat johtuivat ja mitä oikein todella tapahtui ja miksi. Meidänkin suhteeseen liittyi jo niin outoja piirteitä. Ja siihen miehen reaktioihin ja käytökseen. Olin kuitenkin ihan rakastunut. Välillä ja varsinkin alkuvaiheessa suhteessa tuntui olevan paljon merkityksellisiä upeita asioita. Suhteessa alkoi kuitenkin olla sellaisia piirteitä, etten voinut niitä enää hyväksyä. Sellaista kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä mieheltä isojenkin asioiden edessä. Kun nostin kissan pöydälle ja kerroin rehellisesti mikä on itselleni tärkeää suhteessa ja mikä satuttaa, niin suhde loppui keskustelematta (hän ei halunnut keskustella) kuin seinään.
"mitä enemmän minä rakastin häntä, sitä vihaisemmaksi hän tuli. Aivan kuin olisi allerginen rakkaudelle."
Tuota tunnetta olen kanssa miettinyt. Että kun sitten häneen tosissaan rakastuin, tuntui, kuin.. Ihan kuin hän toisiaan olisi ollut sille allerginen. Että se olisi ollut jotain hyljeksittävää, säälittävääkin..?
Ja persoonallisuushäiriö tai häiriön piirteitä tai ei, niin ihmisiä yhtä kaikki. Suhteessa oli myös paljon hienoa. En vaan tiedä kyllä oliko ne hienot asiat sen kurjuuden ja ahdistuksen arvoista :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella vaikea sanoa mikä miestä vaivasi. Uskoisin hänellä olevan riippuvuusluonne. Siitä kertoo esim. Rahan lainailu. Kaikkeen käytökseen liittyy joku motiivi. Veikkaan läheisriippuvuutta.
Narsistisesti häiriintyneeltä kuulostaa. Ei ole harvinaista että narsismin lisäksi on muukin tai muitakin persoonallisuushäiriöitä, tai mielenterveysongelmia. Mulla oli peruspiirteiltään saman kaltainen mies. Oli kauheaa elämää, ihan järjetöntä. Toki niiden ihanien aikojen takia kestin, liian monta vuotta. Älä vaan ota ikinä takaisin. Valehtelevat ja manipuloivat. Nuo eivät parane ikinä, usko pois.
Masentunut todennäköisesti pääsee yli sairaudestaan ja sairauden takaa voikin löytyä aivan ihana ihminen ja persoona.
Persoonallisuushäiriöistä taas EI VOI parantua, kuten epävakaasta, -huomionhakuisesta, - tai narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.
Siltikin moni narsistiksi tulkittu on oikeasti vain kieron- ja itsekkään luonteen, löyhän moraalikäsityksen ja ylisuuren egon omaava k***pää ja näitähän riittää.
Narsistin tai psykopaatin/sosiopaatin saa irroittamaan otteensa kun tekee leikistä tylsää: antaa hänelle suurinpiirtein sen mitä hän haluaa, mutta aina liian myöhään ja aina hieman liian vähän. Järjettömien huhujen ja tarinoiden epäloogisuuksia on turha osoittaa hänelle, sillä hän kääntää kaiken aina edukseen. Heidän kanssaan on turha taistella, sillä hullulla riittää energiaa maailman loppuun saakka. Psyko on vähän kuin kalaksi naamioitunut merihirviö joka näykkii syöttiä ongenkoukussa ja odottaa että kalastaja nykäisee ja saa hirviön niskaansa. Psykopaatti painelee nappejasi ja tarkkailee miten reagoit ja etsii sitä herkintä paikkaa jotta saa haluamansa. Psykopaatti voi antaa lahjoja, mutta hän saa aina lahjan korkojen kanssa takaisin. Antamalla hänelle vääriä täkyjä hän suuntaa energiansa niihin ja alkaa pian ihmetellä miksi vinkulelu ei vingahtele hänen painalluksiensa tahtiin. Helpointa on antaa psykopaatille ”viimeinen sana” ja antaa hänen tehdä lähtö, eikä toisinpäin. Psykopaatille pitää antaa vaikutelma että hän siirtyy eteenpäin voittajana. Joitain ajatuksia...
Vierailija kirjoitti:
Todella vaikea sanoa mikä miestä vaivasi. Uskoisin hänellä olevan riippuvuusluonne. Siitä kertoo esim. Rahan lainailu. Kaikkeen käytökseen liittyy joku motiivi. Veikkaan läheisriippuvuutta.
Läheisriippuvainen mukautuu, myötäilee, miellyttää, pelkää hylätyksi tulemista.
Psykopaateilla on tapana peilata itseään toisesta, tavallaan kun se oma ”minuus” puuttu, saa sen peilattua toisesta... syntyy vahva vaikutelma sielunkumppanuudesta.
Hyvä, että pääsit eroon, älä haikaile perään. Muuta et siitä saa kuin ongelmia...
Alue: Aihe vapaa
Näkevätkö sen katseen kaikki muutkin? Vai puoliso vaan...